Työllisyyskoulutus

työvoimapolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa

• Heikki Silvennoinen Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0001-8304-0021
• Joel Kivirauma Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96641

Avainsanat: työllisyyskoulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p4162], koulutuspolitiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p249], työvoimapolitiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p19401], työvoimakoulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p4160], pätevöitymiskoulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10686],

Abstrakti

Koulutuksen merkitys osana työvoimapolitiikkaa on varsin huomattava. Työllisyyskoulutukseen erikoistuneita ammattikurssikeskuksia on toiminnassa 42, ja niissä kurssitetaan vuosittain lähes 30 tuhatta työtöntä ja työttömyysuhan alaista henkilöä. Kurssin jälkeen työpaikan on saanut viimeisen 15 vuoden aikana keskimäärin useampi kuin joka toinen. Työttöminä kursseille tulleet ovat työllistyneet muita heikommin. Yhtenä kurssituksen tavoitteena oleva alueellinen liikkuvuus ei ole toteutunut. Työllisyyskoulutuksen asema työvoimapolitiikan osana on suhteellisen vakiintunut. Suhde koulutuspolitiikkaan on epämääräisempi. Työllisyyskoulutuksen joustavuus on merkinnyt markkina-arvonsa nopeasti menettäviä ”pikatutkintoja”, jotka eivät turvaa työntekijän asemaa työmarkkinoilla. Saman joustavuuden nimissä tällainen työvoima on helpommin siirrettävissä uudelleen työllisyyskortistoon. Osana muuta aikuiskoulutusjärjestelmää työllisyyskoulutus saattaisi vapautua ainakin osittain koulutusjärjestelmän alimpana askeleena olemisen väistämättä mukanaan tuomista ongelmista. Työttömien asemaa se parantaa vain siinä tapauksessa, että koulutus rinnastetaan muihin vastaaviin ammatillisen koulutuksen tutkintoihin, jolloin opiskelijoiden työmarkkina-asema paranee.