Perheenjäsenten ja sukulaisten elämänvaiheet herättävät tunteita. Päiväkirjojen, kirjeiden ja elämäkertojen arvo onkin erityisesti siinä, että ne liittyvät suoraan kohteeseensa ja tilanteeseen ilman välikäsiä, tarkkailijoita tai selostajia. Kirjeitä kirjoitetaan usein silloin kun muu yhteys jostain syystä on vaikeutunut. Salaiset viestit antavat mahdollisuuden tarkastella esimerkiksi sitä, millaisia perheen sisäisiä tunnesuhteita kirjeet välittävät.
Salaisten viestien kirjoittaja, toimittaja Pekka Lönngren (s. 1884), toimi vuoden 1917 kesäkuusta lähtien väliaikaisena poliisimestarina Tampereella. Hän on myös historiantutkijoille tuttu henkilö. Väinö Voionmaa ja Eino Jutikkala ovat luonnehtineet Pekka Lönngrenin maltilliseksi ja sovittelevaksi mieheksi, joka koetti "luovimalla puoleen ja toiseen läpäistä tämän vaikean ajan, mutta kuitenkin teki parhaansa kansalaisten turvallisuuden vuoksi" (Voionmaa 1935, 74; Jutikkala 1979, 329-330).
Silkkipallot osoittautuivat 34-vuotiaan Pekka Lönngrenin ja tämän vaimon Varma Lönngrenin salaiseksi kirjeenvaihdoksi miehen ollessa vangittuna Tampereen kasarmilla vuonna 1918. Perheessä oli silloin myös lapsia.
Pekka Lönngren kuului niihin 11 000 vangittuun, jotka Tampereen valloituksen jälkeen huhti-toukokuussa 1918 koottiin rautatieasemalle tai torille. Myöhemmin heidät sijoitettiin Kalevankankaan kasarmialueelle, Aaltosen kenkätehtaalle, raittiusseura Taiston talolle, Puutarhakatu 17:ssä olevaan taloon tai Aleksanterin kansakoululle useiksi kuukausiksi. Tampereen vankileireillä oli kesä-syyskuun välisenä aikana kaikkiaan 7710 henkilöä, joista lähes 900 kuoli (Paavolainen 1971, 38, 239).
Vain Pekka Lönngrenin lähettämät viestit ovat säilyneet, vaimon vastaukset Lönngren ilmeisesti tuhosi välittömästi lukemisen jälkeen. Viesteistä voi seurata miehen ja vaimon ajatustenvaihtoa, sillä tarkkailemalla miehen esittämiä kysymyksiä ja pyyntöjä voi arvailla jotain vaimonkin kirjeistä. Viesteistä saa myös vihjeitä tiedonkulusta tai sosiaalisesta ilmapiiristä Tampereella vuonna 1918.
Varmani en taas eilen illalla voinut lähettää sinulle silkkihernettä vaikka se oli valmiina, oli näet yövuorolla taas se mörkövartija. Hän on toimessa joka kolmas yö. Kun hän oli nyt tiistaita vastaan yön on hän taas perjantaita vastaan yön joten torstai illalla voisit tuoda kahvin vähän ennen klo 9:ää sillä silloin saisin ainakin nähdä sinut jos en hernettä ehkä voisikaan antaa.
Tai esimerkiksi:
Varmani. Aioin eilen illalla antaa sinulle silkkiherneen mutta se mörkövartija ei laskenut minua lainkaan korin luo vaan toi kädessänsä sokerin ja kahvin. En tiedä sanoiko se edes terveisiä sinulle. Ole reippaalla mielellä, sillä eivät ne perkeleet enää tapa ja aina sitä eläviäkin näkee. Ja tämmöisinä aikoina se voi tapahtua hyvinkin pian niin ei koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu...
Viestien "heitä" ovat "mörkövartija", "valkoiset", "herrat", "saatanat", "perkeleet" tai "porvarit". Vastaavasti "meitä" ovat "lapset", "mummut", "omat" tai "kohtalotoverit". Viesteissä käsitellään miehen vapautumismahdollisuutta ja mitä vaimo voisi miehen vapautumisen hyväksi tehdä:
Varmani! Kirjoitin sinulle etsivä Heinosta, joka kuuluu valkoisten tiedusteluosastoon. Kun tapaat neiti Seilosen voisit ottaa puheeksi minun asiani ja sivumennen opastaa häntä että Heinolta voisi saada ehkä tietää onko tiedusteluosastossa tehty paljonkin ilmiantoja ...(?) ja minua vastaan ja mitä herrat yleensä arvelevat minun kohtalostani. Jos oikein tunnen neiti Seilosta on hän se valmis auttamaan sinua ja pääsemään jonkunlaiseen varmuuteen minun asiastani sekä Seilonen että Heino olivat aina hyvissä väleissä kanssani. Säälin kyllä sinun vaivojasi. Oma Pekkasi.
Ulkopuolisista etsivä Heino ja hänen tyttöystävänsä neiti Seilonen näyttävät olleen Pekka Lönngrenille tärkeitä, koska heiltä saattoi saada tietoja oman asian etenemisestä. Tulevaisuuden pohtiminen onkin viestien keskeinen puheenaihe:
Varmani. Kiitos tuomisistasi. Löysitkö eilen kaikki 3 hernettä. Kyllä minä jo vahvassa toivossa olen. Jos tuomitsevatkin niin tuskin vallan roimasti antavat eikä ainakaan kauan tarvinne istua ennekuin armahtavat. Sitä vaatii porvarien oma etu jos hyvänsä ymmärtävät (...).
Tai:
Varmani. Ei vieläkään ole kuulusteltu. Pari miestä pääsi tänään vapaaksi. Mm. näyttelijä Jallu Vuolle. Voin hyvin ja olen vallan levollinen. Pekkasi.
Se, että myös vaimo on lähettänyt miehelle salaisia viestejä ilmenee kysymyksistä. Hän on ilmiselvästi kertonut, että lapset menevät maalle mummolaan, koska mies kyselee:
Pääsivätkö lapset muuten onnellisesti perille ja ovatko terveinä ja miten siellä mummut mahtavat voida (...).
Ja:
Varmani kerrot olevasi hermostunut. Oletko saanut huonoja uutisia minun asiastani. Tänään kävi täällä alhaalla etsivä Salo ja kertoi, että minun asiani pitäisi pian ratketa ja mikäli hän on sivusta kuullut pitäisi ratkaisun tapahtua hyvään suuntaan. Pekkasi.
Vaimon hermostuneisuuden ymmärtää hyvin kun lukee ajan ilmapiirin kuvausta ja miehen ajatuksia vankina olemisesta:
Varmani. Tuntuu taas hyvältä ja kevyeltä kun sai käydä saunassa. Harvala olisi saanut muuten olla vapaana mutta kun sekä meikäläiset että porvarit kävivät kilvan tekemässä ilmiantoja että semmonenkin peto saa olla vapaana, niin täytyi Selanderin vankituttaa hänet uudelleen. Parempi niinollen on istua täällä kuin olla vapaana yllyttämässä koko ilmiantajien laumaa kimppuunsa. En ole muistanut sanoa sinulle että suolakalaa meille annetaan riittävästi mutta kahve on aina tervetullutta. Mutta olen aika reippaalla tuulella. Pekkasi.
Mies rauhoittaa vaimoaan kirjoittamalla, että on parempi olla vangittuna kuin vapaana, koska sodan jälkipuinnin aikana perättömiä ilmiantoja levittivät oman edun nimissä sekä valkoiset että punaiset. Lisäksi viesteistä voi lukea miehen harmin kyvyttömyydestä tehdä itse asioille mitään. Hän on vaimon, naapureiden ja entisten työtovereiden hyvyyden sekä viranomaisten mielivallan armoilla.
Millaisia vihjeitä vaimon ja miehen tunnesuhteista saa "silkkiherneistä"? Kun tarkastelin sitä, miten mies puhuttelee vaimoaan viesteissä havaitsin, että hän käyttää kaikkien viestien alussa ja lopussa omistusmuotoja ("Varmalleni", "Pekkasi"). Tunteitaan vaimoa kohtaan hän ilmaisee mm. seuraavasti:
Ikävöin vain luoksesi ja kerran, ehkäpä piankin tulenkin, Pekkasi.
Tai:
Kiitos kultani silakkaherkuistasi. Tuntui niin kotoiselta niitä saadessa. Ei puuttunut kuin olla kotona mutta kerran sekin vielä tapahtuu kunhan eivät sinun kärsimyksesi kultani siihen mennessä olisi niin suuret, että joudut epätoivoon tai murrut. Minä kyllä luulen kestäväni sillä toivo päästä omien luokse antaa voimaa ja rohkeutta. Pekkasi.
Vaimo saa tunnustusta mieheltään taitavasta taloudenhoidosta mm. seuraavasti:
Varmani! Tuntuu, että olet aika tavalla levoton etkä suinkaan turhan takia, sillä onhan tätä mustalaiselämää jo kestänyt kolmatta kuukautta ja sinulla pikku rehjuni on puuhaa ja huolta enemmän kuin kantaa jaksat. Tiedän, että ruokaa ei saa rahallakaan ja sinun täytyy tehdä sitä tyhjästä. Minun on vallan ilkeä olla sitä ajatellessani (...).
Vaimo saa myös kiitosta tukena olemisesta:
Varmani. Vaikka säälittääkin sinua aina vaivata, pyydän että siihen latuskaiseen pulloon laittaisit oikein väkevää mustaa kahvia ja hyvän korkin, kun pääni on usein kipeä: säilytän sen kahvin että saan niellä sen silloin kun viedään kuulusteltavaksi.
Tunnesuhteiden ilmaiseminen salaisissa viesteissä on niukkaa. Päällimmäiseksi nouseekin epävarmuus tulevaisuudesta: säilyykö henki, pääseekö vapaaksi vai joutuuko kärsimään pitkän vankeustuomion. Mies ikävöi vaimon luokse ja toivoo tapaavansa hänet pian. Vaimo on miehelle tärkeä tuki, taitava taloudenhoitaja ja lapsista huolehtiva äiti.
Viestien kirjoittaminen on loppunut ilmeisesti Pekka Lönngrenin vapautumiseen. Tiedossa ei ole, kuinka kauan hän kaiken kaikkiaan oli vangittuna. Lönngrenin perhe muutti Helsinkiin vuonna 1919 tai 1920, missä Pekka Lönngren toimi aktiivisesti työväenjärjestöissä, kunnallispolitiikassa ja sanomalehtimiesyhdistyksessä (Osuuskauppamiehiä, 1935). Hän eli 59 vuotiaaksi ja kuoli Helsingissä vuonna 1943 .
Lönngrenin perheen piirissä isän salainen kirjeenvaihto äidin kanssa vuonna 1918 oli tunnettu, mutta ulkopuoliset eivät ole välttämättä tienneet "silkkiherneistä". Viestit ja niiden merkitys kirjoittajalleen jättävät avoimeksi monia kysymyksiä. Salaiset viestithän kantavat muistoja sekä vuodesta 1918 yleensä että erityisesti tamperelaisen perheenisän kohtalosta sisällissodan jälkiselvittelyissä vuonna 1918. "Silkkiherneiden" kantama muisto onkin ensisijaisesti riippuvainen niiden merkityksestä perheenjäsenille (vrt. Mohrmann 1991; Zeitlin et al. 1982; Peltonen 1996).
"Silkkiherneet" ovat sekä elämäkertaa ja henkilöhistoriaa, että vuoden 1918 hävinneen osapuolen historiaa. Tieto "silkkiherneiden" olemassaolosta liikutti perheenjäseniä. Kun aika oli kypsä, he toivat salaiset viestit arkistoon, sillä yksityisten muistojen säilyminen haluttiin turvata. Tämän Lönngrenin perheen historiaan kuuluneen ainutkertaisen muistoesineen toi Kansan Arkistoon Lönngrenien tytär vuonna 1988.
Burnett, John (1974) 1977: Useful Toil. Autobiographies of Working People from the 1820's to the 1920's. Penquin Books, Harmondsworth, Middlesex.
Jutikkala, Eino 1979: Tampereen historia III. Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampereen kaupunki, Tampere.
Mohrmann, Ruth 1991: Dingliche Erinnerungskultur im privaten Bereich. —Bönisch-Brednich B. & Brednich R.W. & Gerndt H. (Hrsg.): Erinnern und Vergessen. Vorträge des 27. Deutschen Volkskundekongresses Göttingen 1989. Volker Schmerse, Göttingen.
Nurmi, Virpi (toim.) 1981: Kirjeitä kotiin 1893-1913. Lasinpuhaltajien elämää vuosisadan vaihteessa. Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Virpi Nurmi. Kansatieteen laitoksen toimituksia 6: Turun yliopisto.
Osuuskauppamiehiä 1935. Helsinki: Kulutusosuuskuntien Keskusliitto.
Paavolainen, Jaakko 1971: Vankileirit Suomessa 1918. Tammi, Helsinki.
Peltonen, Ulla-Maija 1996: Punakapinan muistot, Tutkimus työväen muistelukerronnan muotoutumisesta vuoden 1918 jälkeen. SKS, Helsinki.
Voionmaa, Väinö 1935: Tampereen uusin historia. Tampereen kaupunki, Tampere.
Zeitlin, Steve J. & Kotkin, Amy J. & Baker, Holly Cutting 1982: A Celebration of American Family folklore. Tales and Traditions from the Smithsonian Collection. Yellow Moon Press, Cambridge.
Ulla-Maija Peltonen, FT
Erikoistutkija
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Helsinki