Virittäjä

”Sanna Marin on saamassa eron kansanedustajan tehtävästä”

Hannu Tommola — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Arvioitu teos:

Heidi Niva: Suomen progressiivirakenne intentioiden ja ennakoinnin ilmaisuissa. Helsinki: Helsingin yliopisto 2022. Johdanto 104 s + artikkelit 130 s. isbn 978-951-51-8726-0. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8727-7.

Syväluotaus fennistiseen murteentutkimukseen

Fred Karlsson — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Arvioitu teos:

Lotta Aarikka: Murre ja sen tutkimus. Näkökulmia fennistisen murteentutkimuksen historiaan ja kieli-ideologioihin 1871–2017. Turun yliopiston julkaisuja. Annales Universitatis Turkuensis B 626. Turku: Turun yliopisto 2023. 476 sivua + 31 sivua liitteitä. isbn 978-951-29-9300-0. Saatavilla verkossa osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9301-7.

Turun historiallisesta monikielisyydestä perspektiiviä nykyaikaan

Heini Lehtonen — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Arvioitu teos:

Leena Kolehmainen, Aino Liira & Kirsi-Maria Nummila (toim.): Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa. Näkökulmia monikielisyyteen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2021. 360 s. isbn 978-951-858427-1.

Suunvuoro

Laura Visapää — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Kun OpenAI:n marraskuussa 2022 julkaisemaa ChatGPT-kielimallia pyytää kirjoittamaan kielitieteellisen julkaisun pääkirjoituksen, jossa pohditaan tekoälyn uhkia ja mahdollisuuksia tieteelliselle julkaisemiselle, kielimalli tuottaa tunnistettavan tekstilajinsa edustajan. Sen mukaan tekoäly tehostaa tutkimusta ja julkaisuprosesseja: tekoäly pystyy analysoimaan valtavia tietomääriä lyhyessä ajassa ja tuottamaan tiiviitä ja selkeitä artikkeleita, mikä voi johtaa tutkimuksen nopeampaan levittämiseen ja soveltamiseen, vaikka tähän liittyykin mallin mukaan eettisiä ja metodologisia ongelmia. Kielimalli ehdottaa tekoälyn mahdollistavan esimerkiksi vertaisarvioinnin nopeutumisen, mutta huomauttaa myös, ettei tekoälyn kyky tunnistaa virheitä ole riittävä ja että tekoäly saattaa vääristää arviointejaan ennakoasetettujen mallien perusteella. Pääkirjoituksessa pohditaan myös sitä, miten inhimillisen tekijän poistaminen voisi tehdä tuloksista objektiivisempia, koska tulokset eivät enää olisi alttiita ”inhimillisille vinoumille”. Kielimallin tekstissä hehkutetaan myös monitieteellistä tutkimusta: tekoäly pystyy yhdistämään tietoa eri aloilta ja tuottamaan synteettisiä näkemyksiä, jotka ylittävät perinteiset tieteenalat – aitoa innovointia siis!

Mitä enemmän kielimallilta kysyy, sen tarkempia mahdollisuuksia ja uhkakuvia se tuo esiin. Malli ei kuitenkaan mainitse sen tulevaisuudessa yhä varmemmin mahdollistamaa tieteellistä monikielisyyttä. Kun konekääntimet tulevaisuudessa yhä kehittyvät, myös eri kielillä kirjoitettujen tieteellisten tekstien saatavuus tulee parantumaan. Se, miten kääntäminen käytännössä toteutettaisiin (esimerkiksi se, miten konekäännöksiin tulisi ylipäätään suhtautua ja onko niiden tarkistaminen kirjoittajan itsensä ja tämän palkkaaman kääntäjän vastuulla) keskustelutti laajalti Virittäjän toimitusneuvoston maaliskuisessa kokouksessa. Toistaiseksi Virittäjän toimitus on päättänyt ennen kaikkea parantaa ammattilaiskääntäjänsä tarkistamien abstraktien kansainvälistä leviämistä.

Kielimallien valtava viimeaikainen kehitys on nähdäkseni varsin kiehtovaa myös toisesta näkökulmasta, lingvististen teorioiden kannalta. ChatGPT pystyy tuottamaan hätkähdyttävän inhimillisen oloista tekstiä, vaikka se tuottaa tekstiä todennäköisyyksien pohjalta valtavista kieliaineistoista. Tuotetut rakenteet nousevat kielenkäytöstä: jos jotain asiaa tai tietoa ei ole opetusaineistossa, GPT-kielimalli ei voi sitä tietää, eikä sillä muutenkaan ole keinoja erottaa tietoa tai epätietoa toisistaan; tuloksena syntyneet tekstit ovat matemaattisia laskutoimituksia. Tässä ChatGPT eroaa niin kutsutuista sääntöpohjaisista kielimalleista, jotka tuottavat kieltä formaalien sääntöjen pohjalta. ”Virheet” on jälkimmäisissä helpompi korjata koodauksin kuin tilastollisissa malleissa, joissa opetusmateriaalina voi olla esimerkiksi suuri osa internetin teksteistä. Sääntöpohjaiset mallit ovat kuitenkin kehittäjiensäkin mukaan parhaimmillaan tuottaneet vain ”puisevaa”, faktuaalista tekstiä, ja ”inhimilliseen” tekstuaalisuuteen on päästy vasta koneen laskemien matemaattisten todennäköisyyksien myötä. Miksi nimenomaan tilastollinen kielimalli tuottaa niin hämmästyttävän inhimillisen oloista tekstiä? Miten sen luomaa kieltä tulisi analysoida esimerkiksi suhteessa käyttöpohjaisuuteen ja emergenssiin?

Matemaattisilla kielimalleilla on käytössään valtava määrä materiaalia, josta algoritmi tunnistaa säännönmukaisuuksia, ja näitä yhdistelemällä se voi tuottaa esimerkiksi keskustelun toimintajäsennyksen mukaisia vuoroja ja ”korjata” itseään. Merkityksiä sillä ei kuitenkaan ole, eikä ymmärrystä sosiaalisesta toiminnasta; ”ymmärrys” näistä perustuu käyttöliittymään tehtyihin koodauksiin. Esimerkiksi ChatGPT on opetettu performoimaan itseään keskustelun keinoin ja ottamaan itsensä deiktisten viittausten origoksi; samalla malli on opetettu toteamaan, ettei ole oikeasti olemassa ja käyttävänsä deiktisiä viittauksia vain, jotta ihminen osaisi hänen kanssaan luonnollisemmin keskustella. Mitään ”itseä” mallilla ei tietenkään ole, mutta skemaattisesti sillä on käytössään koko ajan enemmän inhimillisiä resursseja.

Sen lisäksi, että kielimallit tulevat vaikuttamaan tieteelliseen julkaisemiseen tavalla, jota emme vielä osaa hahmottaa, ne voivatkin toivon mukaan toimia lingvisteille myös inhimillisen vuorovaikutuksen ja merkityksentuoton teoreettisena peilinä – ehkä myös mahdollistaa tutkimussuuntausten ja -menetelmien rajat ylittävää keskustelua.

Oota pikku hetki

Anna Vatanen, Pentti Haddington — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Artikkelissa tutkitaan vuorovaikutusta lapsiperheissä. Analyysi keskittyy vanhempien tuottamiin lykkäysvuoroihin (esim. oota, oota hetki, hetkinen tai kohta) vastauksena lasten avunvärväyksiin (esim. minulle mehua äiti). Tutkimusmenetelminä käytetään multimodaalista keskustelunanalyysiä ja vuorovaikutuslingvistiikkaa. Aineistona on viidessä lapsiperheessä kuvattu videoaineisto, josta on kerätty 41 lykkäysvuoron kokoelma. Vanhempien tuottamat lykkäykset esiintyvät useimmiten niin sanotuissa monitoimintatilanteissa eli tilanteissa, joissa vanhemmat tekevät jotain muuta samalla, kun lapsi värvää heitä apuun. Artikkelin analyysi jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tutkitaan, minkälaisiin vuoroihin lykkäykset vastaavat. Analyysi osoittaa, että vanhempien lykkäykset esiintyvät lasten pyyntöjen, ilmoitusvuorojen ja sanattoman ääntelyn (esim. itkun) jälkeen; näiden vuorojen avulla lapset värväävät aikuista apuun tai pyytävät häneltä jotain. Lykkäyksillä siirretään avunvärväyksiin vastaaminen tulevaisuuteen. Lykkäykset eivät siis ole odotettu jälkijäsen, joten ne rikkovat toiminnan edistämisen odotuksenmukaisuutta. Analyysi osoittaa myös, että lykkäykset tekevät kahta asiaa samanaikaisesti: ne siirtävät odotuksenmukaista toimintaa myöhemmäksi ja jäsentävät monitoimintaa. Niiden avulla myös neuvotellaan toimintojen (tärkeys)järjestyksestä.

Toisessa analyysiosassa pureudutaan lykkäysvuorojen kielellisiin rakenteisiin ja pohditaan niiden kiteytynyttä luonnetta. Osa lykkäysvuoroista on minimaalisia (esim. lykkäykset kohta ja no ootappa hetki), kun taas osassa kielennetään meneillään olevasta tilanteesta enemmän: joko aikuisen senhetkinen toiminta (esim. joo ootakko mä otan Jonilta), lapsen pyytämä toiminta (esim. joo mää kohta pue sut) tai nämä molemmat. Artikkelissa esitetään, että lykkäysvuorot muodostavat sekä vahvasti että osittain kiteytyneitä ilmauksia. Eri kiteytyneisyyden vahvuudella on yhteys lapsen tilanteessa tapahtuvaan sosiaalistamiseen sekä lykkäysvuoron tuottajan selontekovelvollisuuteen suhteessa lykättävään toimintaan. Lykkäysten muoto ei siis motivoidu edellisestä vuorosta (kuten jälkijäsenissä) vaan lykkäyksen tuottajan näkökulmasta ja orientaatiosta meneillään olevaan tilanteeseen.

“Wait a moment”. Suspensions in recruitment sequences in family interaction

This article studies social interaction in Finnish families with children. The analysis focuses on parents’ suspension turns (e.g., oota ‘wait’, oota hetki ‘wait a moment’, hetkinen ‘small moment’ or kohta ‘soon’) as responses to children’s recruitments (e.g., minulle mehua äiti ‘juice for me, mum’). The methods used in the article are multimodal conversation analysis and interactional linguistics. The findings are based on 41 suspension turns gleaned from video recordings collected in five families. The suspensions produced by parents mostly occur in multiactivity situations, in which the parents are already engaged in another activity when the child produces the recruitment. The analysis is divided into two parts. The first part focuses on the actions that precede suspensions. It shows that the parents’ suspensions follow children’s requests, announcements, and non-verbal vocalisations (e.g. crying); with these turns, the children recruit the adult to help or request something from them. The parents’ suspensions postpone a granting response to the recruitments. Thus, they are not an expected second pair-part to a first pair-part and breach the preference for the progressivity of action. The analysis also shows that the suspensions do two things at once: they postpone the expected action until a later point in time and organise multiactivity. They are also used to negotiate the (appropriate) order of actions.

The second part of the analysis examines the linguistic structure of the suspension turns and considers their fixedness. Some of the suspensions are minimal (e.g., kohta ‘soon’ and no ootappa hetki ‘wait a moment’) while others verbalise some aspect of the ongoing situation: either the adult’s current activity (e.g., joo ootakko mä otan Jonilta ‘yeah wait until I take off Joni’s’), the activity requested by the child (e.g., joo mää kohta pue sut ‘yeah I’ll soon dress you up’) or both of these. The article suggests that these turns form either fixed or semi-fixed expressions. The variation in fixedness seems to be connected to socialisation (how the child is socialised within the given situation) and accountability (of the producer of the suspension, concerning the suspended activity). Consequently, the structure of the suspensions is not motivated by the previous turn (as in second pair-parts) but by their producer’s perspective and orientation to the ongoing situation.

Mitä(h), tä(h) ja hä(h) twiitin aloittavana responssina Twitterissä

Helena Nurmikari — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Artikkeli käsittelee mitä(h)-, tä(h)- ja hä(h)-ilmausten käyttöä Twitter-keskustelussa. Mitä(h)-, tä(h)- ja hä(h)-ilmauksia käytetään puhutussa keskustelussa avoimina korjausaloitteina. Sosiaalisen median keskustelualustalla, jossa keskustelu on pääosin kirjoitettua, avoimille korjausaloitteille ei kuitenkaan ole samanlaista tarvetta kuin puheessa eikä niitä käytetä korjaustoimintoihin juurikaan. Digitaalista keskustelunanalyysiä hyödyntävä tutkimus keskittyy näiden ilmausten sekventiaaliseen asemaan twiitin alussa, joka poikkeaa puhutun keskustelun käytänteistä. Aineistona on 261 twiittiä ja niihin liittyvät keskustelut.

Tutkimus näyttää, että mitä(h), tä(h) ja hä(h) esiintyvät toisen keskustelijan twiittiä kommentoivan twiitin alussa affektisena hämmästelyresponssina. Sitä seuraa samassa twiitissä kannanotto, joka eksplikoi kirjoittajan asennoitumisen puheena olevaan asiaan. Kannanotto voi olla erimielinen tai samanmielinen. Mitä(h), tä(h) tai hä(h) voi olla myös keskustelulangan alussa osoittamassa kirjoittajan affektista asennoitumista johonkin Twitterin ulkopuoliseen asiaan ja kutsumassa muita keskustelijoita jakamaan kirjoittajan mielipide tai asennoituminen.

Twiitin alkuun kirjoitettu mitä(h)-, tä(h)- tai hä(h)-ilmaus ei paljasta kirjoittajan asennoitumisen laatua, eikä eri lekseemeillä ole keskenään erilaisia vuorovaikutustehtäviä. Alkuasemaisesti käytetty mitä(h), tä(h) tai hä(h) muistuttaa puhutun keskustelun hämmästelyresponssia ja vuoronalkuisia, affektia ilmaisevia partikkeleita. Se myös kaiuttaa puhutun keskustelun korjauskäytänteitä nostamalla edeltä jonkin ongelmallisen asian tarkempaan käsittelyyn. Ilmauksilla rakennetaan keskusteluun affektisuutta ja spontaaniuden tuntua, mihin liittyy analyysin perusteella performatiivisuutta.

The Finnish mitä(h), tä(h) and hä(h) (‘what’) as tweet-initial responses on Twitter

The article analyses the tweet-initial use of mitä(h), tä(h) and hä(h) (‘what’) in interactions on Twitter. In spoken interaction, these expressions function as open-class repair initiators. However, on a social-media platform, where conversations are mostly carried out in written form, the need for open-class repair initiation is different and is not often conducted. The study takes advantage of Digital Conversation Analysis in examining the tweet-initial use of these expressions. This use is different to that of spoken conversations. The data comprises 261 tweets and related interactions.

The study shows that, mitä(h), tä(h) and hä(h) are used tweet-initially as affective response cries in tweets that comment on other Twitter users’ tweets. Such a tweet-initial response is then followed by an assessment that explicates the writer’s stance on the topic at hand. The assessment can be proffered both in agreement or disagreement. Moreover, mitä(h), tä(h) or hä(h) can also be used at the beginning of a conversation thread, indicating the writer’s affective stance on a topic or event outside Twitter, inviting readers to affiliate with this opinion or stance.

The tweet-initial mitä(h), tä(h) or hä(h) does not reveal the quality of the writer’s affective stance, nor do the different lexemes fulfil different interactional purposes. While denoting affect, the tweet-initial mitä(h), tä(h) or hä(h) resembles the response cry of spoken interactions and, moreover, turn-initial particles. In addition, it echoes the repair practices of spoken interactions, suggesting a problematic topic for further discussion. These expressions are used to construct affective stance and a feeling of spontaneity, which, according to the analysis, is also related to performativity.

Kiteytynyt se että keskustelupuheessa

Ritva Laury, Karita Suomalainen, Anna Vatanen — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Artikkelissa käsitellään suomen kiteytynyttä se että -yhtymää puhutussa kielessä. Tutkimuksen kohteena ovat sellaiset keskusteluvuorot, joissa sanat se ja että ja niitä seuraava puhunnos eivät ole syntaktisesti osa mitään laajempaa lausekokonaisuutta vaan muodostavat oman rakenteellisen ja toiminnallisen kokonaisuutensa. Tutkimus kytkeytyy funktionaaliseen ja käyttöpohjaiseen kieliopin kuvaukseen, ja sen näkökulma on vuorovaikutuslingvistinen ja keskustelunanalyyttinen. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktisesta tietokannasta Arkisynistä, joka sisältää 30 tuntia vuosina 1996–2015 kerättyjä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Lauseopin arkiston murrekorpusta, joka koostuu 142 haastattelumuotoisesta, eri puolilla Suomea vuosina 1960–1970 käydystä keskustelusta.

Se että -kiteymä esiintyy aineistossa yhtäältä pitkien, monipolvisten vuorojen loppupuolella ja toisaalta vuoronalkuisena elementtinä lyhyemmissä väite- ja kannanottovuoroissa, jotka ovat jonkinlaisia reaktioita tai responsseja juuri edeltävään vuoroon. Kiteymä sijoittuu vuoron rakenneyksikön alkupuolelle projisoiden jatkoa ja osoittaen, että sitä seuraava puhe on kontekstissaan keskeistä. Kiteymä on tyypillisesti prosodisesti kulunut, ja sitä edeltää usein jokin partikkeli. Sitä seuraava puhunnos rakennetaan vastaanottajalle tunnistettavaksi, mutta vuoroon tulevat responssit eivät kuitenkaan aina vahvista vuoron sisältämää tietoa tutuksi.

Artikkelissa osoitetaan, että se että -kiteymän käytössä ja käytön variaatiossa on tiettyjä kieliopillistuneille kielenaineksille tyypillisiä piirteitä, mutta eri ikäisissä, tutkimuksessa käytössä olleissa keskustelupuheen aineistoissa se että -yhtymää käytetään kuitenkin samalla tavoin ja samantapaisissa konteksteissa. Aineisto ei siten anna aihetta olettaa, että nykypuheen se että olisi kieliopillistumisprosessin lopputulos, vaan pikemminkin se on käyttökonteksteistaan emergoituva ilmaisu, jolla on omat, tietynlaiset tehtävänsä vuorovaikutuksessa.

The fixed expression se että in conversation: structure and interactional functions

Our article concerns the fixed expression se että in spoken Finnish. We focus on turns at talk where the words se and että and the utterance that follows are not syntactically integrated in any other clausal construct but rather form their own structural and actional unit. Our research is based on the functional and usage-based grammatical tradition and is conducted from the perspective of Interactional Linguistics and Conversation Analysis. Our main data are Finnish everyday conversations from the morphosyntactically coded Arkisyn database containing 30 hours of face-to-face and telephone conversations recorded between the years 1996–2015. We also utilize the Dialect Corpus of the Syntax Archives of the University of Turku, which contains 142 interviews of elderly speakers conducted in different areas of Finland in 1960–1970.

The fixed expression se että occurs in our data toward the end of lengthy, complex turns and on the other hand as a turn-initial element in shorter assertion and assessment turns which function as reactions or responses to a just preceding turn. The fixed expression comes early in the turn-constructional unit, projecting continuation and indexing what follows as central in its context. The expression is typically prosodically reduced and is often preceded by a particle. The utterance that follows se että is constructed as identifiable to the addressee but the responses do not always confirm that the content of the turn is previously familiar.

The article shows that the use and patterns of variation of the se että expression contain features typical of grammaticization, but in the conversational data from the different periods of time used in the study, the se että expression is used in similar ways and in similar contexts. Therefore, the data we use does not lead us to conclude that the present-day se että expression would be a result of a recent process of grammaticization. Rather, it is a projective expression, emergent from its contexts of use with its particular functions in interaction.

Torkelsgatanista prospekt Leniniksi

Hannu Tsupari — to, 14 maalis 2024 00:00:00 +0200

Artikkelissa selvitetään, millaisia jälkiä eri vallanpitäjät ovat jättäneet Viipurin keskustan kieli- ja nimimaisemaan kuuluviin kadunnimiin koko sen historian aikana. Valta on vaihtunut Viipurissa tiuhaan, mikä tekee tutkimuskohteesta mielenkiintoisen. Tutkimusaineistona ovat olleet Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan, Suomen suuriruhtinaskunnan, Suomen tasavallan, Neuvostoliiton ja Venäjän federaation aikaiset kuusi karttaa, joista kadunnimet on poimittu. Artikkelissa selvitetään kadunnimiä vertaamalla, millaisia Viipurin kadunnimet ovat olleet eri aikoina sekä miten eri vallanpitäjien ideologiat heijastuvat erityisesti muistonimiin.

Muistonimien analysoinnissa artikkelissa sovelletaan sekä kaupunkinimistön alkuperää selvittävää etymologista tutkimusta että erityisesti kriittisen onomastiikan piiriin kuuluvien kielimaisematutkimuksen ja kriittisen paikannimitutkimuksen menetelmiä. Artikkelissa pyritään nimenantajan nimeämismotiiveja tutkimalla selvittämään, miten muistonimet palvelevat vallankäyttöä ja piileviä valtarakenteita; lisäksi katujen nimien kautta voidaan päätellä, mikä versio historiasta näkyy kaupunkimaisemassa vallanpitäjien ideologispainotteisten valintojen tuloksena.

Artikkelissa ideologiset muistonimet jaetaan yhtäältä valtiolliseen tai poliittiseen valta-asemaan perustuviin henkilönnimiin ja toisaalta muihin ajalle tyypillistä poliittista symboliikkaa tai propagandaa heijastaviin ideologisiin nimiin. Tutkimus osoittaa, että valtiollis-poliittisiin henkilöihin viittaavia ideologisia muistonimiä on käytetty Viipurissa kaikkina ajanjaksoina. Tällaisten nimien osuus on ollut kasvava muihin muistonimiin verrattuna jo Suomen tasavallan aikana, mutta niiden ja erityisesti neuvostosymboliikkaa ja -propagandaa sisältävien muiden valtiollis-poliittiseen ideologiaan viittaavien nimien osuus on erityisen suuri Neuvostoliiton ja ehkä yllättäen myös Venäjän federaation aikoina. Kadunnimien painottuminen myös nyky-Viipurissa ideologisiin muistonimiin on havaittu myös muissa Venäjällä tehdyissä tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa esiteltyä muistonimien luokittelua voidaan soveltaa myös muihin suomalaisiin kaupunkeihin, kun halutaan selvittää kadunnimien heijastamia ideologioita.

From Torkelsgatan to Prospekt Lenin: The ideologies reflected in Vyborg street names from the Middle Ages to the present day

The article examines traces left by shifting political powers in the street names that have formed the linguistic and toponymical landscape of Vyborg city centre throughout its history. Power has changed hands many times in Vyborg, which makes the topic interesting and unique. The research material consists of six maps dating from the eras of the Kingdom of Sweden, the Russian Empire, the Grand Duchy of Finland, the Republic of Finland, the Soviet Union and the Russian Federation, and it is from these maps that the street names have been extracted. By comparing street names, the article examines which street names were used in Vyborg during the different eras and how these names reflect the ideologies of various rulers, particularly in commemorative names.

In the analysis of commemorative names, the article applies both etymological research that explains the origin of urban nomenclature and, in particular, the methods of linguistic landscape research and toponomastics in the field of critical onomastics. The aim of the present article is to investigate how commemorative names serve the exercise of power and hidden power structures, and which version of history is reflected in the urban landscape as a result of the ideological choices made by those in power.

Ideological commemorative names are divided into personal names based on state or political power on the one hand, and other ideological names that reflect political symbolism or propaganda typical of the era on the other. The study shows that ideological commemorative names referring to state political figures have been employed in Vyborg throughout all six eras. In comparison with other commemorative names, the proportion of such names was already increasing during the era of the Republic of Finland, but their proportion, and especially that of other names containing Soviet symbolism and propaganda and referring to state political ideology, is particularly high during the Soviet Union era and, perhaps surprisingly, also during the years of the Russian Federation. The predominance of ideological commemorative names – even in the street names of present-day Vyborg – has already been noted in other studies conducted in Russia. The classification of commemorative names presented in this article can also be applied to other Finnish cities to examine the ideologies reflected in the choice of street names.