Muistoalbumit alkoivat väistyä jo 1950- ja 1960-luvulla (Virtanen 1988, 287) ja parissakymmenessä vuodessa ne korvautuivat uudella lajilla, runovihkoilla.(1) Tarkastelen seuraavassa tätä 10-15 -vuotiaitten tyttöjen intensiivistä keräilykäytännettä. Analyysini pohjana on lähinnä kolmen helsinkiläisen tytön runovihkot 1980-luvun alkupuolelta.
Runovihko on keräilyvihko. Se täyttyy ystävättäriltä saaduista lyhyistä teksteistä, "runoista", jotka ovat vihkosta vihkoon siirtyvää kulkutavaraa, kuten muistovärssyt aiemmin. Poikiin ja haaveisiin viittaavat vihkojen otsikotkin, esim. "Love-runoja". Samoin romanttisen hempeä kuvitus: eri kokoisia ja sävyisiä sydämiä, rakastavaisten silhuetteja auringon laskussa, suukon jälki punastuvalla poskella. Vihkojen ulkonäön herättämä auvoisan onnen vaikutelma on usein kuitenkin pettävä, sillä hempeä kuvitus sekä tekstien sisällöt ja sävyt saattavat pahastikin riidellä keskenään. Myös haastattelemani tytöt tunnistivat tämän rosoisuuden. He luonnehtivat runojaan "ihaniksi", "tunteikkaiksi", "synkeiksi", "veikeiksi", "hömpsäköiksi", "hirveiksi" ja "härskeiksi". Näitä "ihanuuden", "hirveyden" ja "härskiyden" sisältöjä pyrin seuraavassa lähemmin tarkastelemaan.
Keskityn runovihkoperinteen kahden yleisimmän teeman, romanttisesti sävyttyneen rakastumiskokemuksen sekä fyysisen seksin avulla siihen, millaisiksi sukupuolet ja sukupuolten väliset suhteet teksteissä hahmottuvat. Jako romanssin ja seksin merkityskenttiin on perusteltu, sillä niin tyttöjen haastatteluissa kuin itse teksteissäkin "rakkaus" (tunne, kaipuu emotionaaliseen tyydytykseen, suutelu ja halaaminen) erottuu fyysisestä seksistä (petting, yhdyntä sekä siihen liittyen ehkäisy, raskaus ja sukupuolitaudit). Joissain runoissakin painotetaan niiden erillisyyttä, esim. Rakkaus on muutakin kuin alas valuneet housut (RVI, 652). Muistelmissa toistuu sama asetelma: 11-12 -vuotiaitten tyttöjen mielestä "pojan kanssa pussailu ja käsi kädessä käveleminen oli romanttista". (Tahvanainen 1993, 12-13.)
Pyrin kuvaamaan niitä seurustelun, "jonku kaa olemisen" malleja, rajoja ja mahdollisuuksia, joita tytöt albumiteksteissään työstävät sukupuolia määrittävien olemus-ja toimintastereotypioiden sekä roolinhaltijoiden toimintaa rajaavien moraalinormien puitteissa.
Tulkintaani ovat oleellisesti vaikuttaneet suomalaisten nuorisososiologien tutkimustulokset 1980-lukulaisten tyttöjen ja poikien seksuaalikulttuureista. Niistä hahmottuu kuva sukupuolten erilaisista käsityksistä, odotuksista, toiveista ja peloista. Tasa-arvo tunnutaan sisäistetyn kaikessa muussa, mutta ei sukupuolikäyttäytymisessä. (Esim. Tirkkonen, Hukkila, Kontula, 1989, Kontula 1991.)
Rakkaus on toive, unelma, tähdet, kuu ja suudelma. (RVI, 1137, 867)
Suuri on voima auringon se viepi maasta lumen. Suurempi voima on rakkauden, se viepi silmästä unen. (RVI, 704)
Olen vanki, mutt vapaa kuitenkin. Olen orja, mutt orjista onnellisin. Olen vankina kahleissa rakkauden. Olen orjana silmien sinisten. (RVII, 2605)
Söpöintä sinussa ovat viiksesi, joita ei oikeastaan ole. (RVII, 2465)
Oi miksi sua rakastin, oi miksi sinut näin, oi miksi muisto katkera mun sydämeeni jäi! (RVI, 661b)
Minä uskoin toivoin rakastin, sinä leikit, petit, unohdit. (RVI, 1138)
Rakkausrunojen feminiininen subjekti on ennen kaikkea tunteen aktivistiksi, suorastaan spesialisti. Poika kuvataan kaukaisena kaipuun kohteena, potentiaalina seurustelukumppanina, hellyttävänä, lapsenomaisena ihastuksen kohteena tai seurustelusuhteen päämäärätietoisena toimijana: ottajana, omistajana, pettäjänä ja jättäjänä.
Aatami ja Eeva sen keksi. Ihmisten iloksi ikuinen seksi. (RVII, 201d)
Napa vasten napaa, suosittelen tätä tapaa. Siinä heille kiva keino, kirjoitti Eino Leino. (RVII, 4803)
Toiminnalliset seksirunot kuvaavat joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti genitaalista, heteroseksuaalista yhdyntää ja pettingiä. Runoissa korostuu erityisesti maskuliininen dominanssi, miehen aloitteellisuus, päättäväisyys ja potenssin arvostus sekä naisen passiivisuus ja myöntyväisyys miehen vaatimuksiin. Esim.
Menitte leffaan - poika tarjosi. Menitte limulle - poika tarjosi. Menitte röökille - poika tarjosi. Menitte himaan - oli sinun vuorosi tarjota. (RVI, 1133)
Myös miesstereotypiat tähdentävät maksuliinisen potenssin ehtymättömyyttä ja miehen yhdyntähalukkuutta. Esim.
Pojat ovat kuin golfpalloja, juoksevat reijästä reikään. (LM400, 11f)
Jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää. (RVII, 3076e)
Rakasta yhtä, rakasta toista, rakasta vaikka yhtätoista, mutta yhtä kerrallaan, kahta älä milloinkaan. (UL 2832. 1987)
Neljä sanaa kiven kovaa: Älä lemmi toisen omaa. (RVII, 138)
Rakkausrunoissa uskollisuusnormin rikkominen sanktioidaan hyvän maineen menetyksellä. Tyttö leimataan seksuaalisesti löyhätapaiseksi. Seuraavan esimerkin alkukirjaimista on luettavissa sana "huora": Hän Unohtaa Oman Rakkaansa Aina. Myös seksuaalirunosto kohdistaa tyttöön tiukkoja varoituksia ja vaatimuksia. Tytön on vastattava siitä "miten pitkälle voi mennä ja millä ehdoilla". Kun runojen kuvaamissa seksuaalisesti sävyttyneissä tilanteissa oletusarvona on pojan yhdyntähalukkuus, tytön edellytetään kontrolloivan pojan seksuaalista aktiivisuutta sekä oman suostuvuutensa rajoja. Esim.
Älä suinpäin ryntää pojan syliin, sillä poika voi sinut pettää. Vaan katsele ja ajattele ja kuuntele ja sitten vasta suutele. (RVII, 65)
Ei ole helppoa olla kiltti tyttö, kun pitää sinunlaisistasi tuhmista pojista. (RVI, 1112)
Naisen seksuaalinen aktiivisuus sanktioidaan runoissa yleisesti. Tyttö, joka päättää itse yhdyntään ryhtymisestä ja vieläpä uskaltaa arvioida pojan seksuaalista kyvykkyyttä leimautuu runoissa maineeltaan huonoksi, huoraksi:
Markalla annan pennillä en. Penni on pieni tiedäthän sen. Sängyssä annan, autossa en. Auto on pieni tiedäthän sen. Muille annan, sulle en. Sulla on pieni, tiedäthän sen.(RVII, 1986e)
Seksirunosto välittää tietoa myös sukupuolisuhteen vaaroista sekä lisää tytön vastuutaakkaa sen mahdollisista kielteisistä seurauksista: ei toivotusta raskaudesta ja sukupuolitaudeista. Ehkäisyrunoissa tähdennetään nimenomaan tytön riskialtista osaa. Runot muistuttavat, että tyttö tulee raskaaksi, tyttö synnyttää ja pahimmassa tapauksessa vastaa yksin lapsesta. Esim.
Hillitse halusi, hallitse himosi, sillä yhden yön ihanuus voi olla 9 kk:n lihavuus. (RVII, 1963f)
Rannalla me maattiin vaatteet heitettyinä paattiin. Tuli syksy loppui leikki, tuloksena pikku Heikki. (RVII, 4795)
Lapsi hakee äidin nisää. Äiti hakee lapsilisää. Huoltoviranomaiset lapsen isää. (UL 2830. 1987)
Moraalivelvoite koskee myös tytön vastuuta mahdollisista sukupuolitaudeista, lähinnä aidsista. Esim.
Kun sä lemmit poikaa, älä anna nuolla, näin tautisena aikana voi suudelmiinkin kuolla. (=AIDS) (RVI, 654b)
Seksuaalirunosto ei aseta miehelle minkäänlaisia moraalisia velvotteita. Seuraavassa suositussa runossa miehen ei oleteta kantavan vastuuta naisesta, lapsesta eikä mahdollisesta sukupuolitautitartunnasta. Kondomi mielletään runoissa yleensä miehen vastuulla olevaksi, mutta hänen hylkimäkseen ehkäisyvälineeksi. Esim.
Merimies Ding Dong, Mennä maahan Hong Kong, Nähdä neiti Tsing Tsong, Vetää alas Kal Song, Unohtaa Kortong, Syntyi pikku King Kong, Made in Hong Kong. (RVII, 2030a)
Eräissä runoissa on havaittavissa jopa suoranaista ehkäisyn ja turvaseksin vastustamisesta kertovia piirteitä. Esim.
... kumin vedin päälle kalun. Siihen tyttö tarttui heti ja sanoi: Siitä en mä yhtään tykkää paljaana se sisään lykkää. Olkoon sitten niin mä myönnyin paljaana kun sisään työnnyin ..." (RVI, 713-714a)
Runoista välittyy hierarkkinen kaksinaismoraalinen parisuhdemalli. Se edellyttää tytön huolehtivan yksipuolisesti romanssin emotionaalisesta tyydyttävyydestä sekä kantavan vastuun omasta ruumiistaan ja hyvästä maineestaan. Romanssin ja seksisuhteen toisella osapuolella, pojalla, ei näitä velvoitteita ole.
Romanssi ja seksuaalinen kanssakäyminen eivät juurikaan yhdisty runojen kaksinaismoraalisessa maailmassa. Eroottisen mielihyvän kokemuksen kuvaus on lähinnä muutamien idiosynkraattisten tekstien varassa. Linkin tunteen ja fyysisen seksin välille tuovat ne runot, jotka tähdentävät, että seksuaalisuus on luvallista tytölle, jos hän rakastaa. Esim.
Love is blue, love is red, love is something in the bed. (LM400, 8h)
4 tapaa rakastaa: 1. käsi kädessä 2. käsi siellä 3. se kädessä 4. se siellä (LM400, 13a)
Rakkauden ja seksin yhdistävä runosto kertoo siitä, että suomalaisen seksuaalimoraalin mukaisesti rakkaus legitimoi seksuaalielämän. Tyttö joka rakastaa ja seurustelee vakituisesti, voi suostua sukupuolisuhteeseen ilman hyvän maineen menetystä. (Ks. esim. Hukkila 1992, 66; Tirkkonen & Hukkila & Kontula 1989, 87-88; Vuori 1987; Helve 1988, 9.)
Tyttötutkijat ovat korostaneet, että läntisissä teollisuusmaissa sukupuolijärjestelmän muutoksilla on ollut syvälle ulottuvia seurauksia nimenomaan tyttöjen elämässä. (Esim. Näre-Lähteenmaa 1992, 11; Helve 1988, 10). Sosiologisissa tutkimuksissa on osoitettu, että tyttöjen elämäntilannetta leimaa perinteisen naisenroolin ja modernin tasa-arvoajattelun välinen ristiriita. Tutkijat ovat erityisesti painottaneet sitä, että muutosten keskellä elävät tytöt eivät ole passiivisia sosiaalistettavia, vaan aktiivisia ja luovia. He työstävät tyttökulttuureissaan vapautensa rajoja. Vaikka tyttösosialisaatio tapahtuu edelleenkin Suomessa pääasiallisesti perinteisen naisenroolin puitteissa, kuten runovihkoperinnekin osoittaa, ristikkäispaineissa varttuvat tytöt tuottavat vertaisryhmissään käytänteitä, joiden avulla he kokeilevat naisen roolin rajoja. (Esim. Lähteenmaa ja Näre 1992; Lipponen, 1990; Koske 1988, 247, vrt. myös Nenola 1993, 21) Runovihkoperinne on nimenomaan tyttöjen perinnettä ja siten eräs niistä kulttuurisista representaatioista, joista perustellusti on syytä etsiä perinteisen naisen roolin murtumakohtia.
Sosiologit ovat todenneet, kuten jo aiemmin totesin, että tasa-arvoajattelu on läpäissyt ainakin mielipiteitten tasolla useimpien suomalaistyttöjen maailmankuvan. Tytöt ovat osoittaneet haastatteluissa olevansa tietoisia sukupuolensa epätasa-arvoisesta asemasta nimenomaan seurustelusuhteissa ja olevansa valmiita kyseenalaistamaan ja murtamaan heidän vapauttaan rajoittavia ideologioita (esim. Vuori 1987, 37; Helve 1992, 253) Omatkin informanttini ilmaisivat selvästi olevansa kiukkuisia kaksinaismoraalista, joka helposti leimaa tytön seksuaalisesti liian vapaaksi. On siis aiheellista kysyä: näkyykö runoaineistossa perinteisiä sukupuolidiskurssia dekonstruoivia piirteitä?
Vaikuttaa siltä, että perinteiset asetelmat ovat alkaneet horjua tyttöjen mielissä. Murtumakohtia runojen sukupuolirooleissa on havaittavissa sekä romanssin että seksin alueella - erityisesti tytön roolin osalta.
Romanssi
Romanssin puitteissa silmiinpistävin piirre on romanttiseen rakkauskokemukseen, tyttöjen omimpaan alueeseen, kohdistuva kirpeäkin huumori. Seuraavat esimerkit valaisevat asiaa. Esim.
Rakkaus on kuin vetelä paska, sitä ei voi estää tulemasta.(RVI,516)
Lehmän paska lepikossa, on niin tuoksuvainen. Sinä kulta, armas olet samanlainen. (RVII, 3095)
Suudelma on kahden limaisen lihaksen läskinen lässähdys. (SV 1084)
Sinä pikkuinen kullan siru. Sinä saatanan pikku piru. Minä hellästi rakastin sinua. Sinä perkele petit minua. (UL 2937. 1987)
Tämäntapaiset romantiikkaan parodian ja ironian keinoin asennoituvien runojen suuri määrä antaa aiheen kysyä: Onko kulttuurillemme niin keskeinen romanttinen rakkausideologia menettämässä merkitystään seurustelusuhteen jäsentäjänä ja seksuaalielämän aloittamisen legitimoijana nuorten keskuudessa. Sosiologisissa haastattelututkimuksissa on todettu, etteivät kaikki nuoret tarvitse rakkausideologiaa oikeuttamaan ja luomaan turvallisuutta seksuaalisuhteessa. Hyvän suhteen solmiminen on mahdollista ilman rakkauskokemustakin. (Esim. Tirkkonen, Hukkila, Tirkkonen & alii 1989, 174; Vuori 1987, 32; Koske 1988, 340.)
Haastattelemistani tytöistä vain muutama yritti eritellä omaa suhdettaan seksuaalisuuteen ja seurusteluun. Useimmat eivät kyseenalaistaneet romanttisen rakkauden merkittävyyttä ja olemassaoloa, vaan tulkitsivat romanttisen parisuhteen haaveeksi ja "hömpsäkät" ja "hirveät" humoristiset runot merkiksi siitä, että haave ei aina toteudu arjen seurustelusuhteissa. Humoristisissa rakkausrunoissa lienee siis kyse kaksinaismoraalisen asetelman tunnistamisesta, ei suoranaisesti sen kyseenalaistamisesta. Rakkausideologia näyttää säilyttäneen asemansa suomalaistyttöjen selviytymisstrategiana kaksinaismoraalisessa surusteluinstituutiossa ainakin tämän aineiston valossa.
Seksi
Tyttötutkijat ovat huomauttaneet, että tyttöjen on vaikea puhua omasta seksuaalisuudestaan muutoin kuin romanttisen rakkauden käsittein. (Koske 1988, 339; vrt. McRobbie 1991, 81-134) Tämä pitää paikkansa myös runovihkoihin nähden. Rakastumisen alkuhuumasta aina lemmensuudelmaan saakka romanssin kehys riittää, mutta siitä eteenpäin runoissa puhutaan seksuaalisuudesta miehen näkökulmasta fyysisen seksin kielellä. Tätä taustaa vasten nähtynä tyttöjen viljelemä seksuaaliperinne sinänsä on feminiininen aluevaltaus. Edelläkuvatun kaltaisesta nuorten tyttöjen harrastamasta seksuaaliperinteestä ei tietämäni mukaan ole Suomessa raportoitu ennen 1970-lukua.(2)
Runovihkoissa on jonkin verran seksirunoja, joissa katsotaan oikeuden seksuaaliseen vapauteen kuuluvan naiselle, ei miehelle. Näissä runoissa tytön ja pojan rooliominaisuudet vaihdetaan keskenään. Kun pojan roolissa toimiikin tyttö, syntyy yllättävä asetelma: perinteiseen naiskuvaan kuulumaton seksuaalisen halun, toiminnan ja päätöksenteon ulottuvuus ilman selvästi ilmaistua sanktiota. Tytön rooliin kuuluvat näissä "roolinvaihtorunoissa" perinteiset miehiset oikeudet: seksuaalisen halun tunnistaminen ja sen vapaa tyydyttäminen, oikeus arvioida partnerin seksuaalista käytettävyyttä ja eräissä runoissa myös vastuuton riskinotto. Esim.
When I was little girl I want toys toys toys. Now I`m big girl and I want boys boys boys. (LM400, 9c)
Illat ovat ilomme, pojat intohimomme. (RVI, 665c)
Ei halu halaamalla lähde.[Sydämen sisässä] (RVII, 2005g)
On paha olla nätin pojan vieressä, koska häntä ei voi suudella eikä suutelematta olla. (RVI, 717d)
Silloin pitää panna kun panettaa. (RVI, 657a)
Huh huijaa 2 muijaa tahto karvasta nahkanuijaa! (RVI, 682a)
Hiekkakuopalla loistaa kuu. Sari sänkyyn asettuu. Illan suussa se huutaa: Hoi! Eikö se Pasi jo tuu, voi voi!! (RVI, 678b)
Terve moro, hei! Seisooks vai ei? Jos ei, niin hei! (RVI, 658c)
Mieluummin aidsi kuin aina paitsi. (LM 400, 3b)
Tyttöjen perinne rohkenee muutaman kerran asettaa myös pojan roolin koomiseen valoon. Näissä runoissa tyttö arvioi pojan seksuaalista käytettävyyttä ja näin poika joutuu tytölle tyypilliseen asemaan, seksuaaliobjektiksi ja huonon maineen kantajaksi:
Pojat ovat kuin hammasharjoja - käytä ahkerasti ja vaihda usein. (RVI, 515g)
Use them like toys, they are only boys. (UL 2914. 1987)
Rakastan poikia yleisesti ja yleisiä poikia erityisesti (UL 2914. 1987)
Nämä "käänteiset" runot on mahdollista tulkita emansipatorisiksi, perinteistä nais- ja mieskuvaa dekonstruoiviksi teksteiksi. Runojen humoristiseksi tulkittavissa oleva sävy antaa kuitenkin aiheen epäillä, että ne pohjimmiltaan sittenkin tukevat perinteistä miesdominanssia: pojan roolissa toimiva tyttö on koominen. Niiden voisi ajatella viittaavan siihen, että tytöt tiedostavat runojensa kaksinaismoraalisen asetelman ja kyseenalaistavat sen. (vrt. Nenola 1990,18) Tätä tukee haastateltavieni selvästi ilmaisema käsitys siitä, että samojen moraalivaatimusten tulisi koskea sekä tyttöjä että poikia, vaikka käytännössä ei näin olekaan. (vrt. Vuori 1987, 35, 59; 1988, 35) Tällaista feminiinistä kaksinaismoraalista aineistoa on vähän, eikä se ainakaan määrällään horjuta maskuliinista dominanssia tukevaa perusdikotomiaa.
All Day I Dream About Sex. (RVII, 2003i)
Usko, toivo, rakkaus osta kortsupakkaus ... (RVI, 280)
Hetkun ketkun avaan, vetoketjun ja esiin kelaan lemmenletkun! (RVI, 643d)
Mieluummin hyppään kuusesta mäntyyn kuin oman kullan sänkyyn. (UL 2914. 1987)
I love you, mut sänkyyn en tuu!(LM400, 3d)
Pojan roolia tyttöjen runot eivät juurikaan ravistele. Aineistossa on vain kolme tekstiä, jotka voisi tulkita traditionaalia miesroolia murentaviksi. Seuraavista esimerkeistä toisessa mies vapautetaan seksuaalisen riskikäyttäytymisen vaatimuksesta ja hänen kuvataan käyttävän kondomia luontevasti. Toisessa syntyvän lapsen isä asetetaan käytännössä vastuuseen "vahingosta". Näin mieheen liitetään naisroolille tyypillinen vastuunoton itsestäänselvyys ja ehkä vaatimuskin:
Kun katselin poikaa nättiä, poika sanoi: Tule äkkiä, mull on Näkkiä. Se käy äkkiä eikä sotke täkkiä! (LM400, 12b)
Ensi lempi vatsan täytti, kätilö sen tyhjensi. Pienokainen päänsä näytti isällensä irvisti. (RVII, 1995c)
Itseasiassa nämä tekstit osoittavat runojen sukupuolidiskurssin olevan moni-ilmeisempi kuin edellä olen esittänyt. (vrt. Helve 1992, 253) Niissä on havaittavissa vaikutteita ehkäisyn ja turvaseksin tärkeyttä korostavasta kansanterveysideologiasta sekä modernista perheidoelogiasta, joka on painottanut isä-lapsi suhteen tärkeyttä ja vaatinut isiä olemaan läsnä synnytyksessä aina 1970-luvun alkupuolelta lähtien.
Seksuaalisuus on patriarkaattiin perustuvan sukupuolijärjestelmän sitkeimpiä ja hitaimmin muuttuvia alueita, kuten genustutkijat ovat usein todenneet. Runovihkoperinne osoittaa tämän käsityksen paikkansa pitäväksi. "Ihanat", "hirveät" ja "härskit" runot tytöstä, pojasta ja seurustelusta rakentuvat ensisijaisesti epätasa-arvoisen traditionaalisen sukupuolidiskurssin varaan. Moderni tasa-arvoajatteluun tukeutuva sukupuolidiskurssi vain vaivoin näkyy, mutta näkyy kuitenkin ennen kaikkea tytön rooliin kohdistuvina muutospaineina. Tunnistamalla albumiteksteissään seurusteluun liittyvät kaksinaismoraaliset asetelmat he voivat ainakin hiukan löysätä tiukkaa "hyvän maineen korsettiaan", nauraa omissa porukoissaan hankalalle vaatekappaleelle ja ehkäpä unelmoida ajasta, jolloin sen voisi heittää kokonaan pois. Ideologinen muutos näyttää kulkevan tähän suuntaan: 1970-luvun vihkoissa perinteisiä roolimalleja kiistäviä tekstejä ei ole juuri nimeksikään, 1980-luvun aineistossa niitä on jo jonkin verran ja 1990-luvun alun vihkoissa entistä useammin.
2. Runovihkoperinne ei ole ainoa reviirinlaajennus. Seksuaaliteemojen esiintulo tyttöjen suullisessa perinteessä on nähtävissä myös seksuaalivitsien runsautena viime vuosina kerätyissä aineistoissa. (Esim. Suomalais-virolaisen lastenperinnekeruu 1992). - Tietoja tyttöjen ja naisten seksuaaliperinteestä varhemmilta vuosikymmeniltä on ollut käytettävissäni hyvin vähän. Johtuuko tämä keruun puutteesta vai perinteen olemattomuudesta, on selvittämättä. Eräät runovihkoihin kopioiduista seksiteksteistä ovat varhemmin kiertäneet mm. sotilasmuistioissa, joihin asepalvelusta suorittavat nuoret miehet kirjoittivat niitä. (vrt. Kokkinen 1980) - Folkloristit ovat käsitelleet lasten ja nuorten seurustelu- ja seksuaaliperinnettä esim. Anttila 1994, Bregenhøj & Johonson 1987, Kaivola-Bregenhøj 1991, Lipponen 1987, 1992a, 1996 Tahvanainen 1993, Virtanen 1970, 1972.
Apo, Satu 1986: Ihmesadun rakenne. Juonien tyypit, pääjaksot ja henkilöasetelmat satakuntalaisessa kansansatusaineistossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 446. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Apo, Satu 1990: Kansansadut naisnäkökulmasta: suuren äidin palvontaa vai potkut Lumikille? Teoksessa Nenola, Aili ja Timonen, Senni (toim.): Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 520. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1990.
Apo, Satu 1995: Naisen väki. Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Hanki ja jää, Helsinki.
Bregenhøj, Carsten & Johonson, Marie 1988 (toim.): Blodet droppar, blodet droppar! Skolbarns humor. Glimtar ur Ålands folkkultur 4. Hanko.
Carter, Erica 1984: Alice in the Consumer Wonderland. Teoksessa McRobbie & Nava, Mica (toim.): Gender and Generation. Youth Questions. MacMillan Publishers, Bath.
Drotner, Kirsten 1986: Flickkultur och ungdoms forskning - motstånd eller medspelare? Kvinnovetenskaplig tidskrift 7 (1986):1, 4-13.
Helve, Helena 1988: Tyttöjen maailma. "Mistä pienet tytöt on tehty?". Nuorisotutkimus Vol 6,4 (1988), 6-12.
Helve, Helena 1992: Tyttöjen kriittinen maailmankuva. Teoksessa Näre, Sari & Lähteemaa, Jaana (toim). Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Hukkila, Kristiina 1992: Tyttöjen ensimmäiset kokemukset ja käsitykset seksistä. Teoksessa Lähteemaa, Jaana ja Näre, Sari (toim). Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kaivola-Bregenhøj, Annikki 1991: Seksuaaliarvoitukset, kansanomaista erotiikkaa. Teoksessa Laaksonen, Pekka ja Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Kolme on kovaa sanaa. Kirjoituksia kansanperinteestä. Kalevalasauran vuosikirja 71. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kontula, Osmo 1991: Sukupuolielämän aloittamisen yhteiskunnallisista ehdoista. Tutkimuksia 14/1991. Sosiaali- ja Terveyshallitus, Helsinki.
Kontula, Osmo ja Haavio-Mannila, Elina 1993: Suomalainen seksi - tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo-Helsinki.
Koske, Mary 1988: Finnish and American Adolescent Fantasy and Humour: An Analysis of Personal and Social Folklore in Educational Context. Indiana University . UMI Dissertation Information Service, Michigan.
Lipponen, Ulla 1987: Kilon poliisi ja muita koululaisjuttuja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lipponen, Ulla 1990: Tyttöjen taputusleikki - feminiinistä kulttuuria? -Teoksessa: Aili Nenola ja Senni Timonen (toim.) Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 520, Helsinki.
Lipponen, Ulla 1992a: Ruusu ja rikkaruoho. Rakkaus tyttöjen runovihkoperinteessä. - Teoksessa Näre, Sari & Lähteemaa, Jaana, Sari (toim). Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lipponen, Ulla (toim.) 1992b: Usko toivo rakkaus. Tyttöjen runovihkoperinnettä (antologia). Jälkisana. English summary. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lipponen, Ulla 1996: Vitsikö vallan väline? Seksuaalisuhteet perhevitseissä. - Teoksessa Eeva-Liisa Kinnunen, Kaarina Koski, Riikka Penttilä, Minttu, Pietilä (toim.): Vitsistä videoon. Uusia kirjoituksia nykyperinteestä. (Tietolipas 146) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lähteenmaa, Jaana 1988: Tyttöjen suhde rockiin. kolme tulkintatapaa. Nuorisotutkimus Vol 6,4 (1988), 6-12.
Lähteenmaa, Jaana 1989: Tytöt ja rock. Tutkimuksia ja selvityksiä 2/1989. Kansalaiskasvatuksen keskus ry., Helsinki.
McRobbie, Angela & Garber, Jenny 1986 (1976): Girls and Subcultures: An exploration. Teoksessa Hall Stuarty, Jefferson, Tony (toim.): Resistance through Rituals: Youth Subcultures in postwar Britain.
McRobbie, Angela & Garber, Jenny 1991: Feminism and Youth Culture. From Jackie to Just Seventeen. The Macmillan Press Ltd. Houndmills, London.
Nenola, Aili 1986: Miessydäminen nainen. Naisnäkökulmia kulttuuriin. Tietolipas 102. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1986.
Nenola, Aili 1990: Sukupuoli, kulttuuri, perinne. Teoksessa Nenola, Aili and Timonen, Senni (toim.): Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 520, Helsinki.
Nenola, Aili 1993: Folklore and the Genderized World or Twelve Points from a Feminist Perspective. Teoksessa Anttonen, Pertti ja Kvideland, Reimund (toim): Nordic Frontiers: Recent Issues in the Study of Modern Traditional Culture in the Nordic Countries. NIF Publications 27.
Näre, Sari & Lähteenmaa, Jaana 1992: Tyttötutkimuksen palmikkoja punomassa. Johdanto. Teoksessa Näre, Sari & Lähteemaa, Jaana, Sari (toim). Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Penttinen, Kirsti 1983: Muistokirjan tarina. Werner Söderströn Osakeyhtiö Porvoo-Helsinki-Juva.
Pöysä, Jyrki 1988: Aids tappaa talossa ja puutarhassa. Teoksessa Järvinen, Irma-Riitta, Pöysä, Jyrki ja Vakimo, Sinikka (toim.): Monikasvoinen folklore. Helsingin yliopiston kansanrunoustieteen laitoksen toimite 8, Helsinki 1988.
Tirkkonen, Jarko, Hukkila, Kristiina ja Kontula, Osmo 1989: Tyttöjen ja poikien seksuaalikulttuurit. Teenage Girls`and Boys` Sexual Cultures. Lääkintähallituksen julkaisuja. Sarja Tutkimukset 15/1989. Publication of the National Board of Health, Finland. Series Original Reports 15/1989 Helsinki.
Topo, Päivi 1988: Kirjava tyttötutkimus. - Nuorisoturkimus, Vol 6,4 (1988), s. 51-58
Virtanen, Leea 1970: Antti pantti pakana. Koululaisten nykyperinne. Werner Söderströn Osakeyhtiö, Helsinki.
Virtanen, Leea 1972: Tytöt, pojat ja tykkääminen. Werner Söderströn Osakeyhtiö, Helsinki.
Virtanen, Leea 1988: Suomalainen kansanperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Virtanen, Leea 1990: Huoraksi nimittely suomalaisessa perinteessä. Teoksessa Nenola, Aili and Timonen, Senni (toim.): Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 520, Helsinki.
Vuori, Jaana 1988: Tyttöjen "yhden illan jutut" ja kaksinaismoraali. Nuorisotutkimus, Vol 6,4 (1988), 34-41.
Kokkinen, Sakari 1980: Sotilaiden laulu- ja muistovihkot - muistoja sotilasajoilta. Sidos 288. Käsikirjoitus. Pro seminaariesitelmä. Helsingin yliopisto. Folkloristiikan laitos.
Penttinen, Kirsti 1971: Muistokirjakäytänne Suomessa. Sidos 217. Lisensiaattityö. Helsingin yliopisto. Folkoristiikan laitos.
Tahvanainen, Helga 1993: Listat. Tykkäämisen mittarit lastenperinteessä. Pro seminaariesitelmä. S 418. Helsingin yliopisto. Folkloristiikan laitos.
Vuori, Jaana 1987: Hetken huvin ja loppuelämän tähden. Näkökulmia nuorten seurusteluun ja rakkauskäsityksiin. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Ulla Lipponen, FM
Tutkija
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Helsinki