Pasifistisia ääniä sadan vuoden takaa

Kirjoittajat

• Marita Hietasaari https://orcid.org/0000-0003-0210-704X

DOI:

https://doi.org/10.30665/av.161507

Avainsanat:

Suomen sisällissota, pasifismi, suomenruotsalainen kirjallisuus

Abstrakti

Ensimmäisen maailmansodan yhä vain jatkuessa alkoi kirjallisuudessa kuulua laajemmin sodanvastaisia ääniä, ja 1920-lukua onkin pidetty pasifismin kulta-aikana (Niemi 1988, 25). Suomen sisällissota 1918 sen sijaan synnytti vahvasti ideologista, voittanutta valkoista puolta ylistävää kirjallisuutta, joka pysyi valtavirtana useita vuosikymmeniä. Täysin yksiäänistä sisällissotakirjallisuus ei toki ollut. Tässä katsauksessani esittelen teoksia neljältä suomenruotsalaiselta kirjailijalta, jotka kulkivat vastavirtaan ja nostivat eri tavoin esiin vaihtoehtoisia tulkintoja sodasta: Mikael Lybeck (1864–1925), Sigrid Backman (1880–1938), Jarl Hemmer (1893–1944) ja Elmer Diktonius (1896–1961). Tarkastelen valitsemieni teosten pasifistisia piirteitä ja sitä, millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kirjailijat kirjoittivat.