Internetin noitasivut

Mitä noitasivut ovat?

Sanahaut: tuloksia ja harhapolkuja

AvatarSearch on okkultistisiin ja siihen liittyviin aiheisiin erikoistunut hakukone ja sen linkkilistalta löytyy paljon noituutta ja pakanapaikkoja, tosin myös satanismia. Ongelma on siinä että AvatarSearch on auttamattoman hidas. Monta kertaa olen yrittänyt mennä sinne, mutta mitään ei aukene. Kun vihdoin pääsin perille, olikin vastassa pahoittelut ja ilmoitus, että AvatarSearchiä ollaan parhaillaan rajusti kehittämässä, ja se ei ole koko ajan käytettävissä, ja milloin on, se on auttamattoman hidas.

Ihmemaan haku on kaikkein laihin: sieltä tulee mm. TV:n ohjelmatietoja Ne muutamat noitasivut(4), jotka olen Ihmemaan kautta löytänyt, ovat vielä aivan toista tasoa kuin kansainväliset serkkunsa. Linkkilistoja suomalaisiltakin sivuilta muihin noitasivuihin löytyy.

Hakutuloksista on vaikea tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, paitsi että aineistoa Internetistä löytyy. Mikään hakukoneista ei ole ylitse muiden. Koska en ole vielä edes rajannut aihettani kovin tarkasti, en tehnyt "kehittyneempiä" hakuja paria kokeilua lukuunottamatta ollenkaan. Kaikilla hauilla pääsee myös osittain samojen ja osittain eri sivujen jäljille. Vielä jäi kokeilematta, mitä erikielisillä sanoilla löytyy: esimerkiksi häxa voi olla kokeilemisen arvoinen. Englanninkielisillä sanoilla saa englanninkielistä aineistoa, ja wicca-liike keskittyy voimakkaasti Yhdysvaltoihin. Noitasivujen kokonaislukumäärää Internetissä lienee mahdotonta arvioida.

Noitien piirit eli mitä löytyi?

Paitsi yksittäisten ihmisten kotisivuja, noitahauilla löytää myös erilaisten organisaatioiden ylläpitämiä sivuja. Tällaisia ovat mm. Covenant of the Goddess(10), joka on noitien yhteenliittymien, covenien yhteistyöelin ja kattojärjestö, johon kuuluu jäseniä Yhdysvalloista, Australiasta ja Euroopasta, sekä The Witches´ Voice(11), organisaatio, joka on erityisesti kiinnostunut uskonnonvapauskysymyksistä, ja pyrkii lisäämään yhteisymmärrystä sekä pakanayhteisön että ympäröivän yhteiskunnan kesken. Englantilainen yleisemminkin uuspakanoiden järjestö on The Pagan Federation(12). Lisäksi löytyy kontaktilistoja, esim The Witch's Brew'n Weaving the Web(13), josta saa sähköpostiosoitteita Yhdysvalloista alueittain järjestettynä, ja muualta maailmasta maittain. Yhtään suomalaista ei näistä listoista löydy, mutta sen sijaan ruotsalaisen noitaorganisaation Hednetin kontaktilistasta löytyy myös suomalaisia, kuten tanskalaisia ja norjalaisiakin.(14) Kotisivuihin tässä listassa viitataan kuitenkin valitettavan harvoin. Useimmilla näyttää olevan vain sähköpostiosoite. Muuta kautta olen päätynyt myös yhden islantilaisen noidan kotisivulle(15).

Osa kotisivuista on selkeästi kaupallisia(16). Jotkut periaatteessa henkilökohtaisetkin kotisivut paljastuvat lähemmällä tarkastelulla jonkin kaupan omistajan sivuiksi, yleensä kyseessä ovat noituuteen liittyvät yritykset, joista voi ostaa taikatarvikkeita, kynttilöitä jne(17). Sinänsä mielenkiintoisia nämäkin ovat, ja liittyvät itse ilmiöön. Ja kaipa noitienkin täytyy jollakin muullakin elää kuin taioilla. Usein löytyy myös linkkejä kirjakauppojen sivuille, joista aiheeseen liittyvää kirjallisuutta voi tilata, ja vielä 15-20% alennuksella listahinnoista.

Noitasivujen ulkoasu

Mielenkiintoinen asia on taustan väri. Varsin usein noitasivut ovat mustapohjaisia, mihin kyllä kyllästyy melko nopeasti. Suosikkisivuni ovatkin vaaleapohjaisia. Vähäinen asia ei ole myöskään printtaamiskelpoisuus. Kun sivun, jossa on vaaleaa tekstiä mustalla pohjalla tulostaa harmaasävytulosteena on teksti yleensä aivan älyttömän vaaleaa, jollaista on valkoiselta paperilta hankala lukea. Jotkut ovat sentään tehneet rinnakkaisiksi pelkät tekstisivut, joita eksplisiittisesti kehotetaan tulostamaan.

Noitasivujen kuvituksena on usein palavia kynttilöitä ja liekkejä. Samat kuvat toistuvatkin melkeinpä sivulla kuin sivulla. Noitasivua ilman pentagrammia tuskin on olemassa. Kukat ja lehvät sekä kuut ja auringot ovat myös suosittua kuvitusta. Monet kuvista ovat hienoja, ja sivut kokonaisuutena kauniita. Suurin osa noitasivuista onkin selkeästi tehty ennenkaikkea hienon näköisiksi, mutta olen sentään tavannut sellaisenkin kotisivun, jonka tekijä kertoo tarkoituksella tehneensä yksinkertaisen sivun.

Keitä noidat ovat?(18)

Mikään yllätys ei ole, että opiskelijoita on paljon: oppiaineista löytyy tietojenkäsittelyä, matematiikkaa, uskontotiedettä. Tavalla tai toisella tietokonealalla on moni. Avioparit linkkiytyvät usein toistensa sivuille, ja onkin selvinnyt, että noitanaisen mies on tietokonealalla(19). Yksi kotirouva kertoo saaneensa tietokoneen mieheltään ja Internetistä tulleen hänelle suorastaan pakkomielle.(20) Toinen noita onkin sitten perustanut Internet-palveluja noidille ja muille pakanoille tarjoavan yrityksen(21).

Vanhemmista noidista osa on tavallaan ammattinoitia, he omistavat noitakauppoja tai ovat kirjailijoita tai freelance-toimittajia, jotka kirjoittavat kirjoja noituudesta tai juttuja noitien omiin lehtiin. Jotkut ovat varsin merkittäviä hahmoja Yhdysvaltain noitayhteisössä. Lisäksi monet ovat runoilijoita, muusikoita tai muita taiteilijoita.

Silmiinpistävää on kuitenkin sukupuolijakauma, sillä suurin osa Internetin noidista näyttää olevan naisia(22). Sinänsähän tämä ei ole kummallista, sillä myöskään feministiset painotukset eivät ole noitasivuille vieraita(23). Mutta kun arvioidaan, että Internet on 80-prosenttisesti miehien valtaama(24) ja tässä on naisylivoimainen Internet-joukko, niin asia on huomattava. Kuinka suuri osa naisista, joilla on kotisivu Internetissä, onkaan tekemisissä noituuden kanssa? En tietenkään ole ainoa, joka on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Web Women -sivuilta löytyy artikkeli(25), jossa käsitellään pakanismia verkossa. Siinä on heitto, että hienoilla naisten kotisivuilla jotain pakanismiin liittyvää käsitellään useammin kuin mitään muuta aihetta, paitsi ehkä barbie-nukkien keräilyä, mihin ei kylläkään ollut yhtään linkkiä.

Keitä varten noitasivut ovat?

Monet noitasivut, ennenkaikkea erilaisten organisaatioiden sivut on selkeästi tarkoitettu paitsi toisille noidille, myös tiedottamaan aiheesta yleisemminkin. Ne toimivat kontaktiverkkona ja opetus- ja kyselysivuina. Lisäksi tiedotetaan erilaisista tapahtumista sekä otetaan kantaa noituuden esittelyyn muissa medioissa, mm. kirja- elokuva- ja TV-ohjelma-arvostelujen muodossa. Lisäksi kerrotaan mm. oikeudenkäynneistä (koskien esimerkiksi huoltajuusjuttuja, joissa toinen vanhemmista on noita) ja lainsäädännöstä. Henkilökohtaiset kotisivut keskittyvät enemmänkin uskonnon, rituaalien ja taikojen esittelyyn. Useat noitasivut on selkeästi tarkoitettu etsijöille, niille jotka ovat kiinnostuneita asiasta, mutta eivät tiedä siitä paljonkaan. Noitasivuja lukemalla voi oppia noidaksi, ja ilmeisesti jotkut varsinkin yksin noituutta harjoittavista ovat niin tehneetkin. Eräs yksinään noituutta harjoittava ilmoittaa kotisivullaan, että on tehnyt ne lähinnä itseään varten: kun hän selvittää sivuillaan mihin uskoo ja mitä wiccalaisuus on, hän samalla selvittää asioita itselleen.(27) Jo puheena ollut Mama Rose taas kertoo joutuneensa insestin uhriksi kristityssä kodissaan pappisisänsä toimesta, ja olettaa myös kristittyjen osuvan tekstinsä lukijoiksi. Heitä hän erityisesti kiittää vaivautumisesta.

Noitasivujen sisällöstä

Ensimmäinen sivu on yleensä grafiikaltaan kaikkein raskain, ja sisältää yleensä jotain viimeksi sivulle lisättyä, vapaamuotoista. Laskuri tietenkin kertoo kuinka monta vierailijaa sivulla on käynyt. Lisäksi etusivulla yleensä kerrotaan, mihin rinkeihin kyseinen sivu kuuluu ja mitä palkintoja se on saanut. Jotkut sentään sijoittavat palkinnot omalle sivulleen, mikä on latautumisen ja tulostamisen kannalta hyvä asia. Melkein jokaiselta wicca-sivulta löytyy heti aluksi seuraava wiccalaisten perussääntö, "The Wiccan Rede": An' it harm none, do what thou wilt" Kirjoitusasusta ei tosin näytä olevan yksimielisyyttä. Yleensä etusivulta pääsee myös suoraan sekä katsomaan että kirjoittamaan vieraskirjaan.

Sisällysluettelo voi myös olla jo ensimmäisellä sivulla, mutta ei välttämättä. Siitä saakin jo jonkinlaisen kuvan minkälaisesta kokonaisuudesta on kyse. Yleensä joukossa on joku henkilökohtainen sivu, jossa kirjoittaja kertoo hieman elämäntarinaansa. Usein täältä löytyy myös valokuvia kirjoittajasta, ja hänen perheestään ja lemmikeistään. Kaikilla muuten näyttää olevan lemmikkejä, varsinkin kissoja.

Omalla sivullaan määritellään, mitä noituus / wiccalaisuus / uuspakanallisuus on yleisesti ja mitä se tarkoittaa kirjoittajalle itselleen. Usein toistuva teema on myös se, kuinka noidaksi tullaan. Lisäksi on usein kyselypalsta, jossa kirjoittaja vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Tärkeä osa noitasivuja on "Wheel of the Year", jossa esitellään noitien vuodenkierto. Juhlapäivät ovat kyllä melkein kaikki varsin tuttuja, kuten joulu ja juhannus, vain nimet ovat eksoottisempia. Oma osastonsa on usein niin kutsuttu "Book of Shadows". Kaikilla noidilla on jonkinlainen henkilökohtainen päivä- tai muistikirja, johon hän kokoaa mm. taikoja, loitsuja ja rituaalikuvauksia. Monilla noidilla on sellainen Internetissä (tai ainakin osa siitä). Internet-sivuilta saakin tarkat ohjeet melkein minkä tahansa taian tekemiseen unohtamatta alkuvalmisteluja ja rukouksia. Samoin kerrotaan mm. värien, yrttien ja muiden kasvien maagisista ominaisuuksista. Myös noidan työvälineet esitellään, ja olenpa nähnyt myös ohjeet, kuinka rituaaliviitta ommellaan ja kynttilöitä valetaan. Ohjeita löytyy myös siitä, kuinka valitaan uusi, hengellinen nimi. Myös numerologiaa, riimuaakkosia ja tarot-kortteja esitellään. Innoitusta on haettu koko maailman mytologiasta, ja sivuilla esiintyvätkin sulassa sovussa niin muinaisen Egyptin jumalat kuin Lemminkäinenkin. Monilta sivuilta löytyy myös vitsejä ja laulujen sanoja.

Muut linkit

Lopuksi

Viitteet

Lähteet

Sanahakupalvelut

Kirjallisuus

Lehmann, Arthur C. & Myers, James E.(eds.) 1985: Magic, Witchcraft and Religion: an athropological study of the supernatural. Mayfield. Palo Alto (CA)

Moody, Edward J. 1985: Urban Witches -Lehmann & Myers (eds.) 1985: Magic, Witchcraft and Religion.

Virolainen, Merja 1994: Samanismin ja noituuden käsikirja. Tammi. Helsinki

Katariina Krabbe, fil.yo
Helsingin yliopisto