Traumasta puhuminen, kirjoittaminen ja etiikka

Pakolaisnaiset kertojina Henning Mankellin romaanissa Nimeltään Tea-Bag

Abstrakti

Käsittelen artikkelissani traumakuvausta Henning Mankellin romaanissa Tea-Bag (2001, Nimeltään Tea-Bag, 2004). Pakolaisten traumaattisia kokemuksia on käsitelty vain vähän traumafiktion tutkimuksessa. Sitä on kritisoitu myös trauman estetisoinnista, jossa trauman kliininen ja terapeuttinen tutkimus on jäänyt liian vähälle huomiolle. Artikkelini kytkeytyy lääketiedettä, terveystieteitä ja humanistista tutkimusta yhdistelevään medical and health humanities -alaan. Yhdistelen siinä traumafiktion, traumateorian ja terapeuttisen kirjoittamisen tutkimusta.

Romaani kuvaa Göteborgissa kokoontuvaa pakolaisnaisten kirjoittajapiiriä, jota ohjaa ruotsalainen mieskirjailija. Keskityn episodeihin, joissa pakolaisnaiset puhuvat ja kirjoittavat traumasta. Tea-Bag aktivoi empaattisen ja eettisen lukemisen käytäntöjä. Teoksen monipersoonainen ja moniperspektiivinen kerronta edustaa esitystapana pluralismia, ”äänten etiikkaa”, jossa pakolaisnaisten kertomukset on asemoitu etualalle. Havainnollistan trauman kohtaamista Emmanuel Levinasin toiseuden kasvokkain kohtaamisen filosofialla. Lopuksi pohdin postkoloniaalista kysymystä kulttuurisesta appropriaatiosta. Romaanin kirjailijahahmon ironisen kuvauksen voi tulkita edustavan Mankellin metanarratiivista itsekritiikkiä etuoikeutettuna länsimaisena mieskirjailijana.