Tervetuloa Elektroloristin kolmannen vuosikerran pariin. Lehtemme näyttää vähitellen nousseen oikeiden julkaisujen sarjaan: kirjoitukset mainitaan mm. ARTO-tietokannassa ja tietääpä itse Hiidenkivikin numerossaan 1/96 sähköisen pikkuveljen olemassaolosta. Toimituksen alueellinen kattavuus on parantumassa ainakin Savon suunnalla ja muitakin uudistuksia on suunnitelmissa - niistä kuitenkin lisää myöhemmin. Seuraavassa otteita tähänastisista kokemuksista.
Sähköpostilehteä toimitellessa on mielessä useinkin käynyt epäilys, että kirjoittajien työllä ja vaivalla laatimat tekstit menevät tällä tavoin julkaistaessa hukkaan. Miten oman alan ihmisille suunnatut kirjoitukset tavoittavat lukijansa, jos toimivia verkkoyhteyksiä ei vielä ole kaikilla yliopistossa työskentelevilläkään, puhumattakaan niistä, jotka ovat sivussa tiedon valtatieltä? Toisaalta, kuinka moni suomalainen tieteellinen julkaisu on luettavissa heti julkaisupäivänään vaikkapa Australiassa, Kiinassa tai Pihtiputaan tietotuvalla? Elektroloristin ensimmäisten numeroiden kohdalla kokeiltiin artikkeleiden levittämistä tekstinkäsittelyohjelman tiedostoina ja paperitulosteena. Jälkimmäinen tapa näyttää toimineen suhteellisen hyvin: kunnolliseen painatteeseen olisi kuitenkin tarvittu varakkaampi taustayhteisö. Toivoa sopii, että Suomen Akatemia jo tänä vuonna ymmmärtää paremmin julkaisumme arvon.
Kirjastoihin toimitettu paperikopio on tärkeä osa verkkojulkaisemista, sillä se on toiminut mm. kirjoittajien oikeusturvana: toisin kuin monissa muissa elektronisissa lehdissä, Elektroloristissa julkaistut hengentuotteet ovat tulevaisuudessakin saatavilla Helsingin yliopiston kirjaston Fennica- kokoelmassa. Huomattavasti epävarmempaa on sen sijaan lehden olemassaolo Internetin verkkoavaruudessa - nykyisen teknologian vanhentumisnopeuden tietäen.
Lehden julkaisupolitiikka ja toimitustyö on sähköisen julkaisun puolella periaatteessa samojen sääntöjen alaista kuin perinteisessä painetussa sanassakin. Elektroloristia on tehty tähän asti sivutöinä, kokeiluna kentällä, jolla ei esikuvia juuri ole ollut tarjolla (lehti on muuten järjestyksessä kolmas ISSN-tunnuksen saanut verkkojulkaisu Suomessa). Elektroloristin tekninen toteuttaminen - tekstien konvertoiminen eri tallennusmuodoista, html-kielen opiskelu jne. - onkin tähän asti vienyt kaiken huomion. Kunnollinen peer review -periaatteella toteutettu kansainvälinen tiedejulkaisu tuntuu vielä kaukaiselta haaveelta. Tekniset edellytykset julkaisun toteuttamiseen olisi, mutta missä on yhteisö, joka näkisi tällaisen julkaisun tarpeelliseksi?
Yksi perustelu Elektroloristin perustamiselle oli keskustelufoorumin tarjoaminen suomalaisille folkloristeille. Hiidenkivi, Suomen Antropologi ja Nord-Nytt sekä monet muutkin naapuri- ja erikoisalojen lehdet julkaisevat mielellään folkloristien kirjoituksia, mutta tutkijoiden välistä ajatustenvaihtoa näkyy niissäkin kovin harvoin. Lehden julkaisualasta huolehtiville ei- folkloristeille lohdutukseksi: monet etnologian, historian, sosiologian ja muiden kulttuurintutkimuksen oppiaineiden aihepiirit ovat folkloristisen tutkimuksen kanssa päällekkäisiä. Elektroloristin tavoitteena on uuden keskustelufoorumin avaaminen, ei toimiminen tieteenalan portinvartijana.
Perinteinen tiedejulkaiseminen ei vielä ole löytänyt uusien välineiden tarjoamia mahdollisuuksia. Millainen olisi tiedeartikkeli, jossa aineistoesimerkkinä olisi ääni- ja videokuvanäytteitä? Jonkinlaisen aavistuksen multimedia-artikkelin tuomista uusista näkökulmista voi saada CD-ROM-vuosikirjojen välityksellä, Internet-julkaisussa ollaan kuitenkin vasta astumassa multimediaominaisuuksien täysipainoiseen käyttöön.
Yksi sähköjulkaisun etu tavanomaiseen lehteen verrattuna on mahdollisuus lähettää palautetta toimittajille ja kirjoittajille heti tuoreeltaan. Ei vanhanaikaista (?) puhelinnumeron tai osoitteen etsintää, ei henkilön käsille hakemista. Tässä numerossa kirjoitusten lopussa on tekijän sähköpostiosoite, jota klikkaamalla voi suoraan välittää kirjoittajalle palautteen tekstistä. Käyttäkää tilaisuutta hyväksenne! Kysymys on muustakin kuin näppärästä tavasta haukkua tai nuolla kirjoittajaa. Verkkojulkaisun potentiaalisesti kiinnostavimpia piirteitä on mahdollisuus toimia eräänlaisena esijulkaisun kanavana. Muotoutumisvaiheessa olevia tutkimusideoitaan maailmalla levittelevä on joidenkin mielestä tyhmyri; toisaalta sähköisessä muodossa julkaistu artikkeli voisi hyvinkin hyötyä kommenteista ja muokattuna päätyä painettuun julkaisuun ajatuksiltaan kypsempänä. Elektroloristin toimituskunnan puolesta ei tähän ole mitään estettä, kirjoitusten tekijänoikeudet ovat tekijöillä itsellään. Aikaisemman julkaisupaikan ilmoittaminen on kuitenkin toivottavaa.
Elektroloristissa päällekkäistä julkaisemista on sovellettu myös toisinpäin. Folkloristien tai folkloristeja kiinnostavista aiheista kirjoittavien muualla aiemmin julkaisemia kirjoituksia on julkaistu toiseen kertaan, perusteluna mm. tekstien leviäminen tavallisesta poikkeavalle lukijakunnalle. Kirjoittajan kannalta kaksoisjulkaiseminen ei ole vain tapa kasvattaa julkaisuluetteloa: kirjoittajan oma etu on - yleensä - saada mahdollisimman monenlaisia lukijoita. Todennäköisesti Elektroloristin verkkoversion ja monistettuna levitetyn paperiversion lukijakunnat ovatkin varsin erinäköiset. Lukijatutkimus odottaa tekijäänsä.
Sähköjulkaisun nopeus tuo myös edun, jota toivoisi esimerkiksi hitaasti ilmestyvien artikkelikokoelmien julkaisijoiden hyödyntävän jatkossa enemmän: ennakkomainoksena toimii kiinnostava poiminta julkaisusta. Tylsät kirjoitukset taas pelastavat lukijat vaivalta. Mutta niitähän ei Elektroloristi julkaisekaan.
FL Jyrki Pöysä
Helsingin yliopisto
e-mail:poysa@kruuna.helsinki.fi