Chimborazolle! Motiivi ja modernismin merkitys 1919–1928

Kirjoittajat

• Harri Veivo Université de Caen Normandie https://orcid.org/0000-0002-3677-6340

DOI:

https://doi.org/10.30665/av.179607

Avainsanat:

Modernismi, runous, avantgarde, ylirajaisuus , poliittisuus

Abstrakti

Chimborazo, aikanaan maailman korkeimpana pidetty ecuadorilainen tulivuori, esiintyy Edith Södergranin Syyskuun lyyrassa vuonna 1919, Elmer Diktoniuksen esikoisteoksessa Runoni kaksi vuotta myöhemmin ja Olavi Paavolaisen runossa ”Kaarisilta”, joka sisältyy kirjailijan yhdessä Mika Waltarin kanssa vuonna 1928 julkaisemaan kokoelmaan Valtatiet. Kun otetaan huomioon kirjailijoiden henkilökohtaiset ja kirjalliset suhteet, motiivin toistoa voidaan pitää tekona, joka rakentaa yhtäältä modernistien yhtenäistä rintamaa Suomen kirjallisessa kentässä ja ilmaisee toisaalta poeettisia ja maailmankatsomuksellisia erityispiirteitä. Chimborazon motiivi löytyy kuitenkin myös monilta kirjailijoilta Euroopasta, Amerikoista ja Venäjältä. Heidän teoksissaan tulivuori osallistuu kirjallisuuden ehtojen tarkasteluun, kulttuurikriittiseen keskusteluun ja poliittiseen reflektioon. Näiden yhteyksien kautta suomalainen modernismi voidaan asettaa laajaan globaaliin yhteyteen. Näin ymmärrettynä Chimborazo voidaan tulkita keinoksi vastustaa Suomessa vallinneita kansallismielisiä odotuksia kirjallisuuden suhteen. Se osoittaa myös tutkimuksessa vallineen eurosentrisen lukutavan rajoittuneisuuden. Chimborazon motiivia seuraamalla voidaan siten osoittaa suomalaisen kotimaisen kielirajan ylittävän modernismin poliittinen ulottuvuus, toisin sanoen, sen avantgardisuus.