Dynaamisen universumin teoria
Abstrakti
Akateemisen, institutionaalisen tieteen reunaalueilla tapahtuva tieteen tai tiedettä muistuttavien teorioiden rakentelu on vanhastaan tunnettu ilmiö. Fysiikassa eräs tunnetuimmista episodeista on Einsteinin erityisen ja yleisen suhteellisuusteorian kiistämiseen pyrkinyt liike Hundert Autoren Gegen Einstein (Israel, Ruckhaber & Weinmann, 1931) vuosien 1920 ja 1930 välisenä aikana (Wazeck 2014). Yleisen suhteellisuusteorian vaihtoehtoisista spekulatiivisista malleista eräs tunnetuimpia on myös myöhemmin 1950–1960 Jordanin ja Diracin ajatuksiin nojautuva nollaenergia universumin (zero-energy universum) malli, jonka tueksi sen kannattajat esittivät myös geofysiikkaan (mm. laajenevan Maan hypoteesi) nojautuvia välillisiä todisteita (Kragh, 2015).
Näiden (ja muiden vastaavien) erityisen ja yleisen suhteellisuusteorian mallien historia on itsessään mielenkiintoinen fysiikan historian sivupolku. Tässä kirjoitelmassa keskityn kuitenkin viimeaikaisempaan Suomessa käytyyn keskusteluun, joka liittyy Tuomo Suntolan dynaamisen universumin (DU) teoriaan (ks. Suntola, 2018). Tällä keskustelulla on kiinnostavia yhteyksiä edellä mainittujen fysiikan teorioita muistuttavien spekulatiivisten teoreettisten mallien historiaan. Pyrin kirjoitelmassani hahmottamaan, millaisena keskustelut DU-teorian suhteesta vakiintuneisiin käsityksiin näyttäytyvät tieteenfilosofian ja erityisesti pseudotieteen piirteitä tunnistamaan pyrkivän tieteenfilosofian näkökulmasta.
