Sarjamuoto ja kerronnan keinot Laila Hirvisaaren historiallisissa romaanisarjoissa

Kirjoittajat

• Sarianna Kankkunen Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-7555-1718

DOI:

https://doi.org/10.30665/av.159871

Avainsanat:

historiallinen romaani, sarjaromaani, romaanisarja, klassinen narratologia, fokalisaatio, Laila Hietamies, Laila Hirvisaari

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee Laila Hirvisaaren (1938–2021) historiallisten romaanisarjojen rakennetta ja kerronnallisia keinoja. Romaanisarjan muotoa ja kerronnan keinoja on tutkittu vain vähän, vaikka erilaiset romaanisarjat ovat keskeinen osa maailmankirjallisuutta. Taustan tälle artikkelille muodostaa humanistisessa tutkimuksessa viime vuosina herännyt kiinnostus sarjaan muotona ja esteettisenä ilmiönä. Artikkelin aineisto koostuu kuudesta teossarjasta ja yhteensä 31 teoksesta, jotka kattavat Hirvisaaren tuotannosta 76 prosenttia. Metodina on Hirvisaaren teosten rakennepiirteiden tunnistaminen, taulukointi ja analyysi. Analyysini perustuu klassisen narratologian, erityisesti Gérard Genetten, käsitteisiin. Keskityn esimerkiksi fokalisaatioon ja parateksteihin. Hirvisaaren sarjojen erityispiirteitä ovat runsas lapsifokalisoijien määrä, fokalisaation tiheä vaihtelu, sekä teossarjojen viimeisissä osissa tapahtuva kerronnallinen muutos, jota nimitän epilogiseksi näkökulmanvaihdokseksi. Tällaiset ratkaisut tekevät historiallisista romaanisarjoista mainettaan monitulkintaisempia ja myös tutkimuksellisesti mielenkiintoisia. Historiallisessa romaanisarjassa korostuvat koherenssia tuottavat keinot, joten laji soveltuu kerronnallistamaan vaikeasti hahmotettavia prosesseja. Hirvisaaren teossarjojen epilogiset näkökulmanvaihdokset tuottavat kuitenkin tulkintaa historiasta avoimena ja dynaamisena.