Ismo Björn
Helsingin yliopistossa pidettiin 18.-19.5.1995 Suomalainen mentaliteetti- symposium. Sinne oli kutsuttu alustamaan (ehkä Anssi Paasia lukuunottamatta) kaikki, joiden odotettiin mentaliteetista jotakin tietävän. Heikki Ylikangas puhuisi metsäläisyydestä, Satu Apo agraarisuudesta, Matti Sarmela mentaliteetin jatkuvuudesta ja Seppo Knuuttila sen paikallisuudesta. Kiinnostavilta vaikuttivat ennakko-ohjelman mukaan myös muut alustukset, mutta päätä puistellen oli paikalta kahden päivän jälkeen poistuttava. Alustajat eivät olleet vaivautuneet, Seppo Knuuttilaa lukuunottamatta, lukemaan ainuttakaan mentaliteetti-keskustelua käsittelevää kirjaa tai artikkelia. Ns. tieteellinen keskustelu kulki linjalla "helsinkiläiset ovat eurooppalaisia - maalaiset juntteja, sehän nähtiin jo EU- äänestyksessä", "minä olen itse jo neljännen polven helsinkiläinen, joten minä tiedän". Kaupunkilainen rinnastettiin älykkyyteen, maalainen oli puolestaan yhtäkuin väkivaltainen ja tyhmä.
Kommenttipuheenvuorot alkoivat yksi toisensa jälkeen samalla tavoin. Ne aloitti eräs professori todeten jokaisen esitelmän jälkeen: erinomainen esitelmä, juuri tuota olin itse ajatellut. Sen jälkeen seurasi esitelmän kertaus ja oman tietämyksen todistelu. Seuraavissa kommenteissa mentiin ensin Hollantiin, sitten Tukholmaan ja lopulta Japaniin. Usein toistuivat myös lauseet "haluaisin vain lyhyesti kommentoida ja mieleni tekisi kysyä", jonka jälkeen seurasi viiden minuutin puheenvuoro aiheesta - ja ilman sitä kysymystä. Muutamissa puheenvuoroissa vakuuteltiin omaa pätevyyttä myös ulkolaisilla tuttavilla. Tohtori Jari Ehrnrooth kertoi tavanneensa erään kanadalaisen tutkijan. Tähän professori Ylikangas puolestaan vastasi, että hänenpä luona kävi eräs kanadalainen tutkija. Tässä vaiheessa teki jo mieli huutaa väliin, että minunpa veli näki traktorin jäljet, ja saattoipa muuten olla kanadalainen traktori.
Professori Ylikangas muistutti, että itäsuomalaiset ovat tyhjänpuhujia, jotka eivät pääse suoraan ja kaartelematta asiaan. Länsisuomalaiset taas puhuvat asiat ytimekkäästi ja turhia jaarittelematta. Ilo oli esitelmän jälkeen todeta, että sali oli joko täynnä itäsuomalaisia tai siellä kauan oleskelleita. Puhetta tuli paljon, mutta asiaan ei päästy. Ainoat länsisuomalaiset taisivat olla ilomantsilaissyntyinen Jari Ehrnrooth ja joensuulaisprofessori Seppo Knuuttila.
Täysin tyhjin käsin ei symposiumista tarvinnut poistua. Etenkin professori Risto Alapuron alustuksesta sai useita hienoja sanontoja, kuten "avautua erilaisiin ympäristöihin", "kirjoittautua ympäröivään sosiaaliseen kudokseen", "kuljettavissa olevat sosiaaliset maastot" ja "sosiaalisten suhteiden tihentymät". Myös professori Heikki Ylikankaan ilmaisu "suomalainen tempoilee metsän otteessa" oli erinomainen.
Herra hyvästi siunoo, toivoo Ismo Björn.