Syrjäkylän tyttö ja eletty paikka Anna-Liisa Haakanan romaanissa Ruman tytön rakkaus
Abstrakti
Kertova fiktio antaa äänen heille, joilla sitä ei ole (Cutter‐Mackenzie, Payne & Reid 2010, 257). Sodankyläläisen Anna-Liisa Haakanan romaani Ruman tytön rakkaus (1989) käsittelee Timo K. Mukan ja Rosa Liksomin tavoin pohjoisen syrjäisyyden teemoja. Pohjoisen kirjailijat nostavat erityisesti esiin myös pohjoisen alueen eriarvoisuutta muuhun Suomeen nähden, onhan esimerkiksi todellista, aineellista köyhyyttä esiintynyt erityisesti juuri Pohjois- ja Itä-Suomessa 1950-luvulle saakka (vrt. Laitinen & Pohjola 2001, 21).
Romaanissaan Haakana nostaa korostetusti esiin syrjäseudulla elävän tytön vaikean itsenäistymisprosessin. Sitä paratiisinomaista nostalgian lähdettä, joka ihmisillä liittyy usein omaan lapsuudenkotiin (vrt. Stenroos 2003, 66), ei Haakanan teoksesta löydy. Romaanissa syrjäseudun ihmiset elävät Lapin sodan jälkeisen jälleenrakennuskauden murroksessa. Tytön perheen elämä on henkisesti ja aineellisesti köyhää. Haakanan teoksen tarina on edelleen yksi esimerkki siitä, miten syrjäseutu työntää pois erityisesti juuri tyttöjä (vrt. Käyhkö 2017, 18). Toisaalta opiskelu ja työpaikka kaukana kotoa tarjoavat nuorille myös vapautta ja nopeamman itsenäistymisen mahdollisuuden. Muuton pohjimmaisena syynä voi olla myös arvostuksen ja hyväksynnän puute (vrt. Vuontisjärvi 1998, 190–191), mikä Haakanan teoksessakin todentuu.
Haakanan romaanista on löydettävissä sekä sadun, maagisen realismin että balladin piirteitä. Muutaman kuukauden kestävä, kiihkeä, balladeille tyypillinen, kielletty suhde naimisissa olevan miehen kanssa "herättää" hänet sadunomaisesta Ruususen unestaan ja on hänelle samalla ainoa keino irtautua kodin ahdistavasta, pysähtyneestä elämästä. Miehen kautta hän ikään kuin herää havainnoimaan luontoa ensimmäisen kerran ja vapautuu entisestä, “rumasta” minästään kypsyen naiseksi, joutseneksi ruman ankanpoikasen tavoin. Teoksen lopussa lähtö syrjäkylästä mahdollistaa hänelle identiteetin sovittamisen uuteen paikkaan, josta hän toivoo löytävänsä uudenlaista topofiliaa.
