AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Suomen maantieteellisen alueen rajaaminen suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa 1870–1944

Asko Nivala, Juhana Saarelainen, Jasmine Westerlund — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Tutkimme artikkelissamme Suomen alueen maantieteellistä rajaamista suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Sovellamme artikkelissamme kirjallisen kartografian menetelmiä, kieliteknologiaa ja paikkatietojärjestelmiä. Aineistona on 840 digitoitua suomenkielistä nidettä aikaväliltä 1870–1944. Olemme tunnistaneet aineistosta kieliteknologian avulla paikannimiä. Käytämme tästä syntynyttä paikkatietokantaa tutkimusprosessin lähtökohtana. Tietokannan avulla olemme löytäneet monia vähemmän tutkittuja teoksia, joissa Suomen alueen määrittely on keskeisenä teemana. Tämän jälkeen lähiluemme teoksia niiden rakentaman maantieteellisen tilan näkökulmasta. Hyödynnämme kerrotun tilan analyysissämme Mihail Bahtinin kronotoopin käsitettä. Lisäksi käytämme tutkimuksessa nimentunnistuksen tuloksiin perustuvia karttoja.

Jäsennämme käsittelyn alueittain keskittyen Länsi-Suomeen, Karjalaan ja Lappiin. Jokaisen käsitellyn alueen kohdalla tulee esiin, kuinka 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaunokirjallisuus pyrki rakentamaan kuvaa alueellisesti yhtenäisestä Suomesta. Varsinkin Karjala ja Lappi esiintyvät teoksissa paitsi idealisoituna luonnontilana myös ongelmallisina alueina, joiden kuulumista Suomelle piti erikseen perustella, sillä alueella asui myös karjalaista ja saamelaista väestöä. Aineistossamme nousi esiin, että historiallinen romaani on erityisen paikkatiheä ja tilallinen lajityyppi.

”Konservatiivinen Ullanlinna, ei mikään poptähtipesäke”

Milla Juhonen — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Artikkeli tarkastelee neljässä suomalaisessa rikosromaanissa esiintyvää paikannimistöä. Analysoitavana ovat Outi Pakkasen Marius (2014) ja Helmimies (2019), Harri Nykäsen Leijonakuningas (2013) ja Matti Laineen Pahuuden hinta (2017). Kielitieteellisen nimistöntutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen metodeja yhdistävässä analyysissa selvitetään sitä, millä tavoin paikannimet osallistuvat teosten henkilöhahmojen epäsuoraan esittämiseen.

Artikkelissa analysoidaan paikannimien roolia henkilöhahmojen epäsuorassa esittämisessä kahdesta eri näkökulmasta. Ensin tarkastellaan sitä, millä tavoin paikannimet asettavat vastakkain Helsingin eteläiset arvoalueet ja kantakaupungin ulkopuoliset lähiöt. Luomalla vastakkainasetteluja eri alueiden välille paikannimet nostavat romaanien henkilöhahmot osaksi luokan ja nousukkuuden keskusteluja, kun henkilöhahmojen sosiaalista liikehdintää kuvataan asuinpaikan muutoksen avulla. Toiseksi tarkastellaan sitä, miten henkilöhahmojen asuinkatujen nimet luonnehtivat hahmoja. Henkilöhahmojen asuinkatujen nimet kuvailevat moniulotteisesti niin hahmojen luonteenpiirteitä kuin menneisyyttä ja nykytilannetta. Nimet myös sisältävät viittauksia teoksien tulevista juonenkäänteistä.

Trauman kerronnalliset keinot Hilkka Ravilon romaanissa Mesimarjani, pulmuni, pääskyni

Ilona Rantamäki — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Tässä artikkelissa tarkastelen traumateorian kehyksessä, miten Hilkka Ravilon romaanissa Mesimarjani, pulmuni, pääskyni (1997) kuvataan seksuaalista ja rakenteellista traumaa negaation, fokalisaation ja vapaan epäsuoran esityksen avulla. Haluan myös nostaa keskusteluun Ravilon unohdetun romaanin ja osoittaa sen merkityksen suomalaisessa traumafiktiossa.

Romaanin runsas negaatioiden käyttö alleviivaa trauman tuhoisia vaikutuksia ja tematisoi trauman poissaoloon perustuvaa luonnetta. Fokalisaation avulla romaani käsittelee traumaa epäsuorasti ja ohjaa huomiota trauman kokemisesta sen vaikutuksiin. Yhdessä nämä keinot tuottavat romaaniin kaksoisviestinnän logiikan. Seksuaalisen väkivallan traumaa kuvataan uhrin läheisen vääristyneessä kertomuksessa, jonka alta negaatiot ohjaavat lukemaan uhrin todellista traumakertomusta.

Seksuaalisen trauman lisäksi romaani kuvaa rakenteellista traumaa. Äänen lähdettä häivyttävänä keinona vapaa epäsuora esitys peilaa rakenteellisen trauman prosesseja sekä suuntaa huomion yksilöstä yhteisöön. Kantanäyn käsite syventää rakenteellisen trauman kuvausta kohti yhteiskunnallisempaa tulkintaa.

Mesimarja sivuaa empatian ja tulkinnan kaltaisten kerronnallisten taitojen roolia trauman työstämisessä. Kerronnallinen lääketiede korostaa näiden taitojen merkitystä lääkärin työssä erityisesti potilaskohtaamisissa. Poliisin työssä ja koulutuksessa on kohdattu haasteita uudistuneen seksuaalirikoslainsäädännön myötä. Jatkotutkimuksena ehdotankin kerronnallisen lääketieteen ajatusten soveltamista poliisien työhön sekä sen tarkastelua, millaisia mahdollisuuksia traumafiktio voisi tarjota trauman ymmärryksen lisäämiseen ja kerronnallisten taitojen vahvistamiseen.

Traumasta puhuminen, kirjoittaminen ja etiikka

Eila Rantonen — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Käsittelen artikkelissani traumakuvausta Henning Mankellin romaanissa Tea-Bag (2001, Nimeltään Tea-Bag, 2004). Pakolaisten traumaattisia kokemuksia on käsitelty vain vähän traumafiktion tutkimuksessa. Sitä on kritisoitu myös trauman estetisoinnista, jossa trauman kliininen ja terapeuttinen tutkimus on jäänyt liian vähälle huomiolle. Artikkelini kytkeytyy lääketiedettä, terveystieteitä ja humanistista tutkimusta yhdistelevään medical and health humanities -alaan. Yhdistelen siinä traumafiktion, traumateorian ja terapeuttisen kirjoittamisen tutkimusta.

Romaani kuvaa Göteborgissa kokoontuvaa pakolaisnaisten kirjoittajapiiriä, jota ohjaa ruotsalainen mieskirjailija. Keskityn episodeihin, joissa pakolaisnaiset puhuvat ja kirjoittavat traumasta. Tea-Bag aktivoi empaattisen ja eettisen lukemisen käytäntöjä. Teoksen monipersoonainen ja moniperspektiivinen kerronta edustaa esitystapana pluralismia, ”äänten etiikkaa”, jossa pakolaisnaisten kertomukset on asemoitu etualalle. Havainnollistan trauman kohtaamista Emmanuel Levinasin toiseuden kasvokkain kohtaamisen filosofialla. Lopuksi pohdin postkoloniaalista kysymystä kulttuurisesta appropriaatiosta. Romaanin kirjailijahahmon ironisen kuvauksen voi tulkita edustavan Mankellin metanarratiivista itsekritiikkiä etuoikeutettuna länsimaisena mieskirjailijana.

Kirjallisuus trauman, vaikeiden muistojen ja hankalan historian käsittelijänä

Hanna-Leena Määttä — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Riitta Jytilä 2022: Traumaattinen muisti nykyproosassa. SKS: Helsinki, 224 s.

Kirjan rajoilla

Harri Veivo — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Naisen kirjoituspöydän paikasta

Sofia Kotilainen — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Suvi Ratinen 2021: Omat huoneet: Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten. Helsinki: Tammi, 240 s.

Avaimen synnytyskipuja

Kai Mikkonen — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Varjopääkirjoitus Avaimen 20-vuotisjuhlanumeroon.

Viimeinen oljenkorsi: kuinka Avain sittenkin syntyi

Klaus Brax — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

KTS:n tervehdys

Liisa Merivuori — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

KTS:n hallituksen tervehdys ja katsaus Avaimen rooliin kirjallisuudentutkimuksen kentällä

Toimitusneuvoston tervehdys

Hanna Samola, Anna Biström, Sanna Karkulehto, Thekla Musäus, Aino Mäkikalli — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Toimitusneuvosto toivottaa antoisia vuosia ja pitkää ikää 20-vuotiaalle Avaimelle.

Kirjoituskutsu Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen vuoden 2025 numeroihin

Laura Oulanne, Anna Tomi — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Kutsumme kirjoittajia Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen vuoden 2025 aikana ilmestyviin numeroihin. Tulevana vuonna toivotamme tervetulleeksi erityisesti eri kieli- ja kulttuurialueiden kirjallisuuksia, kirjallista elämää ja kirjallisuudentutkimusta käsittelevät esseet, katsaukset, puheenvuorot, haastattelut ja kirja-arvostelut. Arvosteluja toivomme niin kotimaisesta kuin ulkomaisesta tutkimuskirjallisuudesta sekä muista kirjallisuustieteellisistä julkaisuista.

Vertaisarvioitavan artikkelin pituuden tulee olla 20 000–40 000 merkkiä välilyönteineen, mukaan lukien viitteet ja lähdeluettelo. Kirja-arvostelujen ohjepituus on 5000–7000 merkkiä välilyönteineen. Muita kirjoituksia varten on kaksi kategoriaa, joista pidempi voi olla 15 000–30 000 ja lyhyempi 10 000–20 000 merkkiä välilyönteineen.

Pidemmässä kirjoituksessa keskitytään aineiston kuvauksen ja analyysin sijasta (kirjallisuuden)tutkimukselliseen teemaan, teoreettiseen keskusteluun tai metodologiaan. Lyhyemmät jutut ovat yleistajuisia ja laajalle yleisölle sopivia tekstejä, joiden aiheiksi sopii kirjallisuuteen, kirjallisuusinstituutioon tai sen tutkimukseen liittyvät ajankohtaiset ilmiöt. Tyyliltään ja muodoltaan vapaamuotoisempia lyhyempiä kirjoituksia jaetaan linkkien välityksellä kirjallisuudesta kiinnostuneelle yleisölle sosiaalisessa mediassa ja kirjallisuuteen keskittyvillä sivustoilla.

Ehdotukset vertaisarvioitaviksi artikkeleiksi lähetetään valmiina käsikirjoituksina. Esseitä, katsauksia, arvosteluja ja haastatteluja voi tarjota vapaamuotoisemmalla ehdotuksella, ja niiden toimitusaikataulusta sovitaan erikseen päätoimittajien kanssa.

Vuoden 2025 numeroihin lähetettävien ehdotusten määräpäivät ovat seuraavat:

Numero 2/2025: muut kirjoitukset 17.2.2025.
Numero 3/2025: vertaisarvioidut artikkelit 7.4.2025, muut 5.5.2025.
Numero 4/2025: vertaisarvioidut artikkelit 15.8.2025, muut 22.9.2025.

Otamme jatkuvasti vastaan artikkeleihin, arvosteluihin ja muihin teksteihin liittyviä julkaisuehdotuksia seuraavia numeroita ennakoivasti.

Avain käyttää digitaalista OJS-julkaisujärjestelmää journal.fi. Järjestelmää käytetään myös lehden toimitustyössä. Kirjoittajien tulee kirjautua järjestelmään journal.fi/avain-sivustolla ja tarjota artikkeleita ja muita kirjoituksia sen kautta. Mikäli kirjautumisessa on ongelmia, pyydämme ottamaan yhteyttä toimitussihteeri Jari Käkelään (jari.kakela[at]gmail.com).

Kirjoituksia koskevissa muissa kysymyksissä ottakaa yhteyttä päätoimittajiin Laura Oulanne (laura.oulanne[at]utu.fi) ja Anna Tomi (annatomi[at]berkeley.edu).

Avaimen ohjeet kirjoittajille löytyvät lehden sivuilta: journal.fi/avain/about/submissions.

Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, minä ja maailman palkka

Pirjo Vaittinen — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Muotokuvia muistista

Juhani Niemi — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Omituinen teksti ja ruumiillinen mieli: Enaktiivisesta kirjallisuudentutkimuksesta

Merja Polvinen, Anna Ovaska, Kaisa Kortekallio — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200

Syyskuun alkupäivinä Helsingissä järjestettiin mielen filosofiaan keskittyvä konferenssi ”Action in Perception 2024”, jossa keskityttiin enaktiivisen kognition teoriaan. 4E- tai enaktiiviset näkökulmat ovat viime vuosina muovanneet myös kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen lähtökohtia ja tulkinnan tapoja monin eri tavoin. Pohdimme tässä puheenvuorossa, mitä enaktiivinen teoria voi auttaa havaitsemaan tai ymmärtämään teksteistä, kaunokirjallisuuden toimintamekanismeista ja lukijoiden ja tekstien vuorovaikutuksesta. Mitä uutta se tuo kognitiivisen kirjallisuudentutkimukseen? Entä mihin muihin ajattelumalleihin ja tutkimuksen suuntauksiin se kytkeytyy? Mitä sen avulla voidaan tehdä käytännössä?

Kaksikymmentä vuotta laadukasta ja kehittyvää kirjallisuudentutkimusta

Hanna-Riikka Roine; Esko Suoranta — Tue, 17 Dec 2024 00:00:00 +0200