Ammattikasvatuksen aikakauskirja

Varhaiskasvatuksen asiantuntijuus: koulutus, johtajuus ja laadukkaat käytännöt

Signe Siklander — 2024-12-20

“Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta” – Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kieli-, kulttuurija katsomuspedagoginen osaaminen

Outi Arvola — 2024-12-20

Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaista on varhaiskasvatuksen ammattilaisten kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedagoginen osaaminen ja miten sitä tulisi vahvistaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ammattilaiset kuvaavat omaa ammatillista kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedagogista osaamistaan suhteessa lapsiin ja huoltajiin. Lisäksi selvitettiin yksilö- ja tiimitason tietoja ja taitoja, joita heillä on kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedagogiikan toteuttamiseen ja kehittämiseen. Tutkimusaineisto on kerätty varhaiskasvatuksen opettajina toimivilta ammattilaisilta (N = 10) fokusryhmähaastatteluina. Tutkimusaineisto on osa laajempaa “Avaimia yhteiseen ymmärrykseen” -tutkimushanketta, jossa tarkastellaan inkluusion, osallisuuden ja moninaisuuden hyviä käytäntöjä varhaiskasvatuksessa.

Tutkimustulosten perusteella ammattilaisten kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedagogisessa osaamisessa korostuvat moninaiset vuorovaikutustaidot: lasten ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus, huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö, sekä tiimin ja henkilöstön keskinäinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksessa lasten ja perheiden kanssa painottuu yksilöllinen kohtaaminen. Luottamuksen rakentamisessa ja kohtaamisten onnistumisessa eri kieli- ja kulttuuritaustaisella henkilöstöllä on osaamista vahvistava merkitys. Ammattilaisten reflektio- ja tiimitaidot sekä tiimin sitoutuminen työhön ovat keskeisiä osaamista kehittäviä tekijöitä pedagogiikan toteuttamisessa. Myös työn jousto- ja muuntautumiskyky tunnistetaan osaamisessa olennaiseksi. Ammattilaisten vahva kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedagoginen osaaminen on investointi varhaiskasvatuksen inklusiiviselle tulevaisuudelle.

Varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista asiantuntijuutta rakentamassa

Elina Koivusalo — 2024-12-20

Tässä tutkimuksessa tuotetaan uutta tietoa varhaiskasvatuksen opettajien opintojen aikaisen minäpystyvyyden sekä tuen ja palautteen yhteydestä pedagogiseen asiantuntijuuteen. Lisäksi tutkitaan varhaiskasvatusalalle motivoivien tekijöiden yhteyttä pedagogiseen asiantuntijuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, eroavatko yhteydet pedagogiseen asiantuntijuuteen aikaisempaa varhaiskasvatusalan työkokemusta omaavien opettajien ja niiden opettajien välillä, joilla ei ollut aikaisempaa työkokemusta varhaiskasvatusalalta. Tutkimusaineisto koostuu osasta Varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin ja varhaiskasvatusalaan sitoutuminen (SIMO)-tutkimushankkeen kyselyä (n = 541). Tutkimuksen kohderyhmänä ovat kasvatustieteen kandidaatintutkinnon suorittaneet varhaiskasvatuksen opettajat, jotka olivat hakeutuneet opettajakoulutukseen vuosina 2018 ja 2019. Analyysimenetelmänä oli hierarkkinen regressioanalyysi. Varhaiskasvatuksen opettajien opintojen aikainen minäpystyvyys sekä tuki ja palaute olivat myönteisesti yhteydessä pedagogiseen asiantuntijuuteen. Mitä vahvemmaksi varhaiskasvatuksen opettajat kokivat opintojen aikaisen minäpystyvyyden ja mitä riittävämpää tuki ja palaute olivat, sitä myönteisemmäksi pedagoginen asiantuntijuus arvioitiin. Tulokset osoittivat myös sen, että aikaisempi työkokemus varhaiskasvatusalalta kytkeytyi iän ja pedagogisen asiantuntijuuden väliseen yhteyteen. Nykyisessä, julkisuudessakin esille tuodussa varhaiskasvatuksen opettajien riittävyyden kysymyksissä opintojen aikaisella minäpystyvyydellä ja sitä vahvistavalla tuella ja palautteella voi olla tärkeä merkitys, sillä näiden tiedetään edistävän opintoihin ja varhaiskasvatusalaan sitoutumista.

Miten mennyt meissä kajahteleekaan: Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia hakeutumisestaan alalle ja siirtymisestään opettajiksi toiselle ja korkeaasteelle

Minna Körkkö — 2024-12-20

Tässä tutkimuksessa selvitämme, minkälaiset kokemukset ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen opettajien alalle hakeutumiseen ja heidän myöhempään siirtymään päiväkodin varhaiskasvatuksen opettajista toisen ja korkea- asteen opettajiksi. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat liittyvät opettajan ammatilliseen kehittymiseen, jonka ajatellaan alkavan jo ennen hakeutumista opettajan työhön pätevöittävään koulutukseen. Tutkimuksen kohdejoukkona on kahdeksan hanketyöntekijää, jotka ovat aiemmin työskennelleet varhaiskasvatuksen opettajina päiväkodissa mutta myöhemmin siirtyneet työskentelemään muissa opetus- ja kasvatusalan tehtävissä. Tutkimuksen aineistona on Teams keskustelu, jossa osallistujat kertoivat pääosin valokuvien, videoiden, runojen ja laulujen välityksellä kokemuksistaan varhaiskasvatuksesta. Tutkimuksen metodologiseksi lähestymistavaksi valikoitui photo telling, joka tutkimusmenetelmänä yhdistää kuvan ja kerronnan. Aineiston analyysi pohjautui Gadamerin hermeneuttisen kehän analyysiprosessiin. Opettajien kokemuksissa varhaiskasvatusalalle hakeutumiseen vaikuttivat omat lapsuuden aikaiset kokemukset päiväkodista. Varhaiskasvatuksen opettajina he kokivat merkityksellisenä lapsilähtöisen pedagogiikan toteuttamisen lapsiryhmässä. Keskeisenä syynä hakeutumiseen pois varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävistä olivat päiväkodin riittämättömät resurssit, joiden seurauksena varhaiskasvatuksen opettajille syntyi eettistä kuormaa. Tutkimuksen tulosten pohjalta esitämme näkökulmia varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi.

Psykologinen sopimus ammatillisen opettajan työssä

Outi Aitio — 2024-12-20

Väitöstutkimuksessani olen tutkinut, minkälaisia käsityksiä ja kokemuksia ammatillisilla opettajilla ja heidän esihenkilöillään on psykologisesta sopimuksesta ammatillisen opettajan työssä.