Saamelainen taidekritiikki on kauneimmillaan valkoisen ylivallan vastalääke

Kirjoittajat

• Helga West Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0003-4762-5449

Avainsanat:

kritiikki, alkuperäiskansat, essee, kotimainen kirjallisuus, saamelainen, dekolonisaatio, kirjallisuuskritiikki

Abstrakti

Saamelainen yhteiskunta kaipaa omaa estetiikkaa koskevaa taidepuhetta ja kulttuurijournalismia, mutta pärjää vallan mainiosti ilman länsimaista taidekritiikkiä. Kyse on kulttuurien yhteentörmäyksestä. Julkinen ja kirjallinen taidekritiikki, joka perustuu yhden – usein valtaenemmistöön kuuluvan – taiteen ammattilaisen tulkintaan ja osaamiseen ilman yhteistyötä kohdeyhteisön kanssa, ei palvele saamelaista yhteiskuntaa, demokratiaa eikä varsinkaan estetiikkaa. Tällainen länsimainen taidekritiikki voi kyllä auttaa yksittäisten saamelaisten taiteilijoiden ”uran”, ”brändin” ja työn rahoittamisen rakentamisessa – niin kuin kriitikon itsensäkin – mutta yhteisöllisellä tasolla saamelainen taide- ja kulttuurikenttä on kipuillut länsimaisen taidekritiikin muodon, tyylin ja sisältöjen kanssa. On kysytty: Kuinka meidän tulee siihen suhtautua? Tulisiko meidän kopioida tämä rakenne yhteiskuntaamme? Onko meidän tehtävämme auttaa enemmistökulttuurin journalisteja ja kriitikkoja ymmärtämään teoksiamme?