Eurooppalainen filosofia ja Turun Akatemia
Avainsanat:
Turun Akatemia, valistusAbstrakti
Turun vanha yliopisto seurasi perustamisestaan lähtien filosofian eurooppalaisia virtauksia, vaikka tutkimus- ja opetustyö usein vieroksuikin hyvin radikaaleja uutuuksia ja vältteli joutumasta hallitsevan vallan kanssa ristiriitaan. 1600-luvulla Eurooppa eli hyvin kiinnostavaa aatteiden ristitulen aikaa. Uusina tuulina puhalsivat kausaalilakeja etsivä luonnontiede sekä yksilöllisen vapauden ihanne. Molempia vastustivat ennen kaikkea kirkon ja aateliston edustajat. Erityisesti karteesiolaisuuden tulemista Suomeen yritettiin estää kiivaasti. Vasta 1600-luvun lopulla Jusleniuksen veljekset saivat rauhassa korostaa järjen ja kokemukseen pohjaavan menetelmän merkitystä tiedon hankinnassa.
1700-lukua hallinneen "hyödyn ajan" filosofisen aatemaailman muodostivat empirismi, yksilönvapauden ihanne sekä valistuksen aate. Akateeminen filosofia ei taaskaan kovin herkästi seurannut uusia virtauksia, mutta vähitellen ilmeni varsin vireää kiinnostusta eurooppalaiseen empirismiin ja yksilönvapauden aatteisiin. Kolme nimeä on syytä erityisesti mainita: Peter Forsskål, Anders Chydenius ja, tietyin varauksin, Henrik Gabriel Porthan. 1700-luvun lopulla alkoi ilmetä Kantin ja saksalaisen idealismin vaikutusta. Kantin ajatuksia toi meille Porthanin oppilas Franz Michael Franzén. Idealistinen filosofia innosti valtavasti romantiikan ajan eurooppalaista kulttuurielämää ja nosti Turussakin henkistä innostusta. Erityisesti Hegel vangitsi pitkäksi aikaa eurooppalaisen ajatusmaailman ja johti monissa valtioissa poliittisiin mullistuksiin. Hegeliä tutkittiin ja opetettiin kyllä Turun Akatemiassakin, mutta hegeliläinen henki alkoi vaikuttaa toden teolla vasta Snellmanin myötä Helsingissä, jonne korkein opetus ja tutkimus siirrettiin Turun palon jälkeen vuonna 1828. Siemen kylvettiin kuitenkin Turun Akatemiassa.
