https://journal.fi/avain/issue/feed AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 2019-11-04T09:46:12+02:00 Jari Käkelä jari.kakela@gmail.com Open Journal Systems <p>Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain<br>Avain - Finsk Tidskrift för Litteraturforskning<br>Avain - The Finnish Review of Literary Studies</p> https://journal.fi/avain/article/view/85667 Lähtisitkö? 2019-11-04T09:45:40+02:00 Joel Kuortti joel.kuortti@utu.fi Anna-Leena Anna-Leena anna-leena.toivanen@uef.fi <p><em>Avaimen</em> 3/2019 artikkeleissa liikkuvuus näyttäytyy monessa muodossa.</p> 2019-10-19T16:43:13+03:00 Copyright (c) 2019 Joel Kuortti; Anna-Leena Anna-Leena https://journal.fi/avain/article/view/82789 Jäljittelyn ja muuntelun dynamiikkaa Matthias Salamniuksen runossa Ilo-Laulu Jesuxesta 2019-11-04T09:45:07+02:00 Eeva-Liisa Bastman eeva-liisa.bastman@finlit.fi <p>Matthias Salamniuksen <em>Ilo-Laulu Jesuxesta</em> (1690) on kahdentuhannen säkeen laajuinen kertova runo, joka käsittelee Jeesuksen syntymää ja kuolemaa. Kalevalamittainen runo kuuluu varhaisen uuden ajan suomenkielisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Runo sai kanonisen aseman jo varhain, ja tutkimuksessa on oltu kiinnostuneita sen yhteyksistä aikakauden suulliseen ja kirjoitettuun runouteen.</p> <p>Artikkelissa tarkastelen runon lajiin, poetiikkaan ja tekstien välisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä 1600-luvun runoutta hallinneen imitaation käsitteen valossa. Varhaisen uuden ajan kirjallisuudessa imitaatio oli luonteeltaan monimuotoista ja dynaamista ja kannusti tunnetun aineksen ja tuttujen muotojen soveltamiseen ja muokkaamiseen. Näin jäljittelevä poetiikka myös edisti kansankielisen kirjallisuuden kehittymistä.</p> <p>Tulkitsen teosta kristillisenä eepoksena, joka jäljittelyn tekniikoista nojaa etenkin parafraasiin. Pääasialliseksi parafraasin kohteeksi osoittautuu Mikael Agricolan laatima yhteensovitus neljän evankeliumin kärsimyshistoriasta (1549). Tarkastelun kohteena ovat lisäksi runon eeppiseen kerrontaan yhdistyvät opettavat kommentit, laajennukset ja lisäykset. Artikkeli osoittaa, kuinka raamatullinen epiikka avautuu Salamniuksen runossa kohti hartauskirjallisuutta.</p> 2019-10-19T16:44:44+03:00 Copyright (c) 2019 Eeva-Liisa Bastman https://journal.fi/avain/article/view/83238 ”Hyödyllisemmät kaikista tavaroista” 2019-11-04T09:46:12+02:00 Sofia Kotilainen sofia.p.kotilainen@jyu.fi <p>Runoilija Isa Asp (1853–1872) kuvasi ensimmäisen seminaarivuoden syyslukukaudella kirjoittamasssaan aineessa Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarissa, millaisen kirjaston hän haluaisi joskus tulevaisuudessa omaan kotiinsa. Tutkin artikkelissani Isa Aspin elämänvaiheita esimerkkinä käyttäen sitä, millaista kirjallisuutta 1850-luvulla syntyneellä runoilijanaisella oli käytettävissään. Pohdin, minkälaisesta lukemastaan kirjallisuudesta hän ammensi oman tuotantonsa ainekset ja millaisia kirjallisia esikuvia hänellä oli. Isa Asp kykeni ystävä- ja tuttavaperheiden sekä koulukirjastojen avulla tutustumaan aikansa kotimaiseen kirjallisuuteen ja maailmankirjallisuuden klassikoihin varsin laajasti, vaikkei hänellä koskaan ollut omaa kirjastoa. Aspin lukuharrastus syntyi jo varhaislapsuudessa ja vaikutti merkittävästi hänen tuotantoonsa.</p> 2019-10-19T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Sofia Kotilainen https://journal.fi/avain/article/view/82857 Kuoleman esittäminen Lauri Viidan lyriikassa 2019-11-04T09:44:41+02:00 Mikko Turunen mikko.j.turunen@gmail.com <p>Artikkelissani törmäytän toisiinsa kirjallisuudentutkimuksen tekstianalyysia ja kuolemantutkimuksen mallintamia tapoja esittää ja merkityksellistää kuolema. Törmäyttämisellä on pyritty pois joskus kapeana nähdystä rajauksesta, jossa kaunokirjallisuudessa esiintyviä kuoleman representaatioita lähestytään vain teemoina, trooppeina tai sanataiteen estetisoituina kohteina, siis eräänlaisena kuoleman kirjallistumisena (”literaturization of death”, Teodorescu 2015a, 2).</p> <p>&nbsp;Uutta tietoatuotanyhdistämällä kuolematutkimuksen monitieteisiä näkökulmia kirjallisuustieteelliseen tekstianalyysiin sekä analysoimalla Lauri Viidan (1916–1965) vähän tai ei lainkaan tutkittuja runoja, joissa ilmenee keskenään erilaisia tapoja käsitellä sekä konkreettista kuolemista että kuoleman abstraktiota.Kuoleman filosofia ja kuoleman kulttuurihistoria tarjoavat hyödyllisiä työkaluja tunnistaa ajattelukehikoita, jotka heijastuvat runon puhujan kuolemasuhteen käsittelyssä ja ilmaisuvalinnoissa.</p> <p>&nbsp;Tässä artikkelissa analysoin ensin kahta ulkoisesti pienimuotoista mutta&nbsp; kuolemasuhteen kannalla moniulotteista runoa (”Mutta, muisti muurahainen” ja ”Tiedonpuu”). Sen jälkeen tarkastelen väkivaltaisen kuoleman aihetta (mm. ”Pedot”, ”Vallankumous” ja ”Legenda”) sekä variaatioita olemassaolon rajat ylittävästä jatkuvuudesta (mm. ”Mitä mietin mullan alla” ja ”Julku”). Lopuksi nostan lyhyesti esiin joitakin muita Viidan runojen tapoja esittää kuolema.Yksittäiset runot tarjoavat keskenään erilaisia kuvauksia, käsitteistyksiä ja tulokulmia olemassaolon rajallisuuden kysymyksiin.</p> 2019-10-19T16:48:56+03:00 Copyright (c) 2019 Mikko Turunen https://journal.fi/avain/article/view/82855 Laura Ruohosen Sotaturistit – pasifistinen satiiri? 2019-11-04T09:44:14+02:00 Jarmo Jukka Lintunen japo.lintunen@gmail.com <p>Artikkelissani tutkin Laura Ruohosen <em>Sotaturistit</em>-näytelmää (2008) satiirin viitekehyksessä. Satiirille on tyypillistä selkeä kohde, johon kritiikki tai aggressio kohdistuu, sekä humoristinen ja leikittelevä käsittely ja muoto. Näytelmän historiallinen konteksti liittyy Krimin sotaan (1854–1856), ja sen keskiössä on ruotsalainen turistiryhmä, joka matkaa laivalla sotatapahtumien perässä. <em>Sotaturistien</em> perusjuoni on synkkä, mutta näytelmään syntyy komiikkaa etenkin kärjistettyjen henkilöhahmojen, koomisten tilanteiden ja hulvattoman dialogin välityksellä. Näytelmä alkaa huumorin sävyttämänä, mutta pikkuhiljaa sävyt synkkenevät, ja väkivalta alkaa kohdentua näytelmän keskeisiin henkilöihin. Näytelmässä on vain kaksi naishahmoa, jotka selviytyvät sodasta omalla tavallaan. Nuoren Ingen kautta näytelmän loppuun tulee toivon pilkahdus paremmasta. Näytelmän mieshahmoista lähes kaikki ovat koomisia karikatyyrejä: he ovat sotahulluja, jotka ihannoivat sotaa ja siihen liittyvää väkivaltaa. Näytelmässä korostuu sodan ja väkivallan sukupuolittunut luonne. <em>Sotaturistit</em> näyttäytyy pasifistisena aatedraamana, joka nostaa esille toisaalta sodan absurdiuden, toisaalta se haastaa pohtimaan yleisemminkin sukupuolittunutta väkivaltaa ja väkivallan viihteellistymistä. Näytelmän satiiriset keinot kärjistävät ja nostavat tunnetasolla pintaan näytelmän teemoja.</p> 2019-10-19T16:51:16+03:00 Copyright (c) 2019 Jarmo Jukka Lintunen https://journal.fi/avain/article/view/83009 Säilöttyjä muistoja “unohtajien kansakunnalle” 2019-11-04T09:43:48+02:00 Raita Merivirta raimer@utu.fi <p>Intian jako ja sitä seuranneet väkivaltaisuudet ja massamuutto olivat itsenäisen Intian ensimmäinen, suuri kriisi, joka jätti lähtemättömän jäljen. Aihetta on käsitelty paljon intialaisessa kirjallisuudessa niin muilla kielillä kuin englanniksikin. Intian jako ei kuitenkaan ole ainoa traumaattinen kansallinen tapahtuma, jonka (julkisesti pitkään vaiettu) muisto on löytänyt käsittelypaikan kirjallisuudessa. Intialainen (englanninkielinen) romaani on monesti toiminut “muistamisen välineenä” (“a medium of remembrance” Erll &amp; Rigney 2006, 112). Esimerkiksi Intian kolmannen pääministerin Indira Gandhin julistaman poikkeustilan (26.6.1975-21.3.1977) sekä Indira Gandhin salamurhaa (31.10.1984) seuranneiden väkivaltaisuuksien ja sikhien vainon muistoja on käsitelty romaaneissa, kun niiden julkinen käsittely Intiassa on koettu vajavaiseksi.</p> <p>Tämä artikkeli tarkastelee menneisyyden muistamisen tärkeydestä käytyä keskustelua kahdessa intialaisessa enganninkielisessä romaanissa, Salman Rushdien <em>Keskiyön lapsissa </em>ja Aatish Taseerin <em>The Way Things Were </em>-romaanissa. Molemmat romaanit esittävät keskeisenä väitteenä, että intialaiset eivät juuri muista tai muistele menneisyyttään. Kysyn, miksi tämä näyttäytyy ongelmana kyseisissä romaaneissa ja miksi teokset puhuvat muistamisen puolesta.</p> 2019-10-19T16:53:00+03:00 Copyright (c) 2019 Raita Merivirta https://journal.fi/avain/article/view/84776 Girardilainen kirjavaaka 2019-11-04T09:43:21+02:00 Eeva Rohas eevarohas@gmail.com <p>Kolumni Girardin poetiikasta sellaisena kuin se näyttäytyy teoksessa <em>Mensonge romantique et la vérité romanesque</em> (1961) eli <em>Deceit, Desire, and the Novel</em> (1966/1976)</p> 2019-10-19T16:54:17+03:00 Copyright (c) 2019 Eeva Rohas https://journal.fi/avain/article/view/84712 Feministisiä luentoja naiseuden ja väkivallan representaatioista 2019-11-04T09:42:55+02:00 Helen Mäntymäki t.helen.mantymaki@jyu.fi <p><strong>Sanna Karkulehto ja Leena-Maija Rossi, (toim.): <em>Sukupuoli ja väkivalta. Lukemisen etiikkaa ja poetiikkaa</em>. Helsinki:&nbsp; SKS, 2017, 329 s.</strong></p> 2019-10-19T16:55:43+03:00 Copyright (c) 2019 Helen Mäntymäki https://journal.fi/avain/article/view/84696 Kannen iho, säestys ja käännös 2019-11-04T09:42:28+02:00 Kai Mikkonen kai.mikkonen@helsinki.fi <div class="page" title="Page 1"> <div class="layoutArea"> <div class="column"> <p><strong>Ville Hänninen, Kirjan kasvot: <em>Sata vuotta suomalaisia kirjankansia</em>. Kirjokansi, 178. Helsinki: SKS, 2017, 199 s.</strong></p> </div> </div> </div> 2019-10-19T16:57:17+03:00 Copyright (c) 2019 Kai Mikkonen https://journal.fi/avain/article/view/84568 Liukkaita rajatiloja 2019-11-04T09:41:44+02:00 Joonas Säntti joonas.s.santti@jyu.fi <div class="page" title="Page 101"> <div class="layoutArea"> <div class="column"> <p><strong>Markku Lehtimäki, Hanna Meretoja &amp; Arja Rosenholm (toim.): <em>Veteen kirjoitettu: Veden merkitykset kirjallisuudessa</em>. Helsinki: SKS, 2018, 394 s.</strong></p> </div> </div> </div> 2019-10-19T17:00:03+03:00 Copyright (c) 2019 Joonas Säntti https://journal.fi/avain/article/view/84599 Kuvakirja kääntäjän työpöydällä 2019-11-04T09:41:18+02:00 Mirja Nieminen Mirja.Nieminen@tuni.fi <div class="page" title="Page 104"> <div class="layoutArea"> <div class="column"> <p><strong>Riitta Oittinen, Anne Ketola &amp; Melissa Garavini (toim.): <em>Translating Picturebooks: Revoicing the Verbal, the Visual, and the Aural for a Child Audience</em>. New York &amp; London: Routledge, 2018, 213 s.</strong></p> </div> </div> </div> 2019-10-19T17:01:38+03:00 Copyright (c) 2019 Mirja Nieminen