Diakonian tutkimus

Arkkidiakonit arkkidiakonien jälkeen

2023-05-02T11:27:05+03:00

Yleisesti ajatellaan, että arkkidiakonit katosivat Suomesta reformaation myötä. Kuitenkin luterilaisissa kirkoissa reformaatio johti siihen, että varhaiskirkollinen diakoniavirka yhdistyi pappisviran kanssa, ja pappisvirkaan sisältyi myös diakonisen palvelun tehtävä. Tässä artikkelissa käytetyn aineiston perusteella voidaan osoittaa, että arkkidiakonin virka tai virkanimike oli käytössä yhä vuosisatojen ajan, ja käyttö loppui vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Luterilaisessa kirkossa arkkidiakoni toimi ennen muuta papin tehtävissä reformaation jälkeen, aina 1800-luvulle saakka. Artikkelin tavoitteena on antaa alustava kuva luterilaisen arkkidiakonin virkanimikkeen käytöstä Suomessa reformaation jälkeisenä aikana ja nostaa esiin kysymyksiä, jotka vaativat jatkotutkimusta.

Abstract

It is commonly believed that archdeacons disappeared from Finland during the Reformation. However, in Lutheran churches, the Reformation led to the early church diaconal office merging with the clerical office, and the clerical office also encompassed the tasks of diaconal service. This article demonstrates that the archdeacon’s office or title remained in use for centuries, and ceased to be used only after the mid-19th century. In the Lutheran Church, the archdeacon primarily served in clerical roles following the Reformation until the 19th century. This article aims to provide a preliminary overview of the use of the Lutheran archdeacon title in Finland during the post-Reformation period and to raise questions that call for further research.

Syö lautanen tyhjäksi!

2024-03-27T12:54:23+02:00

Ruokahävikki on monimuotoinen ekologinen, sosiaalinen ja eettinen kysymys. Se ei ole kuitenkaan juuri noussut esiin diakonian tutkimuksen kentällä. Erityisen vähän on kiinnitetty huomiota kotitalouksien näkökulmaan, vaikka ruokahävikkiä syntyy kaikkein eniten kotitalouksissa ja vaikka perheet ovat keskeinen diakonisen työn konteksti. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme kotitalouksien ruokahävikkiä osana sukupolvien välistä kanssakäymistä. Tutkimuksen aineisto koostuu yksilö- ja ryhmähaastatteluista yhteensä 42 ihmisen kanssa Suomessa ja Kanadassa. Tulosten perusteella ruokahävikkiin liittyvistä kysymyksistä neuvotellaan osana ruokakasvatusta tavalla, johon liittyy kaksi keskenään jännitteistä ihannetta. Näistä ensimmäinen, ruoan poisheittämisen välttäminen, kiteytyy erityisesti kehotukseen syödä lautanen tyhjäksi. Toinen ihanne puolestaan liittyy tasapainoisen ruoankulutuksen tavoitteluun ja edellyttää välttämään vaatimusta syödä lautanen tyhjäksi. Jännitteet näiden kahden ihanteen välillä heijastavat muutosta ruokaan liittyvissä kasvatusihanteissa sukupolvien välillä. Ihanteiden lisäksi ruokahävikkiin liittyy tulosten perusteella myös käytäntöjä, jotka synnyttävät sukupolvien välistä kitkaa. Ihmiset eivät useinkaan haasta hävikkiin liittyviä ihanteita ja käytäntöjä avoimesti, vaan vaivihkaisesti. Ruokahävikkiin liittyvä navigointi ja neuvottelu eivät pura vallitsevia ihanteita, mutta osoittavat sekä niiden vahvuuden, että ristiriitaisuuden. Ruokahävikin tuottaminen on paitsi ongelma, myös vastarinnan ja luovan toiminnan muoto ja jopa lempeän kasvatuksen ehto. Tämän monimutkaisuuden ymmärtäminen on välttämätöntä kotitalouksien tukemiseksi kohti entistä kestävämpää ja luomakunnan rajat huomioivaa ruoankulutusta.

Abstract

Food waste is a complex ecological, social, and ethical issue. However, it has not been much discussed in the field of diaconal research. Particularly little attention has been paid to the household perspective, despite the fact that households are the most affected by food waste and that families are a key context for diaconal work. In this study, we look at household food waste in the context of intergenerational interactions. The data for this study consists of individual and group interviews with a total of 42 people in Finland and Canada. The results suggest that food waste issues are negotiated as part of food education in a way that involves two conflicting ideals. The first of these, avoiding throwing food waste, is crystallized in particular in the invitation to finish one's plate. The second ideal is linked to the pursuit of balanced food consumption and involves avoiding the requirement to finish one's plate. The tensions between these two ideals reflect changing educational ideals about food between generations. In addition to ideals, the results also suggest that food waste is associated with practices that create intergenerational friction. People often do not challenge food waste ideals and practices openly, but rather subtly. Navigating and negotiating food waste does not dismantle prevailing ideals but shows both their strength and their contradictions. The production of food waste is not only a problem, but also a form of resistance and creative action, and even a condition of gentle education. Understanding this complexity is essential to supporting households towards more sustainable food consumption.

Amira Abou-Taleb. The Concept of iḥsān (Beauty/Goodness) in the Qur’ānic Moral Worldview

2024-04-30T14:16:13+03:00

Bart J. Koet, Edwina Murphy and Esko Ryökäs (ed.) Deacons and Diakonia in Late Antiquity. The Third Century Onwards

2024-05-06T14:19:06+03:00

Leevi Launonen (toim.). Hyvällä sydämellä: Kohti diakonista seurakuntaa

2024-04-19T08:30:41+03:00

Åsta Marie Olafsson. Existential Issues and Existential Conversations in Old Age: A Diaconal Approach

2024-04-24T16:31:50+03:00

Diakonian tutkimus ja altavastaajan ääni

2024-05-15T16:07:51+03:00

Diakonian tutkimuksen aikakauskirjan 20-vuotinen taival: Näkökulmia perustuen entisten päätoimittajien haastatteluihin

2024-05-15T12:59:33+03:00

Diakoni som är innovativ och skapar värde: Utblickar i skärningspunkten mellan Covid19-erfarenheter och arbete med familjevåldsoffer

2024-05-05T09:49:04+03:00

Diakonian tutkimuksen päivässä madallettiin tutkimuksen ja käytännön työn välisiä raja-aitoja

2024-05-30T17:01:14+03:00