MITEN FRONTOTEMPORAALISTA DEGENERAATIOTA SAIRASTAVA HENKILÖ KIELENTÄÄ KUVAA?
Abstrakti
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten testikuva erottelee frontotemporaalista
degeneraatiota potevat henkilöt terveistä verrokeista. Tutkittavina oli kolme potilasta
ja kolme verrokkia. Tutkimusmentelmänä käytettiin Kressin ja van Leeuwenin
(1990) visuaalista kielioppia ja Hallidayn (1994) systeemis-funktionaalista kielioppia,
joiden käsitteistön avulla analysoitiin kuvan kohteiden ja toimintojen nimeämistä.
Tämän pilottimuotoisen esitestin tulokset osoittivat selviä eroja potilaiden
ja verrokkien välillä. Tulokset osoittivat, että potilaat nimesivät kohteita
verrokkeja niukemmin. He eivät käyttäneet myöskään yleisluonteisia luonnehdintoja,
vaan keskittyivät pelkästään yksityiskohtiin. Myös verbien käyttö oli
köyhtynyt erityisesti ilmaisuvoimaisten verbien osalta.
Avainsanat: frontotemporaalinen degeneraatio, dementia, nimeäminen
The aim of this pilot study was to find out how a narrative speech elected from a
picture-description task can separate patients with frontotemporal degeneration from
healthy controls. The participants were three patients and three normal elderly individuals.
The naming of the objects and actions produced by the participants were
analyzed by the means ofVisual Grammar ofKress and Leeuwen (1990) and SystemicFunctional
Grammar ofHalliday (1994). The results showed clear differences between
the controls and the patients. The patients named fewer objects than the controls and
they did not characterize the picture in any general feature but mentioned only details.
Furthermore, the usage of verbs was impoverished in the patients especially concerning
those with power of expression.
Keywords: frontotemporal degeneration, dementia, naming
