AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Näkökulmia kirjallisuushistoriankirjoitukseen

2024-11-05T09:27:46+02:00

Suomen naiskirjallisuuden historia

2025-03-22T09:59:20+02:00

Kirjallisuushistoria yhteisten tunnekokemusten äärellä?

2025-01-09T15:30:33+02:00

Vähemmistönäkökulma suomalaisen sarjakuvan historiaan

2024-12-20T19:48:52+02:00

Ylirajaisuus Suomen ja Unkarin kirjallisuuden historiassa ja opetuksessa

2025-01-09T15:45:48+02:00

Essee Suomen kirjallisuuden historiassa

2025-03-14T13:08:55+02:00

Aina uuden äärellä

2025-02-20T09:42:20+02:00

Hanna Karhu, Katri Kivilaakso & Viola Parente-Čapková (toim.), Tutkimuspolkuja yksityisarkistoihin: Aineistot historian, kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1495. Helsinki: SKS 2024. 443 s.

Kirjallisuushistorioita Venäjän varjossa

2024-12-20T19:22:13+02:00

Liisa Steinby, Benedikts Kalnačs, Mikhail Oshukov & Viola Parente-Čapková (toim.), The Politics of Literary History: Literary Historiography in Russia, Latvia, the Czech Republic and Finland after 1990. Palgrave Macmillan 2024. 408 s.

Lukuhalun historiaa, huolipuhetta ja paljon muutakin

2024-12-17T13:23:26+02:00

Ilkka Mäkinen: Lukuhalun historia. Mediapinta. Painettu EU:ssa. 283 s.

Moninaisia poetiikkoja kirjallisuushistorian virrassa

2024-12-02T11:55:57+02:00

Saija Isomaa, Samuli Björninen, Mari Hatavara & Nanny Jolma (toim.), Kirjailijapoetiikat: Poetiikan näkökulmia kirjailijoiden tuotantoon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1492. Helsinki: SKS, 2024, 428 s.

Kirjallisuushistoria NYT!

2025-03-17T10:43:56+02:00

Uudistuva lajitutkimus

2024-12-20T18:29:37+02:00

Artikkelimme uudistaa kirjallisuuden historiallista lajiteoriaa kehittelemällä kulttuuriekologista lähestymistapaa lajien käsitteellistämiseksi ja ymmärtämiseksi. Tarkastelemme kirjallisuudenlajien merkitystä kulttuurisen kestävyyden rakentajina. Arvioimalla kriittisesti genreteorian aiemmin käyttämiä biologisia metaforia tuomme näkyviin luonnon ja kulttuurin kehitysprosessien eroja ja analysoimme ajatusta kirjallisuudenlajien luovasta muotoutumisesta ja uusien lajien synnystä. Väitämme, että aiemman lajiteorian epistemologisena työkaluna toimineesta biologisesta metaforasta voidaan kehitellä eettistä käsitettä lajien tarkastelemiseen ekologisesta näkökulmasta. Metaforien kriittisen erittelyn ohessa ehdotamme uusia biologisia metaforia, kuten mutualismia, lajiajattelun epistemologisiksi välineiksi. Artikkelin viidessä luvussa käsitellään ensin biologisia metaforia ja ekologiaa vaihtoehtoisena tapana tarkastella genrejen kehitystä ja eritellään sen jälkeen aiemmassa lajiteoriassa vähäiseen rooliin jääneiden lajikentän, transnationaalisuuden ja transmediaalisuuden merkitystä lajien kestävyydessä. Ekologinen ymmärrys mahdollistaa kirjallisuudenlajien näkemisen luovien kulttuuriekologisten prosessien ja uudelleenyhdistymisten alustoina ja muotoina. Biologisten metaforien revisio uudessa historiallisessa tilanteessa osallistuu lajiteorian sisäiseen historialliseen keskusteluun ja yhdistää sen ajankohtaisiin ekologisiin kysymyksiin kirjallisuuden merkityksestä kulttuurissa ja yhteiskunnassa.

Tutkimuskohteena Fennica

2024-12-18T08:30:39+02:00

Tarkastelemme artikkelissa Suomen kirjallisuushistoriaa tavalla, joka pyrkii antamaan autonomian vuosina 1809–1917 kirjamuotoisena julkaistusta kaunokirjallisuudesta määrällisesti laajan ja bibliografisesti mahdollisimman tarkan kuvan. Artikkeli perustuu konsortiossa Digital history for Literature in Finland (2022–2026, Suomen Akatemia) tehtyyn työhön. Tarkastelemme kaunokirjallisuutta valikoidun teosjoukon sijaan Fennican bibliografisten kuvailutietojen pohjalta: teemme kaukokatseista kirjallisuushistoriaa. Artikkelimme edustaa datarikasteista kirjallisuushistoriaa, joka tuo laajat aineistot, määrälliset ja tilastolliset analyysit ja näihin liittyvät tietokoneavusteiset menetelmät osaksi kirjallisuushistoriallista tutkimusta.

Keskitymme artikkelissa kahteen aineiston muotoutumisen ja 1800-luvun kirjallisuushistorian kannalta olennaiseen asiaan. Ensin esittelemme, miten hankkeemme keskeinen korpus – Fennicaan sisältyvät, kirjamuotoisina julkaistut ja kaunokirjallisiksi luokitellut noin 2 800 suomen- ja ruotsinkielistä ensipainosta (1809–1917) – on muotoutunut. Tämän jälkeen arvioimme Fennican suhdetta ajanjakson kirjahistoriaan ja esittelemme, millaista informaatiota julkaisujen jakautumisesta, julkaisumääristä ja käännöskirjallisuudesta bibliografinen kuvailutieto tarjoaa. Lopussa esitämme korpuksemme pohjalta joitakin tulkintoja 1800-luvun kaunokirjallisuudesta. Tuomme esiin, että laajan bibliografisen kuvailutiedon tarjoama tieto kirjallisuushistoriasta on, artikkeleissa esitettyine puutteineenkin, aiempaa systemaattisempaa ja kattavampaa. Tämä antaa mahdollisuuden rakentaa aiempaa monimuotoisempi kuva 1800-luvulla julkaistusta kaunokirjallisuudesta. Kuvailutietojen kautta luomamme kaukokatse kirjallisuushistoriaan poikkeaa aikaisemmista kirjallisuushistorioista siinä, ettemme lähde liikkeelle yksittäisten teosten lähiluvusta, vaan teemme yleistyksiä metadatan perusteella. Hankkeen edetessä siirrymme myös lähilukuun hyödyntäen eräänlaista keskitien lukutapaa kauko- ja lähiluvun välillä.

En queerläsning av Olga Torckells novell ”Fröken Strandberg” – och litteraturhistoriens glömska

2024-12-18T16:48:33+02:00

I artikeln görs en analys på två nivåer av novellen ”Fröken Strandberg”, som ingår i novellsamlingen Kvinnor och andra berättelser (1897) av den bortglömda författaren Olga Torckell. Nivåerna förenas av ett transtemporalt perspektiv på litteraturen. För det första diskuteras bortglömmandet av verket och författaren i litteraturhistorien med utgångspunkt i begrepp av Rita Felski (”Context stinks”, 2011). Det litterära verket studeras som en ”aktör” vars förmåga att skapa kopplingar till andra aktörer via nätverk avgör dess ihågkommande och överlevnad. Har Torckells verk alltså glömts bort för att det inte är en sällskaplig (”sociable”) text? Utifrån Felskis transtemporala perspektiv kan man samtidigt fråga sig om verket kan vakna till liv i en ny tid, och skapa kopplingar till nya aktörer.

På den andra analysnivån testas den sist nämnda tanken på novellsamlingen och särskilt novellen ”Fröken Strandberg” via en queerläsning. Utifrån Eve Kosofsky Sedgwicks (The Epistemology of the Closet (1990), teoretiska diskussion kan man reflektera över om queer är ett begrepp som kan ge nya perspektiv på texten och därmed väcka den till nytt liv. Novellsamlingen visar sig vara en text som lyckas skapa en koppling till den nutida läsaren/forskaren och väcka nya frågor. I artikelns avslutande diskussion visas också betydelsen av andra aktörer vid sidan om det litterära verket för verkets ihågkommande och återuppvaknande, så som litteraturkritik och nya utgivningsformer.

L. Onervan varhaisen proosatuotannon tyylipiirteitä korpusstilistiikan avainsanamenetelmän valossa

2025-04-30T21:25:43+03:00

Artikkeli lähestyy uudesta näkökulmasta L. Onervan klassikkoromaania Mirdja (1908), jota on tutkittu symbolistis-dekadenttien piirteiden näkökulmasta, mutta tarkempaa, kvantitatiivisiin menetelmiin keskittyvää koneavusteista tyylillistä analyysia ei Mirdjasta ole kuitenkaan vielä tehty. Artikkeli on myös ensimmäinen avaus tämän tyyppiseen suomalaisen kaunokirjallisen proosan analyysiin. Tutkimuksemme kytkeytyy oppihistoriallisesti tendensseihin, joissa on pyritty tuomaan yhteen kirjallisia tekstejä laajemmin kontekstualisoivat ja niiden muodollisiin piirteisiin, tässä kvantitatiivisen tyylianalyysiin keskittyvät lähestymistavat.

Artikkelissa testaamme Mirdja-romaanin tyyliä korpuslingvistisin, tarkemmin korpusstilistisin menetelmin. Käytämme avainsana-analyysia (varsinkin corpus-driven-menetelmää), joka on korpuslingvistiikassa ja -stilistiikassa hyvin yleinen menetelmä digitaalisen tekstiaineiston tyylin ja teemojen tarkastelussa. Verrokkiaineistona käytämme kirjallisen lajin mukaan valikoitua kahta muuta L. Onervan romaania, Inari (1913) ja Yksinäisiä (1917). Kysymme, missä määrin Mirdjan dekadentin tyylin ja tematiikan piirteet näkyvät menetelmän tuottamissa avainsanoissa suhteessa verrokkiaineistoon ja mitä uutta avainsana-analyysi tuo romaanin tyylilliseen sekä sisällölliseen analyysiin. Evaluoimme korpuslingvistisen avainsanojen analyysin tulokset, joihin kuuluu vertailu verrokkiaineistoon, suhteessa aikaisempiin dekadentin tyylin sekä dekadentin poetiikan analyyseihin. Tutkimuksemme tulokset todistavat, että teoksen kontekstualisoiva tyylianalyysi myötävaikuttaa suomenkielisen kirjallisuuden tyylihistorian hahmottamiseen sekä valottaa L. Onervan varhaistuotannon poetiikkaa uudesta näkökulmasta.