Toimiessani edustajana tutustuin myös kilpailijoihin ja samalla alueella toimiviin toisen tuotesektorin edustajiin. Tapasimme myymälöissä ja yövyimme samoissa hotelleissa. Osasta tuli jopa perhetuttuja. Olen keskustellut heidän kanssaan myymisestä ja ammattiin liittyvistä muista seikoista, kuten asenteista. Tätä kautta, oman subjektiivisen kokemuksen myötä, oppii tuntemaan ammatin, mutta vain yhdeltä kantilta. Minussa heräsikin kysymyksiä, joihin ammatin harjoittaminen itsessään ei antanut kaikkia vastauksia. Näkökulmaa piti siis laajentaa kulttuurintutkimuksen metodeilla.
Koska olen itse tutkimuskohteeni, ammattiyhteisöni jäsen, tutkin omaa kulttuuriani modernin etnografian keinoin. Kamppinen (mts.) jatkaakin, että modernin etnografian tehtävänä on ymmärtää inhimillistä toimintaa etäännyttämällä meitä omista kokemuksistamme ja osoittamalla niitä kulttuurisia tekijöitä, jotka muovaavat toimintaamme. Mielestäni on kuitenkin vaikeata ottaa suuren suurta etäisyyttä sellaiseen, jonka parissa on toiminut vuosia. En kuitenkaan väitä sen olevan mahdotonta. On vain muistutettava itselleen mitä on tekemässä ja pyrittävä käyttämään hyväkseen niitä tuttuja ilmiöitä ja käsitteitä, joita on vuosien saatossa oppinut.
Saadakseni etäisyyttä myyntiedustajaminääni ja jotta subjektiivinen tulkintani jäisi enemmän taka-alalle, analysoin tutkimusaineistoani diskurssianalyyttisin ottein. Pyrin tutkimuskohteessa olevien ominaisuuksien, suhteiden ja rakenteiden mahadollisimman objektiiviseen kuvaukseen. Tähän päästäkseni olin kirjoittanut tulkintani myyntiedustajan ammatista jo ennen tutkimukseni alkua. Toin kirjoituksessani (itselleni) esille sen hetkiset ajatukseni, joita oli hyvä lukea osana tutkimuspäiväkirjaani aika ajoin. Ennakkotulkinnan esille kirjoittaminen oli hyödyksi, kun lähdin tutkimaan ammattikulttuuria toisella otteella: sen pohjalta lähdin rakentamaan tutkimuskysymyksiä ja hypoteeseja tutkielmaani varten.
Etäännyttäminen koski myös aineiston keruuprosessia. Tutkimusta aloittaessani nimittäin huomasin, että on parempi haastatella edustajia, joita en tunne. Tuttu haastateltava kun vetosi aikaisempiin keskusteluihimme ja tuntui pitävän joitakin asioita niin itsestään selvinä, että ei puhunut niistä kuin viittauksin tai toteamalla "kyllähän sä tiedät mitä se on". Toisaalta ammatin tuttuus oli suuri etu aineiston keruussa, koska tiesin esimerkiksi ammattisanaston ja ammatin käytännön jo ennalta. Näin haastatteluista muodostui nopeasti inhimillisiä ja avoimen tuntuisia teemahaastatteluita.
Omien mielipiteiden etäännyttäminen tuntui ajoittain vaikealta. Vaikka miten teki mieli alkaa kertoa haastateltavalle omia kokemuksiaan ja mielipiteitään kyseisestä asiasta, katsoin paremmaksi olla vaiti. Oli pyrittävä unohtamaan omat kokemuksensa vähäksi aikaa ja katsottava asioita haastateltavien näkökulmasta. Onneksi olin kirjoittanut omat tulkintani tutkimuspäiväkirjaan, joten saatoin verrata aika ajoin tutkimuksen myötä syntyneitä käsityksiäni päiväkirjaotteeseen. Havaitsin näkökulmani muutoksen: ammattiminän paikalla oli nyt tutkijaminä.
Petteri Immonen, Fil.yo
Helsingin yliopisto