Verkkolehtien grafiikan ja muiden kikkojen paisuminen yli äyräiden on viime aikoina keskusteluttanut mm. Helsingin yliopiston Agoran lukijoita. Kotisivun käyttäjäliittymäksi rakennetut kuvat ovat kyllä komeita, mutta toivottaman hitaita Internet-verkossa ladattavaksi (ehkä hitauteen on myös ollut syynä hyvästä ennakkomainonnasta johtuva suuri kävijämäärä - yksi todiste tavallisen lehdistön ja Internet-julkaisun kiinteästä sidoksesta). Uusimmassa Yliopisto-lehdessä kehoitetaankin toimittajia tekemään "hesarit" eli panemaan kotisivunsa laihdutuskuurille. Hyvien yhteyksien äärellä oleville sivujen komeus on tietenkin plussaa, mutta uskoisin esimerkiksi Venäjältä tai Intiasta käsin surfailevan arvostavan enemmän lehden sisältöä kuin sen komeaa kuorta.
Sisältö onkin sitten se suurempi kysymysmerkki. Onnistuuko Agora luomaan aidosti uudenlaisen keskustelufoorumin, vai jääkö tori vain jonkinlaiseksi Yliopisto-lehden epäviralliseksi verkkoversioksi, jolle tilauksesta tuotetaan puheenvuoroja ja keskustelua. Kaikki edellytykset ovat olemassa, mutta ehkä lehden pitäisi tehdä se vanha Internet-jippo eli jakaa jotain arvokasta ilmaiseksi. Mitä se olisi, sitä ei uskalla mennä arvailemaan. Akateemisia itsensäpaljastajia, hillittömiä juoruja yliopiston käytäviltä?
Sähköinen julkaiseminen muuttaa myös perinteistä kustannustoimintaa. Jokin aika sitten uutisissa kerrottiin ensimmäisestä Internetissä julkaistusta väitöskirjasta. Elektroloristissakin kokeiltiin keväällä samaa pienemmässä mittakaavassa: ajankohtaista-palstalla oli muutaman viikon ajan mahdollisuus tutustua Veikko Anttosen väitöskirjan englanninkieliseen tiivistelmään. Väitöskirjan joidenkin osien julkaiseminen voisi hyvinkin palvella tilaisuuden kuulijoita, teosta kun voi kauempaa tulevien olla vaikea edes saada käsiin ennen väitöstilaisuutta. Koko väitöskirjan julkaiseminen verkossa vaikuttaa kuitenkin epäilyttävältä yritykseltä selvitä painatuskuluista halvalla. Tekstikokonaisuuksien hahmottaminen kuvaruudulta on työlästä ja tulosteista syntyvästä paperiläjästä ei muutaman kuukauden päästä kukaan ota selvää.
Printeistä puheenollen, eikö kirjastojen kannattaisi harkita joidenkin verkkolehtien tulostamista ja luetteloimista kokoelmiinsa? Tällaisena oman alamme lehtenä tulee ensimmäisenä mieleen De Proverbio, jonka artikkelit varmasti kiinnostavat sananparsien tutkijoita laajemminkin. Samalla palveltaisiin myös niitä, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua hankkia lehteä käsille verkosta. Esimerkiksi uusimmassa numerossa on Masters-osastossa julkaistu Archer Taylorin artikkeleita ja Current Research -otsikon alla esiintyvät Galit Hasan-Rokem ja Wolfgang Mieder. Toinen mm. SKS:n etnologisen kirjaston hyllystä löytyvä verkkojulkaisu voisi olla virolaisten folkloristien Folklore-lehti, jonka ensimmäinen numero lupailee kiinnostavaa uutta näyteikkunaa maan folkloristiikkaan.
Keväällä Elektroloristi teki verkkojulkaisun historiaa myös toisella tapaa. Lehden kotisivulla oli Etnomusikologipäivien tiimoilta kuukauden ajan "erikoistarjouksena" Pekka Suutarin ruotsinsuomalaista musiikkikulttuuria käsittelevän artikkeli, jonka aineistoesimerkkeinä oli aitoja äänitallenteita. Valitettavasti varsin korkeat Teosto-maksut estivät ääninäytteiden jatkuvan esilläpidon. Tässä lehdessä lukija voi vain sielunsa korvin kuvitella, millaista olisi ollut Suutarin case-analyysejä lukiessa samalla kuulla, kuinka hiki haisee ja haitari soi.
Jyrki Pöysä