Huumori ja sen stereotyyppiset kuvat ovat yksi julkisen ja yksityisen diskurssin muodoista, joiden avulla esimerkiksi sukupuolirooleista jatkuvasti "neuvotellaan". Sen avulla keskustellaan ja järjestetään ihmisten arvoja ja mielipiteitä. Humoristisella materiaalilla (esimerkiksi tiedotusvälineissä esitettävillä vitseillä) on tietysti oma erityinen roolinsa julkisessa ja yksityisessä keskustelussa. Huumorin luonteeseen kuuluu, että se puhuu asioista, jotka ovat "ei-tosia", ja että sen oletetaan olevan tietoaineksena "ei-vakavaa". Näihin kysymyksiin samoin kuin huumorin sisältämien merkityskenttien analysointiin liittyy laaja tutkimuskirjallisuus, jonka referoinnin sijasta keskityn tässä kirjoituksessa yhteen konkreettiseen aineistoon ja kuvailen, millaisia ajatuksia ja analyysimahdollisuuksia se näyttäisi tuottavan sukupuolinäkökulmasta tarkasteltaessa.
Tarkastelen tässä yleisluonteisessa katsauksessa sitä, kuinka perhesuhteita kuvataan laajassa koululaisilta vuonna 1993 kerätyssä vitsiaineistossa. Pidän erityisesti silmällä sitä, kuinka eri sukupuolten roolit määrittyvät perhesuhteissa. Tarkastelu on hyvin alustava ja keskittyy toistaiseksi kuvailemaan aineistosta löytyviä piirteitä esimerkkien avulla. Tarkempien analyysien ja tulkintojen teko vaatii vielä sekä aineiston perinpohjaisempaa työstämistä että teoreettisen pohjan selvittelyä.
Huumori käsittelee vain tiettyjä osia ihmiselämän kirjosta. Se keskittyy joihinkin teemoihin ja käyttää vakiintuneita stereotyyppisyyksiä, jotka yhteisön jäsenet tuntevat ennestään. On mielenkiintoisempaa tarkastella sitä, millaisten teema- tai aihekimppujen ympärille humoristinen aineisto keskittyy kuin tehdä päätelmiä jostakin huumorin yksittäisestä piirteestä.
Koululaisvitsien perhe-elämän taustana on ydinperhe, jossa varsinkin lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat keskeisiä. Vitseissä esiintyvät ohimennen myös sisaruussuhteet. Avioliittoa ja parisuhdetta vitsit kommentoivat useimmiten perhekuvion kolmannen jäsenen eli lapsen suulla. Anoppi lienee länsimaisen perusvitsistön kommentoiduin sukulainen ja on myös koululaisvitseissä edustettuna, lähes aina vävyn näkökulmasta. Puuttuvia tai niukasti edustettuja suhteita ovat esimerkiksi anopin ja miniän suhde.
Äiti, sanoi pikku-Kalle tuolla on lehmiä. Niin on, vastasi äiti. Mutta tuo yksi ei ole lehmä, vaan sonni arvaa mistä minä sen tiedän, sanoi pikku-Kalle. sss hiljaa, sanoi äiti. Sillä on ... sss hiljaa Rengas nenässä.
Härskeimmästä päästä on seuraava koululaisvitsiaineistossa hyvin suosittu vitsityyppi:
Pikkukalle kysyi äidiltä:
- Äiti, mikä on vitturätti?
Äiti: No se on se rätti johon pyyhitään jalat eteisessä.
Pikkukalle: Äiti mitä on naiminen?
Äiti: No se on äidin kanssa puhumista.
Pikkukalle: Äiti mikä on kondomi?
Äiti: No se on risa autonrengas.
Sitten pikkukallelle tuli vieraita. Pikkukalle otti heidät hienosti vastaan.
Pikkukalle: - Pyyhkikää ensin jalkanne tuohon vitturättiin ja menkää naimaan äidin kanssa sillävälin kun isä korjaa kondomia!
Näissä vitseissä useimmiten pieni poika (joskus myös pieni tyttö) tarkkailee aikuisten seksuaalista maailmaa ja tekee siitä huvittavia johtopäätöksiä. Pikku-Kalle käyttää väärissä yhteyksissä seksuaalisanastoa, on kiinnostunut vanhempiensa makuuhuoneen tapahtumista ja kertoo koulussa asioita, joista pitäisi vaieta. Usein Pikku-Kalle osoittaa tietävänsä vähintään yhtä paljon seksuaaliasioista kuin vanhempansa ja nolaa aikuiset, jotka pyrkivät salailemaan ja kaunistelemaan suvunjatkamistoimintoihin liittyviä seikkoja. Joskus taas aikuiset ovat ne, joille tulee vain sanojen seksuaalinen merkitys mieleen:
Pikku-Kalle tulee koulusta ja kysyy äidiltään: - Äiti, mistä lapset tulevat? No, äiti selittää Pikku-Kallelle kukista ja mehiläisistä. Kun äiti on saanut kerrottua kaiken, Pikku-Kalle sanoo: - Meidän luokalle tuli uusi poika, ja se on tullut Tampereelta.
Poika juoksi hengästyneenä äitinsä luo: - Äiti, mitä se tarkoittaa, kun kaksi ihmistä makaa päällekkäin?
Äiti mietti, että voi, voi nyt se totuuden hetki on tullut...
- No se tarkoittaa sellaista .. romantiikkaa ja rakkautta...
- Jaa, no ei se kyllä sitä ole, sanoi poika mietteissään, ja juoksi ulos.
Kohta hän tuli takaisin ilmoittaen:
- Nyt minä tiedän mitä se tarkoittaa!
- Kuka sinulle kertoi? kysyi äiti kauhistuneena.
- Pojat pihalla, poika tuhahti. - Se tarkoittaa kerrossänkyä.
Pikku-Kalle-vitsistö liittynee samaan ilmiöön kuin iso osa muustakin koululaishuumorista. Kyse on erilaisten normien kokeilusta, aikuismaailman sääntöjen hahmottamisesta vitsien avulla ja samalla niitten näkemisestä lasten näkökulmasta: kummallisina ja monimutkaisina sääntöinä ja tabuina, joiden omaksumiseen kuitenkin pyritään.
Koululaisvitsien pikku viikari on melkein aina poika, vaikka näyttää siltä, että tyttökertojat muuttavat silloin tällöin vitsin lapsen sukupuolen feminiiniseksi. Pojat eivät juurikaan tee näin, vaan sankari on ja pysyy poikana. Isien ja äitien roolit näyttävät Pikku-Kalle -vitseissä samankaltaisilta, vasta aineiston tarkempi analysointi voisi mahdollisesti paljastaa roolien erilaisuuksia. On mahdollista, että Pikku-Kallen antagonisti on seksuaalivitseissä useammin äiti tai naispuolinen opettajatar, koska tämä luo sukupuolten välisen lisäjännitteen vitseihin. Myös länsimainen ihanne naisesta perheen lasten seksuaalisen käytöksen kontrolloijana näkynee vitseissä.
Isät voivat päinvastoin joskus osallistua poikiensa kurittomuuksiin:
Naapurin setä yllätti pikkukallen omenavarkaista. Setä huusi Kallelle:
- Kuulepas nyt, pikku vintiö, minä kyllä kerron isällesi!
Kalle: Kerro vaan, se on tuossa viereisessä puussa!
Aineistossa on joitakin suorasukaisia insestivitsejä, mutta niiden lukumäärä on pieni ja esiintymistiheys vain satunnainen. Seuraava on aineiston yleisin suorasukainen insestivitsi:
Mistä tietää, että siskolla on kuukautiset.
Isän kyrpä maistuu vereltä.
Ne harvat esiintymät, mitä tällä vitsillä on, löytyvät yleensä 14-15 -vuotiaitten poikien papereista. Sen sijaan seuraava teema, jossa insestiset leikit esitetään huomattavasti peitellymmässä muodossa, on yksi aineiston yleisimpiä seksivitsejä ja nuorempienkin lasten (myös tyttöjen) suosiossa:
Isä oli tyttönsä kanssa saunassa ja tyttö kysyi: Mitä sulla on tuo haarojen välissä. isä mietti hetken ja sanoi: Nukke. Aamulla isä heräsi ja kysyi: Miksi mun nukke on noin punainen? tyttö vastasi: Mä leikin nukella ja kun se räkäs niin mä hakkasin sen!
Oman näkökantansa perhesuhteihin tarjoilevat ns. "mustan huumorin" vitsit, jotka hämmästyttävän usein tapahtuvat perhepiirissä, vaikkakin hyvin vääristyneessä sellaisessa:
- Äiti, äiti, miksi isä juoksee pellolla?
- Ole hiljaa, ja anna minun tähdätä rauhassa.
- Äiti, äiti, oletko varma että pizza valmistetaan näin?
- Ole hiljaa, ja painu takaisin uuniin.
- äiti, haluan leikkiä isoäidin kanssa.
- ja minä kun en käy sitä arkkua enää avaamaan.
- äiti, en pidä pikkuveljen silmistä.
- Ole hiljaa ja syö mitä sinulle annetaan
Sanomana on "ole hiljaa ja tee niin kuin sinun käsketään tehdä", oli se sitten miten mieletöntä tahansa. Osaan näistä vitseistä tuntuu muun absurdin mustan komiikan ohella sisältyvän myös vanhempi-lapsi -suhteen parodiointia ja arvostelua. Muutenkin yhtenä kohteena tuntuu olevan perheidyllin pilkkaaminen: ensimmäisessä repliikissä luodaan kuva tavallisesta perhe-elämästä, usein jopa herttaisesta mallitilanteesta - lapsi tahtoo leikkiä isoäidin kanssa, perheessä tehdään pizzaa jne. Toinen repliikki paljastaa sitten tilanteen kaikkea muuta herttaiseksi ja idylliseksi. Vitsien absurdi hirvittävyys tuntuu ainakin lapsia yhä huvittavan, vaikka varsinainen tämän tapaisten vitsien "boomi" onkin kai osittain mennyt ohi.
Samoilla linjoilla liikkuvat vauvavitsit, joissa perheen suloisilla pienimmillä on kaikkea muuta kuin onnellinen kohtalo:
Mikä on pieni ja punainen ja istuu nurkassa ja pienenee koko ajan?
Pikkulapsi joka on saanut käsiinsä juustohöylän.
Oli vauvan kastetilaisuus ja siellä kastetilaisuudessa oli norjalainen jalkapallomaalivahti ja vauvan äidillä oli se vauva sylissä.
Se maalivahti katseli sitä vauvaa ja huomasi, että se vauva tippui äidin sylistä.
Maalivahti roiskasi ja otti vauvan kiinni.
Kaikki nousi pystyyn ja rupesi taputtamaan.
Se maalivahti nosti kättään, pompotti pari kertaa ja avasi keskikentälle.
Tässä versiossa vauva on valkoinen ja maalivahti norjalainen, mutta yleisemmin vitsissä kerrotaan mustasta vauvasta ja valkoisesta jalkapalloilijasta eli vitsin pohjavire on usein rasistinen. Mielenkiintoinen huomio suurta vitsiaineistoa tarkasteltaessa onkin se, kuinka kertojat muuttavat vitsien sävyjä esimerkiksi henkilöitten kansallisuuksia ja muita ominaispiirteitä muuttamalla. Toistaiseksi avoin on kysymys, kuinka paljon esimerkiksi sukupuolia vaihdellaan näissä vitseissä.
Uskottomuutta voivat koululaisvitseissä harjoittaa sekä nainen että mies, vaikkakin mies on huomattavasti useammin pettävä osapuoli.
Yllätin kerran vaimoni toisen kanssa sängystä, eräs mies kertoi.
- No mitä sinä teit, kysyi toinen.
- Sammutin valot etteivät ne näkisi mitään.
Naishenkilö päättää kääntyä papin puoleen, kun ahdistaa niin kovasti eivätkä tunnontuskat ota loppuakseen.
- Pastori hyvä, auttakaa minua. Minä olen pettänyt miestäni.
- Tapahtuiko se vasten tahtoanne?
- Ei kun vasten astiakaappia.
Mies ja hänen vaimonsa tulivat saunasta. Vaimo otti puheenaiheeksi, että kun he olivat olleet jo 30 v. naimisissa ja silti mies piti erästä piironginlaatikkoa lukossa.
Mies sanoi: Kyllä minä voin sen avata jos se sinua kiusaa. Ja hän avasi sen, siellä oli 3 kananmunaa ja 950 mk rahaa. vaimo ihmetteli. No aina kun olen pettänyt sinut olen laittanut laatikkoon kananmunan. vaimo tuli punaiseksi, mutta ei kauaa kun hän ajatteli, että 30 v. naimisissa ja 3 munaa. No mitä nämä rahat ovat? Aina kun olen ollut sinulle hyvä olen myynyt yhden munan.
R-VIKA
PIKKU-KALLEN ÄITI PALASI LOMALTA JA PIKKU-KALLE RUPESI KERTOMAAN MITÄ ISÄ OLI TEHNYT ÄIDIN LOMAN AIKANA. NÄIN PIKKU-KALLE SANOI: ISÄ ON JUONUT PALJON LOMMIA JA SILLÄ ON OLLUT PALJON HUOLIAKIN.
Viimeisessä esimerkissä vitsi perustuu osittain sanaleikkiin, mutta yleisemmin koululaisvitseissä ytimenä on uskottomuuden paljastuminen. Paljastuksen tekee melkein aina lapsi, useimmiten Pikku-Kalle. Vitsin kärjen muodostaa tällöin se seikka, että lapsen motiivina on joko todellinen tai teeskennelty viattomuus. Hän ei ymmärrä tai ole ymmärtävinään, että asiassa on jotain muutakin kuin miltä se näyttää:
Pikku-kalle sanoi äidilleen:
- Arvaapa mitä isä teki apulaisen kanssa kun sinä olit ompelukerhossa?
- Sano se kun isä tulee kotiin.
Illalla:
- Sano nyt se sama asia, kun sinä meinasit sanoa minulle, Pikku-Kalle.
- Isä teki samaa, kun sinä teit Pekka-sedän kanssa, kun isä oli viikon kalassa Tenolla.
Vallan jakauma on vitsien perheessä selvä: vitsien aviovaimo on miehensä tyrannisoija ja kontrolloija.
- Kyllä se on sitten kumma, että sanon minä mitä vain, niin aina sinun täytyy olla oikaisemassa. Eikä siihen vaikuta edes se, että me ollaan oltu naimisissa jo kolmekymmentä vuotta.
- Kolmekymmentäyksi vuotta, oikaisi rouva.
Herrasväki Hurtti oli lähdössä rapukekkereille. Rouva Hurtti antoi vielä viimeisiä ohjeita miehelleen: - Ja muistatkin sitten Auvo, ettet juo liikaa, etkä vilkuile muita naisia, ja et kerro niitä iänikuisia vitsejäsi, etkä näytä hapanta naamaa. Tänä iltana pidetäänkin todella hauskaa.
Johtaja kysyi junassa vieressä istuvalta:
- Saanko polttaa täällä?
- Olkaa kuin kotonanne.
- Sääli, sanoi johtaja ja pisti sikarit taskuunsa.
Aviopuolisoitten yleinen riitaisuus ja huonot välit saavat ilmaisunsa monenlaisissa arkisissa käytännön asioissa:
- Miksi ylipuhuit vaimosi lopettamaan pianonsoiton ja aloittamaan huilutunnit sen sijaan? Se ei kuulosta viisaalta.
- Hän ei voi laulaa samalla kun soittaa huilua.
Nuori neiti sulhaselleen: "Kun menemme naimisiin, niin voimme jakaa murheesi." "Mutta eihän minulla ole murheita. "Sanoinkin, että kun menemme naimisiin."
Nainen on suositumpi avioliittovitsien kohteena kuin mies, mutta ei mieskään jää aivan osattomaksi:
- Äiti mitä autoille tapahtuu, kun ne tulevat vanhoiksi ja menevät rikki?
- Silloin tulee setä ja myy ne meidän isälle.
- Minä pääsin viikossa eroon 130 ihrakilosta!
- Ei voi olla totta. Ei kukaan voi tehdä sitä.
- Kyllä voi. Otin eron aviomiehestäni.
Koululaisvitseissä samoin kuin tiedotusvälineiden suosituimmissa vitseissäkin aviopuolisot esitetään hyvin usein eräänlaisina toistensa "luonnollisina antagonisteina", joiden perusasetelmallisesti täytyy toivoa tai aiheuttaa toisilleen harmia. Sukupuoliroolit kuvataan useimmiten hyvin konservatiivisesti ja vanhakantaisesti, mutta toisaalta myös koululaisaineistosta löytyy vitsejä, jotka perustuvat totuttujen rooliodotusten päälaelleen kääntämiselle:
Nuori rouva tuli happamana töihin ja työtoverit alkoivat udella pahantuulisuuden syytä.
- No kun taas piti miehen kanssa riidellä siitä iänikuisesta asiasta, että pitääkö sitä nyt joka ilta mennä poikien kanssa kaljoille ja sitten jatkoille saunomaan ja tulla kotiin aamuyöstä ...
- Jaa, sellaistahan se meillä monilla on, työtoverit myöntelivät.
- Niin kai. Ja nyt se paukapää kumminkin haluaa, etten enää menisi!
Mies osti anopilleen tuolin mutta ei saanut siihen kytkettyä sähköä.
Savolaismies poliiseille kun anoppi oli hukkunut: "Nyt ei naarata.
Aineiston suosituin anoppi-vitsi on suorasukainen:
Mitä yhteistä on anopilla ja kaljapullolla?
"Kummatkin ovat parhaimmillaan kylmänä ja avattuna"
Mutta anoppivitsien kirjossa riittää:
Ollin anoppi oli sairas.
- Sanokaa minulle aivan suoraan, tohtori, Olli pyysi. Täytyykö minun pelätä parasta vai toivoa pahinta?
Joonas oli oikeudessa kaksinnaimisesta!
- Tiedätkö mikä on pahin rangaistus kysyi tuomari Joonakselta.
- Tietysti kaksi anoppia!
Kalle ja Pena naurovat ratketakseen, kun he vähän rauhoittuivat niin Pena sanoi "Empä ole nauranut näin hyvin pitkään aikaan viimeksi silloin kun, anopin tissit jäivät mankelin väliin.
- Mikä on ristiriitaisuuden huippu?
- Lainaat anopillesi uuden mersusi, ja huomaat hänen peruuttavan kohti jyrkänteen reunaa.
Vaikka vitsijuonia on useita, kaikkien niitten sanomana on miehen ja anopin huonot välit. Muunlaisia vävyn ja anopin suhteita kuin vihamielisiä aineisto tuntee vain niukasti. Esimerkiksi seksuaalissävytteisyys puuttuu ainakin ilmitasolla melkein kokonaan. Poikkeuksena on vitsityyppi, jossa anoppi esiintyy seksuaalisesti kokeneena vanhempana naisena ja antaa ohjeita vävylleen:
Juuri vihitty pari oli hotellihuoneessaan. Miehen kengännarut olivat juuttuneet kiinni. Vaimo yritti avata niitä ja sanoi: Yritä nyt vähän työntää sitä. Se on juuttunut kiinni. Leikataan se. Viereisestä huoneesta huusi hätääntynyt anopin ääni: Älkää hyvänen aika leikatko sitä. Ottakaa vaseliinia ja työntäkää kovemmin.
Anoppivitsien esiintyminen nuorten vastaajien repertoaarissa saattaa tuntua yllättävältä, sillä ainakaan omakohtaista kokemusta anopin kauheudesta ei lapsilla voi vielä olla. Toisaalta anoppivitsit edustavat siinä määrin yleissuomalaista (ja yleislänsimaista?) stereotypiaa, että se on tuttu kaikille yhteisön jäsenille. Ja jos nuorimmat eivät vielä tiedä, että anoppien kuuluu olla vitsissä kauheita, he oppivat sen näistä vitseistä.
Lähes aina on kyse joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti vävy-anoppi -suhteesta, ei juuri koskaan miniä-anoppi -suhteesta. Appi puuttuu hahmona koululaisvitseistä lähes kokonaan. Tulevia appiukkoja esiintyy kuitenkin vitseissä, joissa käsitellään vasta avioliittoa suunnittelevan pariskuntaa tai joissa isä valvoo teini-ikäisen tyttärensä seksuaalimoraalia. Näissä vitseissä huumorin kohteena on useammin kuitenkin vävykokelas, joka paljastaa seksuaaliset mielitekonsa tai osoittautuu kaikkea muuta kuin toivottavaksi aviomieheksi tyttärelle. Perusasetelma on siis erilainen kuin anoppivitseissä: kyse on isän ja tyttären suhteen hienovaraisesta eroottisesta viritteestä vävyn ja anopin avoimen antagonismin sijaan.
Miehisen vapauden teema näkyy koululaisvitseissäkin perheen sisäistä vallanjakoa kuvaavissa esimerkeissä, mutta naisen viehättävyyden teema on vähemmän esillä. Koska kertojina ovat lapset, parisuhdeproblematiikan teemat eivät tule niin korostuneesti esille kuin Heiskalan aineistossa. Koululaisvitsit kiertyvät useammin vastaajille läheisemmän ja mielenkiintoisemman eli vanhemmat-lapset -suhteen ympärille. Vaikka on vaikea sanoa, mitkä ovat tyypillisesti "lasten vitsejä" ja mitkä "aikuisten vitsejä" - niin sekoittunutta ja yhtenäistä on suomalaisessa yhteiskunnassa liikkuva vitsiaines -on koululaisvitsiaineistossa ehkä havaittavissa tietynlainen "lapsinäkökulmainen" painotus.
Koululaisvitsien nuorten kertojien sympatiat ovat yleensä vitsin lapsen puolella, mikä näkyy joskus eksplisiittisestikin sanavalinnoista tai selityksistä, joita lapset aikuisia useammin tarjoavat vitsin lopussa. Vielä useammin sympatia heijastuu vitsin perusasetelmasta: nokkelin, se joka saattaa muut (=aikuiset) noloon tilanteeseen, on melkein aina lapsi. Silloinkin kun on kyse hyvin aikuismaisista teemoista, kuten uskottomuudesta aviopuolisoitten välillä, koululaisaineistossa ovat suosituimpia ne vitsit, joissa mukana on kolmas osapuoli, lapsi joka paljastaa asian ja asettaa vanhempansa naurunalaisiksi näiden pyrkiessä salailemaan seksuaalikäytöstään. Myös mustaan huumoriin kuuluvien vitsien voi nähdä kuvastavan lapsen näkökulmaa, kun ne luodessaan absurdin kuvan perhetilanteesta samalla korostavat aikuisten valtaa lapsen yli - aikuinen on se, joka tekee jotain groteskia ja lapsi se, jonka käsketään pitää suu kiinni ja totella.
Koululaisvitsien toimijoiden ja kertojien sukupuoli- ja ikäjakaumat ovat mielenkiintoinen tarkastelukohde, johon aion jatkossa paneutua tarkemmin. Samoin vitseihin liittyvä yleinen genusproblematiikka vaatii vielä tarkempaa tutkimista ja analysointia. Kuten mielestäni tämänkin kirjoituksen esimerkit osoittavat, yhteiskunnassa vallitsevat ajatukset ja arvioinnit sukupuoli- ja perheihanteista elävät lastenkin huumorissa omaa elämäänsä, jossa on monia mielenkiintoisia ja tarkastelemisen arvoisia piirteitä.
Koivunen, Anu 1996: Emansipaatio. - Anu Koivunen & Marianne Liljeström (toim.): Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Vastapaino, Tampere.
Virtanen, Leea 1980: Lastenperinne. Helsinki. Helsingin yliopiston Kansanrunoustieteen laitoksen toimite 6.
Eeva-Liisa Kinnunen, FL
Assistentti
Folkloristiikan laitos
Helsingin yliopisto