JYRKI PÖYSÄ:
Pääkirjoituksen paikalla ajattelin kertoa hieman lehden syntyhistoriasta. Käyttöohje lienee myös paikallaan. Lehden tulevaisuus on avoin ja riippuu lähinnä sen vastaanotosta folkloristien ja folkloristiikasta kiinnostuneiden piirissä. Tässä muodossa kokoonsaatettuna lehden toimittaminen oli suorastaan yllättävän helppo tehtävä, kiitos auliiden kirjoittajien sekä sen, että kirjoitusten sisältö on jätetty kirjoittajien omalle vastuulle.
Elektroloristin varhaisimmat juuret ulottuvat kerrostumiin, joihin oma muistini ei yllä. Lehden julkaisija, Kansantietouden tutkijoiden outo seura (per. 1937) toimitti jatkosodan varjossa Mitteilungen des Vereins für finnische Volkskunde -lehteä, johon kirjoittivat sellaiset suuruudet kuin Albert Hämäläinen, Väinö Salminen, V.J. Mansikka, A.V. Rantasalo, V. Tarkiainen, Väinö Kaukonen, T.I. Itkonen ja Jouko Hautala.
Ajatus omasta julkaisutoiminnasta on elähdyttänyt myös myöhempiä kansantietouden tutkijoiden sukupolvia. Yhdistys on kaivettu esiin pöytälaatikon perukoilta ainakin kahdesti: 70-luvun alussa ja jälleen 90-luvun alussa. Toistuvat perääntymiset tieteen eturintamasta näyttävät jotenkin kuuluneen yhdistyksen elämänkaareen.
Lehden uusin historia on alle vuoden mittainen. Siihen nähden, että nykyinen aika on täynnä kaikenkarvaista bittiviestintää ja sähköpostilehtiäkin syntyy kuin sieniä sateella, on ehkä täysin merkityksetön yksityiskohta se, kun viime keväänä Joensuun yliopiston kirjaston uutuuskirjahyllystä löysin Postmodern Culture -lehden kirjoituksista kootun kirjan, ihmettelin sen sisältöä ja innostuin ajatuksesta varastaa lehden julkaisuidea folkloristien käyttöön. Erilaisia tiedottamisen ja keskustelukanavan vaihtoehtoja oli Joensuun perinteentutkijoiden parissa jo pohdiskeltukin, mutta konkreettiset suunnitelmat hävisivät jonnekin vastaan ja puolesta argumenttien sekaan. Pienoinen yllätys olikin, miten hyvin ajatus sähköpostilehdestä sitten otti tuulta alleen kun se kerran oli levinnyt tieteenalan mainiosti toimivaan suulliseen internettiin. Lehti siis oli tehtävä, vaikka ainakaan allekirjoittaneella ei ollut hajuakaan siitä, miten homma käytännössä tapahtuisi. Viime kädessä lehden toteutumisesta vastaakin sitä kohtaan osoitettu suopea kiinnostus. Vähäisin syy kiinnostukseen ei varmasti ole se, että kyseessä on nimenomaan sähköpostilehti. Lehteä julkaisevan seuran kannalta on olennaista, että tällainen julkaisutapa on lähestulkoon ilmainen.
Elektroloristia voi lukea useammassa muodossa. Kuinka monta niitä lopulta on, ei ole vielä tätä kirjoitettaessa täysin varmaa.
Paperitulosteena lehteen voi tutustua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran etnologisessa kirjastossa sekä Helsingin yliopiston kirjastossa (vapaakappaleet). Paperituloste on varmaan saatavilla myös laitoksilla, ellei sitä joku vie mennessään. Lehteä saa vapaasti kopioida.
Toinen tapa tutustua Elektroloristiin on kopioida sen tiedostot omalle levykkeelle. Tämän voi tehdä toimittajien tykönä tai pitämällä yllä ystävällisiä suhteita niihin, joilla Elektroloristi jo on. Tiedostot ovat saatavilla ainakin Word Perfect 5.1 -muodossa, joten henkilö joka käyttää tätä ohjelmaa, voi lukea lehteä suoraan omalta tietokoneeltaan ja tulostaa itselleen vain kiinnostavat jutut.
Elektroloristi karttuu irrallisina tiedostoina. Sisällysluettelotiedosto - lehden kansisivu, jonka tiedostonimi alkaa SIS ja saa pisteen jälkeen tunnuksekseen lehden numeron ja julkaisuvuoden - kertoo, mitkä tiedostot kuuluvat kulloiseenkiin numeroon. Word Perfectissä voi kansisivua pitää vaikkapa asiakirja 1:ssä ja lukea erillisiä kirjoituksia asiakirja 2:ssa. Miten vain haluaa. Tiedostojen muuntaminen toisiin tekstinkäsittelyohjelmiin käy(nee) liiemmittä kivuitta.
Vain kolmas Elektroloristin olomuoto edustaa sitä, mitä yleensä tarkoitetaan sähköpostilehdellä: tietokoneverkoissa vapaasti saatavilla olevaa julkaisua. Vaihtoehtoja on tässäkin kohtaa useampia. Lehti voidaan mailin kautta lähettää "tilaajille". Lehti voidaan myös sijoittaa johonkin palvelimeen, josta se on kaiken kansan saatavilla.
Tietoverkossa lehti voi olla pelkästään tekstimuotoinen, mutta World Wide Webissä julkaistuna kirjoituksiin voidaan liittää mukaan kuvia ja - mikä on folkloristien kannalta erityisen kiinnostavaa - ääntä. Vielä webin käyttö julkaisukanavana ei ehkä ole ajankohtaista, koska mahdollisuudet lukea tällaista lehteä on liian harvalla. Ehkäpä jo 1995 jouluksi saadaan kasaan puhuva numero?
Tekstien sähköisestä olomuodosta seuraa, että todellisuutta voi myös muunnella eli kirjoituksia voi korjailla omalla tietokoneella paremmin itseä miellyttävään asuun. Kenties joku jopa saa näin enemmän irti tieteestä lukunautintona. Kannattaa kuitenkin muistaa, että alkuperäiset, oikeat tiedostot sisältävä paperituloste on talletettuna Helsingin yliopiston kirjastoon.