Historioitsijoiden hahmottama länsimaisen kulttuurin vanhuskuva on kaksijakoinen: toisaalta on arvostettu vanhenemisen mukanaan tuomaa elämänkokemusta ja tiedon hallintaa, toisaalta on pelätty ja inhottu iän myötä rappeutuvaa ruumista. (Minois 1989, 304-307). Dualistinen ihmiskäsitys, jako henkiseen ja ruumiilliseen ihmiseen on korostunut vanhuuden kohtaamisessa; henkisyys on nostettu vanhuuden hyveeksi, kun taas ruumiillisuuteen ja sen myötä vanhuuden seksuaalisuuteen on suhtauduttu korostuneen torjutusti. "Normaali" seksuaalisuus on länsimaisessa kulttuurissa tarkoittanut heteroseksuaalista yhdyntää, jonka tavoitteena on jälkeläisten tuottaminen. Niinpä myös seksuaalitutkimuksessa on viime vuosikymmenille asti rajoituttu vain tiettyjen aikuisikäryhmien tutkimukseen. Nuorten seksikäyttäytymisen tutkimusta ovat rajoittaneet moraalikäsitykset, vanhempien taas usko ikääntyneiden epäseksuaalisuuteen. (Ronkainen 1994, 184; ks. Weg 1983.)
Folklore on se kulttuuristen ilmausten alue, joka tarjoaa usein kirjallisia lähteitä paremman mahdollisuuden tutustua ns. tavallisen kansan ajatteluun ja maailmaan. Folkloren avulla voidaan käsitellä niitäkin asioita, joista muuten kuuluu vaieta ja jotka kuitenkin askarruttavat ihmisen mieltä. Viime vuosina juuri seksuaalisuuden ja sukupuolitutkimuksen alueella on nostettu näkyviin uusia, myös vanhenemiseen liittyviä näkökulmia. Esimerkiksi Satu Apo on tuonut esiin talonpoikaisen erotiikan eri puolia kiinnostavassa tutkimuksessaan Naisen väki (1995), ja todennut suomalaisen kansanrunouden seksuaalista diskurssia tarkastellessaan, että fyysiseen naiseuteen kytkeytyneet tabut koskivat pääosin hedelmällisyysikäisiä naisia. Nuorten ja ikääntyneiden naisten sosiaalinen liikkumavara oli selvästi laajempi. Apon tulkinnan mukaan ikääntyneen naisen ruumista ei enää mielletty vaaralliseksi eikä vaaranalaiseksi (Apo 1995, 36-37). Samantyyppiseen arvioon päätyi myös Ulrika Wolf-Knuts (1990) ikääntyneiden ruumiinpesijänaisten asemaa analysoidessaan. Wolf-Knutsin mukaan ruumiinpesijöinä toimivat ikääntyneet naiset olivat naisellisuutensa suhteen neutraaleja; heissä yhdistyvät elämän ääripisteet elämä ja kuolema, mies ja nainen, mikä koettiin erityisenä vahvuutena. Vanhenemisen naiselle mukanaan tuoma vapautuminen "ruumiillisuuden vankilasta" ja heidän sosiaalisen asemansa muuttuminen on nostettu esiin myös kulttuureja vertailevassa tutkimuksessa (Gutmann 1977).
Kaskutekstin, kuten muunkin humoristisen perinteen tulkinnassa on omat ongelmansa (ks. Knuuttila 1996). Lähden tarkastelussani siitä Seppo Knuuttilan havainnosta, jonka mukaan kaskuissa usein käsitellään niitä ristitiitaisia käsityksiä ja asioita, jotka herättävät monenlaisia tunteita ja tulkintoja niin kertojissa kuin kuulijoissakin (Knuuttila 1992, 143-144). Kaskutekstin voi nähdä monitasoisena ja monenlaisiin näkökulmiin kytkeytyneenä: kaskuissa viitataan yhteiseen kokemusmaailmaan, jota tulkitaan yksilön kannalta. Kaskukerronnassa voi nähdä ristiriitaistenkin elementtien kohtaavan.
Olen käynyt läpi erilaisia, pääosin viime vuosisadan loppukymmeniltä 1980-luvulle arkistoon tallennettuja kaskukokoelmia.(1) Lukiessani olen tarkkaillut kaskuja ja kaskunomaisia kertomuksia, joissa nainen esiintyy. Näistä olen kiinnittänyt erityistä huomiota niihin, joissa toimijana tai toiminnan kohteena on vanhaksi määritelty nainen. Olen hahmottanut ikääntyneen naisen asemaa ja kuvaa suhteessa naisen ja vanhan miehen rooleihin. Näissä suhteissa ja rooleissa esiintyy vain harvoin tunteiden kuvausta tai romanttisen rakkauden ilmaisuja. Kerronnallisesti yksinkertaiset ja lyhyehköt kaskukertomukset pysyttäytyvät konkreettisessa ja yksinkertaisessa ilmaisussa; kaskujen tapahtumien kontekstina on reaalimaailma (Knuuttila 1982, 114). Kaskukertomus jäsentyy usein kahden vastakkaisen toimijan tai toimijaryhmän välisen jännitteen tarkastelulle. Niissä peilautuvatkin sosiaalinen eriarvoisuus ja yhteismitattomien asioiden kohtaaminen. (Knuuttila 1978, 10.) Seksuaalisuudesta kaskut kertovat tyylilleen ominaisesti: suoraan ja huumorin keinoin.
Miten vanha nainen löytyy seksuaalikaskustosta?(2) Kuka on vanha? Kysymykseen vastaaminen kietoutuu tekstitulkinnan ongelmiin, koska iän määrittämisessä käytetään kerronnassa erilaisia keinoja ja ylipäätään eron tekeminen eri-ikäisten naisten välillä vaihtelee kertomuksissa. Erilaisten ikärajojen määrittäminen "nuorelle" tai "vanhalle" iälle on aikaan ja kulttuuritaustaan sidoksissa oleva ilmiö, määritykset saattavat vaihdella myös eri määrittelijöiden näkökulman mukaan.(3) Useimmiten vanhaan naiseen viitataan pejoratiivisella termillä, kuten akka, ämmä, muija, eukko, mutta naisen ikä on kuitenkin pääteltävä tekstikontekstista. Olen tässä pyrkinyt huomioimaan juuri ne kaskut, joissa naisen vanhuus eksplisiittisesti ilmaistaan käyttäen esimerkiksi nimityksiä vanha akka, vanha muija, mummo, vanha emäntä. Kuitenkin huomaan, että olen valikoinut joukkoon kaskuja, joissa iän määrittely perustuu tekstin tulkintaan, eli en ole voinut täysin pysyttäytyä alkurajauksessani.
1. Vanhat akat kirkossa. Kyselevät toisiltaan, vieläkö teillä tehdään yötöitä.
SKS. Joutsa. KFH ja KVP 177. 1888. - ML.(4)
Tästä aihelmasta olen löytänyt kaksi versiota (esimerkit 1 ja 2). Vanhat naiset kohtaavat kaskussa kirkossa (kirkonmäellä), julkisessa tilassa, joka on kaskujen toimintapaikkana merkittynyt yleensä ihmisten kohtauspaikaksi, juoruilun ja ajatustenvaihdon areenaksi. Yllättävänä keskustelunaiheena on "yötöiden" teko. Sinänsä aihe ei viittaa pelkästään miehen seksuaaliseen kyvyttömyyteen, vaan tekemättömyys voi johtua myös naisen haluttomuudesta näihin puuhiin. Keskustelu voisi näin olla kuvaus naisten todellisesta puhetilanteesta, joka naurattaa sitä sattumoisin kuulemaan joutunutta miestä. Kiinnostava on käsite "yötyö", joka ilmaisee sukupuoliyhdynnän kokemista raskaaksi tai ainakin välttämättömäksi pahaksi, työksi. Kokevatko kaskun vanhat naiset asian näin?
Huumorin ydintä tästä lausahduksesta on vaikea paikantaa: ehkä sen on tuottanut kerrontatilanteen konteksti. Kenties humoristiseksi on koettu "vanhojen akkojen" ilmaisema kiinnostus seksiasioita kohtaan, joka sinänsä naurattaa kertojaa. Kenties hauskaa on keskustelun käyminen kirkossa. Joka tapauksessa on selvää, että kertomuksen avulla pohditaan naisen kiinnostusta seksielämään vanhuudessa. Samaan pohdintojen kenttään liitän seuraavan, melkein 70 vuotta myöhemmin tallennetun toisinnon:
2. Kaksi muijaa tapasi toisensa kirkonmäellä. Toinen valitteli miehensä saamattomuutta ja kysyi:
"Kuinkas se siun mieheis vielä kykenee?"
"Aina se antaa niin ettei sitä enää kärsikkää -kääkää", ylisti toinen muija aviollista yltäkylläisyyttänsä.
SKS. Nokia, Koskenmäki. AR 3933. 1957. - OS.
Kertomus kuuluu selkeästi vanhuuskaskuissa tuotettuun "potenssikeskusteluun". Naisten ikää ei kertomuksessa määritetä, mutta miehen ikääntymiseen viittaa toisen naisen valitus miehensä saamattomuudesta seksiasioissa. Tulevaisuuden oletusarvona näyttääkin olevan miehen seksuaalisen kyvyn heikkeneminen, mihin viittaa kysymyksen muoto (vielä kykenee?). Toinen nainen sen sijaan ilmoittaa saavansa seksiä liikaakin, enemmän kuin itse haluaisi. Kuvaako kertomus siis kahden naisen näkökulman seksuaalisuuteen siten, että toinen haluaisi, mutta toinen saa liikaakin? Vai onko kertomuksen huumori kahden yhteenkuulumattoman asian yhdistämisessä: vanhat naiset / seksielämän yltäkylläisyyttä ylistävä vastaus? Vai voisiko naurettavana seikkana korostua naisen änkyttävä vastaus, lemmenkylläisen vanhan naisen ilmaisema miehensä ylistys, joka muuttuu valitukseksi liiasta aktiviteetista? Tulkitsee kertomusta miten päin tahansa, on selvää, että kertomuksen toimijoina ovat naiset, jotka tuovat esiin miehen seksuaalisen kyvyttömyyden mahdollisuuden vanhuudessa ja tälle ikäänkuin vastakohtana naisen tyydyttämättömyyden tai ainakin sen mahdollisuuden. Kenties kertomus heijastaakin vanhenevien miesten pelkoa tulevaisuutta kohtaan, jota hahmotetaan tällaisia kaskuja kertomalla.
Kolmannessa kaskuesimerkissä kuvastuu selvemmin miehinen kokemus ja näkökulma (7 toisintoa). Siinä vanha pappi tai rovasti yrittää nostattaa lempeä nuoren, eroottisesti kiihottavan partnerin kanssa, mutta epäonnistuu. Rovastin ollessa päähenkilönä korostuu ylemmän sosiaaliluokan tapojen kuvaus. Implisiittisesti rouvaa syytetään tapahtuneesta, koska hän ei ole miehelleen riittävän kiinnostava sytyttääkseen miehen eroottiset tunteet konkreettiseen aktiin; oletuksena on, että nuori nainen voi korjata tilanteen(5). Toisaalta rouvan aktiivisuus parantamistoimissa voi kuvastaa myös hänen haluaan: kenties miehen seksuaalisen kyvykkyyden palautuminen tuottaisi rouvallekin iloa? Yrityksestä kuitenkin seuraa alistuminen miehiseen kohtaloon, mistä vanhenevan miehen huokaus Jumalalle. Onko kertomuksen humoristinen ydin vanhan miehen alistumisessa kohtaloonsa, yrittämisen epätoivossa vai rovastin seksihalujen koomisuudessa?
3. Vanha rovasti ei enää kykene lempimään vaimoaan, mutta arvelee vielä kiihtyvänsä nuoren kanssa ja pyytää sitä talousapulaiselta. Rouvan neuvosta talousapulainen suostuu. Rovasti silittelee tytön lintua, huokaisee ja sitten rukoilee: "Ota herra halutki, kun olet voimatki ottanut".
SKS. Säyneinen. PM. KT 154:9. 1938.
Vanha nainen voi toimia vieläkin aktiivisemmin miehensä impotenssin parantamiseksi. Seuraavassa yksittäisessä kaskukertomuksessa kuvataan lähtötilanne enempää selittelemättä, ilmeisesti kulttuuristen odotusten mukaisesti: vaari ei kykene enää yhdyntään ja muori kärsii puutetta. Neuvokas muori ei kuitenkaan jää odottamaan, vaan tarttuu tositoimeen. Kertomuksessa kuvautuu naisen voimakas tarve ja sen tyydyttäminen; toisaalta naisen toiminta määrittyy hyvin arkiseksi, ikäänkuin ruuanlaiton tai kahvikeiton välillä tehtäväksi normaalitoimenpiteeksi. Vanha nainen on kertomuksessa aktiivinen ja päättäväinen, vanha mies on sen sijaan varsin tahdoton (ja kyvytön) toimenpiteiden kohde. Tätä korostaa kertomuksesta puuttuva kaskuille tyypillinen dialogi; toiminta kuvataan ulkopuolisen kertojan näkemänä, jolloin kumpikaan toimija ei saa esittää näkemystään tapahtuneesta. Humoristinen ydin lienee vanhan naisen seksi-innokkuudessa ja neuvokkuudessa. Myös tilanteen kuvauksen voi hahmottaa koomiseksi (vaari lämmittelee takapuoltaan tulen loisteessa, muori vetää vaarin kiireellä sänkyyn). Kertomuksesta voi myös hahmottaa tausta-ajatuksen, joka kiteytyy seuraavasti: vanhan naisen ei ole hyvä elää seksuaalisesti tyydyttymättömänä, mies voi naisen aktiivisuuden myötä poistaa naisen kärsimyksen:
4. Vaarin oli lakannut seisomasta ja muori kärsi puutetta. Mutta kerran, kun vaari lämmitteli takapuoltansa tulen loisteessa, hänen kullinsa nuorentui nousemaan. Muori veti kiireellä vaarin sänkyyn. Matkalla kulli kumminkin jäähtyi ja painui alas.
Muori talutti vaarin uudestaan lämmittelemään. Kulli nousi vielä, mutta matkalla sänkyyn se norpahti.
Nyt muori huomasi: hän paahtoi vaarin kullin pystyyn, otti astiaan hiiliä ja piti niitä vaarin haarain tuntumassa, kunnes sai hänet sänkyyn.
Jo muori pääsi kurjuudestansa.
SKS. Sotkamo, Heinämäki. AR 5856. 1957. - JH.
5. Vanha vaivaismummo rehahtaa nauramaan itsekseen. Kun kysytään syytä, hän selittää: "Miule juohtu vielä mielee häistä piästyy ensimäine yö".
SKS. Sortavala. HJ. 9. 1936. - KP. 76 v.
Tässä lyhykäisessä 76-vuotiaan miehen kertomassa kaskussa huumorin elementin tuo vanhan naisen ilmeisesti poikkeukselliseksi ja yllättäväksi osoittautunut muisteluaihe: sukupuolielämä nuoruusvuosien avioliiton alkuaikoina. Muissakaan toisinnoissa tapahtumaa ei kommentoida eikä sen yhteyttä muuhun kerronta-ainekseen tuoda esiin. Seuraavassa toisinnossa on kuitenkin kiinnostava kommentti, jossa korostuu seksielämän muistamisen positiivinen tulkinta; läsnäolevat tulkitsevat muistelun elämän ja viriiliyden merkiksi:
6. Vanha akka halutaan tappaa. Rupeaa nauramaan. "Midäbö sie nagrat maammo?" "Nagran miehel mendyy ensimäisty yödy". Ei tapeta kun muistaa vielä sen.
SKS. Tulemajärvi. HH 2246. 1943. - SP s. 1862.
Kertoja on tallennushetkellä ollut 81-vuotias mies, kerääjä on poikkeuksellisesti ollut nainen. Lemmenyön muistelun tematiikka on tässä kertomuksessa ilmeisesti yhtynyt kaskutyyppiin "vanhus jätetään pois hengiltä", jossa viranomainen ilmoittaa perheen vanhimman saavuttaneen sen iän, jolloin ns. henkirahaa ei enää tarvitse hänestä maksaa. Perhe tulkitsee tiedon vanhuksen tappokäskyksi, josta seuraa kuoleman valmistelu. Tässä erityisessä toisinnossa on kuitenkin kiinnostava loppu: vanhus välttää kuoleman, koska muistaa vielä vanhoja seksiasioitaan.
Seuraavassa keskustelussa pohdinnan kohteena on vanhan naisen halu (2 toisintoa). "Puolpitoset" naiset tai koulupojat aprikoivat, miten kauan naisen kyltymättömyys seksiasioissa jatkuu. Asiaa tiedustellaan 82-vuotiaalta (toisessa kertomuksessa 70-vuotiaalta) naiselta, joka käskee kysymään vanhemmilta. Humoristisen idean kertomukseen tekee naisen vastaus: kieltäessään asian koskevan itseään, hän samalla ilmaisee omien seksihalujensa jatkuvan. Vanha nainen on kummassakin kaskussa kuvattu tarkasti iältään; esimerkkikaskussa naisen vanhuutta on vielä korostettu (hampaattomuus, "vähä henk pihisi"). Tämä tukee humoristisen käänteen esiintuloa, jossa nainen kuvataan paitsi vanhaksi, myös epäeroottiseksi ja silti seksuaaliseen kanssakäymiseen halukkaaksi. Vanhan naisen mahdollisuudet saada miehinen seksikumppani osoitetaan näin toivottomiksi:
7. Naist keskustelluot jot kui kauva naisel on ruumiillist himot. Hyö on kaik vast sellasii puol pitosii naisii. Asja on tärkijä ja kauvas kantone. Sillo tulluoki tietä myöt 82 vuotine hampuato ämmä. Hyö uteluot hänelt jot millo naiselt loppuu mieheikävä. Ämmält vähä henk pihis, sut-sut sai suhautetuks:
"Kysykiä vanhemmalt!" "Em mie sitä tiije."
SKS. Sakkola, Petäjärvi. VP TK 77:39. 1961. Muistiin merkitty Vesilahti 1960.
Ylöjärvellä vuonna 1960 muistiinpannussa toisinnossa yhdistyvät sekä mummon seksielämän muistelu että naisen halujen jatkumisen pohdinta. Perheessä ihmetellään tällä kertaa 90-vuotiaan mummon yksinnauramista, johon saadaan esimerkkien (5) ja (6) kaltainen vastaus. Joku tiedustelee mummolta, ymmärtääkö tämä vielä seksiasioiden päälle. Mummo pyytää tiedustelemaan asiaa vanhemmilta ihmisiltä, jotka paremmin tietävät, milloin halut loppuvat (vrt. esimerkki 7). Kertomuksen tehokeinona on käytetty "muistelijamummon" korkeaa ikää, mikä korostaa naisen seksihalujen jatkuvuutta läpi koko iän. (SKS. Kaukola, Koverila. PI TK 23:54.)
Mummo tai vanha nainen voi kaskuissa myös muistella entistä seksielämäänsä aviomiehen haudalla. Haudalta poistuvan vanhan naisen hameenhelmaan tarttuu kuivunut kanervan oksa, minkä tämä tulkitsee eläessään viriilin aviomiehen seksuaalisen halun ilmaukseksi. Nainen myhäilee miehen olevan kuolleenakin entisensä. (Knuuttila 1978, 66.) Toisessa kertomuksessa mummo tarkastelee miehensä kuollutta ruumista ja havaitsee ennen niin suurien sukupuolielinten painuneen hyvin pieniksi. Kertomuksen päättää naisen nauru, joka syntyy yhteisen "lustinpidon" muistamisesta. (SKS. Kaukola, Koverila. PI TK 23:142. 1961.)
"Seksiasiat mielessä"-kaskuissa vanha nainen siis pohtii ja muistelee seksielämäänsä. Niistä välittyy hyvin positiivinen suhtautuminen sekä seksuaalisuuteen että sukupuolisen kiinnostuksen jatkumiseen. Naiset muistavat kaivaten ja iloisina entistä sukupuolielämäänsä.
Seuraavissa toisinnoissa käsitellään vanhan naisen seksuaalisten halujen jatkuvuutta. Ensimmäisessä esimerkissä vanha nainen haluaa itse yhdyntää nuoremman miehen kanssa:
8. Mäkinen palasi metsätöistä ja poikkesi tullessaan semmoiseen mökkiin, missä asui yksinäinen vanha mummu. Siinä juotiin kahveeta ja puhuttiin kaikkia ja viimein puhe meni naimiseenkin, niin mummu sanoi:
- Kyllä sitä minultakin saat, jos näin vanha vittu kelpaa.
- No, mikäs siinä, voihan sitä koittaa.
Kyllä se vähän jo kuivaa oli, sanoi Mäkinen, mutta kun oli pitkän aikaa ilman ollut, niin kyllä sitä resun veti. Annoin sille viisi markkaa rahaa. Mutta, sano, ei nauru pahaa tehnyt, kun mummu sanoi:
- Olen 70 vuotta istunut rahakirstun päällä ja nyt vasta sen huomasin.
(Holtari ym. 1970, 227.)
Esimerkissä korostuvat lyhyet, ytimekkäät ja arkisuutta korostavat ilmaisut. Vieras mies ja vanha nainen kohtaavat ja keskustelevat seksistä kuin mistä tahansa vieraan kanssa yleensä keskusteltavasta aiheesta. Yksinäinen vanha nainen tarjoaa itseään vieraalle seksipartneriksi kuin tarjoaisi kahvia tai yösijaa, ja mies ottaa tarjouksen vastaan. Vanha nainen ryhtyy yhdyntään ohikulkevan miehen kanssa ja saa arvion ruumiistaan sekä kyvykkyydestään yhdyntään. Kuvaako miehen maksama rahasumma (5mk) halveksuntaa vai arvostusta, on nyt mahdotonta päätellä. Sanamuodot "annoin sille" saattaisivat viitata miehen säälin tai halveksunnan tunteen korostamiseen. Nuoremman miehen näkökulmasta esitetty kasku kuvaa vanhan naisen käypyyttä seksipartnerina paremman puutteessa. Huumorin ydin lienee tässä kertomuksessa tapahtumien luontevuudessa sekä niitä seuraavassa mummon kommentissa, jossa mummo harmittelee nuorempana käyttämättä jäänyttä ansaitsemismahdollisuutta, prostituutiota. Mummu vaikuttaa kuitenkin tapahtuneeseen tyytyväiseltä.
Mummo tai mummu esiintyvät kaskukielessä yleisesti vanhaan naiseen viittaavina nimikkeinä. Seuraavan kaskukertomuksen humoristinen koodi paikantuu kuitenkin mummo-sanan merkitykseen isoäidin synonyymina:
9. Isä ja poika tekivät heinää hikihatussa. Pojalle tuli naimakuume ja hän sanoi isälle:
- Anna rahaa, lähen kaupunkiin. Naimista pitää saaha.
Tuosta isä nuhtelemaan, että ei mitenkään jouda kun on kuivaa heinää niin paljon korjattavana. Mutta poika ei hellittänyt. Niin piti isän antaa rahaa. Poika meni kotiin ja alkoi joutua matkalle. Siitä mummo kyselemään:
- Minne nyt näin hyvänä heinänkorjuupäivänä?
- On meno, poika vastasi, naimista pitää saaha - lähen kaupunkiin.
- Ota minulta, niin pääset töihin.
Niinpä poika tyrkki mummoa ja lähti takaisin töihin. Siitä isä ihmettelemään, miten niin pian selvisi. Poika vastasi:
- Eihän sitä tarvitse hakea kaupungista, sitähän on kotona. Minä panin mummoa.
Tuostahan isä kiivastui, tarttui poikaa päävillaan ja sanoi:
- Sinä panit minun äitiäni!
- Elä hyvä isä, olethan sinäkin minun äitiäni takunnut kolmattakymmenettä vuotta, enkä ole kertaakaan tarttunut sinun tukkaasi, sanoi poika.
(Holtari ym. 1970, 226-227.)
Kertomuksen päähenkilö on mummon pojanpoika. Näkökulma seksiin on varsin käytännöllinen: mummo tarjoaa itseään seksikumppaniksi pojanpojalleen, jotta tämä palaisi pian jatkamaan kiireellistä heinäntekoa. Nuori mies ei mitenkään kommentoi aktia mummon kanssa, ei pilkkaa, arvostele tai kiittele mummoa: hän vain "tyrkkii" tätä. Mummo asettuu kenen tahansa naisen asemaan, kohteeksi, jonka avulla mies voi tyydyttää halunsa. Mummon omaa halua ei kertomuksessa tuoda esiin, enemmänkin kyseessä on käytännön järjestely; pojanpojan kanssa makaaminen on järkevää siinä missä muutkin arkisen elämän ratkaisut. Humoristisen käänteen kertomuksessa tuottaa ei ainoastaan mummon ja pojanpojan välinen seksuaaliakti ja sen kuvaaminen arkisena, vaan myös isän nolaaminen. Poika osoittaa isälleen, että kumpikin miehistä ollut yhdynnässä toisen äidin kanssa ja siten asettanut toisen häpeälliseen asemaan.
Vanha nainen voi myös päätyä seksikumppaniksi petoksen tai vahingon kautta, vanhan naisen tätä ennalta suunnittelematta. Seuraavassa kertomuksessa vanhan ja nuoren naisen kyky seksikumppanina asetetaan vastakkain. Jätkä kertoo muille miehille viikonlopun kokemuksestaan. Hän on pimeässä, vieraassa talossa sukupuoliyhteydessä vanhan naisen kanssa luullen tätä talon tytöksi. Nuoria naisia rakastelemaan tottunut mies on tyytyväinen aktiin, kunnes totuus aamulla paljastuu.(7) Vaikka kertomuksen mies saa vanhalta naiselta ylistävän arvion yöllisistä töistään, häpeää mies tapahtunutta ja luikkii karkuun. Vanha nainen näyttäytyy jälleen kerran tyytyväisenä päästyään miehen kanssa yhdyntään. Olennainen käänne kertomuksessa on naisen kommentti yöllisestä toiminnasta: vanhan naisen seksitarpeen tyydytys kääntää miehisen seksinautinnon häpeäksi. Kahvin juomatta jättäminen kiireen merkkinä korostaa kertomuksen häpeä-kokemusta.
10. - - Oli kylvyn jälkeen, kun läksin hiihtoa jallittamaan semmoselle selkoselle, jossa tiesin nuoria naisia olevan. Menin sitten erääseen taloon, jossa luulin olevan sitä pystyyn suolattua lihaa. Ja olihan sitä. Ensin minä vähän aikaa käppäilin oven ja ikkunan takana. Mutta tuli kylmä ja silloin minä päätin, että kävi miten kävi, sisälle menen. Pirtti oli kylmä kuin mikäkin. Kun oli pimeä, minä etsin käsikopelolla vähän lämpimämpää paikkaa. Ja löytyihän uuni, joka oli vähän haalea. Uunin perässä oli sellainen kolo, sola, johon ajattelin mennä lämmittelemään, ennen kuin yritin kamariin tyttäriin. Elähän huolikaan, kun kädet osuivat siinä uunin perässä semmoseen lämpimään möhkäleeseen. Minä tietenkin heti kopeloimaan ja hoksin, että täällähän se kuvatus jo oottaa minua. Kun olin tarpeeksi tehnyt sitä hommaa niinkuin mies, menin sinne pirtin perälle sänkyyn nukkumaan. Olin onnellinen työstäni. Aamusella pimeällä sitten heräsin, nousin ja menin istumaan oven korvan tykö penkin nurkalle. Toivoin, että tyttö antaa aamukahvia, kun on pitkä taival eessä. Kun keittiön ovi aukeni, pirttiin tuli vanha homeperse muori pikkuinen kiihi kädessä. Se sanoi mulle:
- No niin, nuori mies, tuuhan nyt kahville. En ole seitsemäänkymmeneen vuoteen saanut niin hyviä hurahduksia kuin sulta sain viime yönä.
Minulle tuli niin kiire, että en joutanut juomaan kahvia.
Holtari ym. 1970, 225-226.)
Mummon huijauksesta yhdyntään on kyse seuraavassakin kertomuksessa, mutta sitä kehystää kuvaus vanhan naisen seksuaalisesta himosta ja sen tyydyttämisestä lehmän kanssa. Mummon huijauksen edellytyksenä on tämän heikkonäköisyys: mummo ei erota kellokaulaista lehmää kellokaulaisesta miehestä. Lopputulos on kuitenkin naisen kannalta sama. Kumpikin osapuoli nauttii yhdynnästä, myös kertojana toimiva jätkämies. Huumori asettuu kertomuksessa kahtaalle: toisaalta vanhan naisen seksuaalisen aktiivisuuden alueelle (lehmän ja vanhan naisen eroottisluonteinen suhde), toisaalta miehen tekemän huijauksen onnistumiseen. Mummo nolataan tämän tietämättä, mutta kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä:
11. - - Minun vonkani kohdalla oli mökki, jossa asui vanhempi nainen. Yksin hän asui ja oli melkein sokea. Lehmä hänellä oli, jota hoiti ja myi miehille maidon. Lehmä kävi jo ulkona aitauksessa mökin luona. Eräänä päivänä oli minun vuoroni käydä maidolla. Menin mökille ja mennessäni seurasin mummon puuhaa, kun hän leipäpalan kanssan houkutteli lehmää navettaan. Ovi jäi auki. Vähänäköinen mummo ei huomannut minua, vaikka olin lähellä. Näin, kuinka mummo kävi mahalleen karsinan aidalle hameet kainalossa ja perse paljaana. Pisti leipäpalasen jalkojensa väliin, tavaransa rakoon ja lehmä kielellään sitä pois onki nuollen tavaran puhtaaksi. Kun nuoleminen loppui, mummo hyväili lehmää, tarinoi sille ja sitten lypsi. Minä sain maitoa itselleni ja toisille miehille myös.
Minulle juohtui joella olleessa mieleen, että onnistuisiko minun pettää mummoa ja koitella, veiläkö mummon tavara on käyttökelpoinen. Tekisikö tuo minkä säväyksen? Kun tuuleen takia kulki joessa vähän puuta, eikä vongassa ollut mitään tekemistä, läksin kokeilemaan tuuriani mökille. Mennessäni otin kellon lehmän kaulasta ja kalisutin sitä navetan luona. Mummo tuli navetalle päin leipäpalanen kädessä ja haasteli:
- Aikaseenpa sinä nyt tulit kotiin, tule nyt navettaan, tule, tule, ptrui, ptrui.
Olin navetan kupeella ja odotin kunnes mummo oli odotusasennossaan. Kalisutin mennessäni kelloa ja avasin housuni napit auki. Kalu seisoi kuin Jyrin päivä. Vedin palasen pois mummon tavarasta, työnsin sinne omani ja aloin hangata. Hyvälle kai tuntui mummosta, jos minustakin, kun alkoi kehua:
- Kylläpä minun Liekuna-lehmälläni on nyt aika kielen mällykkä.
Vähällä oli, ettei nauru päässyt. Jaksoin kumminkin hillitä itseni ja tein toimitukseni loppuun saakka. Housut näpissä peräännyin heti ulos ja poistuin etemmäksi kelloa kolisuttaen, ettei mummo huomaisi minua. Huuteli perääni, että käyhän vielä vähän syömässä, tule sitten lypsettäväksi. Tullessani pistin kellon lehmän kaulaan, ja tulin vonkaani. Kukaan ei huomannut mitään.
(Holtari ym. 1970, 281-282.)
Miten kaskutekstit vanhan naisen seksuaalisuutta käsittelevät? Kaskuja ei tule pitää etnografisena dokumenttina, eikä niiden tulkinnassakaan saa liialti olettaa suoraa yhteyttä todellisuuteen. Pelkän tekstin tasolla tarkasteltuna vanhat naiset pohtivat sukupuolielämäänsä ja ovat siitä kiinnostuneita. Vanhan naisen seksuaalisuus näyttäytyy jatkuvana tyydyttämättömänä haluna ja pyrkimyksinä puutteen poistamiseen. Naiset ovat kertomuksissa aktiivisia ja toimeliaita, kun taas vanhoilla mieshahmoilla ei juurikaan ole mahdollisuuksia toimia seksuaalisuuden areenalla. Sen sijaan nuoremmat miehet asettuvat kaskuissa naisen tyydyttäjän rooliin. Tämä nuorten ja vanhojen miesten välinen eriarvoisuus voisikin selittyä käyttötilanteesta - ehkäpä nuoret miehet kertovat eroottisia vanhuuskaskuja toisaalta pohtiakseen omaa tulevaa, ehkä pelottavaksi koettua vanhuuttaan, toisaalta kenties horjuuttaakseen vanhempien miesten asemaa tekemällä heidät naurunalaisiksi ja säälittäviksi?
Vanhemman seksuaalikaskuston kerrontatilanteiden hahmottaminen perustuu pitkälti olettamuksiin, sillä kerrontakonteksteista on valitettavan vähän muistiinpanoja. Amerikkalaisessa tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että seksuaalisuus eli lähinnä kyvyttömyys tai korostunut kyvykkyys yhdyntään osoittautui suosituimmaksi aihepiiriksi vanhusten keskinäisessä vitsailussa (Palmoren 1986, 112 mukaan Richman & Tallmer 1976). Havainto voisi viitata siihen, että vanhat ihmiset itsekin viljelevät seksuaalihuumoria ja pitävät näin tärkeänä keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Seksuaalikaskujen kerrontaa voi myös vanhojen ihmisten keskuudessa pitää yrityksenä luoda eroottista ilmapiiriä (vrt. seksuaaliarvoitusten kerronta) tai ainakin vaihtaa käsityksiä ongelmallisesta aiheesta.
Seksuaalikaskuissa vanha nainen esiintyy niin toiminnan kohteena kuin halukkaana partnerinakin; vanha nainen voi olla kyvykäs, kohtuullinen tai vastenmielinen seksikumppani nuoremmalle miehelle. Antavatko kaskut siis naisen vanhuudesta negatiivisen kuvan? Humoristinen seksuaalikerronta on useammassakin tutkimuksessa todettu seksistiseksi ja naista alentavaksi (ks. Kinnunen 1996, 113-114). Myös amerikkalaiset vanhustutkijat ovat tulkinneet vanhuushuumorin pääosiltaan sekä seksistiseksi että ageistiseksi. Vanhat naiset ovat harvemmin kertomusten toimijoina ja tällöinkin heidät on esitetty hyvin negatiivisessa valossa. Vanhuushuumori korostaa vanhuuden heikkenemistä ja luopumista. Seksuaalisuus on yksi tämän huumorin keskeisistä teema-alueista. (Richman 1977; Davies 1977; ks. Palmore 1986.) Ongelmana näissä amerikkalaisissa asennetutkimuksissa on kuitenkin kovin yksioikoinen huumorin merkitysten tulkinta, sillä seksuaalihuumoria sisältäviä tekstejä on tarkasteltu pelkästään tekstin tasolla, huomioimatta kerrontatilanteen, kuulijoiden ja kertomusten käyttöön liittyvää problematiikkaa.
Seksuaalikaskustoon näyttää olennaisena kuuluvan avoimmuuden ja suoruuden kieli: asioista puhutaan oikeilla nimillään, arkisesti ja kiertelemättä. Tämä onkin yksi kaskukertomusten viehätystä ja samalla huumorin koodistoa tuottava piirre. Vieraan seitsenkymppisen naisen kanssa keskustellaan "naimapuuhista" kuin mistä tahansa asiasta, käydäänpä itse toimintaankin sen kummemmin kyselemättä. Kuvastaako tällainen suoruus vanhan naisen alistamista? Onko vanha nainen nuorille miehille seksuaaliobjekti, kuten nuoret naiset usein seksuaalihuumorissa ovat? Onko vanhan naisen ilmaisema seksuaalinen halukkuus häpeällistä?
Humoristinen koodi tuotetaan kertomukseen ambivalenssin avulla (ks. Knuuttila 1996, 37-46). Ulf Palmenfelt onkin todennut oman laajan vitsiaineistonsa pohjalta, että vanhoja ihmisiä käsittelevä seksuaalikomiikka syntyy rikkomalla oletuksemme vanhojen ihmisten epäseksuaalisuudesta. Naurun herättävä inkongruenssi syntyy pelkästä vanhojen ihmisten ja seksiaihelmien poikkeuksellisesta yhdistämisestä: seksi ja vanhuus eivät kuulu kulttuurissamme yhteen. (Palmenfelt 1996, 138-142.) Victor Raskinin tutkimukseen tukeutuen Seppo Knuuttila puhuu seksuaalikomiikasta vastakkaisten skriptien järjestelmänä. Raskinin mukaan eroottisen huumorin keskeinen ulottuvuus on seksuaalisen ja ei-seksuaalisen vastakohta. Seksuaalikomiikalle tyypillisiksi skripteiksi Raskin mainitsee mm. sukupuolielinten koon, seksuaalisen kyvykkyyden tai seksuaalisuuden paljastamisen sekä tietämättömyyden sukupuoliasioista. (Knuuttila 1992, 234; Raskin 1985.) Vastakohtaisuuksien näkökulmasta tuntuukin luontevalta ajatella, että vanhoja naisia käsittelevissä seksuaalikaskuissa he edustaisivat sitä kulttuurisen skriptin ei-seksuaalisuutta (reaalimaailma), joka kaskustossa kääntyy vastakohdakseen (kerronnan maailma), seksuaalisuudeksi ja usein vielä aktiiviseksi ja nautintoa tuottavaksi. Onko seksuaalisuus kuitenkaan yksinkertaisen dikotomian toinen puoli vai löytyykö sen kytkeytymisestä vanhaan naiseen muita vivahteita?
Tulkinta ei sulje pois muita näkökulmia, jos vanhuusdiskurssia ylipäätään pidetään moninaisena - ei yhtenä asenteena tai näkökulmana, vaan eri tilanteissa tuotettuina tulkintoina vanhuudesta. Tällöin esimerkiksi naisen vanhuuden kulttuurisen kuvan kannalta on positiivista sekin, että vanhat naiset ylipäätään esiintyvät seksuaalikaskustossa, usein vielä samassa roolissa kuin muutenkin naiset tässä genretyypissä. Vanhan naisen seksuaalisuus ei siis näyttäydy hämäränä, salaperäisenä tai tabuoituna aihelmana, vaan naisen vanhuus kuvataan viriiliyden ja iloisuuden aikana.
2. Vanhan naisen löytämistä vaikeuttaa tietysti aiheen arkaluontoisuus: härskiä seksuaalihuumoria lienevät useat kerääjät ja kertojat vältelleet. Myös kaskujulkaisujen toimittajat ovat saattaneet kokea aihepiirin araksi (näin esim. Laiho 1938).
3. Esimerkiksi tilastollisessa tutkimuksessa ja lainsäädännöllisesti vanhuus määritellään usein alkavaksi 65-vuoden iässä; gerontologit taas puhuvat useammista vanhuuskategorioista, jotka määrittyvät vanhan ihmisen toimintakyvyn ja elämäntilanteen mukaan. Ikääntyneet itse taas voivat määrittää heikkokuntoisen tai dementoituneen keski-ikäisen naapurin vanhaksi, mutta eivät pidä itseään vielä 80-vuotiaanakaan vanhana. (Ks. esim. Jyrkämä 1995.)
4. Käytän arkistoviitteissä kerääjistä ja kertojista nimikirjaimia seksuaalitematiikan arkaluonteisuuden vuoksi. Kaikkien tässä esiteltyjen kertomusten kerääjät ja kertojat ovat miehiä, paitsi esimerkissa no 6, jonka kerääjä on nainen. Kaikista arkistomuistiinpanoista ei käy ilmi kerääjän tai kertojan nimi.
5. Nuoren naisen nostattama kyvykkyys tulee esille myös kaskutyypissä, jossa vanhana itseään pitävä mies pyytää nuorta naista syliinsä istumaan, kun tältä puuttuu istumapaikka junassa (linja-autossa). Hetken kuluttua mies työntää tytön sylistään todeten, ettei vielä ollutkaan niin vanha (2 toisintoa). Tässä kertomustyypissä mies siis onnistuu palauttamaan potenssin tytön avulla.
6. Naisten keskustelutilannetta kuvataan myös esimerkeissä 1 ja 2, jotka olen sijoittanut teemaryhmään "potenssikeskustelu".
7. Seppo Knuuttila on paikantanut samantyyppisen kertomuksen isäntä ja renki -kaskustosta (ks. Knuuttila 1992, 230). Talon kaunis piika huijaa kulkijan vanhan mummon viereen yöksi. Miehen nolaa tässä versioissa sekä piika että vanha nainen. (Ks. myös Pöysä 1997.)
de Beuvoir, Simone 1986: Old Age. (Alkup. ranskankiel. La Vieillesse, 1970). Penguin Books, Middlesex.
Cicero 1967: Cicero, Vanhuudesta, ystävyydestä, velvollisuuksista. Weilin+Göös, Helsinki.
Davies, Leland J. 1977: Attitudes Toward Old Age and Aging as Shown by Humor. - The Gerontologist vol 17, No 3, 220-226.
Falkner, Thomas & de Luce, Judith 1992: A View from Antiquity: Greece, Rome, and Elders. - Cole, Thomas & Van Tassel, David & Kastenbaum, Robert (eds.): Handbook of the Humanities and Aging. Springer, New York.
Gutmann, David 1977: The Cross-Cultural Perspective: Notes Toward a Comparative Psychology of Aging. - Birren, James & Schaie, Warner (eds.): Handbook of the Psychology of Aging. Van Nostrand, New York.
Holtari, Timo & Laaksonen, Pekka & Vento, Urpo (toim.) 1970: Jätkät sen kun porskuttaa. Weilin+Göös, Tapiola.
Jyrkämä, Jyrki 1995: "Rauhaisesti alas illan lepoon"? Tutkimus vanhenemisen sosiaalisuudesta neljässä paikallisyhteisössä. Acta Universitatis Tamperensis ser A, vol. 449. Tampere.
Kinnunen, Eeva-Liisa 1996: Kvinnor i kulturvetenskaplig humorforskning. - Palmenfelt, Ulf (toim.): Humor och kultur. NIF Publications 34. NIF, Turku.
Knuuttila, Seppo (toim.) 1978: Pitkästä ilosta. Vanhoja kaskuja. SKS, Helsinki.
Knuuttila, Seppo 1982: Kaskut ja vitsit. - Knuuttila, Seppo & Järvinen, Irma-Riitta (toim.): Kertomusperinne. Tietolipas 90. SKS, Helsinki.
Knuuttila, Seppo 1992: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. SKS, Helsinki.
Knuuttila, Seppo 1996: Humorforskningens teori och praktik. - Palmenfelt, Ulf (toim.): Humor och kultur. NIF Publications 34. NIF, Turku.
Laiho, Lauri (toim.) 1938: Suomen kansan kaskuja. SKS, Helsinki.
Minois, George 1989: History of Old Age. From Antiquity to the Renaissance. (Alkup. ranskankiel. Historie de la vieillesse, 1987). Camelot press, Southampton.
Palmenfelt, Ulf 1996: Vad är det för skojigt med bönder? - Palmenfelt, Ulf (toim.): Humor och kultur. NIF Publications 34. NIF, Turku.
Palmore, Erdman 1986: Attitudes toward Aging Shown by Humor: A Review. - Nahemow, Lucille & McCluskey-Fawcett, Kathleen & McGhee, Paul (eds.): Humor and aging. Academic press, Orlando.
Pöysä, Jyrki 1997: Jätkän synty. Folkloristiikan väitöskirjakäsikirjoitus.
Raskin, Victor 1985: Semantic Mechanism of Humor. Dordrecht.
Richman, Joseph 1977: The Foolishness and Wisdom of Age: Attitudes Toward the Elderly as Reflected in Jokes. - The Gerontologist vol 17, No 3, 211-219.
Richman J & Tallmer M. 1976: Jokes by the Aged. Paper presented at 29th Annual Meeting of the Gerontological Society, New York.
Ronkainen, Suvi 1994: Ikä ja seksi - katveesta seksuaalitutkimuksen kohteeksi. - Uutela, Antti & Ruth, Jan-Erik (toim.): Muuttuva vanhuus. Gaudeamus, Helsinki.
Weg, Ruth (toim.) 1983: Sexuality in the Later Years. Roles and Behaviour. Academic Press, London,
Wolf-Knuts, Ulrika 1990: Ruumiinpesu - naisten työtä. - Nenola, Aili & Timonen, Senni (toim.): Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. SKS, Helsinki.
Sinikka Vakimo, FL
Assistentti
Suomen kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen laitos
Joensuun yliopisto