Aikuiskasvatus

Lukion pedagoginen johtaminen rehtoreiden kokemana

Marianne Korkalainen — 2025-06-13

Tutkimme pedagogista johtamista laajan pedagogisen johtamisen viitekehyksessä lukion rehtoreiden kokemana. Kysymme, millaisia osa-alueita lukion pedagogisessa johtamisessa on ja mitä laajan pedagogisen johtamisen osa-alueita siitä voi tunnistaa. Aiemmin pedagogista johtamista on tutkittu Suomessa lähinnä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Tutkimusaineisto koostuu kymmenen kuntasektorin lukion rehtorin ja apulaisrehtorin haastattelusta, ja sen analyysissa käytimme tulkitsevaa fenomenologista analyysia (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA).

Pedagoginen johtaminen näyttäytyi tutkimuksessamme jäsentymättömänä ilmiönä. Tunnistimme siitä seuraavat osa-alueet: 1) suunnan näyttäminen ja vastuunkantaminen, 2) toimintaympäristön johtaminen, 3) pedagoginen kehittäminen ja 4) opettajien ammatillisen kehittymisen johtaminen. Kaikki laajan pedagogisen johtamisen osa-alueet olivat tunnistettavissa lukion rehtoreiden pedagogisessa johtamisessa. Symbolinen johtaminen oli näkyvämpää kuin aiemmissa tutkimuksissa, kun taas jaettu pedagoginen johtaminen jäi rehtoreiden puheessa vähäiseksi.

Tutkimustuloksiamme voidaan hyödyntää lukion rehtoreille ja koulutuksen järjestäjille suunnatun täydennyskoulutuksen kehittämisessä sekä rehtorin työnkuvan määrittelyssä. Ne syventävät myös tieteellistä keskustelua pedagogisesta johtamisesta suomalaisessa yleissivistävässä koulutuksessa.

Mikä juttu tää on, onko tää joku projekti vai mitä?

Tuija Ukskoski — 2025-06-13

Kouluyhteisön hyvinvointi vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin, työhön sitoutumiseen, koulun toimintakulttuurin uudistumiseen sekä oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin. Toimintatutkimuksellisessa interventiossa tarkastelimme, mitkä elementit opettajat kokevat merkityksellisiksi kouluyhteisön hyvinvointia edistävän toimintakulttuurin kehittämisessä.

Tutkimusaineisto koostui havaintomuistiinpanoista ja opettajien yksilöteemahaastatteluista (n = 11), jotka analysoimme refleksiivisen temaattisen analyysin menetelmällä. Merkitykselliset elementit jäsentyivät kolmeksi teemaksi: 1) kouluhyvinvointia koskevan yhteisen ymmärryksen ja asiantuntijuuden rakentaminen, 2) uudistuvan toimintakulttuurin käytänteet ja 3) koulun rakenteet ja toiminnan organisointi.

Opettajien tietoisuus omasta osaamisestaan ja työyhteisön toimintakulttuurista kehittyi intervention aikana. Tarpeellinen tieto, käytänteet ja osaaminen olivat olemassa yhteisössä, ja interventiossa ne tehtiin näkyväksi sekä osaksi toimintakulttuurin uudistamista. Kollektiivisen työssä oppimisen myötä opettajat voimaantuivat kohtaamaan vaikeitakin asioita, ja heidän työhyvinvointinsa lisääntyi. Vastaisuudessa tarvitaan lisää tietoa kouluyhteisön hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta kehittämisestä.

Käsin ja digitaalisen kirjoittamisen merkitykset opettajien kokemana

Mari Honko — 2025-06-13

Yhteiskunnan digitalisoituminen muovaa vuorovaikutuksen edellytyksiä ja tarjoumia, ja siten myös aikuiskasvatuksen tarpeita huomioida ja kehittää aikuisten toiminnallisia tekstitaitoja. Opettajien käsitykset opetuksen sisällöistä ja menetelmistä sekä näiden käsitysten reflektointi ohjaavat puolestaan opetuksen käytänteitä. Ymmärtääksemme yhä paremmin, millaiset ajattelumallit ohjaavat koulutuksen digitalisaation pedagogisia siirtymiä sen eri osa-alueilla, on tärkeää tutkia opettajien näkemyksiä digitalisaation vaikutuksista, kuten digitaalisten välineiden käyttötarpeista.

Selvitämme tutkimuksessamme nuoria ja aikuisia opettavien opettajien näkemyksiä digitalisaatiosta erityisesti opiskelijoiden kirjoitustaitotarpeiden näkökulmasta sekä sitä, millaisia käsityksiä opettajilla on käsin ja digitaalisesti kirjoittamisen merkityksistä aikuiskoulutuskontekstissa.

Keräsimme aineiston kyselytutkimuksella nuorten ja aikuisten opettajilta (n = 37) ja analysoimme sen diskurssianalyysin avulla. Kyselyaineiston pohjalta keskeiset merkitykset jäsentyvät seitsemäksi diskurssiksi, joista kolme liittyy digitaaliseen kirjoittamiseen, kolme käsin kirjoittamiseen ja yksi käsittelee kirjoittamista ilman eri kirjoittamistapojen vastakkainasettelua.

Demokratiakasvatuksen juuret ja muutoksen mahdollisuus

Perttu Männistö — 2025-06-13

Suomalaisen kriittisen pedagogiikan merkkiteos Kenen kasvatus? julkaistiin vuonna 2005. Se toi keskusteluun kysymyksiä, jotka koskevat kasvatuksen kautta hyvän yhteiskunnan määrittelyä. Teokseen sisältyvästä, kasvatusfilosofi Tuukka Tomperin ja kasvatussosiologi Nelli Piattoevan artikkelista ”Demokraattisten juurten kasvattaminen” on muodostunut demokratiakasvatuksen klassikko. Mitä annettavaa sillä on demokratiakasvatukselle kaksi vuosikymmentä julkaisemisensa jälkeen?

Vertaisarviointi on vankkaa osaamista ja aikaa vaativaa työtä

Anu Järvensivu — 2025-06-13

Vertaisarviointi on joukkoistettua talkootyötä, jolla varmistetaan tutkimuksen laatua. Elleivät tutkijat iltahämärissä vertaisarvioisi, tutkimuksen ja tieteellisen toiminnan prosessit eivät pyörisi, eikä yhteiskunnassa olisi käytettävissä vertaisarvioituja tutkimuksia keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi. Tiedeyhteisön #Vertaisarviin-kampanja näkyväksi arvioijien työtä, mutta vertaisarvioinnista puhumista on jatkettava kampanjan jälkeenkin. Arvioinnin perustava merkitys tieteen tekemiseen kuuluvana työtehtävänä tulee tunnustaa ja sille tulee varmistaa tarvittava työaika yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Samoin tulee yhä systemaattisemmin kehittää vertaisarviointiosaamista.

Ajankohtainen teos opettajille tiedosta ja keskustelukulttuurista

Riikka Riikka — 2025-06-13

Erimielisten tila on tarpeellinen avaus suomalaiseen kasvatustieteelliseen keskusteluun, jossa kiistanalaisista aiheista opetuksessa on kirjoitettu ja keskusteltu hämmästyttävän vähän. Kansainvälisesti näitä aiheita on tutkittu jo vuosikymmeniä esimerkiksi demokratia-, ihmisoikeus- ja kansalaiskasvatuksen yhteydessä. Keskustelu yhteiskunnallisista aiheista ja niitä koskevista erimielisyyksiä on yhä tärkeämpää, kun esimerkiksi naisten, vähemmistöjen tai maahan muuttaneiden ihmisoikeuksia pyritään rajoittamaan.

Toisenlaista tietoa rajamaalta

Jussi Onnismaa — 2025-06-13

Reunamerkintöjä on rikas ja kiehtova kuvaus tuntemattomasta itäisestä maakunnasta – ja samalla Euroopasta. Ville-Juhani Sutinen esittää kirjassaan, että rajamaan perustila on kaaos, ja siellä vallankäyttö voi olla joko olematonta tai poikkeuksellisen tiukkaa. Matkustaen ja kirjallisuuden avulla hän etsii kahden maailmansodan alle jäänyttä Eurooppaa rajamaalta: milloin minkäkin sotajoukon tallaamasta ja milloin millekin valtakunnalle kuuluneesta Galitsiasta. Alue sijaitsee Krakovan ja nykyisen Ukrainan Lvivin välissä.

Matkailu avartaa – myös ruokapöydässä

Mari Pakkala-Weckström — 2025-06-13

Ruokaa reissussa on sujuvasti kirjoitettu, kauniisti kuvitettu ja huolellisesti taustoitettu reilu 500-sivuinen tietopaketti suomalaisten – ja siinä sivussa vähän muidenkin kansojen – elämästä ruoan ja ruokailutottumusten kautta tarkasteltuna. Kirjassa selvitellään suomalaista ruokasuhdetta reissun päällä, aina jalkapatikasta ja tuohikonteista ruotsinlaivojen buffeteihin, huoltoasemia, öisiä nakkikioskeja tai junien ravintolavaunuja ja lentokoneiden tarjoiluja unohtamatta. Ruokahistorian ohella lukija saa tuhteja annoksia tietoa liikkumisen historiasta: muun muassa rautateiden tulosta Suomeen, autoilun yleistymisestä ja etelänmatkojen suosiosta.

”Aikuisten oppimisen vaikeudet kaipaavat yhä parempaa ymmärrystä ja tietoa”

Mari Korhonen — 2025-06-13

Valtiotieteiden tohtori Johanna Korkeamäki työskentelee erikoistutkijana Kuntoutussäätiössä, jossa hän on perehtynyt erityisesti nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin ja mielenterveysongelmiin sekä kuntoutukseen. Lisäksi hän toimii Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtorina.

Summaries

Esko Clarke Sario — 2025-06-13

Numerossa 45(2) julkaistujen suomenkielisten vertaisarvioitujen tiedeartikkeleiden englanninkieliset käännökset.