AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Muotokuvia muistista: Pertti Karkama

2023-03-30T09:44:51+03:00

Väitöskirjatutkijat meritoituvat kausijulkaisuissa

2024-05-02T12:01:14+03:00

Tyylittelyn käsite venäläisessä modernismissa

2023-10-24T19:10:15+03:00

Lectio praecursoria

Pidetty 21.10.2023 Helsingin yliopistossa, osana venäjän kielen ja kirjallisuuden väitöskirjatyötä История понятия «стилизация» в русском модернизме (Tyylittelyn käsite venäläisessä modernismissa).

Kvantitatiivinen tutkimus romaanien ylirajaisuudesta 1970-2020

2023-09-05T15:19:09+03:00

Artikkelissani tarkastelen kvantitatiivisesta perspektiivistä, miten Suomessa julkaistun romaanikirjallisuuden kulttuurinen monimuotoisuus on kehittynyt ajanjaksolla 1970–2020. Tutkin, miten romaanien kirjoituskielet ja tekijöiden kansalaisuudet suhteutuvat toisiinsa ja hyödynnän näiden risteyskohdissa ylirajaisuuden käsitettä. Tutkimus perustuu Kirjasampo-tietokantaan, jonka sisältämät teoksia kuvailevat metatiedot mahdollistavat koko kirjallisuuden kentän tarkastelun bibliografisen datatieteen keinoin. Käsittelemieni tekstin ulkoisten piirteiden pohjalta osoittautuu, että kotimainen kirjailijakunta on moninaistunut, vaikka ylirajaisen romaanikirjallisuuden asema on yhä perifeerinen. Viime vuosikymmenien aikana myös suomennoskirjallisuuden kieli- ja kansalaisuustaustoissa näkyy viitteitä käännöksestä kohti kulttuurisesti monimuotoisempaa kenttää. Viimeiseksi pohdin, miten samanaikainen julkaisukentän rakenteellinen pirstaloituminen on vaikuttanut kehityksen taustalla. Kaiken kaikkiaan kvantitatiivinen perspektiivi muistuttaa, kuinka haastavaa romaanien kotimaisuuden ja toisaalta ylirajaisuuden tarkka määritteleminen on.

Dataismista digikritiikkiin – ohjelmallisuus sosiaalisen median kuvauksessa Esa Mäkisen romaanissa Totuuskuutio ja Jussi Valtosen romaanissa He eivät tiedä mitä tekevät

2023-08-23T14:12:53+03:00

Artikkeli tarkastelee intermediaalisia viittauksia kahdessa sosiaalista mediaa käsittelevässä suomalaisessa romaanissa. Analysoitavana ovat Esa Mäkisen Totuuskuutio (2015) ja Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (2014). Nämä intermediaaliset spekulatiiviset lähitulevaisuuden miljööseen sijoittuvat romaanit kuvaavat digitalisoitunutta ja medioitunutta yhteiskuntaa. Teoksissa hahmotetaan yksilöön ja yhteisöihin vaikuttavia digitalisaatioon ja sosiaalisen median käyttöön liittyviä ylikansallisia ilmiöitä. Sosiaalisen median käyttöä kuvaavat intermediaaliset viittaukset linkittyvät molemmissa teoksissa dataistiseen ideologiaan sekä suuryritysten kaupallisiin tarkoitusperiin, eikä teknologisia innovaatioita ihannoida. Sen sijaan teokset liittävät positiivisia mielikuvia muun muassa välittömään vuorovaikutukseen, kaunokirjallisuuteen ja muihin taidemuotoihin. Intermediaalisuus hahmottuu yhdeksi romaanien tematiikkaa rakentavaksi kirjalliseksi keinoksi. Molemmissa teoksissa digitaalisen kulttuurin, huomiotalouden ja dataismin kutsua tehdään lukijalle tiettäväksi. Siispä molemmissa teoksissa on ohjelmallinen juonne, jossa digitaalisen kulttuurin kehityskulkuja käsitellään kriittisen linssin läpi.

Mielten rajoja rikkomassa

2023-10-16T09:44:11+03:00

Artikkeli tarkastelee Alice Munron novellistiikkaa kirjallisen tajunnankuvauksen ja fiktiivisten mielten tutkimuksen näkökulmasta ja ehdottaa, että Munron novellien tulkinta vaatii etenkin kertojien ja henkilöhahmojen välisten suhteiden analyysiä. Tekstianalyyttinen, kerronnan rakenteisiin pureutuva lähestymistapa osoittaa, kuinka tajunnankuvausten tutkimus paljastaa Munron novellistiikalle tyypillisiä kerronnan keinoja, jotka toimivat paitsi Munron novellien tulkinnallisina avaimina myös auttavat hahmottamaan hänen tuotantonsa suhdetta novellin lajiteoreettiseen kontekstiin. Artikkelissa analysoidaan novellien ”Miles City, Montana” (1986), ”Friend of My Youth” (1990), ”Passion” (2004) ja ”Chance” (2004) tajunnankuvauksia, joissa tarkennetaan etenkin kerrotun monologin, sulkeiskerronnan sekä kirjallisen epifanian tutkimukseen. Näiden Munron kerronnalle tyypillisten keinojen tarkastelu avaa uusia näkökulmia sekä Munron tuotantoon että siinä toistuvien kerronnan keinojen tutkimukseen.

Iida Rauman romaani Hävitys. Tapauskertomus todistuksena lapsiin kohdistuvasta sorrosta

2023-09-28T14:20:29+03:00

Artikkeli tarkastelee Iida Rauman romaania Hävitys. Tapauskertomus (2022) todistuskirjallisuutena kouluväkivallasta ja lapsiin kohdistuvasta sorrosta sekä niiden aiheuttamasta traumasta. Sortoa lähestytään artikkelissa intersektionaalisesta näkökulmasta. Hävitys kuvaa kouluväkivallan tuottamaa traumaa vahvasti affektiivisella ja ruumiillisella tavalla. Romaani pohjaa osin Rauman omiin kokemuksiin kouluväkivallasta ja on nimensä mukaisesti tapauskertomus, mutta helposti luettavissa poliittisesti kantaaottavaksi ja yleisiä käsityksiä rikkovaksi puheenvuoroksi lasten oikeuksien puolesta. Sekä Hävityksen kerronta, rakenne että sisältö ohjaavat lukemaan teosta todistuksena (testimony). Teoksen kerronnassa viitataan sen olevan päähenkilönsä kertomus itselleen tapahtumista asioista, ja vaikutelmaa vahvistavat sen lopusta löytyvät, kuvattuihin tapahtumiin liittyvät valokuvat. Sisällöllisesti Hävitys kiinnittyy todistuskirjallisuuden perintöön kuvaamalla jotakin niin käsittämätöntä ja yleisten mielikuvien vastaista, että siitä kertomaan vaaditaan yksilö, joka näki kaiken omin silmin: teoksen mukaan koululaitos ylläpitää aikuisten ylivaltaa tukevia rakenteita, jotka johtavat lapsiin kohdistuvaan henkiseen ja ajoittain myös fyysiseen väkivaltaan. Päähenkilön lapsuudessaan kokema vuosia jatkunut pelko, yksinäisyys ja niiden aiheuttama itseinho rakentuvat upottavaksi traumaksi, jonka kylmänkosteaan silmäkkeeseen aikuistunut päähenkilö ja lukija putoavat yhdessä. Hävitys tuo näkyviin ”koulukiusaaminen” minuutta repivät vaikutukset, jatkuvan väkivallan traumatisoivuuden ja lapsiin kohdistuvan arkisen sorron vahingollisuuden. Hävitys antaa äänen lapsille ja nuorille, joilla on kriittisiä ajatuksia, poliittisia mielipiteitä ja huoli koko maapallon tulevaisuudessa – mutta joista puhutaan yhteiskunnassa lähinnä mykkänä ryhmänä, jonka edelleen kannattaisi kuulumisen sijaan vain näkyä, jos sitäkään.

Särkyvät mielet suomalaisessa modernistisessa kirjallisuudessa

2024-04-07T12:55:01+03:00

Anna Ovaska 2023: Shattering Minds - Experiences of Mental Illness in Modernist Finnish Literature. Studia Fennica Litteraria 13. Helsinki: SKS, 261 s.