Suomen romanien kansanmusiikkia on jälleen parin vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen kuultavissa tuoreena vast`ikään julkaistulta äänitteeltä "Luludzako drom - Suomen romanien lauluja eilen ja tänään" (1996). Toimittaja Raila Halmetojan kokoama mustalaislaulun antologia antaa sangen kattavan kuvan eilisen ja tämän päivän mustalaislauluista. Laulut on taltioitu vuosina 1991-96, mikä osaltaan kertoo romanilaulun elinvoimaisuudesta. Äänitykset on tehty Itä-Karjalan kansanopistossa, Maailman musiikin keskuksessa ja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Esiintyjistä vanhin on vuonna 1900 syntynyt Eemil Nyman, nuorin vuonna 1980 syntynyt Miritza. Nymaneja levyllä laulaa peräti kolme sukupolvea, joten itäsuomalaisuus ja karjalaisuus ovat levyllä vahvasti esillä. Romanikielisiä versioita löytyy vain kaksi (lauluja on yhteensä 28), mikä kuvastaa romanikielellä esitettävien laulujen osuutta tämän päivän mustalaislaulukulttuurissa; kielen asema on pääasiassa kulttuuripoliittinen eikä esimerkiksi laulamisen osalta romanikielen merkitys ole nykyisin kovinkaan suuri.
Myös lyriikkansa puolesta kokoelma antaa varsin kattavan kuvauksen ajan kultivoituneista mustalaislauluista; lyyriset "rakkauslaulut" pursuavat luonnonvertauksia ja verhoavat alleen suorasukaiset lemmenilmaukset. Uhmakkaat markkina- ja hevosmiesten laulut tuovat käden ulottuville ajan, jolloin kaikkivoipaiset hevos- ja mahtimiehet - eräänlaiset sukupatriarkat - nostivat päätään muita mustalaisia ylemmäs (varsinaisista mustalaiskuninkaista ei romanien keskuudessa kuitenkaan puhuta). Ja kun viimein yhteiskunnalliset rajoitteet hillitsevät rajatonta vapauden eetosta, vaihtuu uhmakin alakuloon; "suuret on surujen pellot, niin pitkät on kaihojen pientareet", laulaa romaninainen.
Äänitteen ensimmäiset kymmenen raitaa on varattu "vanhan mustalaislaulutyylin" taitajille. Valdemar Lindemanin, Eemil Nymanin ja Aino Nikkisen esitykset ovat yksiäänisiä, säestyksettömiä ja pääsääntöisesti luonnollisessa mollissa eteneviä. Melodiassa ilmenee runsaasti terssimotiivien kertausta ja etenkin lopukkeissa vanhalle tyylille leimaavaa fryygisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnollisen molliasteikon toinen sävel alenee lopukkeissa puolisävelaskeleen ja toimii yläjohtosävelenä perussäveleen nähden. Esitykset ovat poljennoltaan hidastempoisia ja melodiaa koristavat glissandot, vibrato ja niekut eli melismat. Näiden esitysten joukossa on myös sävellajin osalta mielenkiintoinen poikkeus, Eemil Nymanin duurissa etenevä lauluesitys "Viipurista hevonen on ostettu".
Keski-ikäisten ja nuorempien lauluesityksissä kitara on jo vahvasti läsnä, mikä kertoo mustalaisten omaksumasta uudesta musiikillisesta äidinkielestä. Rubatomaiset johdannot, kiihtyvä tempo sekä vaikutteita antanut suomalainen iskelmä sävyttävät laulua. Eri ikäisten laulajien esityksiä vertaamalla voi valpas kuulija myös havaita, miten laulutapa on vuosien saatossa muuttunut; hidas, "vedättävä" laulutapa on nopeutunut ja samalla menettänyt rytmistä ilmeikkyyttään. Samalla korukuviollinen melismaattisuus on yksikertaistunut ja lopukkeiden fryygisyys hälvennyt.
Kansanmusiikista kiinnostuneen kannattaa tutustua levyyn jo sen tähden, että mustalaislaulun esitystyylistä nuotinnokset tai paperille kirjoitetut laulutekstit kertovat perin vähän. Näihin on mahdollista tutustua vain kuuntelemalla. Mielestäni "Luludzako drom" osoittaa erinomaisesti sen, miten kansallisen ja kansainvälisen musiikin "hyvät hedelmät" ovat romanien ulottuvilla, eikä mustalaislaulukulttuurin tulevaisuus ole mitenkään uhattuna.
Kai Åberg, FL
Perinteentutkimus
Joensuun yliopisto