Järjestötyöntekijä huolehtii osaamisestaan

• Heidi Ristolainen Opintokeskus Sivis
• Marion Fields Opintokeskus Sivis

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.88394

Avainsanat: osaaminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p8343], järjestöt [http://www.yso.fi/onto/yso/p1393], työntekijät [http://www.yso.fi/onto/yso/p1075], määräaikaisuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p13381], kehittäminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p4230], kolmas sektori [http://www.yso.fi/onto/yso/p6901], järjestötyö [http://www.yso.fi/onto/yso/p27562], työsuhde [http://www.yso.fi/onto/yso/p9539], kyselytutkimus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10631]

Abstrakti

Kolmannen sektorin merkitys työnantajana on kasvanut viime vuosikymmeninä. Kasvun syynä ovat erityisesti järjestöjen palveluntarjonnan laajeneminen ja hankerahoitusten lisääntyminen.  Samalla kun työntekijöiden määrä on lisääntynyt, myös määräaikaisten työntekijöiden suhteellinen osuus on kasvanut ja on muita työelämän sektoreita suurempi. Uudet toimintamuodot lisäävät osaamistarpeita. Artikkelissa selvitetään, eroavatko määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden osaamisen kehittämisen käytännöt ja onko järjestön koolla tai toimialalla merkitystä. Tutkimus perustuu 844 eri alojen järjestötyöntekijöiden vastausaineistoon. Tulokset osoittavat, että vakituiset työntekijät kehittävät määräaikaisia useammin osaamistaan työpaikan ulkopuolisessa ammatillisessa koulutuksessa. Määräaikaiset työntekijät hyödyntävät puolestaan enemmän informaalin oppimisen lähteitä, kuten työkavereita ja sosiaalista mediaa. Järjestöissä, joissa ollaan tekemisissä ulkoisen rahoittajan kanssa, koulutus koetaan tärkeämmäksi kuin sellaisissa, joissa näin ei ole. Suurimmaksi osaamisen kehittämisen esteeksi vastaajat sanovat kiireen sekä resurssien ja kehittämiskäytäntöjen puutteen. Ne korostuvat pienillä työnantajilla. Verkostomaisten oppimismuotojen aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen on kannattavaa järjestöille tyypillisillä osaamisalueilla.