AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti

Kutsu vieraileville päätoimittajille Avaimen teemanumerolle 1/2025

Hanna-Riikka Roine, Esko Suoranta — su, 31 maalis 2024 00:00:00 +0200

Avain-lehti etsii vierailevaa päätoimittajaparia teemanumerolle 1/2025. Hakijat voivat vapaasti ehdottaa ajankohtaista tai muulla tavoin tärkeää teemaa. Avustamme teemanumeron tekijöitä tarpeen mukaan.

Ehdotuksen tulee sisältää ehdotetun teeman ja vierailevien päätoimittajien lyhyiden esittelyjen lisäksi perustelut sille, miksi teema sopisi Avaimeen ja kiinnostaisi lehden lukijoita. Teeman ajankohtaisuus, numeron kokonaisuuden johdonmukaisuus, potentiaaliset uudet näkökulmat ja teoreettiset avaukset sekä kirjoittajien edustus eri yliopistoista katsotaan eduksi. Ehdotuksessa tulee nimetä teemanumeroon suunnitellut kirjoittajat ja esittää suunnitelma vertaisarvioitavista artikkeleista (4–5) sekä teemaan kuuluvista katsauksista, kirja-arvosteluista ja muista kirjoituksista.

Teemanumeroehdotukset lähetetään sähköpostitse Avaimen molemmille päätoimittajille 28.4.2024 mennessä. Valinnasta ilmoitetaan kaikille hakijoille kesäkuun alkuun mennessä. Numeron tekeminen ajoittuu vuodenvaihteeseen ja talveen 2025, ja valmis lehti ilmestyy maaliskuussa 2025.

Päätoimittajien yhteystiedot:
Hanna-Riikka Roine, hanna.roine(at)tuni.fi
Esko Suoranta, esko(at)mailfence.com

Kotipesästä planetaariseen kotiin

Laura Oulanne, Anna Tomi — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Tilan poetiikka Maarit Verrosen tuotannossa

Kaisa Kurikka — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Sarianna Kankkunen 2021: Harassing Habitats. Experienced Space in Finnish Contemporary Fiction, a Study on Maarit Verronen. Helsinki: Helsingin yliopisto, 221 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7630-1

Vad är ett hem?

Hanna Lahdenperä — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Sara Pärsson 2023: Ta sig hem. Skönlitterära skildringar av kvinnan och hemmet från tidigt 1900-tal. Göteborg & Stockholm: Makadam förlag, 296 s. Öppen tillgång: https://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:su:diva-208647.

Kirjat ja kodin tuntu

Olli-Pekka Paananen — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Kirsti Salmi-Niklander & Marija Dalbello (toim.) 2022: Reading Home Cultures Through Books. New York: Routledge, 142 s.

Rakentaa vai kritisoida?

David Rodriguez — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Levine, Caroline 2023: The Activist Humanist. Form and Method in the Climate Crisis. Princeton: Princeton University Press, 202 s.

”[K]aikki tuo suunnaton määrä kadonnutta”

Katri Kivilaakso — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Kirjailijoiden yksityistä elämänpiiriä valottavat henkilöarkistoaineistot, kuten kirjeet, päiväkirjat ja muistiinpanot avaavat kurkistusikkunan myös heidän koteihinsa. Julkisesta tilasta yksityiseen sukelletaan esimerkiksi Helvi Hämäläisen (1907–1998) päiväkirjoissa, joissa hän kertoo Finlandia-palkinnon jakotilaisuudesta ja illallisesta sen jälkeen. Kun Hämäläisen vanhoilla päivillään julkaisema runokokoelma Sukupolveni unta (1988) palkittiin Finlandialla, kirjailija palasi vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen kirjallisuuden näyttämölle ja julkisuuteen.

Diasporiset kotiinpaluut ranskankielisessä afrikkalaisessa nykykirjallisuudessa

Anna-Leena Toivanen — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Kotiinpaluu on ollut suosittu teema afrikkalaisessa ja Afrikan diasporien kirjallisuuksissa kautta aikain. Diasporiset kotiinpaluukertomukset kertovat historiallisten ja nykypäivän globaalien liikkuvuuksien tarinaa hieman eri näkökulmasta tuomalla lähtemisen sijaan keskiöön taakse jätetyn kotipaikan sekä siihen liittyvät henkilökohtaiset ja kulttuuriset muistot ja paluun usein synnyttämät identiteettidilemmat. Tämä artikkeli käsittelee ranskankielisen afrikkalaisen nykykirjallisuuden paluukertomuksia, joissa Afrikasta Eurooppaan lähteneet siirtolaiset palaavat takaisin kotimaihinsa erilaisten syiden motivoimina. Liikkuvuustutkimuksen näkökulmaa soveltava vertaileva analyysini keskittyy liikkuvuuden, ajan ja paikan yhteen kietoutuneisiin merkityksiin aineistossa, joka kattaa seuraavat fiktionaaliset sekä ei-fiktionaaliset teokset: Amadou Konén Les Coupeurs de têtes (1997), Nimrodin L’Or des rivières (2010) sekä Ken Bugulin Le Trio bleu (2022). Huomioni kiinnittyy erityisesti siihen, miten tekstien liikkuvuuskäytäntöjen ja kauttakulkupaikkojen kuvaukset tuottavat ajan ja paikan merkitysten ohella myös kotiinpalaajan hahmon.

Matka Pohjoismaihin ja kotiinpaluun vaikeus afrikkalaisamerikkalaisessa modernismissa

Iida Pöllänen — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Tässä artikkelissa tarkastelen Harlemin renessanssiin osallistuneiden afrikkalaisamerikkalaisten tekstejä analysoimalla Pohjoismaihin sijoittuvien matkojen ja kotimaahan paluun representaatioita 1920- ja 30-luvuilta. Useat afrikkalaisamerikkalaiset modernistit matkustivat ulkomailla ja kuvasivat sekä matkustamista että kotimaahan paluuta fiktiossaan ja omaelämäkerrallisissa teksteissään. Ulkomailla vietetty aika oli keskeinen osa mustaa modernismia, sillä se antoi kriittisiä välineitä oman kotimaan rotu-, sukupuoli- ja luokkasuhteiden tarkasteluun. Pohjoismaista kirjoitettuja kuvauksia ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu, vaikka usealla Harlemin renessanssin kirjailijalla oli sekä henkilökohtaisia että intertekstuaalisia kytköksiä alueelle. Artikkelissa tulkitsen Langston Hughesin, Nella Larsenin, Roy de Coverleyn ja Jessie Fausetin fiktiivisiä ja omaelämäkerrallisia tekstejä, minkä lisäksi tutkin afrikkalaisamerikkalaisia ja suomalaisia sanomalehtikuvauksia NMKY:n vuoden 1926 maailmankonferenssista, joka järjestettiin Helsingissä. Esitän, että matkustamisen ja kotiinpaluun representaatiot kyseenalaistavat kodin ja kotimaan käsitteet Yhdysvaltojen segregaatiokontekstissa, jossa afrikkalaisamerikkalaiset nähtiin toisen luokan kansalaisina. Samalla ne tuovat esiin, minkälaisia toiveita afrikkalaisamerikkalaiset modernistit liittivät Pohjoismaihin 1900-luvun alkupuolella.

Maailma tuhon jälkeen

Elise Nykänen — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Artikkelini tarkastelee dynaamisen utopian keinoja ja tehtäviä Siiri Enorannan nuortenromaanissa Maailmantyttäret (2022). Suomalaisessa nykykirjallisuudentutkimuksessa utopiaa on tutkittu ensisijaisesti suhteessa dystopiaan. Kyseenalaistaessaan käsityksen utopiasta staattisena ihanneyhteiskuntana osa utopiatutkijoista on kritisoinut käsitystä utopiasta väistämättä totalitarismiin johtavana visiona. He ovat lähestyneet utopiaa spekulaationa, joka nykyhetkeä kritisoidessaan esittää täydellistymän sijaan vaihtoehtoja vallitsevalle järjestelmälle.

Analyysini osoittaa, että Enorannan teos ilmentää feministisille nykyutopioille ominaista, muutosta lukijassa esiin kutsuvaa dynaamisuutta, joka ilmenee monien minäkertojien ääniä yhdistävässä kerrontatilanteessa ja lukijapositioiden moneudessa. Maailmantyttäret nojaa yhteiskunnalliseen unelmointiin vilpittömästi osallistuvan tekijän empaattiseen viestintään. Dynaamisen utopian pyrkimyksenä on valaa nuoriin (vähemmistö)lukijoihin tulevaisuudenuskoa ja kutsua esiin erimielisten välistä diplomatiaa. Nykyaikakritiikin osalta teos hyödyntää affektiivis-retorisina keinoina vieraannuttamista, satiiria ja ironista etäännyttämistä. Esitän, että vaihtoehtona dystopian vaikuttamisen keinoille teos korostaa kollektiivisen unelmoinnin merkitystä: tuhon kuvitteleminen ja siitä varoittaminen eivät tuota toivottua tulosta yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi, sillä usko sosiaaliseen muutokseen ennakoi muutosta edistäviä tekoja.

Kohti ihmistä laajempaa kotia

Laura Oulanne — ti, 09 huhti 2024 00:00:00 +0300

Koti toimii oletusarvoisesti näyttämönä intiimeille tunteille ja ihmissuhteille, ja siihen liitetään useita sukupuolittuneita arvoja. Artikkeli kysyy, miten ajallisia ja tilallisia skaaloja venyttävä kerronta voi siirtää perinteisesti kotiin liitettyjä affekteja ja arvoja ihmistä laajempaan kontekstiin, ja missä määrin tämä uudelleenkuviteltu koti voi tukea paitsi ihmiskeskeisyyttä vastustavaa, myös feminististä ajattelua. Tartun kahteen tutkimukselliseen katveeseen jääneeseen, omilla tavoillaan ekokriisin motiiveja hyödyntävään teokseen nykyisenlaisen ympäristötietoisuuden syntyvuosikymmeniltä. Stanley Crawfordin Log of the S.S. The Mrs Unguentine (1972) on avioliittokuvauksen tyylilajia parodioiva kertomus, joka sijoittuu vedenpaisumuksen jälkeisellä merellä seilaavalle proomulle, ja jossa perhe-elämän ja kotityön problematiikka sulaa kuvauksiin laivalle rakentuvan fantastisen ekosysteemin vaiheista. Joy Williamsin Breaking and Entering -romaanissa (1988) rakoilevan avioliiton näyttämönä sitä vastoin toimii hitaasti mereen uppoava Floridan rannikko ja rikkaiden talot, joihin sen päähenkilöt murtautuvat asumaan. Artikkeli tarkastelee kirjallisuutta affektien ja arvojen uudelleenkuvittelun potentiaalisena alueena ja kytkee ekonarratologisen keskustelun kerronnan mittakaavoista kirjallisuuden kotikuvausten feministiseen tarkasteluun.