AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Muotokuvia muistista: Annamari Sarajas

2023-02-23T11:12:19+02:00

Kaksoisolento kerronnallisena keinona bengalilaisyhdysvaltalaisessa nykykirjallisuudessa

2023-05-14T20:45:50+03:00

Lectio praecursoria

Pidetty 24.3.2023 Turun yliopistossa, osana englannin kielen väitöstyötä Narrating Deliverance: The Literary Double in the Writing of Chitra Banerjee Divakaruni, Jhumpa Lahiri, and Bharati Mukherjee.

Yhteisöllisyyttä ja tilaa kirjoittamiseen

2023-05-04T12:32:45+03:00

Kirjoittaminen on kirjallisuudentutkimuksen – kuten monen muunkin tieteenalan – ydintä, mutta tämä ei juuri näy suomalaisten yliopistojen organisaatiokulttuurissa. Yhteisöllisen kirjoittamisen työpajojen järjestämisessä on institutionaalisella tasolla kyse kirjoitustyön kunnianpalautuksesta osana akateemista työtä. Akateemista kirjoittamista tutkinut Rowena Murray esittää teoksessaan Writing in Social Spaces (2015) säännöllisesti järjestettävillä kirjoitusretriiteillä ja -ryhmillä olevan vaikutuksia esimerkiksi tuottavuuteen. Yhteisöllisen kirjoittamisen työpajojen pitkäjänteinen rahallinen tukeminen olisikin mahdollisuus osoittaa tutkijoille ja heidän työlleen arvostusta organisaatiotasolla. Kirjoittamisen tukeminen olisi yliopistoille taloudellisesti kannattavaa sekä julkaisujen tuoman rahoituksen että epäilemättä myös tutkijoiden ja opetushenkilökunnan hyvinvoinnin vuoksi.

Puheenjohtajan tervehdys KTS-päiviltä

2023-06-09T09:50:48+03:00

KTS:n puheenjohtajan Jyrki Korpuan tervehdys Kirjallisuudentutkimuksen päiviltä 2023 Turusta.

Tunne, yhteisö, historia

2023-06-28T14:03:56+03:00

Avaimen numero 3/2023 nostaa esiin toisiinsa kietoutuvia suuria teemoja, jotka toistuvat ja painottuvat eri tavoin kirjallisuuden ja sen tutkimuksen historiassa. Vastaanoton, yhteisöjen ja yhteisöllisyyden kysymykset, tunne ja ymmärrys sekä historian ja nykyhetken yhteentörmäykset nousevat esiin lukuisissa erilaisissa konteksteissa lehden teksteissä.

Tutkijuuden reflektointia ja yhteisöllisen kirjoittamisen käytänteitä

2023-05-04T12:37:19+03:00

Johanna Isosävi & Camilla Lindholm 2023: Yhteisöllisen kirjoittamisen opas. Helsinki: Art House, 216 s.

Sarjakuvan metafiktiivisyys 1920- ja 1930-lukujen Suomessa – tapaus Junnu

2023-04-24T11:42:25+03:00

Artikkelissa tarkastellaan 1920- ja 1930-luvuilla julkaistua suomalaista Junnu-sarjakuvaa metafiktion näkökulmasta. Historialliseen poetiikkaan perustuvan analyysin avulla esitetään, että metafiktio toimi sarjakuvan keinona sitouttaa lukija osaksi julkaisualustan eli Suomen Kuvalehden tavoittelemaa lukijaperhettä. Junnun metafiktiossa korostui käsikirjoittaja Veli Giovannin ja sarjakuvan lukijoiden välinen vuorovaikutus, jossa lukijat pääsivät osalliseksi todellisuuden ja fiktion välistä rajaa hämärtävää metafiktiivistä leikkiä. Artikkelissa hyödynnetään sarjakuvatutkija Roy T. Cookin kehittämää metasarjakuvien typologiaa ja retorisen kertomusteorian ajatuksia kertomuksen kommunikaatiosta ja tulkinnasta. Keskeisiä metafiktion keinoja Junnussa ovat sarjakuvahahmon tietoisuus itsestään sarjakuvahahmona, tekijöiden kuvaaminen sarjakuvahahmoina, sarjakuvan formaalien elementtien manipulaatio ja Cookin malliin kuulumaton lukijan roolin korostaminen. Erään aikansa suosituimman ja kulttuurisesti merkittävän sarjakuvan analyysin avulla artikkeli osoittaa, kuinka sarjakuvan ilmaisu- ja kerrontakeinot – sekä niihin liittyvät ilmiöt, kuten metafiktio – ovat sidoksissa historiallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin.

Sodan tunnelma ja sankaruuden uudelleenkirjoittaminen Jenni Linturin romaanissa Isänmaan tähden

2023-04-24T11:47:35+03:00

Artikkelissa tutkitaan Jenni Linturin romaanissa Isänmaan tähden (2011) kuvattuja tunnelmia sekä negatiivisia tunteita ja niiden herättämistä. Artikkelissa tarkastellaan, miten kielteisten tunteiden kuvaukset ovat keino uudelleenkirjoittaa sankarimyyttiä. Romaanissa asettuvat vastakkain sankarilliset ja jalot tunteet, kuten rohkeus ja kunnia sekä negatiiviset tunteet, kuten pelko ja inho. Tunnelmaa lähestytään sen lähikäsitteiden sävyn (tone) ja mielialan (mood) kautta. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan kerronnan välittämiä asenteellisia painotuksia sekä inhon kuvauksia. Linturin romaanin katsotaan jatkavan sotakirjallisuuden perinnettä, jossa suhtaudutaan kriittisesti sankarimyyttiin ja uudelleenarvioiminen kohdistuu erityisesti runebergiläiseen sotilasihanteeseen, jossa sotilas nähdään urhoollisena, velvollisuudentuntoisena sekä asetoveriaan arvostavana sotamiehenä. Linturin romaani rikkoo tätä ihannekuvan kuvaamalla sotilasta, joka syyllistyy sotarikoksiin ja moraalittomiin tekoihin sekä hyödyntämällä inhoa herättäviä kuvauksia. Sotilasmyyttiä on uudelleenkirjoittanut myös esimerkiksi Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassaan, johon myös artikkelissa Linturin romaania verrataan. Artikkelin analyyseissä osoitetaan, miten Linturin Isänmaan tähden romaani osaltaan uudelleenkirjoittaa sankari-ihannetta ja sodankuvaa kuvaamalla negatiivisia mielialoja, herättämällä negatiivista tunnelmaa sekä triggeröimällä inhoa lukijassa.

Leo Ågrenin Kungsådern ja När gudarna dör aikalaiskritiikin valossa

2023-04-24T11:53:28+03:00

Artikkeli tarkastelee Leo Ågrenin romaaneja Kungsådern (1957) ja När gudarna dör (1959) aikalaiskritiikin valossa ja analysoi sitä, miten kriitikot sijoittavat kirjailijan ja teokset kirjallisuuden kentälle ja mitä vertailukohteita he mainitsevat. Teoksista kirjoitettiin arvioita niin Suomessa kuin Ruotsissa, jossa ne ilmestyivät niin sanottuina osapainoksina. Ågren on yksi ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta 1950-luvulla nousseista kirjailijoista, jotka käsittelivät teoksissaan työläisten ja maaseudun köyhälistön oloja. Hän oli myös perustamassa Liftraser-kirjailijaryhmää, joka syksyllä 1957 väitteli Uudenmaan ja Turun alueen kriitikoiden kanssa näiden käyttämästä bygdeförfattare / seutukirjailija-nimityksestä, joka koettiin halventavaksi. Teosten vastaanotto oli pääasiassa myönteinen, ja esimerkiksi dialogissa käytetty murre sai kiitosta. När gudarna dör jakoi kriitikoiden mielipiteet, sillä teoksen fantastiset, groteskit ja väkivaltaiset – osan mielestä melodramaattiset – piirteet eivät sopineet realistiseen odotushorisonttiin, jonka Kungsådern ja kaksi ensimmäistä romaania olivat aktivoineet. Useat kriitikot tulkitsivat 1700-luvulle sijoittuvia teoksia analogisesti ja näkivät päähenkilöiden symboloivan kaikkina aikoina ihmisarvoisen elämän puolesta taistelleita vähäosaisia. Ågrenin pääasiallisiksi esikuviksi mainittiin ruotsalaiset työläiskirjailijat ja toisaalta suomalaiset kansankuvaajat Aleksis Kivestä Joel Lehtoseen. Ågren onkin teostensa aihe-, kieli- ja lajivalinnoilla onnistunut laajentamaan suomenruotsalaisen kirjallisuuden "ahdasta huonetta".

Hiltun kärsimys ja Ragnarin tietämättömyys saavat lukijan tuntemaan myötätuntoa

2022-12-12T10:19:37+02:00

Artikkelissa käsitellään yhden yhdeksännen luokan oppilaiden (N=22) lukukokemusta F. E. Sillanpään pienoisromaanista Hiltu ja Ragnar. Kertomus kahdesta ihmislapsesta (1923). Tutkimuskysymykset ovat 1. mitä oppilaiden mielestä Hiltun ja Ragnarin välillä romaanissa tapahtuu, 2. mitä Hiltun ja Ragnarin välillä romaanissa tapahtuvista asioista oppilaiden mielestä seuraa ja 3. mitä ajatuksia ja tunteita se kaikki oppilaissa herättää. Näihin kysymyksiin oppilaat ovat vastanneet teosta käsittelevissä esseissä, jotka on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Teoreettisena lähestymistapana on hyödynnetty reseptiotutkimusta ja myös tunteiden tutkimuksen suuntausta on sivuttu. Hiltu ja Ragnar -pienoisromaanin ammattilaisvastaanottoa ja -tulkintaa esitellään ja oppilaiden lukijakokemusta peilataan niitä vasten.

Oppilaiden esseistä nousee esiin kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Hiltussa ja Ragnarissa yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ja eriarvoisuus on herättänyt oppilaissa epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Kirjallisuuden ammattilaisten tulkintoihin peilattuna oppilaat ovat todellisina lukijoina pärjänneet hyvin ja osoittautuvat myös olevan varsin lähellä tekijän yleisöä.