Tekniikka ja traditio
Havaintoja tuotantotekniikan omaksumisen kehityksestä
Abstrakti
Ihmisen pystykäynti liittyy primaarisesti jälkeläisistä huolehtimisen tarpeisiin. Ilmeisesti työ ja työvälineitten käyttö tulivat mahdollisiksi vasta sitten, kun pystykäyntiä seurannut sosiaalistumiskehitys oli jatkunut noin miljoona vuotta. Mitä pitemmälle ihmisen sosiaalistumiskehitys eteni, sitä tärkeämmiksi tulivat erilaiset opitut sosiaalisen käyttäytymisen muodot. Keskeinen tekijä tämän muutosprosessin myöhäisvaiheessa oli nimenomaisesti työ. Primitiivisissä yhteisöissä ei työnjakoa juuri ollut. Yhteisöjen tuotannollisen kokemuksen, työn, tuotantovoiman ja tarpeiden lisääntyessä kehittyi niiden sisäinen työnjako ja myöhemmin klaanijärjestelmä, jonka puitteissa työhön ja tuotantoon liittyvä traditio jakaantui eri klaanien kesken. Antiikin kaupunkijärjestelmän syntyessä särkyi sukulaisuuteen perustunut ammattitraditio ja työorganisaatio. Antiikin orjajärjestelmän vallitessa lisääntyvä luontoa ja yhteiskuntaa koskeva tieto ja tekninen traditio joutuivat erilleen. Keskiajan kaupunkien käsityöläisillä sen sijaan oli historiallis-yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena käytössään tuotannollinen ja sosiaalinen organisaatio, ammattikuntalaitos, jonka sisällä tekninen traditio ja laajempi tietopohja integroituivat. Ja lisääntyvästä vaihdon tarpeesta syntynyt työn tuotantovoimien kasvu ennen pitkää ylitti ammattikuntajärjestelmän rajat. Käsityötraditio muuttui tiedepohjaiseksi koulutustraditioksi.
Viittaaminen
Huttunen, P. (1987). Tekniikka ja traditio: Havaintoja tuotantotekniikan omaksumisen kehityksestä. Aikuiskasvatus, 7(4), 140–144. https://doi.org/10.33336/aik.96501