[46] Elektroloristi 1/1995 ISSN 12378593
Pasi Klemettinen
Uskomustarinat kognitiivisina ongelmanratkaisumalleina(1)
Perinteentutkimuksessa poltergeistilla tarkoitetaan mellastavaa supranormaalia olentoa tai henkeä, jolle ovat tyypillisiä esineiden ja kivien heittely sekä erilaiset koputukset(2). Jacob Grimmin määritelmän mukaan saksalaiset poltergeister, plagegeister ja qualgeister asuvat talossa ja häiritsevät ihmisiä yöllisellä kolistelulla ja melulla sekä heittämällä kiviä ohikulkijoiden päälle(3). Keskiajan Euroopassa vastaavanlaiset häiriöt tulkittiin kristillisen tradition mukaisesti noitien ja pahojen henkien aiheuttamiksi (maligus spiritus)(4).
"Poltergeist is a German word signifying literally a spirit geist that makes a noise or uproar polter. Used in German by Luther, it was first adopted into English in 1848 by Catherine Crowe, but became popular only after 1926, when a medium, Eleonore Zugun, received extensive press notice as the "Poltergeist Girl". Of the legion of demons once generally credited, whose tricks were ascribed to witchcraft, the poltergeist is the only demon left commanding even limited acceptance among the credulous."(5)
"Poltergeist invisible spirit sometimes identified as ghost or witch responsible for all sorts of mischief in or round a household."(6)
Supranormaaleiksi tulkitut audiovisuaaliset häiriöt on eri kulttuurialueilla liitetty niille tyypillisiin ja/tai dominantteihin uskomusolentoihin esimerkiksi Suomessa piruun, haltijaan ja tonttuun(7). Arkistoaineistojen perusteella Suomen tunnetuimmat poltergeisttapaukset liittyvät etupäässä pirutraditioon, joka on saanut vaikutteita sekä kristillisestä paholaisuskosta että kansanomaisista demonikäsityksistä(8). Lauri Simonsuuri on maininnut Suomen kuuluisimmiksi poltergeisteiksi Könnin pirut, Mustanojan Röpän, Kopralan pirun, Maironiemen pirun, Tuusmäen Juutaan, Hemmilän pirut, Pohjoismäen pirun, Marttiinin pirut ja Salkon pirut(9).
Poltergeistilmiöiden aiheuttajaksi käsitetty henkiolento mellastaa yleensä tietyssä rakennuksessa tai sen läheisyydessä (esim. tupa, mylly, riihi ja sauna)(10); toisaalta paikallisten kiusanhenkien on uskottu vaeltavan öisin pahanteossa myös muissa pitäjissä(11). Kollektiivitraditioon kiteytyneissä uskomustarinoissa mellastavat henkiolennot on usein inhimillistetty lähes perheenjäseniksi, joiden kanssa voidaan kommunikoida ja työskennellä (esim. pelto ja metsätyöt). Erityisesti LänsiSuomessa mellastava piru on assimiloitunut uskomusolentona varallisuutta kartuttavaan paraan, joka sekä auttaa että rankaisee talonväkeä(12). Pirun ja paran osittaiseen sulautumiseen toisiinsa uskomusolentoina viittaa myös paran toimiminen paholaisen välikappaleena ja tietäjän apuhenkenä(13).
Tyypillisiä kansanomaisia selitysmalleja henkiolennon mellastukselle tietyssä talossa ovat talonväen suorittamat erilaiset sosiaaliset normirikkomukset(14). Marjatta Jauhiaisen mukaan uskomustarinoissa yleisesti esiintyviä normirikkomuksia ovat 1) pyhätyö, 2) Jumalanpilkka ja kirkon häpäiseminen, 3) syntinen ja sopimaton toiminta (mm. tanssi ja tanssimusiikki, kortin peluu, juopottelu ja viinankeitto, ylvästely, kiroilu, viheltäminen, riitely, kateus, ahneus, leivän halventaminen, syntyvyyden säännöstely ja siveettömyys), 4) luomakunnan pilkkaaminen ja vahingoittaminen sekä 5) juridiset rikokset ja rikkomukset(15).
Poltergeist on kokijoilleen reaalisesti olemassa oleva empiirinen ilmiö, joka tunkeutuu arjen järjestykseen ja kokemusmaailmaan supranormaaleina audiovisuaalisina häiriöinä. Supranormaaleja ovat kaikki ne ilmiöt, jotka ihminen itse käsittää luonnonlakien ulkopuolelle jääviksi ja näistä riippumatta toimiviksi tai tapahtuviksi(16). Folkloristiikassa supranormaalin käsite ei sisällä vaatimusta ilmiöiden objektiivisesta olemassaolosta vaan korostaa yksilön omien elämysten merkityksellisyyttä. Leea Virtasen tulkinnan mukaan poltergeistia voidaan pitää elämyksenä paranormaalina, sillä elämystä vastaa jokin todellinen tapahtuma, joka on myös muiden kuin kokijan itsensä havaittavissa(17). En ota kuitenkaan tutkimuksessani kantaa poltergeistilmiön luonnontieteelliseen reaalisuuteen, sillä folkloristiikan metodein ei voida selittää tai todistaa kyseisten supranormaaleiden ilmiöiden faktista olemassaoloa tai olemattomuutta.
Lauri Honko kirjoittaa supranormaalin elämyksen vaativan aina syntyessään "supranormaalin tradition tuntemista, yleistä harjaannusta ja valmiutta kokea tietynlaisia elämyksiä"(18).Luonnollisesti jokaisella supranormaalilla elämyksellä tulee olla jonkinlainen ennakoiva havaintomalli, jotta siihen liittyvän ilmiön havaitseminen olisi ylimalkaan mahdollista. Poltergeistaineistojen perusteella voidaan kuitenkin väittää olevan olemassa supranormaaleja ilmiöitä, jotka tunkeutuvat ihmisten arkitodellisuuteen ilman näennäistä syytä tai funktiota, tunsivatpa ilmiön kokijat supranormaalia traditiota tai eivät. Käsitystä siitä, että supranormaalit elämykset aktuaalistuvat aina tietyissä määrätilanteissa, ei voida yleistää koskemaan kaikkia perinneilmiöitä(19).
Heikki Tikkalan suorittaman kartoituksen perusteella suomalainen poltergeisttraditio keskittyy tiettyjen ja ilmiönä harvinaisten tapausten ympärille(20). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon on poltergeistista kerätty yhteensä noin 1200 muistiinpanoa kaikilta perinnealueilta(21). Tarkastelen artikkelissani neljää erillistä historiallista poltergeisttapausta, jotka olen valinnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston uskomustarinakortiston luokasta E 601 (Piru mellastaa talossa)(22). Tapauksista Ylöjärven pirut ja Kylmänojan paara edustavat länsisuomalaista pirutraditiota ja Maironiemen piru ja Kuokkaniemen piru itäsuomalaista pirutraditiota(23).
Historiallisesti kaikki käsittelemäni tapaukset sijoittuvat 1800luvun lopun agraariyhteisöihin; tapauksia käsittelevät uskomustarinat on sen sijaan kerätty pääasiassa 1930 ja 1940luvuilla järjestettyjen suurkeräysten yhteydessä. Historiallisten tapahtumien ja keruuajankohdan välisestä kronologisesta etäisyydestä johtuen aineistoni sisältää varsin vähän memoraatteja ja paikallishistoriallista muistitietoa tapahtumien faktisista ajankohdista ja henkilöistä. Aineistoni koostuu yhteensä 190 muistiinpanosta, joista 17 on Ylöjärven tapauksesta julkaistujen oikeudenkäyntipöytäkirjojen todistajien ja vastaajien lausuntoja(24).
Kulttuuriset mallit on usein nähty autonomisina ja valmiina konstruktioina, joita ihmiset käyttävät tietoisesti tai tiedostamattaan hyväkseen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Kulttuuriset säännöt ja mallit voivat olla kuitenkin myös tilannekohtaisesti luotuja(25). Esimerkiksi informantti voi haastattelijan aktivoimana muodostaa uusia kognitiivisia rakenteita, jotka vastaavat tutkijan ja ainutkertaisen tilanteen tarpeita.
Kulttuuriset mallit eivät ole staattisia ja koherentteja kokonaisuuksina vaan jatkuvassa muutosprosessissa olevia osarakenteita(26). Voidaan jopa väittää, että kulttuuriset mallit eivät ole globaalisesti systematisoitavissa niiden hetkittäisen ja osittaisen luonteensa johdosta(27). Äärirelativistisesti ajateltuna kaikki todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ja toiminnot ovat luonteeltaan ainutkertaisia ja toistumattomia; kerran esiinnyttyään ne eivät enää ole olemassa. Toisaalta muuttuvat asiaintilat ja toiminnot muodostavat todellisuudesta variaatioiden kentän, jossa jo esiintyneet ilmiöt jatkavat olemassaoloaan osana tulevia toimintoja ja asiaintiloja(28).
Kansanomaiset mallit ja käsitykset eivät ole identtisiä ja koko kansan läpikäyviä tulkintoja todellisuudesta. Käytännössä samalle ilmiöllä voidaan antaa useita erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tulkintoja, joiden validisuus mitataan käytännön tilanteissa (esim. pirun karkottaminen talosta). Ollakseen toimivia kollektiivisesti jaettujen mallien tulee kuitenkin palvella käytännön tarkoituksia ja selittää sekä ympäröivää todellisuutta että siinä vallitsevia suhteita(29). Aineistossani esiintyvät erilaiset kulttuuriset tulkinta ja toimintamallit muodostavat ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneen otoksen tiettyihin poltergeisttapauksiin liittyvistä kansanuskomuksista.
Tarkastelen seuraavassa uskomustarinoita mellastavista piruista kognitiivisina ongelmanratkaisuprosesseina, joissa supranormaaleiksi tai epätavallisiksi koetut ilmiöt pyritään jäsentämään osaksi kollektiivitraditiota erilaisten kulttuurisidonnaisten tulkinta ja selitysmallien välityksellä. Artikkelissani esittämäni ongelmanratkaisumalli perustuu kognitiotieteessä esitettyihin teorioihin, jotka käsittelevät ongelmanratkaisua osana tietämisen toimintaa eli tiedon hankintaa, järjestämistä ja käyttöä(30). Kognitiotiedettä väljempi käsite on kognitiivinen paradigma, joka voidaan sisällyttää eri tieteenaloihin osana yleistä viitekehystä.
Poltergeistkertomuksissa esiintyvät ongelmanratkaisumallit ovat rinnastettavissa erityisesti skeemaajatteluun, sillä ne toimivat ennakoivina malleina havainnoille sekä konstruoivat tulkinnan supranormaaleiksi koetuille tapahtumille, olioille ja tilanteille. Käytännössä ongelmanratkaisuprosesseissa esiintyvät erilaiset kulttuuriset tulkinta ja toimintamallit nousevat tutkimuksessani esille tapauskohtaisten motiivi ja korpusanalyysin kautta. Arkistomuistiinpanoja analysoitaessa ratkaisemattomana ongelmana kuitenkin on, kuinka vakavasti kertojat ovat todellisuudessa suhtautuneet esittämiinsä selitysja tulkinta malleihin, ja kuinka paljon ne ovat määränneet heidän käyttäytymistään(31). Esittämääni ongelmanratkaisumalliin liittyvät analyyttiset kategoriat ovat rinnastettavissa seuraaviin kertomuksen yleistruktuuria kuvaaviin peruskomponentteihin:
1) Alkutilanne: Aloitusjaksossa esitellään kertomuksen henkilöt, tapahtumapaikka ja aika sekä ristiriidan taustatiedot.
2) Ristiriita: Ongelmatilanteen kuvaus, henkilöiden välinen interaktio sekä vaihtoehtoisten toimintamallien etsiminen ja soveltaminen käytäntöön.
3) Tulos: Ongelman ratkaiseminen ja/tai haltuunotto.
4) Mahdollinen kertojan arviointi: Kertojan esittämät kommentit kertomuksen opetuksesta ja/tai varoituksesta.(32)
Yksilöllisten supranormaaleiden elämysten ja niiden pohjalta syntyneiden memoraattien kiteytymisessä kollektiivitraditioksi on kysymys uuden informaation sijoittamisesta selektiivisesti jo ennalta määrättyihin kertomusskeemoihin. Tutkimusteknisistä syistä en analysoi suhteellisen heterogeenistä aineistoani erillisinä kertomuksina vaan motiiveina, teemoina ja episodeina, jotka muodostavat temaattisia kokonaisuuksia esittämäni ongelmanratkaisumallin mukaisesti. Uskomustarinoissa esiintyvät ongelmanratkaisuprosessit voidaan suorittamani korpusanalyysin perusteella esittää seuraavan mallin muodossa (vrt. Tikkalan "täydellinen" poltergeistkertomus(33)):
1) Poltergeistilmiön tunkeutuminen arkitodellisuuteen (audiovisuaaliset häiriöt) >
2) Supranormaali elämys >
3) Yksilöllisten ja kollektiivitradition mukaisten tulkinta mallien etsiminen ja soveltaminen ko. ilmiöön >
4) Ilmiön jäsentyminen kognitiiviseen kenttään ja kiteytyminen kollektiivitraditioksi (mahdollinen selittämättömyys l. numenilmiö) >
5) Pyrkimys järjestyksen palauttamiseen ilmiöstä saatavissa olevan tiedon kautta (supranormaalin olennon karkottamisyritykset) tai alistuminen vallitsevaan tilanteeseen (normirikkomusta seuraava supranormaali sanktio) >
6) Mahdollinen turvautuminen asiantuntijoihin ja virkavaltaan (esim. nimismies, poliisi, pappi ja tietäjä) >
7) Ongelman mahdollinen ratkeaminen ja järjestyksen palautuminen >
8) Konventionaalinen tulkinta ja toimintamalli tuleville supranormaaleille elämyksille (kehämalli) >
Ongelmanratkaisumalli koostuu sarjasta episodeja, jotka voivat käytännössä esiintyä eri kertojilla myös itsenäisinä kertomuksina. Esimerkiksi osassa muistiinpanoista keskitytään ainoastaan pirun mellastamisen koomiseen kuvaamiseen (audiovisuaaliset häiriöt). Myös episodien keskinäinen järjestys voi vaihdella siten, että selitys pirun mellastamiselle annetaan joko kertomuksen alussa tai lopussa(34). Keskeisellä sijalla esittämässäni ongelmanratkaisuprosessissa ovat supranormaalin ilmiön erilaiset yksilölliset ja yhteisölliset tulkinnat, jotka määräävät sen, mihin kognitiiviseen kategoriaan tai asiayhteyteen ilmiö lopulta sijoitetaan. Vasta tämän jälkeen, kun tiedetään minkä ilmiön tai olennon kanssa ollaan tekemisissä, voidaan ongelmallisiksi koettuja häiriöitä pyrkiä kontrolloimaan. Toisaalta osa poltergeisttapauksista voi jäädä myös pysyvästi numenasteelle, jolloin supranormaaleille ilmiöille ei löydetä yksilöllistä tai kollektiivista selitysmallia.
Ongelmanratkaisuprosessin loppuvaiheessa yhteisö pyrkii aktiivisella toiminnallaan poistamaan tai kontrolloimaan kielteisiksi kokemansa häiriöt ilmiöstä saatavissa olevan tiedon kautta. Kollektiivisten karkottamisyritysten yhteydessä turvaudutaan usein asiantuntijoihin, joiden rooli on kiinteästi sidoksissa kertomusten funktioon. Esimerkiksi pappien nolaamista käsittelevissä pilatarinoissa piru karkottaa siveetöntä elämää viettäneet papit pois mellastuksen kohteena olevasta talosta. Vaihtoehtoisena toimintamallina karkottamiselle kertomuksissa on talonväen alistuminen supranormaalien henkiolentojen suorittamaan määräaikaiseen kostoon tai rangaistukseen.
Selitysmallit pirun saapumiselle taloon ovat sidoksissa tiettyihin paikallishistoriallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin, jotka on kollektiivisesti koettu ja tulkittu supranormaaleiksi. Käsite supranormaali on kuitenkin jossain määrin harhaanjohtava, sillä osalle ko. kertomusperinteen kertojista ja kuulijoista pirujen esiintymiset ovat olleet luonnolliseen kokemuspiiriin kuuluvia ilmiöitä. Aineistoni yleisin selitysmalli pirun saapumiselle tiettyyn taloon on jokin talonväen suorittama normirikkomus esim. kiroilu, juopottelu, hevoshuijaus ja vieraan loukkaaminen. Joissakin kertomuksissa myös paikallisen papin kerrotaan aiheuttaneen pirun mellastamisen omalla kielteisellä toiminnallaan (rooliodotusten rikkominen):
"...Toiset yhdistivät pirujen temmellyksen siihen, kun pitäjän pappi oli vähän holtiton, juopotteli ja eleli vähän huonosti kuten eräässä pitkässä laulussa lauletaan..."(35)
Pirut esiintyvät kansanomaisessa uskomusperinteessä varsin usein sosiaalisen elämän ja normikäyttäytymisen kontrolloijina(36). Kertomuksissa supranormaalit henkiolennot rankaisevat symbolisesti norminrikkojia, joita viralliset tuomioistuimet eivät mahdollisesti rankaisisi. Vastaavasti pappeja tai viranomaisia käsittelevät antagonistiset nolaustarinat heijastavat luokkaristiriitoja, joiden perustana on sosiaalinen epäarvoisuus ja papiston oletettu tai todellinen kaksinaismoraali suhteessa opettamiinsa kristillisiin hyveisiin. Käytännössä nolaus ja pilatarinat toimivat sosiaalisten ryhmien välisten negatiivisten tunteiden ja asenteiden kanavointiväylänä(37). Kansanomaisiin oikeuskäsityksiin viittaavat mm. kertomukset, joissa piru paljastaa julkisesti pappien tekemät synnit ja karkottaa epäpätevät papit manauspaikalta:
"...Kun tuli seitsemän pappia, niin tämä paara suuttui kovasti ja heitti kohta uunin päältä puisen lautasen vasten tulijoita niin kovalla vauhrilla, että papit kohta hämmästy. Sitten piti yhren papeista ruveta nuhtelemaan paaraa, mutta tästäkös paara kovin suuttu ja alko: "Sinähän et kelpaa minulle neuvojaksi. Kyllä minä tunnen sinut alusta loppuusi eikä koko joukkosi kaikki olette suuria pahantekijöitä ja ryöväreitä, varkaita ja vääränvalatekijöitä, murhamiehiä ja vattanne palvelijoita. Paitsi yksi on, joka ei niin paljo ole pahaa tehny. Onhan hänkin joka pyhäaamu kun lähtee kirkkoon rasvannu saappaansa ja käyny rippikirkossa aina vatta täynään." Eikä papit voineet enää puhua paaralle mitään. Kostoksi lupasi paara purottaa Perunojaan sen papin, joka viimeiseksi jää kun menevät pois. Tästä papit kovin peljästyivät ja ajoivat kaikki rinnan niin kovaa, että yhren papin hevoselta meni jalka poikki. Mutta paara oli kanssa saattamassa kun pappien näin kävi niin nauru kuulu, mikä vielä enempi pelkoo lisäsi..."(38)
Poltergeistkertomuksissa esiintyvät normirikkomukset voidaan jakaa selkeästi kahteen kategoriaan:
1) Rikkomus kohdistuu suoraan sosiaaliseen normiin ja rikkomusta seuraa autonomisen supranormaalin olennon sanktio esimerkiksi kiroamisen, juopottelun ja kortinpeluun seurauksena. Piru esiintyy autonomisesti toimivana uskomusolentona erityisesti länsisuomalaisissa uskomustarinoissa, joissa talonväen suorittamat normirikkomukset ovat yleensä kristillisiä siveyskäsityksiä loukkaavia. Tarinan moraalinen tai eettinen tulkinta mellastuksen syystä voi esiintyä mm. kertojan suorassa arviossa tai kommentissa:
"...En minä tuota ihmettele, että piru tulis, kun aina juodaan ja korttia pelataan"(39)
"...Pahaa elämää oli piletty, oli tapeltu ja myyty viinaa. Ja paha henki tuli sinne sitte"(40)
2) Talonväen tai isännän suorittama rikkomus kohdistuu ulkopaikkakuntalaista kohtaan sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Tällöin loukattu tai huijattu osapuoli manaa itse tai tietäjän välityksellä mellastavan henkiolennon kostoksi taloon (esim. hevoshuijaus ja kerjäläisen loukkaaminen)(41). Pyrkimys virallisen oikeuslaitoksen ulkopuoliseen rankaisemiseen ja sosiaaliseen kompensaatioon käy ilmi erityisesti Maironiemen aineistosta, jonka keskeinen teema on petetyn kauppakumppanin kosto apuolentona toimivan pirun välityksellä:
"Maironiemen piru tuli Parikkalaan, kun eräs Tiainen niminen mies oli pettänyt erästä lappalaisukkoa hevoskaupoissa. Lappalainen olisi halunnut vaihtaa hevosensa takaisin, huomattuaan tulleensa petetyksi. Tiainen oli kieltäytynyt vaihtamasta. Tästä oli ollut seurauksena, että hevosien vaihtaja Tiaisen mukana oli koko kotimatkan ollut piru. Pirun läsnäolo oli havaittu sen tekemistä kolttosista ja siitä, että se piti hevosesta hyvää huolta. Aina oli kuulema hevosella ollut kauroja ja heiniä syötävänä. Piru seurasi Tiaista tämän kotiin Parikkalaan Maironiemen kylään Tiaisen taloon. Talossa alkoi piru sitten pitää pelejään. Piru häiritsi talonväkeä mitä moninaisimmilla kolttosilla..."(42)
Poltergeistkertomuksissa pirun manaamiseen taloon johtaneet sosiaaliset konfliktit ovat lähes aina paikalliskulttuuria edustavan isännän ja paikalliskulttuurin ulkopuolisen henkilön välisiä. Esimerkiksi maironiemeläisen isännän suorittaman hevoshuijauksen seurauksena petetty kauppakumppani (lappalais tai pohjalaistietäjä) manaa pirun isännän mukana markkinoilta kotiin. Vastaavasti muualta Suomesta Kuokkaniemelle saapuneet rautatietyöläiset asettavat riidan seurauksena pirun Koipään isännän taloon ja Lopella loukattu kerjäläinen noituu Kylmänojan torppaan mellastavan paaran l. pirun. Mahdollisista negatiivisista ulkoryhmäasenteista huolimatta supranormaalin ongelmatilanteen aiheuttajaksi on tulkittavissa normirikkomuksen suorittanut paikallinen isäntä, jota maagisia kykyjä omaava henkilö kansanomaisen oikeuskäsityksen mukaan oikeutetusti rankaisee.
Uskomustarinat, joissa mellastava piru pystytään karkottamaan talosta, ovat aineistossani varsin harvinaisia(43). Yleisimmin piru poistuu talosta vasta sanktionaalisen määräajan umpeutuessa. Vaihtoehtoiset selitysmallit pirun poistumiselle talosta ovat aineistoni perusteella jaettavissa kolmeen kategoriaan:
1) Pirun karkottaminen talosta (pappi, tietäjä tai talonväki) > manaaminen, taikapussien polttaminen ja muut maagiset toiminnot.
2) Talonväki sovittaa tekemänsä normirikkomuksen > tietäjä poistaa asettamansa pirun talosta tai talonväki polttaa taloon piilotetut taikapussit tietäjän antamien neuvojen perusteella.
3) Piru poistuu talosta määräajan umpeutuessa > sanktiona taloon asettuneen tai asetetun pirun siirtyminen uuteen tehtävään ja/tai asuinpaikkaan.
Talonväen kerrotaan turvautuneen mellastavaa pirua karkotettaessaan sekä ns. henkimaailman asiantuntijoihin (pappi ja tietäjä) että paikallisiin viranomaisiin (nimismies ja poliisi). Kylmänojan paaraa ja Ylöjärven piruja käsittelevissä uskomustarinoissa pirun pystyy karkottamaan ainoastaan pappi; Maironiemen tapauksessa ainoastaan tietäjä tai talonväki itse. Papit yrittävät karkottaa pirun pois talosta sekä manaamalla pirun ulos ikkunankarmiin tehdyn reiän kautta että rukoilemalla ja raamattua lukemalla.
Tietäjät sen sijaan pyrkivät ensin selvittämään mistä, millä ja kenen toimesta mellastava henkiolento on saapunut taloon. Vasta tämän jälkeen on mahdollista karkottaa piru pois talosta erilaisilla maagisilla toiminnoilla esimerkiksi kyyditsemällä piru hautausmaalle tai käsittelemällä maagisesti rekeä, jossa piru on saapunut taloon. Tietäjän keskeinen yhteisöllinen tehtävä onkin antaa vastaus supranormaaleihin kysymyksiin sekä poistaa kognitiivista ja sosiaalista dissonanssia aiheuttavia tekijöitä. Talonväki voi apuun pyydetyn tietäjän neuvojen perusteella hävittää myös omatoimisesti taloon kätkemät noita, kalma ja taikapussit tai pyrkiä sopimaan riidan toisen osapuolen kanssa henkilökohtaisesti.
Poikkeuksen määräaikaan ja karkottamiseen liittyvistä selitys ja toimintamalleista tekevät poltergeisttapaukset, joissa talonväellä on potentiaalinen mahdollisuus sovittaa normirikkomuksensa suoraan huijaamansa tai loukkaamansa ihmisen kanssa. Teiskolaisessa Ylöjärven pirua käsittelevässä muistiinpanossa kerrotaan Kurun papin asettaneen pirun taloon, ja että piru poistuisi talosta vasta kun asiat papin kanssa olisi sovittu:
"...Siellä käytettiin kaikkien lähipitäjien papitkin, että jos se olisi saatu Jumalan sanan avulla sieltä lähtemään, mutta ei siitä apua ollut. Piru puhui vain, että taas tulee sen ja sen pitäjän pappi siinä ja siinä mäessä. Kun papeistakaan ei ollut apua, lakattiin heitä siellä käyttämästä, mutta sitten piru puhui, että Kurun pappi oli kaiken uskovaisempi, ja että sen yli hän ei mahtanut mitään. Isännälle se oli kerran sanonut, että kyllä hän täältä lähtee, jos ensin käyt sopimassa asiasi sen kanssa, että sen lähettämä hän on. Siitä ei ole sen tarkempaa tietoa, että sopiko se isäntä asiansa, mutta piru lähti talosta muutaman vuoden mellastettuaan."(44)
Normirikkomuksen sopiminen esiintyy aineistossani suoranaisena toimintamallina ainoastaan Maironiemen pirua käsittelevissä uskomustarinoissa, joissa isäntä palauttaa hevoskaupassa huijaamansa hevosen tai rahat takaisin maagisia kykyjä omaavalle kauppakumppanilleen:
"...Isäntä ei saanut yölläkään nukkua rauhassa, sillä piru kummitteli hänelle yölläkin. Isäntä arveli, ettei tämän pirun kujeileminen ollut muuta kuin sen vanhan miehen kirousta ja hän meni purkamaan hevoskaupat. Eikä sen ole pirua nähty kummittelevan Mairenniemen talossa."(45)
Pirun karkottamisen ongelmallisuuteen kertomuksissa on mitä ilmeisimmin syynä käsitys, jonka mukaan mellastava piru asettuu tai manataan taloon oikeutetusti sanktiona talonväen suo rittamasta normirikkomuksesta (l. "piru ei tule kutsumatta"). Mikäli riittävän pätevää pappia tai tietäjää ei löydetä karkottamaan pirua pois talosta, on talonväen kärsittävä supranormaali rangaistuksensa loppuun saakka. Erityisesti Kylmänojan paaraa ja Kuokkaniemen pirua käsittelevissä kertomuksissa viitataan pirun määräaikaiseen oleskeluun tietyssä talossa:
"...Kerran oli taloon tuotu tietäjä pirua tutkimaan ja poisajamaan. Kun tietäjä tutki asiaa, hän sanoi: "Tämän pois karkottaminen tuottaa tuskallisen ja pitkällisen hivuttavan kuoleman taikojalle eli sille kuka pirun taloon lähetti." Lisäksi oli tietäjä sanonut: "Kun pirun oloaika talossa on kolme vuotta, eikä se tee muille pahaa kuin isännälle, voisi olla edullisempaa kestää pirun oloaika, kuin lähettää se taikojalle hivutuskuolemaa tuottamaan." Talon emäntä, joka oli, kuten sanottu hurskas, tyytyi viime mainittuun. Ja kun kolme oli kulunut oli piru talosta kadonnut."(46)
Joissakin uskomustarinoissa pirun taloon asettanut tietäjä käy itse henkilökohtaisesti "vapauttamassa talonväen vaivastaan"(47). Pirun määräaikaiseen oleskeluun talossa viittaavat myös kertomukset, joissa pirun kerrotaan poistuneen talosta vasta isännän kuoltua. Poistuessaan talosta omaehtoisesti tai tietäjän määräyksestä inhimillistetty piru ilmoittaa usein isäntäväelleen uuden tehtävänsä tai asuinpaikkansa:
"...Lähtiessään sanoi henki isännälle: "Nyt pääset rauhaan, sillä minä olen saanut määräyksen mennä Kurkijoelle.""(48)
"...Vihdoinkin oli se Kuokkaniemen Koipään talossa lopettanut kujehtimisensa ja ilmoittanut menevänsä eräälle lasitehtaalle "työskentelemään" ja sille tielleen se sitten jäikin."(49)
"...kaikki mitä tapahtu maailmalla, niin kaikki paara kerto Mikolle, senkin kuinka kauan täyty olla Kylmäojalla. Kun Mikko kuuli, että paaran oli määrä täyteen tulossa ja pian oli lähtevä kysy vielä mitä varten niin määrätti lähtee, niin paara vastasi: "Aika on täysi. Minä olen määrätty Narvan muoria kuolettamaan ja sitten loppu."(50)
Ongelmanratkaisuprosessin kannalta mellastavan pirun poistuminen talosta vasta määräajan umpeutuessa on tulkittavissa ihmisen alistumiseksi supranormaalien voimien ja henkiolentojen edessä. Toisaalta ko. varoitustarinoissa on kysymys myös yksilön symbolisesta sopeutumisesta sosiaalisiin normeihin ja normirikkomusta seuraaviin sanktioihin.
Supranormaaleita ilmiöitä käsitteleviä poltergeistkertomuksia voidaan tarkastella kollektiivisten ongelmanratkaisuprosessien representaatioina(51). Supranormaaleiksi koettujen ilmiöiden erilaiset tulkinta ja selitysmallit muodostavat kansanus komusten verkoston, jolle on ominaista vaihtelevuus ja hetkittäisyys(52). Vaihtelevuus on seurausta useista eri vaihtoeh toisista alasysteemeistä, joista inhimilliset kognitiiviset systeemit koostuvat. Käytännössä samalle ilmiöllä voidaan antaa useita erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tulkintoja, joiden validisuus mitataan käytännön ongelmatilanteissa.
Samalla poltergeisttarinat, joissa keskeisellä sijalla ovat erilaiset normirikkomukset ja niitä seuraavat rangaistukset, ovat sosiaalisia arvoja ja normeja ylläpitävää ja manifestoivaa kertomusperinnettä. Kertomuksissa toimivien henkilöiden roolit ovat selkeästi sidoksissa uskomustarinoiden kertoja ja yh teisösidonnaisiin funktioihin. Esimerkiksi papit voivat olla samaa poltergeisttapausta käsittelevässä kertomusperinteessä sekä ongelmanratkaisijoita että supranormaaleiksi koettujen ilmiöiden aiheuttajia. Poltergeistkertomukset ovat tarjonneet ja tarjoavat yhä edelleen sekä yksilöllisen että yhteisöllisen purkautumistien sosiaalisissa ja kognitiivisissa ristiriitatilanteissa. Poltergeist on päättymätön tarina.
1. Artikkeli perustuu Nordnyttissä 12/1994 julkaistuun artikkeliin Trossägner rörande bullrande poltergeistväsenden ur konfliktlösningsperspektiv.
2. Virtanen 1974, 115.
3. Grimm 1875, 425.
4. Vrt. Haavio 1942, 148149 ja Robbins 1965, 387.
5. Robbins 1965, 387.
6. Baughman 1966, 228.
7. Vrt. Haavio 1942, 148.
8. Vrt. Jauhiainen 1982, 76 ja WolfKnuts 1991, 9.
9. Simonsuuri 1961, 92.
10. Haavio 1942, 151.
11. Klemettinen 1992, 133134.
12. Vrt. Harva 1928 ja 1948; Pentikäinen 1971, 290291; Sarmela 1974, 340, 346 ja 353; Tikkala 1976, 12.
13. Harva 1928, 78.
14. Simonsuuri 1950, 46.
15. Jauhiainen 1982, 7879.
16. Perinnetieteen terminologia 1984, 62.
17. Virtanen 1974, 170.
18. Honko 1980, 82.
19. Yksilöiden kokemille supranormaaleille elämyksille voidaan kollektiivisen ongelmanratkaisuprosessin yhteydessä antaa kulttuurisesti mielekäs selitysmalli, joka ei kuitenkaan enää välttämättä vastaa kokijoiden alkuperäistä elämyksellistä tulkintaa itse ilmiöistä (vrt. Tikkala 1976 ja Klemettinen 1992).
20. Tikkala 1976, 8.
21. Tikkala 1976, 78 (kartta 1).
22. Olen käsitellyt vastaavia poltergeisttapauksia tarkemmin pro gradu tutkielmassani (Klemettinen 1992).
23. Suppeahkon ja heterogeenisen aineistoni pohjalta on kuitenkin mahdotonta suorittaa poltergeistperinteen systemaattista alueellisista vertailua.
24. Ks. Ylöjärven kummitusjuttuja 1905 ja Henkimaailman salaisuudet III 1908.
25. Keesing 1987, 382.
26. Vrt. Quinn & Holland 1987, 1011.
27. Keesing 1987, 383.
28. Vrt. Stuchlik & Holy 1981, 3.
29. Keesing 1987, 374.
30. Neisser 1982, 10.
31. Vrt. Linde 1987, 365.
32. Vrt. KaivolaBregenhöj 1988, 3638 ja van Dijk 1980, 1314. 33. Tikkala 1976, 911.
34. Vrt. Tikkala 1976, 11.
35. Lempäälä. Honkasalo, Elsa. KRK 27:165.
36. Vrt. Honko 1980, 103.
37. Vrt. Knuuttila 1992, 147148.
38. Loppi. Ketonen, Eelin. KRK 59:7.
39. Pyhäjärvi U.I. Saarto, M. 938. 1945.
40. Ikaalinen. Satakuntalainen Osakunta. Rauni Karsikko. 1322. 1945.
41. Vrt. Devlin 1987, 100119.
42. Punkaharju. Reino Hyvönen 974. 1939.
43. Mellastava piru pystytään karkottamaan talosta ainoastaan 18 muistiinpanossa.
44. Teisko. KT 30. Sirén, Valto. 27. 1938.
45. Punkaharju. KT 76. Makkonen, Veikko 127. 1936.
46. Sortavala. KRK 147. Moilanen, Matti 1083.
47. Esim. Renko. Röök, Taimi KRK 65:26.
48. Jaakkima. Otto Harju 2795. 1938.
49. Uukuniemi > Impilahti. Eino Toiviainen 470. 1939.
50. Loppi. Ketonen, Eelin KRK 59:12b.
51. Vrt. Kamppinen 1989.
52. Vrt. Kamppinen 1989.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmat
Devlin, Judith 1987: The Superstitious Mind French Peasants and the Supernatural in the Nineteenth Century. New Haven and London.
van Dijk, Teun A. 1980: Macrostructures. An interdisclipinary study of global structures in discourse, interaction and cognition. Hillsdale.
Grimm, Jacob 1875: Deutsche Mythologie, I Band. Berlin.
Haavio, Martti 1942: Suomalaiset kodinhaltijat. Porvoo.
Harva, Uno 1928: Para. Vertaileva tutkimus. Turun yliopiston julkaisuja B. 7. Turku.
Harva, Uno 1948: Suomalaisten muinaisusko. Porvoo.
Henkimaailman salaisuudet III 1908. Ylöjärven ihmeet. Suomennos kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden pöytäkirjoista. Tampere.
Honko, Lauri 1980: Miten luoda terminologia haltiaperinteen tutkimukselle? Perinteentutkimuksen perusteita, toim. Outi Lehtipuro. Porvoo.
Jauhiainen, Marjatta 1982: Uskomustarinat. Kertomusperinne, toim. Marjatta Jauhiainen & Seppo Knuuttila. Pieksämäki.
KaivolaBregenhöj, Annikki 1988: Kertomus ja kerronta. Suomen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 480. Rauma.
Kamppinen, Matti 1989: Cognitive Systems and Cultural Models of Illness; A Study of Two Mestizo Peasant Communities of the Peruvian Amazon. FF Communications No. 244. Pieksämäki.
Keesing, Roger M. 1987: Models, "folk" and "cultural". Cultural Models in Language & Thought; eds. Naomi Quinn & Dorothy Holland. Cambridge.
Klemettinen, Pasi 1992: Mellastavat pirut. Kansanuskon tulkintaja selitysmallit poltergeistilmiöille sekä kollektiiviset ongelmanratkaisuprosessit. Perinteentutkimuksen julkaisematon pro gradu tutkielma. Joensuun yliopiston suomen kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen laitos.
Knuuttila, Seppo 1992: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. Suomen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 554. Jyväskylä.
Linde, Charlotte 1987: Explanatory systems in oral life stories. Cultural Models in Language & Thought; toim. Naomi Quinn & Dorothy Holland. Cambridge.
Neisser, Ulric 1982: Kognitio ja todellisuus. Espoo. Alkuperäinen painos Cognition and Reality, Principles and Implications of Cognitive Psykology. San Francisco 1980.
Pentikäinen, Juha 1971: Marina Takalon uskonto. Helsinki.
Perinnetieteen terminologia 1984: Helsingin yliopiston kansanrunoustieteen laitoksen julkaisu 1. Helsinki.
Quinn, Naomi & Dorothy Holland 1987: Culture and cognition. Cultural Models in Language & Thought, toim. Naomi Quinn & Dorothy Holland. Cambridge.
Robbins, Rossell Hope 1965: The Encyclopedia of Witchcraft and Demonology. First published 1959. London.
Sarmela, Matti 1974: Talonhaltiat sosiaalisessa kilpailussa: Suomalaisen haltiaperinteen alueellisista eroista. Kalevalaseuran vuosikirja 54/1974. Helsinki.
Simonsuuri, Lauri 1950: Kansa tarinoi. Porvoo.
Simonsuuri, Lauri 1961: Typen und Motivverzeichnis der finnischen mytischen Sagen. FFC 182. Helsinki.
Stuchlik, Milan & Ladislav Holy 1981: The Structure of Folk Models. The Structure of Folk Models, toim. Milan Stuchlik & Ladislav Holy. A.S.A Monograph 20. Suffolk.
Tikkala, Heikki 1976: Poltergeist kognitiivisen dissonanssin aiheuttajana. Pro gradu tutkielma (seminaari 255). Helsingin yliopiston kansanrunoustieteen laitos. Helsinki.
Virtanen, Leea 1974: Kun kello pysähtyi. PorvooHelsinki.
WolfKnuts, Ulrika 1991: Människan och djävulen, En studie kring form, motiv och funktion i folklig tradition. Åbo Academy Press. Åbo.
Ylöjärven kummitusjuttuja 1905. Suomennos oikeudenpäätöksistä, todistajain kertomuksista y.m. asiakirjoista. Tampere.