Tämän esseen tarkoitus on tutkia viiden eri suomalaisen museon kotisivuja ja pohtia niiden välittämää kuvaa kyseisestä museosta. Useimmilla suomalaisista suuremmista museoista on oma kotisivu, varsinkin jos ne kuuluvat suurempaan museo-organisaatioon (maakuntamuseot, Kansallismuseo jne.). Olen löytänyt museoiden kotisivut suomalaisen Lisko-hakupalvelimen kautta, josta löytyy osio Kulttuuri. Kulttuurin alta löytyy luettelo suomalaisten museoiden kotisivuista.
Usein museoita pidetään pitkästyttävinä ja kuivina paikkoina, jonne mennään ensisijaisesti oppimaan ja useinkaan ei vapaaehtoisesti. Olen koettanut ottaa selvää, korostavatko museoiden kotisivut tätä käsitystä vai onko niiden ensisijainen tarkoitus viihdyttää ja houkutella kävijöitä. Kiinnostavaa on, kuinka houkutteleviksi sivut on saatu ja mitä sivuissa on painotettu. Entäpä miksi sivut on ylipäätään tehty ja mitä museosta koetetaan kertoa. Sivujen informatiivisuus osoittaa minusta sen, minkälaiseksi sivuilla vieraileva henkilö on arvioitu. Jos kerrotaan vain perusasiat eli aukioloajat ja hinnat, oletetaan mielestäni, että lukija tuntee sen, mistä museossa on kyse ja haluaa tietää vain tärkeimmät perusfaktat. En aio tutkia museoiden omia linkkejä, sillä haluan keskittyä vain siihen, mitä on haluttu kertoa museosta itsestään, ei sen mahdollisista ulkopuolisista suhteista.
Aboa Vetus & Ars Nova, Turku
Aboa Vetus & Ars Nova esittelee Matti Koivurinnan säätiön nykytaiteen kokoelmat (myös vaihtuvia näyttelyitä) sekä keskiaikaista Turkua. Museo sijaitsee Rettigin palatsissa Aurajoen rannalla ja Aboa Vetus on rakennettu palatsin alta löydettyihin keskiaikaisiin raunioihin. Kummassakin museossa on paljon tietokoneita, joilla voi pelata tasokkaita multimediapelejä, esimerkiksi tietokilpailuja. Museo on em. säätiön omistuksessa.
Kansallismuseo, Helsinki
Kansallismuseo on valtion laitos ja sen katto-organisaatio on Museovirasto. Kansallismuseon varsinainen rakennus on tällä hetkellä suljettu remontin takia vuoteen 1999 asti, joten museo toimii Laivurinkadulla entisen taidemuseon tiloissa. En ota tutkimukseeni mukaan muita Museoviraston kohteita. Varsinainen Kansallismuseon talo sijaitsee Mannerheimintiellä ja on jo itsessään tutustumisen arvoinen. Kansallismuseo on Suomen suurimpia ja vanhimpia museoita ja lähtökohdat ovat hyvät; omistaahan sen valtio.
Helsingin kaupunginmuseo, Sederholmin talo, Helsinki
Helsingin kaupunginmuseolla on monia eri toimitiloja ympäri kaupunkia. Sederholmin talo kertoo 1700-luvulla eläneen kauppias Johan Sederholmin tarinan aikansa kuvana. Näyttely on rakennettu Helsingin keskustan vanhimpaan kivitaloon Aleksanterinkadulle, Senaatintorin kulmaan.
Turun Maakuntamuseo, Turun linna, Turku
Turun linna kuuluu Turun maakuntamuseon alaisuuteen. Siellä on nähtävänä varsinainen linna ja Turun maakuntamuseon vakinainen näyttely sekä vaihtuvia näyttelyitä. Esineitä on runsaasti myös keskiajalta ja museon lähtökohdat ovat erinomaiset. Rahoitus tulee pääosin valtiolta.
Työväenkeskusmuseo, Tampere
Työväenkeskusmuseon muodostavat erilaiset vaihtuvat näyttelyt. Se sijaitsee vanhassa Finlaysonin puuvillatehtaassa. Tästä museosta minulla on vähiten kokemusta. Olen nähnyt siellä näyttelyn Ranskan suuresta vallankumouksesta tehdyistä painokuvista. Pääsääntöisesti näyttelyiden tehtävä on kertoa työväestön historiasta
Aboa Vetus & Ars Novan kotisivut ovat vasta koekäytössä. Ne latautuvat nopeahkosti, mutta etusivu on melko askeettinen ja paljas. Odotin kyseisen museon kotisivuilta paljon, sillä itse museo on tietotekniikan osalta hyvin moderni ja laadukas, viittaan mainitsemiini multimediapeleihin. Sivuilla oli ainoa löytämäni laskuri kävijöistä.
Kuten muidenkin museoiden kohdalla, löytyvät Aboa Vetus & Ars Novankin sivuilta oletettavat perustiedot eli aukioloajat ja hinnat. Pääsivulta (oheinen osoite viittaa tälle sivulle) pääsee hyvin tutustumaan museon eri osiin, historialliseen näyttelyyn, nykytaidekokoelmiin ja vaihtuviin näyttelyihin. Jokaisen eri sivun kaava on valitettavan samanlainen; sivun ylälaidassa on kuva, jonka jälkeen on tekstiä. Sivuilla on myös paljon valkoista tyhjää tilaa. Toisin sanoen luovuutta olisi voitu käyttää hieman enemmänkin. Kuvat ovat tärkeitä kotisivuilla, sillä tietokoneelta on vaikea lukea tekstiä, jos on vähänkin huonompi näkö. Kehuisin kuitenkin kotisivujen informatiivisuutta. Tietoa on muustakin kuin aukioloajoista: sivuilta löytyy laajahko reportaasi Perniö - kuninkaan ja kartanon pitäjä -näyttelystä ja sen valmistelusta. Kuvat olisivat tosin tätäkin elävöittäneet.
Suurin osa sivuista on tarkoitettu mielestäni turisteille, jotka tietävät jotakin museosta, mutta haluavat kartoittaa tietoaan lisää. Perustan olettamukseni sille, että sivuilla on muutakin kuin perustiedot, mutta ei kuitenkaan laajamittaisia selostuksia museon ideasta. Myös lapsille on omaa tietoa kierroksesta, joka on "aikuisilta kielletty". Aboa Vetus & Ars Novalla on eri peruskouluissa omia perinneluokkia ja tästä toiminnasta on kerrottu. Mainitsematta ei ole jäänyt, että menestystä on tullut arvostetussa eurooppalaisessa museokilpailussa.
Aboa Vetus & Ars Nova -museon suunnittelussa on nähty vaivaa ja siitä on tehty hyvin käyttäjäystävällinen ja virikkeellinen museo. Siksi en voi olla ihmettelemättä, miksi kotisivujen suunnittelussa on menty yli aidan melko matalasta päästä. Ihmiset, jotka innokkaimmin leikkivät museon multimediamahdollisuuksilla, ovat todennäköisesti niitä, jotka tutustuvat myös internetin tarjoamaan informaatioon. Tämän takia suosittelisin sivujen visuaalisen ilmeen kohentamista. Pienet kuvat eivät tuo mainittavasti näyttävyyttä varsinkin jos ne on sijoiteltu ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla.
Suomen kansallismuseo
(Museovirasto: http://www.NBA.fi/, kansallismuseo: http://www.NBA.fi/NATMUS/infofin.htm)
Suomen kansallimuseon sivuille mennään Museoviraston kautta. Museoviraston etusivu on sinisävyinen yleissivu, josta pääsee kätevästi Museoviraston eri sivuille. Pääsivu on jaoteltu laatikoihin, joista voi valita suunnan minne haluaa. Paitsi, että sivu palvelee eri museoiden perustietoja etsiviä, palvelee se myös tutkijoita, sillä esittelyssä ovat viraston tutkimusosastot. Sinisen valinta pohjalle antaa sivuille kansallishenkisen leiman. Samalla valinta on perinteinen ja voisipa sanoa jopa tylsähkö, mutta informatiivisuudessaan pääsivu on kelpo, varsinkin kun sitä koristaa Museoviraston Stonehenge -tyylinen logo.
Itse Kansallismuseon sivut ovat perinteiset, kuten Kansallismuseo itsekin. Tausta on harmaa. Alussa on nykyinen osoite, muuta informaatiota (raitiovaunut yms.) ja pieni kuva. Luonnollisesti Kansallismuseon remontista tiedotetaan ja samoin museokaupan ja -kahvilan toiminnasta. Lukijat voivat valita kiinnostuksensa mukaisesti tietoja eri asioista, kuten tiistaiesitelmistä, varsinaisen museorakennuksen historiasta, vaihtuvista näyttelyistä, peruskorjauksesta ja uudesta Tennispalatsiin rakennettavasta Kulttuurien museosta. Tämä antaa sivuista selkeän ja suunnitellun kuvan. Kaikkea informaatiota ei ole ahdettu samaan tilaan, vaan lukija voi tehdä omat valintansa.
Sivut ovat hyvin ajan tasalla. Tiistaiesitelmissä ei ole vanhojen esitelmien aiheita. Peruskorjauksesta on kirjoitettu paljon ja mielenkiintoisesti. Alhaalla on kiinnostava kuva peruskiven muurauksesta 18.6.1906 ja kuvassa puhuu Leo Mechelin. Tosin itse rakennuksen historiasta kertova osuus on hyvin suppea, pariin kuvaan ja kuvatekstiin perustuva esitys. Sivujen suunnittelu on tehty hyvin varman päälle; mikään ei provosoi tai kiinnitä huomiota. Sivut eivät ärsytä, mutta eivät toisaalta jää mieleenkään.
Kansallismuseon kokoelmat on hyvin ja kattavasti esitelty. Eri osastot tulevat mukavasti esiin. Mutta voisitteko kuvitella Louvresta kerrottavan ilman useampaa mainintaa Mona Lisasta? Kansallismuseon kannattaisi mainostaa enemmän ainutlaatuisuuksiaan, kuten maailman vanhimmaksi sanottua Antrean verkkoa.
Sederholmin talo
(http://www.hel.fi/kaumuseo/ssed.htm/)
Sederholmin talon kotisivuille mennään Helsingin kaupunginmuseon kotisivujen kautta. Etusivu on pelkistetty, mutta tyylikäs. Ensinnä huomio kiinnittyy valokuvaan mallinukesta, joka on puettu 1920-luvun vaatetukseen. Jo tämä antaa viitteitä siitä, että kaupunginmuseo on panostanut sivuihinsa eikä ratkaisut ole niitä oletettavimpia. Sivut latautuivat kyllä hitaasti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Pääsivulla on perustiedot.
Sederholmin talon kuvat saisivat olla kookkaampia, mutta ne on kyllä sommiteltu kiitettävästi. Mutta se, mikä antaa aihetta suureen kiitokseen, on itse Johan Sederholmista tehty silhuetti-ikäjana, jossa hän eri ikäisenä kertoo elämästään. Tarpeeksi uudella tietokoneohjelmalla katsottuna kuvissa voi nähdä liikettä; pojan onkisiima heiluu ja myöhemmällä iällä hänen piipustaan tulee savua. Uskoisin, että Sederholmin talon sivut vetoavat mielikuvituksellisuudessaan lapsiin ja koululaisiin, joita museossa käykin. Taustaan on yhdistetty tyylillä ja maulla sinisen eri sävyjä. Sivujen takia on nähty vaivaa ja toteutus on omaperäinen. Se antaa viitteitä museon ainutlaatuisuudesta, mikä pitääkin paikkaansa. Koska esineitä on vähän, täytyy muuten voida tuoda esiin Johan Sederholmin elämä aikalaiskuvauksena.
Turun linna
(Turun maakuntamuseo: http://www.turku.fi/museo)
Turun maakuntamuseon ja linnan sivut on tehty tyylillä ja maulla. Taustalle on laitettu vanha kartta ja etenkin maakuntamuseon pääsivun layout on tyylikäs. Linnan historiaa kerrotaan sopivasti ja muutenkin teksteissä on juuri ne tiedot, mitä tarvitaankin - ja mitkä ovat oletettavissa. Kokoelmista on jonkin verran kuvauksia, mutta koska satuin katsomaan Turun linnan sivut Sederholmintalon jälkeen, jäi kuva niistä aika vaisuksi. Kuten sanottu, sivut on tehty tyylillä ja linnassa vieraillaan varmasti ilman kotisivujenkin mainosvaikutuksia, mutta silti olisin saattanut tehdä sivuista yllätyksellisemmät. Katsaus linnanaikaisten ihmisten elämään tai muu elävöittäminen tekisi linnasta vielä houkuttelevamman.
Työväenkeskusmuseo
(http://www.tkm.fi/)
Työväenkeskusmuseon kotisivuista saa mukiinmenevän ensivaikutelman. Sivuilla ei ole tosin paljon tietoa, mutta taustalla himmeällä väkyvät pienet logot ovat tyylikkäitä. Sivuilla kerrotaan olennaisimmat asiat, esitellään uusia näyttelyitä ja kerrotaan muutenkin museon toiminnasta. Ongelmia aiheutti se, että pääsin vierailemaan sivuilla vain kerran. Toisella kerralla ne eivät suostuneet aukeamaan, vaikka yritin useamman kerran. En tiedä, mistä tämä johtuu, sillä muiden sivujen kanssa vastaavia ongelmia ei ollut lainkaan.
Jos yhdellä sanalla haluaa kiteyttää suomalaisten museoiden kotisivut, on sana pelkistetty. Sivuja ei ole ahdettu täyteen vaan on luotettu suomalaisen koruttomaan linjaan ja varottu ylilyöntejä. Se on varma valinta, mutta toisaalta näin ei mitään suurta taidetta pääse syntymään. Kotisivut ovat vielä niin nuori markkinoinnin ala, että ei voida olettaakaan museoiden ehtineen panostaa niihin samalla lailla kuin muuhun ulkoiseen kuvaansa. Se, että museoilla ylipäätään on kotisivut, kertoo jo modernistuvasta suuntautumisesta.
Valitsin aivan tietoisesti tutkimuskohteekseni eri lähtökohtaisia museoita. Joillakin on rahaa käyttää markkinoimiseen ja ylipäätäänsä kaikkeen muuhunkin enemmän ja joillakin vähemmän. Joidenkin tavaravarastot ovat valtavat, kun taas toisten ne ovat melko pienet. Museoiden suuruus ei yllätyksekseni ollut se, mikä olisi määrännyt sivujen laadun. Sederholmin talo, jonka sivut olivat ylivoimaisesti parhaat, ei ole suurimpien museo-organisaatioiden alainen. Raha ei välttämättä näy kotisivuilla. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa ja on hyvä, että perustieto museosta on saatavissa yhä useammalta museolta internetin kautta. Ehkäpä museolaitos näin murtaa luutunutta ja konservatiivista imagoaan.
Aino Heikkinen, fil.yo
Helsingin yliopisto