Kaikelle on olemassa tieteellinen selitys. Joillekin asioille montakin. Kyse on siitä, mitä tieteenalaa kukin haluaa kuunnella. (Koskelainen 1997.) Yliluonnolliset elämykset ovat aihe, joka kiinnostaa monia tieteitä. Fyysikot, sosiologit, biologit, perinteentutkijat, teologit, psykologit ja tietysti antropologit ovat kiinnostuneita asiasta. Eri tieteenaloilla on erilaiset tutkimusperinteet ja tutkimusmenetelmät, jotka vaikuttavat kysymysten asetteluun ja tulosten tulkintaan. Tulokset ovat hyvinkin erilaisia. Silti yhden tieteenalan tuloksilla, jos kukin tiede on asettanut kysymyksensä oikein, ei voi kumota toisten tuloksia. Lähtökohtanani on, että tämän tutkielman mahdollisia johtopäätöksiä ei voi kumota luonnontieteiden avulla.
Kulttuuriantropologiassa, ainakin minun mielestäni, tutkijan tulee pyrkiä molempia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön tutkimuskohteensa kanssa. Tässä se tarkoittaa, että en yritä selittää pois elämysten yliluonnollisuutta. Sen sijaan olen kiinnostunut kertojien omista käsityksistä ja tulkinnoista heidän elämyksistään. He ovat asiantuntijoita, minä olen vain asiantietäjä. Kulttuuriantropologiassa selitys yliluonnollisille elämyksille saadaan kuuntelemalla ja katselemalla tutkimuksen kohdetta, ihmistä. Tämän oppiaineen ei pidä olla luonnontieteiden aputiede, jonka tehtävänä on siirtää ihmisiä uskomusten pimeydestä (luonnon)tieteen antamaan valoon.
Sain kahdelta henkilöltä lähes yhtäaikaa tiedon, että Internetissä on Archive X -sivut (www.crown.net/X/), joilla on runsaasti kokijoiden itsensä kirjoittamia kertomuksia yliluonnollisista elämyksistä. Päätin ottaa sivuista selvää. Kiinnostukseni ja aineiston runsauden perusteella otin tarkasteltavaksi ryhmän Ghost Stories and Folklore. Otsikko on laaja ja kertomuksia oli yhteensä 245, joten katsoin parhaaksi rajata aineistoa.
Aineistoa tutkailtuani päätin keskittyä kertomuksiin kotikummittelusta. Valitsin tutkielmani aineistoksi 50 kertomusta, joissa täyttyvät seuraavat ehdot: kertomuksessa on kertojan omia elämyksiä; elämys on tapahtunut spontaanisti, siis ilman valmisteluja; elämykseen ei liity tietoisuuden tilaa muuttavien aineiden käyttö; elämyksiä on ollut kaksi tai useampia; elämys on tapahtunut jonkun ihmisen kodissa. Näin sain proseminaaritutkielman puitteissa käsiteltävän elämyskokonaisuuden.
Osassa kertomuksia (30/50) kirjoittajat olivat jättäneet sähköpostiosoitteensa. Tämä antoi tutkielmalleni uusia mahdollisuuksia. Sähköpostikyselyllä saisin selville kertomusten ja kertojien taustoja. Samalla voisin suorittaa myös kertomusten lähdekritiikin. Näin tutkielmani kenttänä on työpöytäni ja samalla Amerikka, Eurooppa ja Oseania.
Tutkielmani juoni on seuraava. Tarkastelen ensin lähemmin käsitteitä yliluonnollinen ja elämys. Kuinka ne voi määritellä yleisesti ja erityisesti tässä tutkielmassa. Seuraavaksi on vuorossa aineiston, kertomusten ja kyselyn esittely. Esittelyjen jälkeen selvitän mitä kummittelusta voi mielestäni sanoa Archive X:n perusteella. Lopun tutkielmasta toimin puheenjohtajana ja jakelen puheenvuoroja kertojille sopivaksi katsomassani järjestyksessä. Ensin käymme läpi erilaisia kummittelun muotoja. Sitten siirrymme kummittelun aiheuttamiin tunteisiin. Kolmantena etsimme selityksiä kummittelulle. Lopuksi vielä katsomme kuinka elämykset ovat vaikuttaneet kertojien elämään.
Esittelen tutkielmassani runsaasti lainauksia kertomuksista ja kyselystä. Aineistonäytteitä en ole suomentanut. Näin mielestäni kertojat ja heidän tekstinsä pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Kertomukset olen merkinnyt numerojärjestykseen siten, että varsinaista kertomusaineistoa ovat numerot 1-50. Kyselyn vastaukset olen merkinnyt numeroilla 1-9, joiden edessä on K-kirjain. Vastaukset olen numeroinut siinä järjestyksessä kuin ne ovat minulle saapuneet. Kertomusten ja kyselyn numerot siis eivät vastaa toisiaan Näin kyselyyn vastanneiden henkilöllisyys pysyy suojassa. Kertomusten Internet-osoitteet ovat tutkielman lopussa, sillä ne ovat kaikille julkisia. Viitatessani aineistoon käytän hakasulkeita [ ] ja lukumääristä kirjoittaessani kaarisulkeita ( ). Artikkeli perustuu keväällä 1998 kulttuuriantropologian proseminaariin tekemääni tutkielmaan (Väisänen 1998).
Yliluonnollinen on paljon käytetty ja moniulotteinen käsite. Se vaatii aina tapauskohtaisen määrittelyn. Yliluonnollista käsiteltäessä on kysyttävä aina kenelle yliluonnollisesta on puhe. Tutkijalle vai informantille vai molemmille?
Aineistooni soveltuva yliluonnollisen määritelmä löytyy Pasi Klemettisen poltergeistiin liittyvää tarinaperinnettä käsittelevästä väitöskirjasta (Klemettinen 1997). Yliluonnollisen määrittelyssä Klemettinen lähtee liikkeelle käsitteestä arkitodellisuus. Hän kirjoittaa otsikon "Supranormaalit ilmiöt" alla näin: "Poltergeist on kokijoilleen empiirisesti olemassa oleva ilmiö, joka tunkeutuu arkitodellisuuteen supranormaaleina näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksina. Supranormaaleja ovat kaikki ne ilmiöt, jotka ihminen itse käsittää tavanomaisten luonnonlakien tai kausaliteettien ulkopuolelle jääviksi ja näistä riippumatta toimiviksi ja tapahtuviksi." Tästä on hänen mukaansa rajattava kuitenkin pois arkiseen kokemuspiiriin sisältyvät ennetapahtumat, jotka vasta myöhemmin tulkitaan supranormaaleiksi. (Mts. 113, 130.) Kummitteluun sopivan määritelmän tästä saa muokkaamalla alkua seuraavasti: kummittelu on kokijoilleen empiirisesti olemassa oleva ilmiö, joka tunkeutuu arkitodellisuuteen supranormaaleina aistimuksina ja tuntemuksina.
Tämä määrittely tukeutuu kahteen kriteeriin. Ensinnäkin arkitodellisuus on ja on ollut kaikille sama. Arkitodellisuudella Klemettinen tarkoittaa tässä tavanomaisten luonnonlakien ja kausaliteettien ymmärtämistä. Vesi valuu alaspäin, aurinko nousee aamulla idästä ja metsä vastaa niin kuin huudetaan. Arkitodellisuudessa asiat ovat toimineet samalla tavalla elämän alusta lähtien. Arkitodellisuuden murtuminen ei kuitenkaan yksin riitä yliluonnollisuuden kriteeriksi. Esimerkiksi valtava luonnonkatastrofi murtaa arkitodellisuuden. Maahan osuessaan suuri meteoriitti saattaa pimentää taivaan. Yliluonnollisuuden toinen kriteeri on elämysten käsittäminen näistä kausaliteeteista ja luonnonlaeista riippumattoman voiman tai olennon aiheuttamaksi. Näin yliluonnollisuuden määritelmä nojaa informantin käsityksiin. Ja juuri niistä antropologi on kiinnostunut.
Yliluonnollisuutta on siis riippumattomuus luonnonlaeista ja kausaalisuhteista, joista taas ihminen on riippuvainen. Melford E. Spiron (1986:64) määritelmän mukaan usko tällaisiin olentoihin ja (voimiin) sekä siihen, että näiden ja ihmisten suhteisiin voidaan vaikuttaa rituaalisella käyttäytymisellä, muodostaa uskomusjärjestelmän.
Suomen kielessä on kaksi merkitykseltään toisiaan lähellä olevaa sanaa, kokemus ja elämys. Kumpaa sanaa tulisi käyttää? Yliluonnollinen kokemus vai yliluonnollinen elämys? Sanoilla on selvä merkitysero. Eroa voi selventää katsomalla saksan vastaavien sanojen Erfahrung ja Erlebnis merkityksiä. Erfahrung (kokemus) on johdettu verbistä erfahren, joka tarkoittaa tietoon saamista ja kuulemista. Erlebnis (elämys) on puolestaan johdettu verbistä erleben, joka kääntyy suomeksi sanalla elää. Elämys edellyttää itse elettyä, elämyksen kautta saatua tietoa. Kokemus taas tietoon tullutta, muilta saatua tietoa. Näin elämys-sanan käyttö on perustellumpaa tässä yhteydessä. Silti kokija on luontevampi sana kuin eläjä käytettäväksi elämyksen yhteydessä.
Englannissa elämystä vastaa parhaiten sana experience. Experience-sanalla on Roger Abrahamsin mukaan monenlaisia vivahteita. Experience (ilman artikkelia) on osa elämän normaaleja tapahtumia. An experience (epämääräinen artikkeli) erottuu elämän kulusta, siitä voidaan kertoa erityisenä tapahtumana. Jälkimmäistä on kahta lajia. Toinen tyyppi vaati erityisiä valmisteluja ja toinen koetaan ilman valmisteluja. Ilmeisesti tämä jälkimmäinen tyyppi vastaa tämän tutkielman elämys-sanaa. Elämyksellä pitää olla alku ja loppu, muuten siitä ei voi kertoa. (Abrahams 1986:60-69.) Ennen kertomista kokija sovittaa kertomuksensa tilanteeseen sopivaksi. Hän tekstualisoi elämyksensä mielessään, jolloin sille tulee alku ja loppu. Donald Ward (1990:39-41) käyttää tästä kertomisen muodosta Marjorie Bardin nimeämää käsitettä idionarrating. Sana kääntyy suomeen varsin huonosti, ehkä se voisi olla yksinkertomista. Vaikka ei koskaan kertoisikaan elämyksestä muille, itselle se on aina kerrottava.
Elämys on vuorovaikutusta. Edward M. Bruner esittelee Wilhelm Diltheyn käsityksiä elämyksestä. Elämys sisältää tekojen ja tunteiden lisäksi myös reflektiot teoista ja tunteista. Elämys ja ilmaisu ovat vuorovaikutuksessa eli elämysten tulkinta riippuu kulttuurista ja ilmaisun ymmärtäminen edellyttää elämystä. Todellisuus välittyy tietoisuuteen elämyksinä, jotka saavat muotonsa ilmaisuina. Todellisuus, elämys ja ilmaisu eivät siis ole sama asia. Elämyksessä ja siis sen tutkimisessa on ongelmana se, että emme koskaan voi tuntea toisten elämyksiä. Elämyksiä tutkittaessa tulkitaan ilmaisuja. Kertojan on ensin tulkittava elämyksensä ja sitten löydettävä ilmaisu elämykselleen. Tämän jälkeen vastaanottaja yrittää tulkita ilmaisun oikein. (Bruner 1986:5-6.) Näin toimii myös antropologi kentällä. Voi myös käydä niin, että elämyksestä kertominen muuttaa sen merkittävyyttä ja merkitystä myös kertojalle (Abrahams 1986:49). Elämystä kuvatessaan ihminen on riippuvainen ilmaisuvälineiden mahdollisuuksista. Tässä tutkielmassa ilmaisuvälineenä on teksti. Lukijan tulee pitää tämä mielessä, kun kirjoitan elämyksistä. Viime kädessä tutkimuskohteenani on nippu tietokoneen tulosteita.
Tarkasteltaessa yliluonnollista elämystä on tärkeää tehdä ero havainnon ja tulkinnan välillä. Ovatko molemmat yliluonnollisia vai ainoastaan toinen? Sama havainto voidaan yhdistää useisiin eri tulkintoihin (esim. Old Hag, Hufford 1982:171-244) ja samaan tulkintaan useita havaintoja (esim. para, Harva 1928:46-55). Toinen tärkeä asia on, että yliluonnollisen elämyksen aikana ihmiset eivät ole välttämättä irrationaalisia, vaan kykeneviä rationaalisiin havaintoihin ja rationaaliseen toimintaan. Eräs kyselyyni vastanneista pohti asiaa seuraavasti:
Even though I do believe in most of the supernatural, the logical part of me is a sceptic. Therefore, during an experience such as mine, I'm constantly questioning, "Is this for real?". In doing so, I don't get so caught up in everything, and as such feel that it provides for an accurate recolection. [K2]
Tätä suhdetta elämykseen Roger Abrahams (1986:51-54) kutsuu kaksoistietoisuudeksi (double consciousness). Samalla kun olemme osallisia elämyksestä, olemme myös katsojia, jotka tietävät kertovansa siitä myöhemmin. Samassa tilanteessa on myös antropologi kentällä, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.
Archive X, josta olen ottanut kertomusaineiston tähän tutkielmaan on Internetissä osoitteessa www.crown.net/X/. Kertomukset olisivat siis olemassa ilman tätä tutkielmaankin. Sivut on luotu vuonna 1994 ja kävijöitä sivuilla oli laskujeni mukaan tammikuussa 1998 noin 1000 viikossa. Archive X löytyy suhteellisen helposti yleisimmillä hakuohjelmilla.
I did a Yahoo search--I hope you know what that is--and found the Archive X site. I read a few of the postings, then found out I, too, could download my story. So, I did. [K5]
Archive X:n etusivu on varsin asiapainotteinen. Omien kertomusten lähettäminen on korostunut, sillä lähetyskaavakkeeseen (submission form) pääsee klikkaamaan ennen sivuilla jo olevien kertomusten valikkoa. Kaavakkeen alussa sivujen pitäjä sanoo kirjoittavansa kertomukset uudelleen (rewrite) käyttäen saamaansa tekstiä. Sivujen pitäjän mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita kertomusten editointia. Samoin kertomusten vahvistaminen (verification) tarkoittaa yksinkertaisesti tarkistamista, että kirjoittaja on kuka hän sanoo olevansa. (Spitzner 1998.) Sivut sisältävät kertomuksia neljästä aiheryhmästä: Ghost stories and folklore (245), Angel stories (35), Channelling (eli kanavointi) (9) ja Near death experiences (7). Kaikissa aiheryhmissä on lopussa kertomusten jälkeen linkkejä muille aihetta käsitteleville sivuille. UFO-elämyksistä sivuilla ei ole kertomuksia, vain linkkejä toisille sivuille. Selvästi eniten kertomuksia on siis kummittelusta.
Tutkielmani primaariaineisto koostuu Archive X:n kummitustarinoista. Tarinoiden tarkempi aihe vaihtelee laajasti ja tutkielman luonteesta johtuen varsinaiseen analyysiin aineistoa piti rajata selkeämmin erottuvaksi ryhmäksi. Esittelen tässä ehdot ja annan niille lyhyet perustelut.
1. Kertomuksessa tulee olla myös omakohtaisia yliluonnollisia elämyksiä. Tämä rajaa pois folkloristiikan termein sanottuna tarinat ja jättää jäljelle memoraatit.
2. Elämyksen tulee olla spontaani. Näin jäävät pois spiritismi, kanavointi ja muut valmistellut yliluonnolliset elämykset.
3. Elämyksen tapahtuessa kokijoiden tulee ilman psykoaktiivisten aineiden vaikutusta. Kemikaalit vaikuttavat tunnetusti tietoisuuden tilaan. Ainakin niitä voidaan syyttää elämyksestä.
4. Elämysten tulee tapahtua kotona. Kodin ei tarvitse välttämättä olla oma koti. Tällä ehdolla rajasin aineiston kokoa. Voisi myös ajatella, että elämyksen problemaattisuus kasvaa, jos se tapahtuu kotona.
5. Kertomuksessa tulee olla vähintään kaksi elämystä, jotka kertoja yhdistää toisiinsa. Yhteys voi olla väljä. Myös toistuvuus lisää elämyksen problemaattisuutta.
Näillä ehdoilla rajatusta kertomusjoukosta valitsin tarkasteltavaksi 50 tuoreinta kertomusta. Näistä suurin osa, lähes 90% on Pohjois-Amerikasta, loput Oseaniasta ja Englannista. Kirjoittajissa naisia on noin kaksi kertaa enemmän kuin miehiä.
Internet-aineistoon liittyy aina tietty anonyymisyys. Etenkin Archive X:n tapaisia sivuja selatessa tulee helposti mieleen kysymyksiä sivujen tarkoitusperistä. Vaikka lähdekritiikki on aina tarpeen, ei sillä tietenkään tässä yhteydessä voi tarkoittaa kertomusten totuudellisuuden vahvistamista, vaan tietojen hankkimista kertomusten ja kertojien taustoista. Sähköpostikysely vaikutti kiinnostavalta tavalta täydentää taustatietoja ja vähentää kertomusten anonyymisyyttä.
Kyselyssä (Väisänen 1998:Liite 3) katsoin aiheesta johtuen tärkeäksi panostaa myös avaukseen. Opiskelujeni alaksi mainitsin yleisluontoisesti kulttuurintutkimuksen (cultural studies). Pääainettani perinteentutkimusta (joka olisi kääntynyt englanniksi folklore studies) en katsonut aiheelliseksi ilmoittaa, sillä folklore-sanalla saattaa olla vastaajien mielessä negatiivinen sävy. Työstäni käytin nimityksiä seminar paper ja study. Tutkielmani aiheen, kummittelun, käänsin englanniksi sanalla haunting. Archive X:n etusivulla haunting selitetään sarjaksi odottamattomia kohtaamisia (encounters) tai rakennuksessa olevaksi kummitukseksi (resident ghost). Tämä vastasi myös minun käsitystäni, joten tästä ei muotoutunut kielellistä ongelmaa.
Luottamuksen lisäämiseksi lupasin taata kyselyyn vastaajien anonymiteetin. Vaikka kyseessä on vain proseminaariesitelmä, tutkimuksen kohteilla on oikeus tietää mihin heidän antamiaan tietoja on käytetty. Lähetin heille lyhennelmän tutkielmastani.
Kysely oli tyypiltään avoin ja varsinaisia kysymyksiä kertyi 11. Aiheen luonteesta johtuen kysymysten määrä ei voinut olla kovin suuri. Näin siksi, että myös muut kuin asiaan todella vihkiytyneet vastaisivat. Lähettämistäni 30 viestistä peräti 16 ei löytänyt tietään perille. Näistä kolmelle löysin uuden toimivan osoitteen. Osoitteiden vaihtuvuus on ilmeisesti varsin suurta. Kyselyn saaneiden vastausprosentti oli hyvä, sillä sain kaikkiaan 9 vastausta. Silti kyselyn osuus tässä tutkielmassa jäi aikomaani suppeammaksi.
Ihminen joutuu ja hankkiutuu monenlaisiin keskustelutilanteisiin. Uutena joukkoon tuleva ensin katselee ja kuuntelee kuinka joukossa toimitaan ja tarkkailee mistä aiheista puhutaan ja miten. Tässä tutkielmassa tarkastelen Archive X:ää kerrontatilanteena. Oma elämys tai hyvä tarina antavat mahdollisuuden osallistua keskusteluun.
This might not be very stimulating like the other ones in this section but I have had two experiences with ghosts. [45]
Well, I guess it"s time for me to stop reading and start writing posts..... [46]
Archive X:n tulkitsemista kerrontatilanteeksi, jossa kirjoittaja on kertoja ja lukijat ovat yleisö, puoltaa myös Satu Apon havainto, että on olemassa kirjoittavia kertojia. Kirjoittaminen on kirjoitustaitoiselle ihmiselle luonnollinen ilmaisutapa siinä missä suullisesti kertominenkin, joillekin kertojille jopa mieluisampi. Apon mukaan suullista aineistoa ei pidä automaattisesti olettaa arvokkaammaksi kuin kirjallista aineistoa, mikä tulisi myös antropologin huomata. (Apo 1995:177-180.) Kyselyssä kysyinkin kuinka suullinen kertominen eroaa kirjoittamisesta Internettiin. Vastaajista viisi oli sitä mieltä, että juuri kirjoittamalla elämyksestä voi kertoa jäsentyneemmin ja yksityiskohtaisemmin.
I enjoy writing, and by writing an experience, I find that I can be more organized. By being more organized in my thoughts, I tend to remember more details. [K2]
Writing down the story, on paper or via the Internet, really helps to clarify your thoughts. I found myself really thinking about the experience and remembering small details that I probably would leave out if I were telling the story orally. [K5]
Kaikki viisi kirjoitetun version puolustajaa korostavat tarkkuuden ja yksityiskohtien olevan runsaampia kirjoitetussa kertomuksessa. Tämä on mielenkiintoista, sillä on helppo ajatella, että kirjoitettu kieli jää vajavaiseksi, kun kyse on yliluonnollisen elämyksen kuvaamisesta. Vastaajat tarkoittavat ilmeisesti yksityiskohtien tarkkuutta, eivät tunteiden tai outojen äänien selostamista. Kaikki kertojat eivät ole näitä mieluummin kirjoittavia, vaan puolelle vastaajista kirjoittaminen kahlitsi kertomista. Eleet ja äänenvaihtelut eivät näy tekstissä.
Sometimes it's hard to find the words for expressions or gestures. [K3]
Telling about my experinces orally allws me to add voice inflection at the different parts so the listeners have a better idea of what I was feeling at the time where writing only lets people see what happened. [K4]
Samoin kuin kasvokkain tapahtuvassa kerrontatilanteessa, näyttää siltä, ettei näilläkään sivuilla ole hyvien tapojen mukaista kertoa toisten juttuja ominaan. Kertojilla on tekijänoikeudet omiin esityksiinsä. Kertojat ovat olleet ensin yleisönä ja lukeneet muiden kertomuksia. Vasta kun heillä on ollut tarjota uutta tietoa, he ovat laittaneet oman kertomuksensa sivuille.
Archive X:n sivuilta voi tehdä päätelmiä kummitteluelämyksistä, mutta tietyin rajoituksin. Koska sivujen pyrkimyksenä on välittää uutta tietoa, ei niiden perusteella voi tehdä päätelmiä erilaisten kummittelumuotojen yleisyydestä. Yhden elämyksen toistuvuutta yhdellä kertojalla ei myöskään voi ottaa huomioon. Yleisyyksien tutkimisen sijaan nämä kertomukset ovat erinomainen aineisto, kun halutaan tietää esimerkiksi, mitä erilaisia kummittelun muotoja ihmiset tuntevat.
Keskeinen syy yleisönä oloon (eli kertomusten lukemiseen) ja kertojaksi ryhtymiseen (eli kirjoittamiseen) on minun mielestäni halu tietää. Tarkoitan tässä tietoa laajassa mielessä, en pelkästään selityksiä kummittelulle. Tietoa on myös saada selville, että on muitakin, joilla on samantyyppisia elämyksiä. Kokija ei ole enää yksin elämyksensä kanssa. Tietoa kummittelusta kulkee sivuilla molempiin suuntiin. Kyselyyn vastanneista viisi halusi jakaa (neljä käytti sanaa share) oman elämyksensä muille. Kaksi halusi palautetta ja kaksi julkisuutta itselleen. Kertomuksissa itsessään vain muutamassa kerrottiin syy kirjoittamiselle. Useimmiten syynä oli avun (eli tiedon) tarve. Avun tarve on sellainen syy kirjoittamiselle, joka nimenomaan ilmoitetaan, samoin avun antaminen. Pelkkä jakaminen ilman erityistä kohdetta ei vaadi erityistä mainintaa.
Just to share an experience. When I (or anyone else) dies, a lot will be lost to the world body of knowledge. Given enough input, someone may be able to make sense of it someday. Anyone interested in the paranormal may read it. [K1]
Suoranaisia muille osoitettuja avunantoja ei ollut varsinaisessa aineistossani. Ilmeisesti epäsuora vastaaminen oman kertomuksen kautta on käytetyin ja luontevin tapa jakaa tietoa. Vastaaminen muille vaatii jäsentynyttä käsitystä omasta elämyksestä ja yliluonnollisesta yleensä, joka on vain harvoilla kertojilla.
This first portion is directed to Miss Nancy Cunningham of Indianopolis. I would like to say that, if you are not lying, then you show signs of being empathic. This means that you are sensitive to paranormality. This might explain your experience. [51]
Kertomukset, joissa pyydetään apua ovat ehkä kaikkein koskettavimpia. Niistä ilmenee ihmisten epätietoisuus ja ahdistuneisuus jonkin sellaisen edessä, jota he eivät koe hallitsevansa. Kyselyssä kaksi vastaajaa odotti palautetta. Avun pyytämisen ja tiedon jakamisen ero näkyy seuraavissa lainauksissa.
Of course this paranormal activity has her doubting her sanity. - - - COULD THIS BE THE SAME SHADOWY FIGURE???? HOW CAN SHE BE HELPED AND NOT BE LABELED PARANOID??? [3]
I posted the story on the Internet to see what people would say. I really, truly believe that what happened at my home was something unexplainable, something unique. And wanted to get some feedback from people who'd had similar experiences. [K5]
Merkittävä syy Archive X:n valintaan tiedonlähteeksi on elämysten harvinaisuus ja arkaluontoisuus. Elämyksistä uskalletaan kertoa vain pienelle ja luotettavalle lähipiirille, sillä muille kertominen johtaa usein vaikeuksiin. Ihmiset joilla ei ole ollut kummitteluelämyksiä löytävät selitykset kertojista. Heille selityksiksi kelpaavat hallusinaatiot, petokset ja luonnonilmiöiden väärintulkinta. (Tikkala 1993:156.) Elämyksistä kertominen ääneen voi myös olla vaikeaa esimerkiksi äänen särkymisen takia. Joka tapauksessa yleisö on valittava tarkkaan. Archive X antaa vaihtoehdon, jossa on mahdollisuus myös vuorovaikutukseen.
Which was why I never told anyone about this demon except for my father, and even HE didn't believe me. One could blame these delusions on the separation of my parents, when my mother took me and left my father in that house. [32]
Ennen kummittelutiedon esittelyä tarkastelen vielä kerrontaa. Kertomuksia tarkasteltaessa on aina kysyttävä myös kenelle kerrotaan, sillä yleisö ohjaa merkittävästi kertojaa. Kyselyyn vastanneet olettivat - ilmeisesti aivan oikein - kertomustensa lukijoiksi henkilöt, joilla on itsellään ollut elämyksiä tai ovat kiinnostuneet asiasta.
I wrote on the internet because I was really enjoying hearing the stories from other people's experiences. I too wanted to share my experience as a child. I'm not sure who reads the stories on Archive X. Perhaps those people like myself who wanted to hear other examples of hauntings. I think a lot of people read about hauntings to scare themselves into having a good time. [K9]
Aineistoni kertomuksiin liittyy olennaisesti myös anonyymisyys. Sähköpostiosoitteenkaan antaminen ei tätä ratkaisevasti muuta. Sivuilla siis vallitsee tietynlainen "kaikki käy" -asenne. Asioita ei turhaan selitellä tai siloitella. Yliluonnollisen tekijän mahdollisuutta ei tarvitse erikseen perustella eikä omien kasvojen menettämisestä ole juurikaan pelkoa. Seppo Knuuttilan mukaan kertomiseen kuuluu aina asetelmien muuttamien ja yksityiskohtien muokkaaminen (Knuuttila 1992:262). Liioittelu ja valehtelu ovat mahdollisia. Pienestä kopauksesta saattaa tulla pamaus tai kertoja laittaa itsensä jonkun toisen kokijan paikalle. Näitä kerronnan piirteitä on tässä aineistossa lähes mahdotonta kontrolloida. Olen niistä kuitenkin tietoinen.
Yliluonnolliset olennot tai voimat eivät ole kenellekään ensisijainen vaihtoehto tapahtumien selitykseksi. Kun ns. luonnolliset selitykset on suljettu pois, katsotaan kummittelua puoltavia seikkoja. Korostaakseen kummittelun todellisuutta kertojat käyttävät useita keinoja. Puolessa kertomuksista (25) kirjoittaja korostaa kuinka muutkin kuin hän itse ovat tunteneet kummittelun. Kertomuksiin kuuluu olennaisesti kertoa myös muiden elämyksistä. Vahva argumentti on myös, että sellaiset, jotka eivät voi tietää kummittelusta, ovat reagoineet siihen. Näitä ovat kotieläimet (8) ja pienet lapset (3). Kirjoittajat saattavat myös korostaa, että esineet eivät voi yksin liikkua kyseisellä tavalla (8). Suoraa totuudellisuuden vakuuttelua on vain seitsemässä kertomuksessa. Seuraavassa esimerkit näistä vakuuttamisen keinoista.
Often my sister-in-law would come home from work to find both the t.v. and stereo playing. - - - While I was in the living room one evening, the c.d. player switched on and started flipping trough songs. Then it suddenly turned off. Another time, my husband was house/pet sitting, and both the t.v. and the stereo switched on and off several times. [6]
After he left, I curled up on the end of his waterbed and went to sleep with his Dachsund close by my side. Roughly 2 and 1/2 hours later I was startled out of a deep sleep with the feeling that I was being observed. My back was to the door and the hallway and I remember feeling terrified of turning over to see what was there. To make matters worse, Petie, the Dachsund, was awake and staring at the door. I was afraid that someone had entered the open door and I was about become a statistic. Well, I screwed up my courage and turned my head. I was shocked to see the full outline of a man dressed in clothes from the forties staring back at me. [11]
My 2 year old little boy (a very intuitive kid I might add) came into the kitchen and grabbed ahold of my leg. He pointed to the living room and said that Homer was in there. "Homer?" I said, thinking that I didn"t understand him, "Yes, Homer playing the drums!" So we walked into the living room and he is pointing toward the corner saying "See Homer, he playing the drums!" I told him I didn"t see anything. We walked closer and then he pointed outside the glass door. "There he is, there Homer, see him!" [39]
I must have fallen asleep on the couch, because a couple of hours later, the tea kettle fell off the stove, and crashed to the floor. There was water everywhere. First thougths I had was that maybe I didn't put the kettle back on the stove right. But, when the kettle fell, the water was ice cold. And the next day I did a few tests to see if it was possible. I tried for about an hour and couldn't get the kettle to fall again. [9]
This story is totally true and there are several witnesses. [15]
Kyselyn perusteella kaikki kertojat pystyvät mielestään kuvaamaan tapahtumat tarkasti (accurately) jälkeen päin. Kertojat käyttävät vain vähän like-sanaa tai havainnon vertailua johonkin tutumpaan. Kun vielä ottaa huomioon päätelmät kirjoittavista kertojista, voi olettaa, että ainakin ne, joilla on ollut omia elämyksiä, saavat hyvän kuvan tapahtumien kulusta.
Many of the experiences were so amazing that details are still very clear. Some of the minor occurances have probably been forgotten. [K6]
Tarkemmalla kyselyllä tai haastattelulla pystyisi kuitenkin saamaan vieläkin tarkempia tietoja havainnoista. Esimerkiksi askeleiden kuuleminen, kuten seuraavassa esimerkissä, on toisaalta tarkka havainto.
One day after school (I was the first one home in the afternoons) I was watching T.V. when I heard footsteps walk across my bedroom upstairs - - - [20]
Toisaalta askeleiden ääniä on lukematon määrä. Esimerkiksi avojaloin, cowboy-saappailla tai korkokengillä kävelemisestä lähtevillä askeleilla on selkeästi oma ääni. Askeleiden äänestä voi tehdä paljonkin päätelmiä, esimerkiksi niiden aiheuttajan sukupuolesta. (Ks. Hufford 1982:89-90.) Sama pätee muihinkin havaintoihin. Tässä konkretisoituu ero 1. asteen memoraatin, siis sen henkilön kertomuksen, jolla elämys on ollut ja 2. asteen memoraattien ja tarinoiden välillä tutkimuksen kannalta. Vain kokijalta itseltään voidaan kysyä tämäntyyppisiä tarkentavia kysymyksiä elämyksistä, tai havainnoista, joita hän itse ei edes vielä välttämättä ole tiedostanut.
Kertomukset sisältävät monenlaista tietoa kummittelusta. Kertomuksista en kuitenkaan havainnut selviä kummittelukaavoja, joissa tietyt kummittelut seuraisivat toisiaan tai olisivat riippuvaisia toisistaan. Tarkastelen siis yksittäisiä tietoja, jotka voivat periaatteessa liittyä mihin tahansa kummittelujen sarjaan. Samoin joutuvat toimimaan myös muut tiedonhakijat, sillä jokainen kummitteluksi tulkittu tapahtumasarja koetaan erilaiseksi. Esittelen kertomusten ja kyselyn antamaa tietoa neljänä ryhmänä:
1. Muodot
2. Tunteet
3. Selitykset
4. Vaikutukset.
Kertomuksissa kummitteluksi on tulkittu suuri joukko havaintoja. Käyttämäni käsitteiden jako perustuu ihmiseen viiteen aistiin, joilla tehdyt havainnot ovat aistimuksia. Kaikki kummittelu ei kokijoiden mielestä ole aistein havaittavaa. Ulotan havainnon käsitteen myös tuntemuksiin, jotka liittyvät olennaisesti kummitteluun. Tuntemus on tässä tutkielmassa eri asia kuin tunne. Henkilö voi havaita, että hänellä on tuntemus, että häntä katsellaan. Tämä havainto aiheuttaa hänessä pelon tunteen.
Kummittelun muodot voisi jakaa useammallakin eri tavalla. Koska kertojat ovat itse päättäneet kuinka kummittelusta tulee kertoa, ei kaikista tapahtumista ole saatavilla tasapuolisesti tietoa. Käsittelen muodot kahdessa ryhmässä, sillä näin syntyy vähiten tulkinnanvaraisia rajatapauksia. Jaottelun olen tehnyt kertojien käyttämien sanavalintojen pohjalta. Osassa elämyksiä on varmasti mukana ollut useamman kuin yhden aistin yhtäaikainen havainto. Kertomuksissa näitä tapauksia ei juurikaan esiinny.
Näkö-, kuulo- ja hajuaistimukset
Kertojista 25 mainitsee nähneensä haamun tai hahmon. Miespuolisia haamuja on nähty enemmän kuin naispuolisia (10,5), Sukupuolta ei kerrota 12 tapauksessa. Haamut liikkuvat useimmiten yksin, sillä vain kahdessa tapauksessa kertoja on nähnyt useita haamuja. Eläinhaamun on nähnyt yksi kertoja. Kuolleen sielun on tuntenut yksi kertoja. Haamuja tai kummituksia on kertomusten perusteella vaikea lähteä tarkemmin jaottelemaan. Noin puolet kertojista oli ensin luullut, että kyseessä on elävä ihminen. Vastaavasti noin puolet kertojista oli heti tajunnut, että kyseessä ei ole fyysinen olento.
When I went back into my bedroom to get in bed, I saw lying on my bed a silhouette of a woman's legs, poised real pretty with pointed toes.This time I said my sister's name, "Cindy? Cindy?" I came closer to the figure, all the while calling out Cindy's name until I was touching it, but feeling nothing but a "breeze". It was a beautiful red-headed woman wearing a white flowing gown (very cliche, I know, but what can I say?). I reached to touched her face and she vanished, slowly going backwards or something, even though the headboard would prevent such a thing in our realm. [26]
Every night I would see a man peeking into my room. I could see his whole form, although it was composed of a sort of swirling, darting light. [50]
Kummitteluksi tulkitaan myös esineiden, siis kiinteiden kappaleiden, liikkuminen ilman näkyvää syytä tai epänormaalilla tavalla. Liikkumisen voi jakaa neljään lajiin: esine on liikkunut, kun kukaan ei ole ollut paikalla (15); esine on liikkunut kertojan läsnäollessa (14); esine on hävinnyt (6); esine on ilmestynyt (6). Kertomuksissa liikkuneiksi kuvatut esineet ovat suurimmalta osaltaan varsin pieniä. Olennaista ei ole koko vaan se, etteivät esineet yleensä liiku itsestään.
We let this balloon drift around the house. It often seemed to possess a mind of its own, suddenly appearing behind us, especially if we were changing the baby etc. - - - Adam awoke crying, and when I did not get up immediately, the balloon floated down the hallway from the other end of the house, past where I sat, stopped at Adam's doorway, then floated across to Adam, who immediately stopped crying. [16]
Our savings pass book disappeared from it"s spot that it was always kept in. We serched everywhere, after 2 weeks we went to the bank and had a new one issued. We returned home and went to put it in it"s spot and the old one was there in plain sight... [47]
Nykyaikainen kummittelu koskee myös sähkölaitteita, jotka ovat kummitelleet kuudellatoista kertojalla. Näitä ovat valot (8), televisio/stereot/video (2) ja puhelin (2). Maininnan ovat saaneet myöskin tietokone, kellot, imuri ja lämmitin.
One evening every time I went to the stairs to go up to my room the light in my room had either gone on or off. [20]
One day I wanted to watch a video so I pressed play and thought that I'd let it play trough the previews while I made a cup of tea. Suddenly I stopped hearing the audio on the tape and wandered in to find that the tape was playing but like I had pressed fast forward to get to a certain point. I stopped the tape and pressed play again but it fast forwarded it self 3 times. Then I fast forwarded the tape to the beginning of the feature and stopped it. I went back to the kitchen and made my tea but when I pressed play the tape was back at the beginning of the previews. I went to the feature but I couldn't watch it as the tape kept fast forwarding itself. [22]
That house also had phones that would half ring with no one but the dial tone when you picked it up. It would do the half ring thing almost like a tune. Seconds apart or in bursts of five or ten. [18]
Kolme kertojaa on tulkinnut kummitteluksi oudon valoilmiön. Samoin outo haju on liittynyt tapahtumiin kolmella kertojalla.
My next one was when I went into the bathroom to have my daily morning shower I was shampooing my hair and when I washed it out I saw a bright light go slowly past my eyes from the window to the door which was closed and then it disappeared. [45]
I was as close to my maternal grandmother as I was to my own mom. I was awakened by a feeling of not being alone when all of a sudden for a full 4-5 seconds I could smell nothing but her all around me. [5]
Äänet ovat olennainen osa kummitteluksi koettuja havaintoja. Askeleita on kuullut yhdeksän kertojaa. Kuten edellä mainitsin, niitä ei yleensä ole määritelty sen tarkemmin. Kertojille on puhuttu seitsemässä tapauksessa. Ovien aukeaminen ja sulkeutuminen kuuluu myös kummitteluun. Tämän äänen on kuullut neljä kertojaa. Myös muista, usein epämääräisiksi jääneistä äänistä kertoo peräti kolmetoista kertojaa.
I was awakened to someone distinctly whispering (a very loud whisper) my name in my ear. [21]
Soon there were footsteps and murmering voices coming from my room. [20]
Kertojilla on ollut myös kommunikaatiota kummittelijan kanssa. Kommunikaatiolla tarkoitan tässä kummitteluun vaikuttanutta puhetta. Vaikutus voi olla kummittelun lopettava tai kiihdyttävä. Kahdeksassa kertomuksessa on ollut tällaista kommunikaatiota. Lisäksi kolmessa kertomuksessa on kummittelijalle puhuttu, mutta ilman vaikutusta. Puhe on normaaleja käskyjä. Mitään tiettyjä manauksia tai loitsuja kertojat eivät ole käyttäneet.
I did some research and I found out that the house had been built for a daughter and her fiance' by her rich parents and on the of the day of the wedding, she was in the room (My room) and got so nervous and afraid, that she killed herself in my room. I then told her to "Go Away" and she did. She never returned. [19]
Unfortunately, I just can"t keep my big mouth shut. One day I came in the kitchen, found the fridge door open and said "Hey Pops! I thought you weren"t going to be no Casper the Friendly Ghost huh?" I never heard from my dad after that. [50]
I have the irrational belief that he is the "thing" in the dining room and my lashing out at the gate incident made him mad. Like he was saying, I'll play around in there if I want. [36]
Tuntoaistimukset ja tuntemukset
Toisen kummittelumuotojen ryhmän muodostavat tuntoaistimukset ja tuntemukset. Nämä on perusteltua esitellä yhdessä, sillä erottelu kertomusten perusteella ei useinkaan onnistu. Mutta kuten olen korostanut, tässä tutkielmassa ollaan kiinnostuneita kokijoiden tulkinnoista. Varsinaisia tuntoaistimuksia on ollut kahdeksalla kertojalla.
After a couple hours of sleep, I woke up from feeling pressure on my lips. It was like I was kissed twice, it felt like a completely real kiss, whereas I shot up in bed looking around. [10]
A few days after they brought the couch by, I was sitting on it, watching the evening news, when I felt someone sit down next to me. [23]
Kylmän tunteminen näyttää liittyvän kiinteästi kummitteluun. Kylmästä tunteesta kertoo seitsemän kertojaa. Tämä voi olla sekä aistimus että tuntemus, joka esiintyy esimerkiksi tietyssä paikassa.
Reflecting I did notice that it became unusually chilly in the room for that time year... [12]
I felt very cold and got goose bumps on my arms and legs while walking down the stairs. - - - I was cooking dinner and I got that same chill and the goose bumps. [13]
As I blinked my eyes, I bumped into something; it felt like a cold, damp wall although I knew there was no wall there. [37]
Kertojilla on myös ollut runsaasti kummitteluksi tulkittuja tuntemuksia. Tuntemus että jokin katsoo on ollut kahdellatoista kertojalla eli noin neljäsosalla. Tuntemus että jokin liikkuu huoneessa on ollut viidellä kertojalla. Jonkin läsnäolo mainitaan kuusi kertaa. Lisäksi on kymmenellä kertojalla on ollut jokin näiden vaihtoehtojen ulkopuolelle jäävä outo tuntemus.
I often felt strange walking upstairs to my room. I always felt as though someone were watching me. [20]
there were times even before i left for college that i felt something was after me when i walked out of there and that i was narrowly escaping. [35]
I sensed that someone was walking very closely behind me. [13]
At times I have the feeling that someone is watching me and i don"t know why but I am sure it is a male. At other times it feels as if someone is standing close enough to me to invade my personal space and make my hair stand on end when I turn around and see that no one is there. [38]
As we approached the wall, the temperature got cold, and the light went out. We had a feel- ing of impending doom, and left without finding out what was behind the wall. [27]
Sähkölaitteista yhden kummittelijan eli lämmittimen voi sijoittaa tuntemuksien ryhmään, samoin sähköiskun, jonka yksi kertoja on saanut.
At the foot of the bed were several white figures. - - - I gave up and sat up to get a better look. As I did, there was an electrical zap, and they were gone. [24]
Kertojille kummittelu on aiheuttanut varsin erilaisia tunteita elämysten aikana ja niiden jälkeen. Kahdeksantoista kertojaa ei maininnut tunteistaan mitään. Tähän on ainakin kaksi selitystä. Ensinnäkin tunteiden kuvaaminen ei ole välttämätöntä kummittelun kuvaukselle. Elämykset tunnistetaan kummitteluksi muutenkin. Toinen, ehkä tärkeämpi syy on kertomisen välineessä. Kuten edellä esitin, kirjoittaminen sopii paremmin kummittelun muotojen kuvaamiseen kuin tunteiden selostamiseen. Esimerkiksi kaksitoista kertojaa sanoo olleensa peloissaan (scared). Ei ole syytä olettaa, että heillä oli sama tunne, vaikka he käyttivät samaa sanaa. Jos on erilaisia askeleiden ääniä, on varmasti erilaisia pelon tunteitakin.
Kertojien käyttämien ilmaisujen mukaan kummittelun aiheuttamat tunteet voi jakaa karkeasti kahteen osaan. Jatkumon toisessa laidassa on paniikki ja rentous toisessa. Väliin jäävät esimerkiksi kiinnostus ja huvittuneisuus. Sama kertoja voi käyttää useampia sanoja tunteiden ilmaisuun. Vain yksi kertoja ei löytänyt sanoja tunteidensa kuvaukseen.
I have been thinking of a way to explain this feeling, and there are ablolutely no words that I can think of. Afterwards, I felt drained of all my energy, and still, two days after, am still sluggish.[13]
Vaara
Kuten voi hyvin olettaa, kummittelu aiheuttaa enimmäkseen kielteisiä tuntemuksia. Kertojat käyttävät kuvaamaan tunteitaan esimerkiksi seuraavia englannin sanoja: afraid, fear, freaked out, frightened, panic, scared, teased, terrified, uneasy, worry. Jotkut kertovat tunteistaan fyysisten reaktioiden avulla; hiukset nousevat pystyyn tai iho nousee kananlihalle. Selvästi yleisin sana oli scared (12). Tunteet saattavat vaihtua, kun kertojat on toipunut ensijärkytyksestä tai kun hän muistelee jo päättynyttä kummittelua.
Although I was often uneasy, even scared, at the thought of living in a haunted house, there are times I miss our "lady". [16]
Kummittelu koetaan usein pelottavaksi, mutta varsinaista käsiksi käyvää tai ihmisiä vahingoittavaa kummittelua on ilmeisen harvoin. Aggressiivisuutta tällä tavoin määriteltynä on viidessä kertomuksessa.
As you can imagine, getting to sleep was little problematic that night, but at 2 o'clock I was woken by a scream. It sounded like a man, and far away, but it was loud enough to wake me, but not my girlfriend. I laid awake 'til gone 3 and then drifted off again. Until 4. We both screamed out, and blamed each other what we had felt. "Don't you EVER grab my foot like that" she said, crying "It wasn't me" I declared "You did it to me!!". In the pitch black of the room, at the foot of the bed, we both saw a white figure, dropping further and further beneath the bed. What we had felt, was our feet being tugged, as though to pull us out of bed. [25]
Vaaraton
Tähän ryhmään olen sijoittanut tunteet, joissa kummittelua ei pidetä enää uhkana. Näiden ilmausten käyttämisen tulkitsen tarkoittavan, että kummittelun ei ajatella riistäytyvän käsistä. Mukana ovat sanat: angry, amazed, amused, creepy, cute, disbelief, fascinating ja spooky. Kummittelu on oletusarvoisesti pelottavaa, sillä omia tunteita kuvataan myös kääntäen: no fear, no harm, not scared, not frightened. Varsinaisia suojeluun tai turvallisuuden tunteeseen viittaavia sanoja on kaksi: protection (4) ja relaxed (1). Sanoja on käytetty huomattavasti harvemmin kuin edellisessä ryhmässä. Sanat spooky ja creepy viittaavat pelkoon, mutta ovat ilmaisuina varsin lieviä. Huvittuneisuus on mielenkiintoinen tunne kummittelun yhteydessä. Se syntyy ilmeisesti odotustenvastaisten tapahtumien havaitsemisesta. Yleisemminkin koomisuus on yksi kerronnan keino. Pelottavasta voidaan kertoa vakavasti tai ei-vakavasti, tilanteesta riippuen. (Klemettinen 1997:46, Knuuttila 1992:239-240.) Aineistoni kohdalla en pidä viihdyttämistä - joka siis vaatisi koomista aspektia - merkittävänä kertomisen syynä. Kaksi kertojaa kirjoittaa, että heitä on myös jossain vaiheessa alkanut ärsyttää talossa tapahtuva kummittelu. Tämä voi olla itsestäänselvyys monelle muulle kertojalle.
I am very glad that I do not live there anymore, as I always felt spooky anyhow. [26]
The odd (frightening) thing happened about the third night he had moved in. - - - I had just layed down to bed with the light off when I was suddenly aware of someone moving from the open hallway towards my bed. It was a slow moving person slight hunched over like they might be trying to creep up to me in the dark for a suprise or something like that. I could see their reflection and movement in the mirror with the moonlight as a light source. I watched this for a few seconds as 'it' moved closer to me. I had a real sense of movement. I was amused, not at all scared. [18]
For some reason I got really angry (I think I was just sick of being so freaked out) and I said outloud "*!&@ enough with that gate already!!" - - - [36]
Yet, I did know that something was in my room. I'd often wake in the middle of the night and see translucent presence in my room. I remember it standing near the door, as if it were watching me. I was never frightened by it's presence. I can't explain it, but it gave me a safe feeling. I knew it was not their to harm me. - - - I can distinctly remember feeling safe as it sat me down in the rocking chair and began to rock it. [29]
Kummitus ja haamu (ghost) sekä kummittelu (haunting) ovat yläkäsitteitä. Kummitus viittaa tiettyyn yliluonnolliseen olentoon ja kummittelu yliluonnollisiksi tulkittuihin tapahtumiin. Niiden tilalla voidaan käyttää tarkempaa nimeä (perinteistä tai erisnimeä), jos sellainen löytyy. Näin elämys antautuu paremmin kerrottavaksi ja käsiteltäväksi. Kahdeksan kertojaa on antanut kummittelun aiheuttajalle nimen.
Currently the only words I have to explain my experience is haunting. If I find new information or new ways of explaining my experience it may change, but as of now I feel I experienced a haunting of some sort. [K9]
Later that night, my two year son said "Jory" and pointed to the middle of the sitting room. Then he went to the front door, opened it and said "Bye Jory" I asked him where Jory had went and he pointed to a window opposite the door. [17]
Kertomuksissa elämyksille tarjotaan monia selityksiä. Selityksellä en tarkoita sitä kuinka kummittelu toimii vaan mikä sen aiheuttaa. Merkittävää kertomuksissa on, että kokijat itse tai heidän lähipiirinsä on joutunut selvittämään tapahtumien syitä. Vain neljässä tapauksessa on käytetty apuna yliluonnollisen kokemuksen spesialistia, kolmesti meediota (psychic) ja kerran pappia. Näissä tapauksissa aiheuttaja on myös löytynyt.
A psychic went to the house, and reported feeling a troubled soul, lost, on the top floor. She said he was dressed in white, was a sailor and he knew he shouldn't be there. [25]
That very morning my mother had a minister and deacons of church come to the house and pray over me. They hung a cross in the hallway and said prayers in my room. Two of the men commented that they felt sadness in the room and even went so far as to suggest we move. [37]
Aiheuttajan löytäminen ilman tietoa yliluonnollisesta - jota voi myös perinteeksi kutsua - on vaikeaa. Uskonnollinen sanasto puuttuu lähes täysin. Perinteiset yliluonnolliset häiriköitsijät samoin. Vain yksi kertoja arvelee syyksi omaa normirikettään, hautarauhan häirintää. Noituus on syynä kerran. Räyhähenki (poltergeist) ja piru (demon) saavat pari mainintaa, ainakin niminä. Seuraavassa esimerkissä kertoja tekee mielenkiintoisen (ja perinteenmukaisen) jaon poltergeistin ja haamun välillä.
There were at least two ghosts present in the house, along with poltergeist activity. The poltergeist would hide things from us, and do annoying things, like break glass objects, and the bane of all females, leave the toilet seat up (I was falsely accused many times!). The ghosts were much more unsettling. Many nights I'd wake up when something would tickle my foot or I'd wake up feeling a presence looking at me. [27]
Kertomuksissa kummittelun aiheuttajat löytyvät lähes aina kuolleiden joukosta. Erityisesti talossa tapahtunut (väkivaltainen) kuolema aiheuttaa kummittelua. Kertomuksissa kummittelujen aiheuttajia on nimetty seuraavasti. Yleisimmin kyseessä on kuollut ihminen (13), joskus mukana on myös lapsia. Kahdessa kertomuksessa syynä on murha ja yhdessä itsemurha. Kerran tulee esille murha ja murhaajan itsemurha. Kolmessa tapauksessa kyseessä on kuolleen ihmisen tapojen toistuminen vielä kuoleman jälkeenkin. Yhdessä tapauksessa korostetaan, että kuollut on tullut suojelemaan jälkeenjääneitä. Samoin kerran tulee esille orjiin kohdistettu väkivalta. Erityisen mielenkiintoinen on kertomus, jossa kummittelee lapsi, joka haluaa syntyä.
A year ago my mother told me that the whole territory the housing project was built on used to be a huge swamp. I wonder if there's someone under that house, and that spirit is rather pissed off. Maybe he was bad sort when he was alive, and for some reason died (perhaps drowned) in that swamp, never to be found. I found him, alright. [32]
I did some research on the history of the house, and to my surprise I discovered in 1956 a murder/suicide took place there. - - - the husband had caught his wife on cheating him and in a crime of passion he slit his wife's throat as she slept and right afterward went to the basement and hung himself. [4]
I recently spoke to my uncle about it who is very psycic and he has told me that this is a child who wants desperately to be born and become part of our family. [22]
Selitysten puute
Kertomuksissa elämyksille tarjotaan varsin kapea-alaista selitystä, kuollutta henkilöä. Aiheuttajien sijasta huomio kuitenkin kiinnittyy ennemminkin selityksen puuttumiseen. Kertojista runsaasti yli puolet ei tuo esille kummittelun aiheuttajaa. Monet kertojat joutuvat kummittelun kanssa tekemisiin yllättäen. Heillä ei ole tietoa kuinka toimia tai kuinka etsiä syytä kummittelulle. Kyselyssäni tiedustelin oliko vastaajilla tietoa kummittelusta ennen elämyksiä ja vastasiko tämä tieto elämyksiä. Vastaajista puolet sanoi, ettei heillä ollut esimerkiksi nuoresta iästä johtuen tietoa kummittelusta ennen omia elämyksiä. Nekin, joilla tietoa oli, olivat sitä mieltä, ettei tieto vastannut omia elämyksiä.
No. At seven years old, ghosts wore white sheets and said Boo. So, when I saw that baby, I was shocked. As I've gotten older, I have read a lot more on it, and have found that all of my experiences compare quite well with others. [K2]
Like many people, I liked to read ghost stories and watch TV programs about the subject. And no, these were not like the true experiences. What we experienced was not scary at all. It was curious and odd, but really not scary. Well, OK, a little creepy, sure. [K5]
Selitysten puuttuminen osalta kertojista ei ole yllättävää, onhan kyse kummittelusta. Selitysten puuttuminen on kuitenkin merkityksellistä. Miten on mahdollista, että kertojilla on tarkka kuva yliluonnollisista tapahtumista, mutta ei selitystä niille? Loppujen lopuksi he kertovat suhteellisen harvoista kummittelun muodoista ja ilmeisen riippumatta siitä, tuntevatko he kummitteluun liittyvä perinnettä vai eivät. Mistä he ovat saaneet mallin elämyksilleen?
Tätä ongelmaa on pohtinut David Hufford (1982) kirjassaan The Terror That Comes in the Night. Hänen alkuperäisenä aineistonaan oli Newfoundlandin saarella Kanadassa esiintyvä Old Hag -traditio. Old Hagin hyökkäyksessä toistuivat aina neljä primaaripiirrettä (primary features). Näitä ovat vaikutelma hereilläolosta (uhri herää hiukan ennen hyökkäystä), kykenemättömyys liikkua (pelosta tai halvaantumisesta johtuva), ympäristön realistinen havainnointi ja voimakas pelko. (Mts. 267-270.) Old Hag -traditio oli Huffordin tutkimusten aikaan häviämässä ja enää harvojen tiedossa. Kuitenkin myös niillä saarelaisilla, jotka eivät tunteneet perinnettä, oli samat piirteet sisältäviä elämyksiä Samoin USA:ssa mantereen puolella, vieläpä samalla frekvenssillä kuin Newfoundlandissa. Hufford esittelee myös vastaavia elämyksiä muista kulttuureista ja eri aikakausilta (Mts. 234-237).
Hufford asettaa tutkimustensa tuloksena vastakkain kaksi hypoteesia yliluonnollisten elämysten ja niihin liittyvien traditioiden suhteesta. Vallitsevaa hypoteesia hän kutsuu kulttuurihypoteesiksi (cultural source hypothesis; ks. esim. Honko 1972:95). Old Hagin tapaisiin elämyksiin hän esittää uutta elämyshypoteesia (experiental source hypothesis). Pelkistettynä kyse on siitä, voiko olla elämyksiä ilman vastaavia uskomuksia. Incubus-demoneja käsittelevässä tutkimuksessaan James McClenon ja Emily D. Edwards (1995:3-18) ovat muotoilleet nämä hypoteesit kaavan muotoon.
culture + belief + psychological factors = anomalous experience
experience + cultural interpretation = narrative account + belief
Tulkitsen kaavoja seuraavasti. Ylempi kaava kuvaa kulttuurihypoteesia. Yliluonnollisen elämyksen synnyn edelletyksenä on kulttuuri, siis perinne, ja sen mukainen usko ja elämyksen laukaisevat psykologiset ärsykkeet. Alempi kaava kuvaa elämyshypoteesia. Korostan, että elämyshypoteesi ei sovi kuin osaan yliluonnollisista elämyksistä. Näissä kokijalla on elämys, jonka hän tulkitsee oman kulttuurinsa mukaisesti. Kokija tekstualisoi elämyksensä kertomukseksi ja elämys myös synnyttää uskon. Elämys ei siis aina olisi riippuvainen perinteen tuntemisesta tai sen mukaisesta uskosta. Joidenkin elämysten kohdalla on päinvastoin. Elämykset toimivat yliluonnollisten traditioiden synnyttäjinä ja ylläpitäjinä.
Selitysten arvuuttelua
Kertomuksiin ei ilmeisesti kuulu eri selitysvaihtoehtojen pohdinta, vaikka jokainen kirjoittaja on niitä varmasti miettinyt. Ennakkoon olin olettanut, että vain yhdelle kyselyyn vastanneista oli selvinnyt kummittelun syy. Kyselyssä hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tiennyt mikä aiheutti kummittelun. Kaksi muutakaan vastaajaa ei tiennyt selitystä. Muilla sen sijaan oli yksi tai useampi mahdollinen selitys, joita he eivät olleet liittäneet Acrhive X:ssä julkaistuun kertomukseensa. Kolme vastaajaa oli sitä mieltä, että jonkun henkilön kuolema oli kummittelun syynä. Loput vastaajat pohtivat selityksiä, joita ei ollut kertomuksissa seuraavasti.
I have made inquiries, but not thorough ones. There is always more than one possibility. I don't believe in existence after death, though I think it might be possible to affect inanimate objects in some way so that others caught some of the disturbance later and interpreted it as a ghost or whatever. [K1]
There are several possibilities. 1) I live in a haunted house; 2) I have several birthmarks (old wives tale); 3) I have strong supernatural influens bred into me - - - [K4]
I have no idea what caused the haunting, nor do I think anyone will ever be able to explain what happened. If it was a spirit of somekind in our house (perhaps my great grandmother), then that's what it is. But personally I am an Agnostic so I like to think of it as misplaced energy. I believe there are different planes of existence and that somehow another plane is interfering with ours. But who knows! I do not feel that someone can accurately explain what has happened to myself and millions of other people across the world. [K9]
Lopuksi esittelen vaikutuksia, joita kummittelulla on ollut kertojiin. Kolmessa tapauksessa kummittelu on ajanut kertojan pois omasta kodista. Lähtö on ollut usein varsin kaoottinen. Mistä tahansa kummittelu on aiheutunutkin, se ei ole enää kokijoiden hallinnassa, vaan toimii itsenäisesti (vrt. demonit, Valk 1997:170-171.)
The final event which drove me from this house happened late one night before going to bed. I went through my usual routine of showering and shaving. I stood shaving peering into the foggy mirror a figure appeared behind me. It was the woman's husband. I saw an almost blank look in his eyes as if he was looking past me and his mouth was ag ape as if moaning a silent cry. I never ran so hard in my life I gathered a few necessities and fled the house for the final time. [4]
The worse happened when I decided to I couldn't live there anymore. I was getting scared. During the packing, Jamie and Beth came over, then another friend came over with her two children for me to babysit. Jamie put her son to bed in my son's room and all rest of us were in the living room. The boy started yelling "baby die, baby die..." and started screaming. Jamie when up and got him. He had a bite on the top of his head. He said Jory bit him. We all sat in the living room, scared, waiting for the mother of the other kids to return to pick up her kids. Jamie started reading from the bible. We heard crying from up stairs, so she read louder and louder got the crying, until Jamie was yelling words from the bible. We decided to take all the kids to her house and leave a not for the mother. As we were leaving, things were being thrown against the walls up stairs as the crying continued. I moved out after that. [17]
Kummittelu vaikuttaa myös kokijan maailmankuvaan. Yliluonnollinen elämys voi vahvistaa maailmankuvaa, sillä traditionmukainen elämys on kaikkein luotettavin (Honko 1962:133). Archive X:n kertomuksissa ei juuri käsitellä maailmankuvaan liittyviä kysymyksiä. Kyselyssä tiedustelin elämysten vaikutusta maailmankuvaan ja uskonnolliseen suuntautumiseen. Kuten edellä esittelin, kyselyyn vastanneilla ei ollut omaa kummittelua vastaavaa tietoa ennen elämystä. Näin he ovat joutuneet pohtimaan, kuinka elämys on ollut mahdollinen. Vain yksi vastaaja sanoo, ettei elämys ole vaikuttanut hänen maailmankuvaansa. Myös tässä on ero niiden ihmisten välillä, joilla on ollut elämys ja niiden, joilla ei ollut ei ole ollut elämystä. Edelliset joutuvat muokkaamaan maailmankuvaansa. Omaa elämystä ei ole helppo kiistää. Jälkimmäiset voivat kiistää kertojan elämyksen totuudellisuuden ja pitää maailmankuvansa entisellään.
Kokijan maailmankuvassa saattaa tapahtua todellinen murtuma. Hän joutuu pohtimaan mikä muu on mahdollista. Elämyksen merkitystä ei myöskään pidä liioitella. Välittömästi elämysten jälkeen tilanne saattaa olla todella vaikea, mutta jonkin ajan kuluttua elämä alkaa palata ennalleen. Jotta elämys saisi pysyvän merkityksen, kokijan täytyy kiinnittää elämys muuhun elämään ja kokemusperäiseen tietoon. (vrt. mystinen kokemus, Vesala 1987:153-154.)
It gives me hope. It also widens my scope, I'm not all that religious and I don't follow any particular belief, other than my own. But the thought that when we leave this earth, it's not just a black hole, makes me feel better. [K2]
I'm not afraid of things like this anymore. I believe they tend to be rather benign, like a force of nature. I suppose its possible to hurt by them, in the same way you could be hurt by a strong wind or a bolt of lightning. But I don't think these forces are malevolent. [K5]
Well, until these experiences I was not a believer in ghosts, etc. Now I have no doubt. I am also more accepting to other phenomena. I was told as a kid that Roman Catholics don't believe in ghosts. I know that that is not true, since I am studying to be a priest now, and have met many others who have had unexplained experiences. [K6]
Vaikka kirjoitukseni on painottunut aineiston esittelyyn, esitän joitakin metodologisia johtopäätöksiä. Tutkielmassani olen tarkastellut Archive X:ää kerrontatilanteena. Kerrontatilanteessa on aina kertoja ja yleisö. Myös omista elämyksistään Internettiin kirjoittavaa henkilöä voi pitää kertojana. Hän ei kirjoita kertomustaan tyhjälle salille, vaan hänellä on mielessään tietty yleisö, sivujen lukijat. Ennen kertojaksi ryhtymistä hän on ollut yleisönä eli lukenut sivuja ja katsonut mistä, miten ja kenelle siellä kerrotaan. Näiden tietojen ja edellisistä kerrontatilanteista saamiensa kokemusten perusteella hän muokkaa esityksensä yleisölle sopivaksi.
Archive X:n ja muiden vastaavien sivujen käyttämiselle on mielestäni syynä tiedonintressi, halu tietää kummittelusta. Kertomusten analyysille tämä asettaa rajoituksia. Esityksen valinnan (kertojilla voi olla useita kertomuksia) perusteena on uutuus. Kertomuksen tulee olla erilainen kuin muilla eli sisältää uutta tietoa kummittelusta. Sivuilta ei siis voi tehdä päätelmiä kummittelun yleisyydestä väestössä yleensä. Sen sijaan kertomukset soveltuvat kvalitatiiviseen analyysiin. Kertomuksista saa hyvin selville mitä erilaisia kummittelun muotoja ihmisillä on, mitä tunteita kummittelu heissä aiheuttaa tai kuinka he kummittelua selittävät. Lisäksi selviää mitä sanoja kerrottaessa käytetään.
Kertomusten lisäksi tutkielmani aineistona on kysely. Kertomukset Internetissä ovat pituudeltaan varsin rajallisia, eikä niihin mahdu kaikki kertojalla oleva tieto kummittelusta. Kertomuksissa ei myöskään kerrota monista kummitteluun liittyvistä asioista, kuten kummittelun vaikutuksesta maailmankuvaan. Kertojat eivät myöskään kerro juurikaan itsestään tai lähde arvuuttelemalla kummittelun syitä. Sähköpostilla suoritettu kysely on siksi hyvä tapa saada taustatietoa lähdekritiikin pohjaksi. Sähköpostikysely voi olla laajakin, sillä vastaajia voi pyytää printtaamaan kysymyslistan ja tutustumaan siihen rauhassa ennen vastaamista. Vastaaminen sähköpostiin on myös teknisesti helppoa. Ongelmana en myöskään pitäisi vastaajien valikoitumista elämyksiinsä avoimemmin suhtautuvien suuntaan. Kyselyyn vastaamiseen on aina syynsä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinnearkiston memoraattimuistiinpanotkaan eivät ole aina tallennettuja suoraan henkilöiltä, joilla on ollut yliluonnollinen elämys. Suuri osa memoraateista on kansanrunoudesta kiinnostuneiden kerääjien lähettämiä.
Käyttämäni aineisto on kokonaan kirjallisessa muodossa. Kirjallinen materiaali asettuu helposti alempaan asemaan suulliseen materiaaliin verrattuna: suullisesti kerrottu memoraatti on elävää folklorea ja kirjoitettaessa se muuttuu kuolleeksi tekstiksi. Kirjoitustaitoiselle ihmiselle kuitenkin kirjoittaminen on myös luontainen ilmaisutapa. Joihinkin asioihin ja joillekin henkilöille kirjoittamalla kertominen sopii jopa paremmin kuin suullinen ilmaisu. Mitä kirjoitetun materiaalin aitouteen tulee, tämän tutkielman kertomukset olisivat olemassa ilman minuakin. Kertomusten kerrontatilannetta voi verrata vapaaseen keskusteluun, johon tutkija ei ole vaikuttamassa. Erityisesti arkaluontoisissa ja intiimeissä kysymyksissä, kuten huumeet, seksi, rikollisuus tai yliluonnolliset elämykset, Internet tarjoaa tietolähteen, jossa informantti voi antaa tietoa anonyymisti. Henkilöllisyyden paljastamisesta osittain tai kokonaan päättää informantti itse.
Halu saada tietoa kummittelusta vei minutkin Archive X:ään. Kertomuksien ja kyselyn perusteella olen esitellyt millaisia elämyksiä ihmiset nykyään pitävät kummitteluna, millaisia tunteita se heissä aiheuttaa ja miten se vaikuttaa heidän elämäänsä. Olen myös esittänyt yhden tieteellisen selityksen kummittelulle - kokijoiden käsitykset ja tulkinnat heille tapahtuneista elämyksistä.
Abrahams, Roger D. 1986, Ordinary and Extraordinary Experience. - Victor W. Turner & Edward M. Bruner (eds.), The Anthropology of Experience. s. 45-72. Chicago and Urbana: University of Illinois Press.
Apo, Satu 1995, Naisen väki. Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Helsinki: Hanki ja jää.
Bruner, Edward M. 1986, Experience and Its Expressions. - Victor W. Turner & Edward M. Bruner (eds.), The Anthropology of Experience. s. 3-30. Chicago and Urbana: University of Illinois Press.
Harva (Holmberg-), Uno 1928, Para. Vertaileva tutkimus. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja B, Osa VII. Turku: Turun yliopisto.
Honko, Lauri 1962, Geisterglaube in Ingermanland. FF Communications 185. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia.
Honko, Lauri 1972, Uskontotieteen näkökulmia. Taskutieto 85. Helsinki: WSOY.
Hufford, David J. 1982, The Terror That Comes in the Night. An Experience-centered Study of Supernatural Assault Traditions. Publications of the American Folklore Society, New Series, Volume 7. Philadelphia: University of Pennsylvania Press: Philadelphia.
Klemettinen, Pasi 1997, Mellastavat pirut. Tutkimus kansanomaisista paholais- ja noituuskäsityksistä Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 687. Helsinki: SKS.
Knuuttila, Seppo 1992, Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 554. Helsinki: SKS.
Koskelainen, Hannu 1997: TL Hannu Koskelaisen henkilökohtainen tiedonanto 4/1997.
McClenon, James & Edwards. Emily D. 1995, The Incubus in Film, Experience and Folklore. - Southern Folklore 52:1, s. 3-18.
Spiro, Melford E. 1986, Uskonnon määrittelyn ja selittämisen ongelmia. - Juha Pentikäinen (toim.), Uskonto, kulttuuri ja yhteiskunta. Kirjoituksia uskontososiologian ajalta. s.49-87. Helsinki: Gaudeamus.
Spitzner, Samuel K. 1998, Sähköpostiviesti Samuel K. Spitzneriltä 2.2.1998.
Tikkala, Heikki 1993, Olevaisen Yöpuoli. Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia. Jyväskylä: Omakustanne.
Valk, Ülo 1997, Perkele. Johdatus demonologiaan. Tampere: Vastapaino.
Vesala, Kari 1987, Intensiivinen kokeminen ja uudet uskonnolliset liikkeet. - Helena Helve (toim.), Ihmisenä maailmassa. Erilaisia elämänkatsomuksia uskontotieteen näkökulmasta. s.145-167. Helsinki: Gaudeamus.
Väisänen, Jarno 1998, Arkisto X. Julkaisematon kulttuuriantropologian proseminaaritutkielma. Joensuun yliopisto. Suomen kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen laitos.
Ward, Donald 1990, Idionarrating and Social Change. - Lutz Röhrich & Sabine Wienker-Piepho (eds.), Storytelling in Contemporary Societies. Script Oralia 22. s.33-41. Tübingen: Narr.
Tutkielmassa käytettyjen kertomusten osoite johdetaan seuraavasti:
www.crown.net/X/Stories/kertomuksen_nimi.html
Kertomusten nimet:
1. 6Years
2. AFewGhosts
3. BedroomHaunting
4. DeadStillWalk
5. EntityMessenger
6. Ghost-Personal
7. GhostOffTheKitchen
8. GhostWalking
9. GhostforTea
10. GhostlyKiss
11. GrandfatherWatching
12. Grandma
13. HelpTrueStory
14. HouseonGrant
15. MyVisitors
16. OurLittleOldLady
17. PerryHouse
18. SoundsAndSights
19. ThinginmyRoom
20. haunting
21. LittleThings
22. MyUnborn
23. HauntedCouch
24. ThingsattheFoot
25. Screams
26. MoreThanOne
27. HouseonMontgomery
28. HeHasntLeft
29. HauntedChildhood
30. GraveintheWoods
31. GhostandBaby
32. DemonintheCurtains
33. LittleBoy
34. TalkingtoaGhost
35. Next
36. MyHome
37. VisitsfromDad
38. IsAnyoneThere
39. ToddlerGhost
40. TawnysHouse
41. TheClearOne
42. MyHauntedApartment
43. MyHouse2
44. MyGhostly
45. Poltergeist
46. HallwayGhost
47. HauntedHome
48. Henry
49. MrFixit
50. TransientSpirits
51. TheSuggestive
Kyselyn vastaukset ovat kirjoittajan hallussa.
Jarno Väisänen, fil.yo
Joensuun yliopisto
vsp@cc.joensuu.fi