Täyttä päivää työttömänä
Työn ja ei-työn rajalla
Abstrakti
Artikkeli sijoittuu uuden työn tekemisen muotojen mukanaan tuomaan kehykseen, jossa työelämä haurastuu ja muuttuu monin eri tavoin yhä epävarmemmaksi. Tätä haurastumista ja yhteiskunnallisten asemien menettämistä kutsutaan prekarisoitumiseksi. Prekarisoitumisen välttämiseksi tai vähentämiseksi monet työntekijät ovat alkaneet tehdä yhä enemmän ei-työtä, joka tähtää työnteon edellytysten parantamiseen. Myös koulutus ja opiskeleminen korostuvat uudella tavalla, kun niiden avulla pyritään vähentämään tai kompensoimaan työn ennakoimattomuutta. Artikkelissa analysoin, millä tavoin uuden työn myötä prekaarissa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden työ jäsentyy ja limittyy ei-työn kanssa. Lisäksi pohdin, millaisia seurauksia työelämän haurastumisella on työntekijöiden muuhun elämään. Tarkastelen uutta työtä ja sen mukanaan tuomia muutoksia erityisesti feministisen työelämän tutkimuksen käsitteistön ja keskustelujen pohjalta, koska ne tarjoavat artikkelin kysymyksenasettelun kannalta tarpeellista tarttumapintaa työelämän laitamien ja ei-työn tarkasteluun. Siihen, miten uuden työn jaot ja niiden seuraukset jakaantuvat naisten ja miesten kesken, en voi ottaa kantaa tämän artikkelin aineiston perusteella. Artikkelin empiirinen materiaali koostuu 21 puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineiston analyysissä olen käyttänyt teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin pohjautuva menetelmää, jossa olen keskittynyt uuden työn ja sukupuolen kannalta keskeisiin teemoihin ja kysymyksiin.
Copyright (c) 2016 Tuija Koivunen
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Rahoittajat
-
Academy of Finland
Apurahojen tunnistenumerot Flexlife-projekti, nro. 2777376
