Ensin urakka – sitten etiikka?

• Matti Parjanen Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96874

Avainsanat: etiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p3166], kansanvalistus [http://www.yso.fi/onto/yso/p21207]

Abstrakti

Makrotason arvokeskusteluun voidaan soveltaa A. Etzionin sosiologista teoriaa, jossa etsitään riippuvuutta arvoyksimielisyyden ja kontrollin välillä. Tuloksena on neljä erilaista yhteiskuntatyyppiä, joista eräs on "aktiivinen yhteiskunta". Tällaisessa responsiivisessa yhteiskunnassa esiintyy samanaikaisesti spontaania arvoyksimielisyyttä, mutta myös vahvaa kontrollia ja suunnittelua. Arvokeskusteluun kuuluu myös pohdinta julkisten ja yksityisten arvojen ristiriidasta ja aikajärjestyksestä. Suomalaiselle työelämälle ominainen arvo on "pärjäämisen pakko". Perustuuko suomalainen koulutusideologia samanlaiseen arvoon? Uhraako jopa vapaa kansansivistystyö toimintansa tälle selviämisen, pärjäämisen ja kunnian säilymisen alttarille? Tuleeko oppilaitoksista "taseopistoja"? Näihin kysymyksiin kirjoittaja vastaa: "Arvoinvalidit ovat tämän päivän huollettavia! Taseurakkaansa liimautunut, mutta vastuuntuntoinen aikuiskoulutus ei saisi heitä unohtaa koulutuspolitiikassaan. Koulutuksen olisi oltava sillä tavalla responsiivinen, että urakka ja etiikka kulkisivat rinta rinnan."