Monilukutaitoa monitaiteisesti

Tapaustutkimus peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten musiikkia ja tanssia yhdistävästä työskentelystä

Kirjoittajat

• Mirja Karjalainen-Väkevä
• Sara Sintonen Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23988/ad.66551

Avainsanat:

monilukutaito, monimodaalisuus, musiikkikasvatus, tanssi

Abstrakti

Perusopetuksen uudistetun opetussuunnitelman (POPS, 2014) yksi laaja-alaiseen osaamiseen liittyvä tavoite on monilukutaidon kehittäminen, jolla tähdätään siihen, että oppilaat kykenevät tuottamaan ja tulkitsemaan erilaisia tekstejä eri tavoilla. Lukutaitotutkimuksessa asiaan viitataan puhumalla erilaisista modaliteeteista, tavoista ja keinoista kommunikoida ja representoida sisältöjä esimerkiksi visuaalisesti, kinestiteettisesti, auditiivisesti, numeraalisesti sekä modaliteettien yhdistelmiä käyttämällä (monimodaalisuus, multimodaalisuus).

Tässä artikkelissa tarkastelemme perusopetuksen yhdeksännellä luokalla toteutettua musiikin ja tanssin opetuskokonaisuutta monilukutaidon kehittymisen tukemisen näkökulmasta. Tavoitteenamme on ymmärtää, miten monilukutaito ilmenee ja miten sitä voidaan tukea oppiaineissa, joiden perusta on moniaistisuudessa, itseilmaisussa ja kehollisuudessa.

Selvitämme tapaustutkimuksen keinoin, millaisia monilukutaidon – erityisesti monimodaalisen lukutaidon – ilmentymisen ja kehittymisen tukemisen kannalta relevantteja merkityksiä yläkoulun oppilaat tuottavat tanssikoreografian luomisprosessissa tekijänä ja katsojana, sekä miten he reflektiivisesti analysoivat havaitsemiaan merkityksiä.