Lähes tuntemattomaksi ovat jääneet puhtaasti seksuaaliaiheiset kalevalamittaiset runot, joita kansanrunouden kerääjät ovat yleensä vain satunnaisesti tallentaneet. Elias Lönnrot tosin ymmärsi seksuaalirunouden keskeisen aseman kansan henkisessä perinteessä ja kokosi näytteen siitä (Perttunen 1976, 90). Lönnrotianan vihko 17:67-84 on järjestetty ja puhtaaksikirjoitettu kokoelma seksuaalirunoutta. Vihko on antanut aihetta pohtia, aikoiko Lönnrot julkaista seksuaalirunoutta. Ainakin tutkijoiden kannalta kokoelma on mielenkiintoinen. Kokoelmaan sisältyy loitsuja, vanhakantaisia eeppisiä runoja, rahvaanrunoja ja yksi uusimittainen laulu. Puhtaaksikirjoitettu aineisto on kuitenkin vain pieni näyte koko Lönnrotianaan sisältyvistä seksuaalirunoista.
Vanhimpia säilyneitä muistiinpanoja seksuaalirunoudesta sisältyy Carl Axel Gottlundin (1796-1875) kokoelmaan. Gottlund keräsi vuosina 1815-1816 Juvalla laajan kansanrunousaineiston, josta seksuaalirunoutta on noin viidesosa. Näistä seksuaaliaiheisista runoista vain muutama on julkaistu Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa, nekin osittain sensuroituna. Esittelen seuraavassa tätä aineistoa, kalevalamittaisen seksuaalirunouden "karkeimpia" tekstejä. Runot sisältävät miehisiä fantasioita elollistuneista sukuelimistä, kuvauksia yhdynnästä, kuvitelmia naisten seksuaalisista toimintatavoista sekä sukuelinten nimityksiä ja kuvauksia. Runojen näkökulma on miehinen. Seksuaalirunoissa motiivit ketjuuntuvat erilaisiksi yhdistelmiksi, joissa seksuaaliaihelmat useimmiten liittyvät toisiin seksuaaliaihelmiin. Seksuaaliaihelmia löytyy kuitenkin myös varsin viattomista teksteistä; näitä runoja on julkaistu SKVR:ssa sensuroituna. Runokokonaisuudessa saattaa olla sekä kalevalamittaisia että riimillisiä jaksoja sekaisin. Juvalaisaineiston perusteella näyttää siltä, että miehet yleensäkin kasailivat esitettäviä tekstejä erilaisista runoaineksista, kun taas tytöt esittivät vain osaamiaan, yhtenäisen kokonaisuuden muodostavia tekstejä.
Kansanomaisesta erotiikasta sekä naisten ja miesten välisistä suhteista kiinnostuneille tutkijoille vanhakantainen seksuaalirunous tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä. Esitän seuraavaksi runsaalla esimerkkiaineistolla varustetun katsauksen siihen, minkälaisia tekstejä arkistojen kätköistä on mahdollista löytää. Käyttöyhteyteen ja intertekstuaaliseen kontekstiin viittaamalla selvitän arkaaisten aihelmien asemaa käyttäjäyhteisössään.
Gottlund pystyi helposti solmimaan luottamuksellisia suhteita informantteihin ja hän tallensi lähes kaiken hänelle esitetyn aineiston. Juvalaisen kokoelman seksuaalirunouden määrä antaa viitteen aihepiirin keskeisyydestä savolaisen rahvaan keskuudessa. Haluan kuitenkin huomauttaa, että useimmat seksuaalirunojen informantit olivat nuoria miehiä. Lisäksi Gottlundin henkilökohtaisten päiväkirjojen perusteella näyttää siltä, että kerääjä oli erityisen kiinnostunut seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Gottlund harrasti ahkerasti sukupuolisuhteita rahvaan tyttöjen kanssa ja oli kiinnostunut naisten seksuaalisuudesta (ks. esim. Gottlundin päiväkirja 19.9.1815 ja 20.12.1815) ja siksi seksuaaliaiheiset tekstit saattavat olla kokoelmassa korostuneesti esillä.
Lemmennostolla pyrittiin luomaan tilanne, jossa mies ryhtyy kosimaan. Loitsija pyrkii tytön fyysisen attraktiivisuuden kohottamiseen ja avoimen eroottisen ilmapiirin luomiseen (Timonen 1990, 116). Itäisissä lemmenloitsuissa puhutaan avoimesti sukuelimistä, nostatetaan seksuaalista halua, korostetaan yhdynnän tarvetta ja kuvaillaan naisen mieheen vetoavia ominaisuuksia, ulkonäköä ja tuoksua (Piela 1990, 98). Tytön seksuaalisuudella on välineellinen arvo; sen avulla pyritään naimisiin. Miehet pelkäsivät joutuvansa taian kohteeksi, maanitetuksi. Tältä varalta oli käytössä myös taian purkavia loitsuja (Lemmen kylmäseminen esim. G820;14), joilla autettiin miestä.
Naisen alaruumiin väkeä käytettiin arkielämän tilanteissa suojaamaan perhettä ja karjaa, mutta naisen sukupuolielimen voimalla voitiin myös vahingoittaa (Apo 1995, 22-25). Naisen ambivalentti maaginen voima oli monien normien säätelemää ja rajoitti naisen elämää ja toimintaa. Naisen väen torjumiseen käytettiin "naisen vihat" -aiheisia loitsuja (Apo 1995).
G234.(2)
Temme tyttö tulla minulle
mokomalle juomarille
kaiken kylän koinurille
kylen koinuri minulle
ei tyhje takois putu
kova onni kohdastaisi
kova kyrpä koprastaisi
Molemmissa runotyypeissä mies tekee pilaa omasta sulhasehdokkuudestaan. Tytöt, joille avioliitto oli kohtalonkysymys, toivoivat miestä itselleen. Köyhä ja eroottisesti houkutteleva oli kuitenkin juuri sellainen, josta äiti oli varoittanut. Humoristinen suhtautuminen on yleistä miesten kosiskelulauluissa, mutta leikiksi lyöminen saattaa olla peräisin kipeistäkin lähtökohdista: köyhän on vaikea kosia. (Timonen 1990, 116).
Kerskausten kääntöpuolena ovat miehiset valitukset sukupuolielämän puuttumisesta. Vaimottomuusvalitukset huipentuvat sukupuolielämän kaipuuseen. Seuraava esimerkki on runosta, jossa mies valmistaa itselleen vaimon kaalinkerästä, kuusen kävystä, "kissanmulkuista", pajuista, koivuista ja vanhasta lakista. Lopuksi hän tekee keinotekoiselle vaimolleen sukuelimet.
G297.(3)
Olipa muiten vaimol vittu, eipä minul olluna
Mine otin tärva kirnun, tei me vitun vaimolle
Terva kirnu pyhe vittu, ompi minun vaimollai
G268a.
Mine pieni pikkarainen
Mine nuori nyppeläinen
Mull on karvat kasvamassa
Perse jouhet joutumassa
G292.
Nuoret ne oppi nussimaan
Kosk karvat puhkelevat
Van vanhoin täuty lackaman
Kosk karvat harvenevat
Ja koska voima putupi
Nin tähän työhönkin sutupi
Ei ännä kyrpäkän seiso
Häpykarvoituksen lisäksi naisten seksuaalista kypsyyttä ja halukkuutta kuvataan "pitkillä rinnoilla" ja "suurilla nänneillä".
G127.
Nyt ojs mulla miehen tarvis
Pitket karvat pillusain
Suret nännet rinnossain
G253.
Vittu on tähty virsu ruasta
Sysistä pärän päistä
Pärän raon raiskesta
Kyrpe kullasta ja hopesta
Ken kullia mux kussu
Kuin kulta pallosex
Sen suu rupen tulkon
Kiel sammaloitukon
G273.
Kyrven on Jumala luonut
Olven kansa vinan kansa
Jäsänita järjämä
Vittun on vihlettys luona
Tulen kansa tervan kansa
Kuuks päiväx kuseman
Ian kaike irvellä
Runoihin sisältyy myös kuvauksia naisten ja miesten genitaalien ulkonäöstä. Miehet kuvaavat omia sukuelimiään määrällisesti enemmän. Yleistä on liioiteltujen mittasuhteiden käyttö. Penistä verrataan aisaan, terskaa lanttuun ja kiveksiä kelloihin. Hulppeampia mittasuhteita edustaa seuraavan katkelman kuvaus.
G250.
Mut se on kyrpe kuin Kyrössä
Kyrön tuomarin hovissa
Josta sai kupin kulma luusta
Varresta sata vatia
Olu tynnyrin tyvestä
Silpy ruhon sieramesta
Naisen sukuelinten kuvauksissa käytettyjä adjektiiveja ovat "pitkä", "kirjava", "musta" ja "punainen". Edellä olevassa esimerkissä G273 sanotaan, että naisen sukuelin on luotu irvellä olevaksi. Tämä ajatus toistuu useissa seksuaalirunoissa ja sitä tehostetaan vertaamalla naisen vaginaa raateleviin eläimiin (suteen, karhuun, koiraan).
G283.
Vittunen kultainen rysynen räsynen
Olet se suden sukua
Kuin olet irvessä ikeni
G250.
Sit on ollut aina auki
iankaike irvelle
Kuin pureva koiran kulku
Naisesta puhuttaessa hänet voidaan määritellä erogeenisten alueiden avulla: nännökäs, vitukas, pitkä vittu.
G233.
Tuostapa kulki karja pika
Pitke vittunen vilahti
Ei ole Ulla ensimeinen
Eike vimene vittukas
Jot ei teute tälle maala
Eike suita suurilla kylillä
Edellä oleva katkelma on pitkähköstä runosta, jonka epäselvästä muistiinpanosta on vaikea tehdä varmoja päätelmiä, mutta oletan runossa kerrottavan tytöstä, joka on tehnyt huorin. Sukuelimillä nimittely liittyy tässä yhteydessä halveksuntaan.
Tytöille suunnatuksi kiusoitteluksi olen tulkinnut seuraavat lyhyet runot, joissa sukuelimiä käytetään määrittämään naista.
G267e.
Turu luru jo tulopi
Nännä tullessa näköpi
Vitun on karvat hörhällä
G267g.
Titu litu vallan titu
Vittu pitke ja punanen
Vittun kiel on kirjavainen
Fantasiarunoissa sukuelimiä puhutellaan arvoituksen tapaisilla kysymyksillä, jotka viittaavat sukuelinten ulkonäköön (G283, G287, G304).
G287.
Hyve huomenta hyve herra
Oletkos papin sukua
Kuin ättramit kaulassas
Oletkos orsia vätäne
Kuin on niskas nilällä
Oletkos sotia käunyt
Kuin on piäsi halki lyöny
Oletkos nyllystä tuleva
Kuin on kannatoxen kahen puolen
Miehen elintä verrataan miehisten ammattien harjoittajiin, miehiseen sivilisaatioon. Naisen elintä verrataan luontoon (ks. esim. ed. G283).
Dialogimuotoisissa runoissa keskustelijoina ovat äiti ja tytär. Keskusteluissa tyttö valittaa äidille miehen häneen tekemää reikää. Tyttö suhtautuu asiaan joko viattoman hämmästyneenä tai täysin tietoisena teon merkityksestä ja seurauksista. Itkevä tyttö suunnittelee epätoivoisia tekoja. Äiti lohduttaa tyttöä keksimällä miten asia selitetään parhain päin tai lupaamalla, että reikä paikataan.(4)
G246.
Pika istu piha kivelle, toinen tori pihala
Kahto pitkin pilluansa
Kahen puolen karvastansa
"Jopa tässe on käunyt kierue kyns
matanut mato punanen
Tämen on hulet hulpalla
Kieli on kienyt kaikalla"
"Malta malta tytterän"
"Enpä maria maltakan
Jos ei minua kohta naja
Kohta tulevanna torstakina
Kannan kirstuni kiville
Asetan vesi ajolle"
"Älä hua pikuen
Viele häises häte tulo
Sanota ha satulax syx
Hepo harja hiertemex
Taka pukan puristama
Eri koljun koskemax
Pannahan pukkin talia
Vuohen voila voijela"
Äidin ja tyttären välillä käydään samantapaista keskustelua runoissa, jossa tytär valittaa miehen puutetta. Tytär pyytää isää ja äitiä hankkimaan hänelle miehen, koska hän on sukupuolisesti valmis (G127, G260).
G260.
"Ise iti äiti armas
Hanki mulle miesi kaunis
Tissit ripu rinnoila
Karvat pitket pilluisan"
"Malta, malta maine tyttärein
Huomena männe säpille
Titi tähä terexista
Kulkittimet kuparista"
"Empä maria maltakan
Kumma sutun nin revin vittuin
Kielen piäxen pätähäsen
Hulet Honkan hotasen
Visi vikauta, kusi kukautta
Kuin minun pillun pipun sai"
Seksuaalirunoissa naiset toivovat miestä itselleen ja toisaalta, jos toive ei ole toteutunut, he syyttävät sukuelintään, joka kykenee irrottautumaan kantajastaan, toimimaan itsenäisesti ja kommunikoimaan. Naisesta irrottautuva vagina auttaa omistajaansa joko manaamalla (G282) tai etsimällä miehen sukuelimen (G259, G279).
G282.
Pika pilluse kiroisi
"Vie piru mokoma pillu
Kuin ei sua sulhaset suvaihte
Eike noua nuoret miehet"
Virnisti vittu hulia
Irvisti ikenia
"Tulko kulta kulkuhui
Tulkon tuli punainen
sinun kulta kulkuhuis"
G279.
Oli mine ännen huli vili likka
Pani mine paperit pilluni päl
Nauhat kutkeis paperit ratkeis
Piäs minu pilluini valloile
Söi se hovin kauran pellon
Siele minun pilluini pilkattin
Palikalla suhun paiskattin
Läxin me pilluni ähtimen
Tämä tuli tiele vastahani
Kyrpe oli suusa poiki puoli
Kaxi sauana kädesse
Kolmet kontissa sälässä
Nälje ninässä jälesse
Visi vitassa pärässä
Kuusi kälkassa jälässä
Ahot oli täune makkaroita
Korvet koinu väkkäläita
Kusen oxat kyökällä
Koivun oxat notkalla
Jälkimmäisessä esimerkissä (myös G259) naisen vagina on niin voimallinen, ettei omistaja kykene pidättelemään sitä. Tyttö yrittää hillitä sukuelintään, joka rikkoo heikot kahleet, karkaa omille teilleen ja hankkii suuret määrät miesten sukuelimiä. Tyttö ei kykene hallitsemaan ruumistaan.
Naiset myös pyrkivät eroon sukuelimestään, joka ei palvele tarkoituksenmukaisesti "heittämällä kirstunsa kiville" (G246, G298) tai "hotaisemalla huulet honkaan" (G260, G298). Vaginaa tarjotaan myös pirulle (G282, G283).
G54.
Löusi nuoren neitosesta
Musta kulma koivukosta
Hieno helma heinikosta
Kätäni katu kaulan päl
Näppit nousi nännän päl
Tuosta valun vatsan pälä
Reike tuntu nin syvällä
Kalus näutä nin hyvällä
Tuota ma murkajan munalla
Tyrkäiän tyrän nänällä
Gottlundin tallentamat "Piika juoksi pitkin suota" -runon molemmat toisinnot ovat ylittäneet SKVR:n julkaisukynnyksen,(6) vaikka aihelma sisältää peittelemättömän yhdyntäkuvauksen. Muistiinpanossa G247a. aihelma liittyy lemmennostoaihelmaan ja muistiinpanossa G261. "Menetys" -runoon.
G261.
Pika pirsko pitki suota
Pika suole pitkeläse
Mine pälä vatsalen
Tura taitu tungihisa
Väkä rauta väntehissa
Gottlundiana aineistoon sisältyy lisäksi kymmenkunta itsenäistä yhdyntäkuvausta, joista ainakin osalle löytyy vastine Lönnrotianasta. Runot sisältävät ajankohtaisrunouden piirteitä sikäli, että niissä on nimeltä mainittuja henkilöitä sekä ajan ja paikan määreitä. Runot eivät ole kuitenkaan yksilöllisiä sepitteitä, vaan yleisesti tunnettu aihelma on sovellettu paikallisiin oloihin ja tapahtumiin. Seuraavasta, nimeltä mainittujen henkilöiden yhdyntää käsittelevästä esimerkkirunosta on Lönnrotianassa (14.39) toisinto, jossa Pirkon tilalla on piika.
G290.
Pirko huusi pinkötinta
yli järven jänkotinta
Tule Jussi nussimani
Kova kyrpe koinimani
Jussipa se korolta koini
Liho vaialta lipaisi
Simat nauku onget nauku
Vapa kultanen vapisi
Tuttuja poikia piiat anelevat "vetämään nuottaa avannosta ahtaasta"(G259, G279, G307), mutta muualta tulleet miehet, musikantit, sotilaat ja teinit, esitetään tyttöjen viettelijöinä (G267d, G302). Yleensä yhdyntäkuvausten henkilöt ovat nuoria, piikoja ja poikia. Yhdessä tekstissä, joka on hyvin yksityiskohtainen yhdyntäkuvaus, on päähenkilöinä runon minän vanhemmat (G309).
Vagina tai fallos liikkuu kylän tai kaupungin kaduilla ja ihmiset kunnioittavat ja kumartavat sitä. Runossa, jossa vagina on pääosassa (G231), se viedään pöydän päähän ja sille tarjotaan herkkuja. Vagina ryhtyy talousaskareisiin ja paikalle saapuu fallos. Runoissa, joissa fallos on pääosassa (G262, G268 ks. myös G255, G256), piiat ryhtyvät miettimään, mitä fallokselle pitäisi tarjota. Sen eteen kannetaan erilaisia herkkuja, mutta mikään ei kelpaa. Vasta kun keksitään tuoda hyvin pukeutunut neito vieraalta maalta, fallos piristyy.
G269.
Kyrpe juoxi kykytelli
Läpi linnan liretelli
Sinisen mäsen sisäse
Herroin ikkunnan alate
Kuninkan kuiain lävitä
Herrat hattuas kohoti
Kuningas kyperätäs
Kyrpe rukka rauka poika
Mäni tuon kirkon kavulle
Jäi sinne yhexes yöx
Piat nuo neuvova pitivät
Mite tuole annetanne
Läivistä käsästä voita
Naula talvista talia
Tusina kana munia
Vanha akka vuen rotta
Ties neuvon kexi toinen
Voista vellit keitettini
Majosta makiat ruat
Tuotin pika viroista
Hieno helma Rievelista
Kolpa känge Torniosta
Vasta kyrpe piäsä nosti
Simo silmense ylens
Toisen juonityypin teksteissä (G250, G271) vagina houkuttelee fallosta luokseen. Fallos empii muistellen edellistä kertaa. Seuraavassa esimerkkirunossa sukuelimet keskustelevat keskenään.
G250.
Vittu viassa vihelsi
Kyrpe karju kankahalla
"Tule kulta kulkuri"
"Tulkon tuli punanen
Ilkie ikenis
Kylle muistan euloseni
Väj viensit silmistäni
Nahka kuorit korvistani
Aivot piästen pusersi"
Naisen sukuelintä on nimitetty ja kuvattu vastenmieliseksi ja pelottavaksi edellä käsitellyissä runoissa. Tässä runossa esitetään vagina niin voimallisena ja väkivaltaisena, että se kykenee nujertamaan falloksen.
Miehelle naisen seksuaalinen voima oli kaksitahoinen uhka; toisaalta nainen saattoi eroottisesti sitoa miehen ja toisaalta nainen kykeni seksuaalimagialla vahingoittamaan esimerkiksi omaisuutta. Naisen voiman pelko artikuloituu kalevalamittaisessa seksuaaliaiheisessa runoudessa kauhukuvina naisen vaginasta ja sen kyvyistä sekä miehisissä käsityksissä naisten juonittelusta naimisiinpääsyn edistämiseksi.
Tekstien muistiinpanotilanteiden tarkastelussa päättelin, että seksuaalirunoilla oli viihteellinen funktio. Runoja esitettiin ryhmätilanteissa, joissa saattoi olla myös tyttöjä läsnä. Muistiinpanokokonaisuuksia tarkasteltaessa voidaan havaita, että esittäjät ovat yhdistelleet kiinteämuotoisia kalevalamittaisia aihelmia ja riimillisiä jaksoja siten, että aihelmien myyttinen merkitys hälvenee tekstiyhteydessä. Koko juvalaista aineistoa tarkastellessani havaitsin, että eeppisessä runoudessa myyttisiä kertomuksia ja aihelmia oli melko vähän; juvalainen runosto oli aihepiiriltään varsin sekulaaria runsaasta loitsustosta huolimatta.
Aihelmien tekstiyhteys ja runojen esityskonteksti osoittavat, että myyttinen seksuaalirunous oli tallennushetkellä menettämässä merkitystään. Se, että aihelmat edelleen olivat osa nuorten miesten repertuaaria, osoittaa, että käsitykset seksuaalisuudesta olivat hitaassa muutosprosessissa. Kalevalamittaisen seksuaalirunouden rinnalla eli myös muuta suullista seksuaaliperinnettä, joka muokkasi kollektiivista seksuaalikäsitystä. Riimillisissä kansanlauluissa ja kalevalamittaisessa kansanomaisessa ajankohtaisrunoudessa käsitys sukupuolisuhteesta on toisenlainen. Mukaan mahtuu eroottista kaipuuta, hekumaa - ja jopa rakkautta.
2. "G" viittaa Gottlundiana 489-491 numerointiin. Ks. myös G301 (SKVR VI 704).
3. Runon alku on julkaistu SKVR:ssa (VI 438), tässä esitetyt säkeet on sensuroitu.
4. G45 (SKVR VI 449). Repliikkejä osoittavat lainausmerkit ovat artikkelin kirjoittajan lisäystä.
5. G54 (SKVR VI 253) ja G123 (SKVR VI 254)
6. G247a (SKVR VI 324), G261 (SKVR VI 325)
Gottlund, Carl Axel 1821: Pieniä runoja Suomen pojille ratoxi I-II. Uppsala.
Perttunen, Kaisa Marja 1976: Lönnrotiana 1-30. Selvitys Elias Lönnrotin käsikirjoituskokoelmasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Piela, Ulla 1990: Loitsut 1800-luvun Pohjois-Karjalassa. Teoksessa Ruonon ja rajan tiellä. KSVK. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Raussi, Elias 1966: Virolahden kansanelämää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Timonen, Senni 1990: Pohjois-Karjalan lyriikka. Teoksessa Runon ja rajan tiellä. KSVK. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Suomen Kansan Vanhat Runot VI 1-2 1934. Toim. J. Lukkarinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Gottlundin päiväkirjat 1815-1816. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto.
Lönnrotiana 1-30. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto.
Pia Isojärvi, FM
Tutkija
Folkloristiikan laitos
Helsingin yliopisto