Havaintoja Pohjoismaiden Geenipankin Suomesta keräämistä ohranäytteistä

Authors

• Osmo Ulvinen Valtion siementarkastuslaitos, Maneesikatu 7, 00170 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.72221

Abstract

Pohjoismaiden Geenipankin vuosina 1979 —83 keräämistä ohranäytteistä valtion siementarkastuslaitos tutki 62 (Taulukot 1—5). Näistä merkittävimpien lajike- tai tyyppikoostumus on esitetty taulukossa 6. Taulukkoon otetut 22 näytettä, siis noin 36 % tutkituista näytteistä sisältänevät perintötekijöitä, joita ei ole muualta saatavissa. Loput tutkituista näytteistä olivat vielä käytettävissä olevia, nimettyjä lajikkeita, yleisimpinä Otra ja Pirkka tai itävyytensä jo menettänyttä tavaraa. Taulukon 6 pääryhmän muodostavat erityyppiset 4-taho-ohrat. Näytteet 13 ja 14 ovat melko luotettavasti Asa-ohraa. Myös muissa voi olla vanhojen lajikkeiden (Lapinohra, Pertunohra, Vega, Edda, Åsa ym.) aineistoa, mutta pääosaltaan ne lienevät maatiaisperua. Kuten alustavat tyyppikohtaiset vertailut osoittavat (Taulukot 7—8) on aineisto yleispiirteiltään varsin samankaltaista, mutta vaihteluakin löytyy sekä näytteiden välillä että sisällä. Taulukon 2-taho-ohrissaon vallitsevana tyyppi, joka varsin paljon muistuttaa maatiaisohrasta valittua Piikkiönohraa.