Uudet typpilannoituskokeet haastavat vanhat käsitykset nurmien satovasteista

Kirjoittajat

• Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Sanna Kykkänen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka2Luonnonvarakeskus
• Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Panu Korhonen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Miika Hartikainen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Anna Kärkönen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki
• Minna Toivakka Yara Suomi Oy, Bertel Jungin aukio 9, 02600 Espoo
• Raimo Kauppila Yara Suomi Oy, Bertel Jungin aukio 9, 02600 Espoo

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.73230

Avainsanat:

lannoitus, nurmenviljely, nurminata, ravinnetaseet, timotei, typpi

Abstrakti

Typpilannoituksen satovastefunktio on merkittävä sekä nurmen sadontuoton että viljelyn ympäristökuormituksen kannalta. Uusimmissa yhteenvedoissa käytetyt satovastefunktiot perustuvat pääosin 1960–1970 luvulta peräisin oleviin aineistoihin. Viimeaikaiset havainnot nurmen korkeista sadoista sekä kokeissa että maatiloilla antavat aiheen epäillä olemassa olevien satofunktioiden ajantasaisuutta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Yaran yhteistyötutkimuksen tavoitteena oli selvittää typpilannoituksen vaikutus uusien nurmikasvilajikkeiden kasvuun, rehuarvoon ja ravinnetaseisiin. Tutkimus toteutettiin Luken toimipaikoissa Maaningalla ja Ruukissa. Kokeet perustettiin kivennäismaille (Maaninka: karkea hieta, orgaaninen aines 2.7%; Ruukki: hieno hieta, orgaaninen aines 5.4%) vuonna 2014 ja käsittelyt toteutettiin vuosina 2015–2017. Kokeessa oli neljä toistoa ja koeruudut niitettiin kolmesti vuodessa. Pääruutuina olivat timoteilajikkeet Nuutti ja Grindstad sekä nurminata Valtteri. Osaruutuina olivat 8 typpilannoitustasoa (0, 150, 200, 250, 300, 350, 400, 450 kg N ha^-1 v^-1), joista kahden korkeimman tason oletettiin alentavan satoa mahdollisten lisääntyvien talvituhojen takia. Typpilannoitus jaettiin niittojen välillä (1., 2. ja 3. niitto) suhteessa 0.44 – 0.36 – 0.20. Sekä vanhoissa aineistoissa että uudessa aineistossa typen satofunktio oli muodoltaan toisen asteen polynomi. Uudessa koesarjassa satovaste oli selvästi parempi kuin vanhoissa koeaineistoissa: vanhassa satofunktiossa satomaksimi oli 8.5 tn kuiva-ainetta (ka) ha^-1 v^-1, mikä saatiin 325 kg N ha^-1 v^-1 lannoituksella. Kolmen koevuoden perusteella (molemmat koepaikat, kaikki lajikkeet) samallalannoituksella nurmi tuotti 12.4 tn ka ha^-1 v^-1 eli 43% enemmän kuin vanhassa aineistossa. Funktionmukainen satomaksimi oli aiempaa korkeampi eli 14 tn ka ha^-1 v^-1, joka saavutettiin 420 kg N ha^-1 vuosilannoituksella. Taloudellinen optimi on tätä matalampi. Kolmantena vuonna (2017) satotaso olihieman alhaisempi ja typen vaste hieman matalampi kuin kokeen kahtena ensimmäisenä vuonna. Nurmen raakavalkuaispitoisuus nousi typpilannoituksen kasvaessa uudessa aineistossa hitaammin kuinaikaisemmissa kokeissa. Silti korkean sadontuoton seurauksena typen hyväksikäyttö oli parempi kuinaiemmissa kokeissa ja siksi typpitase saavutti suositellun maksimirajan +60 kg N ha^-1 v^-1 vastalannoitustasolla 330 kg N ha^-1 kun se vanhassa aineistossa saavutettiin jo noin 260 kg N ha^-1 v^-1 lannoituksella. Parantuneen satovasteen taustalla ovat nurmilajikkeiden jalostuksen eteneminen,kasvukauden pidentyminen ja vastaava talven lyhentyminen sekä vähentyneet talvituhot. Mineraalilannoitteen typpi ohjautuu sadonmuodostukseen, mitä voidaan pitää sekä kasvintuotannon, lypsylehmien ruokinnan ja ympäristön kannalta edullisena ilmiönä. Typen satovastefunktion päivittäminen on välttämätöntä sekä nurmen tuotannon että ympäristövaikutusten realistisen arvioinnin kannalta.