Kuka keksi lapinraunion? Esihistoriallisten röykkiöiden nimitykset 1700–1800-luvuilla

Kirjoittajat

• Liisa Kunnas

DOI:

https://doi.org/10.33520/aur.179772

Abstrakti

Suomalaisessa arkeologiassa sisämaan esihistoriallisista röykkiöistä käytetty termi lapinraunio on ollut käytössä ainakin 1700-luvulta lähtien. Toisin kuin Ruotsissakin kansanperinteessä tunnettu esihistoriallisiin kivirakennelmiin viittaava jättiläis-nimiperinne, tuntuu lapinraunio sopivan melkein liiankin hyvin muun muassa Henrik Gabriel Porthanin kirjoituksista alkavaan asutushistorialliseen näkemykseen suomalaisista ja saamelaisista jo esihistoriallisena aikana selvästi toisistaan erottuvina kansoina. Artikkelissa tarkastellaan lapinraunion käsitteen historiaa 1700–1800-lukujen lähdeaineiston kautta ja pyritään vastaamaan kysymykseen termin alkuperästä: oliko se lähtöisin kansan suusta vai muinaistutkijoiden kynästä? Lapinraunion merkityssisällön muutosten jäljittäminen osoittaa, ettei kyseisen muinaisjäännöstyypin ole ajateltu koskaan sisältävän pelkästään hautoja. Lisäksi voidaan esittää, että termin käyttöönotto, yleistyminen ja edelleen jatkuva käyttö tieteellisen terminologian osana on seurausta suomalaiselle arkeologialle leimallisesta tarpeesta selvittää esihistoriallisia etnisiteettejä. Nykyisin tätä taipumusta halutaan vältellä ja häivyttää myös tieteenhistoriasta, vaikka arkeologian historian tutkimuksen ehkä tärkein tehtävä on edistää tieteenalan itsetuntemusta uskaltamalla käsitellä kiusallisiakin aihepiirejä.