Ruotsinsuomalaisten asema kansallisena ryhmänä on muuttumassa: vuosikymmenten ajan on totuttu puhumaan ruotsinsuomalaisuudesta siirtolaiskulttuurina, mutta vuosituhannen vaihteessa Ruotsin valtiopäivät tulevat hyväksymään uuden ruotsinsuomalaisten määrittelyn kansallisena ja kielellisenä vähemmistönä (ks. SOU 1997). Muutos merkitsee sitä, että ruotsinsuomalaisuus nähdään nyt pysyvänä ja historiallisena osana Ruotsia (eikä enää tilapäisenä orientaationa; sulautuspolitiikan historiasta ks. Gür 1996). Siirtolais- ja vähemmistökulttuurin tärkein ero onkin identiteetissä. Ruotsissa syntyneille sukupolville vähemmistöidentiteetti ei merkitse valintaa (joko-tai) vaan kombinoimista, kahden kulttuurin yhdistelemistä arkipäiväisessä toiminnassa esimerkiksi luovien ja ilmaisurikkaiden puhetapojen suhteen (Vuonokari 1998; Pöysälä 1979; Huusko 1998).
Tässä artikkelissa tarkastelen kulttuurianalyyttisesti sitä, miten ruotsinsuomalaisten äänitteiden tuotantojulkisuus on muodostunut ja muuttunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Artikkelissa ja sen liitteenä olevassa ääniteluettelossa ruotsinsuomalaiset levyt ja kasetit rajataan käsittämään vain ryhmän sisällä tapahtuva julkaisutoiminta ja ruotsinsuomalaisille itselleen julkaistut äänitteet (ruotsinsuomalaisten muusikoiden koko tuotanto ei siten ole mukana luettelossa). Kirjoituksessani en puutu yksittäisten artistien ruotsinsuomalaisuuteen (yksilöllistä identiteettiä ei voida pysyvästi luokitella), vaan äänitteiden tuotannolliseen kontekstiin.
Lähtökohtana minulla on työn alla oleva väitöskirjatutkimukseni, jonka tekemisen aikana olen seurannut Göteborgin suomalaisten musiikkitapahtumia, erityisesti tansseja (Suutari f.c.). Käytännössä ruotsinsuomalaiset kulttuuritoiminnot ovat melko ongelmattomasti erotettavissa valtakulttuurin vastaavista tapahtumista, sillä juuri erottautuminen on eräs vähemmistökulttuurin merkityksellisyyden idea (Suutari 1994:163; Hall 1997:2). Tanssien ohella keskeisimpiä ruotsinsuomalaisen musiikkitoiminnan tapahtumapaikkoja ovat olleet seurakunnat, suomalaisyhdistykset ja Suomi-seurat sekä koulut. Kaikkien näiden kautta tuotettu musiikki näkyy myös ääniteluettelossa (vaikka äänijulkaisut eivät ole samalla tavoin paikkaan ja aikaan sidottua, kuin elävän musiikin käytännöt; Slobin 1992: 20, Stokes 1994: 3). Göteborgin ruotsinsuomalaisten parissa tapahtuva musiikkitoiminta on moniulotteista ja samankaltaisia toimintamuotoja on ruotsinsuomalaisilla kaikkialla Ruotsissa. Olen pyrkinyt saamaan listalle mahdollisimman kattavan joukon ruotsinsuomalaisten äänitetuotantoa, mutta puutteitakin varmasti esiintyy ja tulevaisuudessa luetteloa onkin syytä täydentää ja tarkistaa. Tärkeä lisäys luettelossa väitöskirjatutkimukseni uudempaan ruotsinsuomalaiseen musiikkin verrattuna ovat Tornionlaakson meänkielisten äänitteet (esim. Ruotonen 1986; Wande 1996), jotka pohjautuvat katkeamattomaan vuosisataiseen suomenkieliseen perinteeseen tuolla alueella. Nyt kun ruotsinsuomalaisuus nähdään valtiollisesti historiallisena ilmiönä, on myös meänkielinen kulttuuri osa kansallista ruotsinsuomalaista identiteettiä.
Ruotsinsuomalaiset (eli suomalaista syntyperää olevat noin puoli miljoonaa ihmistä; vrt. SOU 1997) ovat monessa mukana myös ruotsalaisessa musiikkielämässä, joten ruotsinsuomalaisten äänitteiden esittely ja luettelointi on ensi sijassa määrittelykysymys. Tulisiko ruotsinsuomalaisten äänitteiden joukkoon lukea vain suomenkieliset levyt? Pitäisikö ruotsinsuomalaisen musiikin erottua ruotsalaisesta musiikista? Aiemmassa kirjoituksessani (Suutari 1997) olen tarkastellut identiteetin ja eronteon käsitteitä osana musiikkikulttuuria, ja tässä artikkelissa tarkoitukseni on soveltaa musiikkikäytäntöihin perustuvaa identifikaation prosessia ruotsinsuomalaisten äänitteiden kategorioinnissa ja esittelyssä.
Ensisijaisena lähtökohtana eivät voi olla tekstuaaliset tekijät (musiikilliset rakenteet tai laulujen sanat), sillä ruotsinsuomalaista musiikkia tehdään monissa musiikillisissa genreissä ja eri kielillä, eikä se yleensä erotu musiikillisesti muiden ryhmien tuotannosta (ruotsalaisesta tai suomalaisesta musiikista). Siirtolaisuudesta tai ruotsinsuomalaisuudesta kertovat tekstiaiheet ovat nekin suhteellisen harvalukuisia ruotsinsuomalaisissa kappaleissa. Kuten edellä on mainittu, lähtökohdat liittyvät siten musiikillisiin käytäntöihin (kuka esittää, missä ja kenelle), joissa huomionarvoista on tekijän ohella myös tuotantokanava ja reseptio (kuluttaminen). Yksilöllisellä tasolla mikä tahansa ruotsinsuomalaisten tekemä musiikki voitaisiin (antiessentialistisesti) tulkita ruotsinsuomalaiseksi, mutta tässä artikkelissa lähtökohtana on yleisempi ruotsinsuomalainen viitekehys (ruotsinsuomalaisesta kulttuurista ks. Jokinen 1996). Vaikka identiteetit nykymaailmassa kootaan yhä yksilöllisemmin ja ihmiset ylipäätään käyttävät paljon aikaa identiteettinsä pohdiskeluun, eivät identiteetit voi olla kokonaan imaginaarisia, vaan tukeutuvat ympäröivän kulttuurin käytäntöihin, historiaan ja kertomuksiin (Hall 1996, Lipsitz 1992, Vuonokari & Pelkonen 1993).
Monikulttuurisessa maailmassa vähemmistökulttuurit eivät toimi valtakulttuurista erillisinä ja irrallisina, vaan monin tavoin siihen kietoutuneina. Tässä piileekin ruotsinsuomalaisten äänitteiden luetteloinnin suurin ongelma. Monet ruotsinsuomalaiset esiintyvät ruotsalaisessa musiikkikontekstissa ja ovat menestyksensä kautta tärkeitä esikuvia ruotsinsuomalaiselle yleisölle ja joukkotiedotusvälineille. Samalla heidän julkinen imagonsa ja taiteellinen tuotantonsa on merkittävää ruotsinsuomalaisen identiteetin kannalta (Hennion 1983: 192). Esikuvat antavat identifikaatioprosessille uutta sisältöä ja toimintakykyisyyttä (Grossberg 1995: 44, Lehtonen 1996). Tässä luettelossa ei ruotsalaisessa kontekstissa ilmestyneitä suomalaistaustaisten muusikoiden julkaisemia levyjä ole kuitenkaan huomioitu, sillä kaikkien Ruotsissa toimivien muusikoiden toiminnan ja taustojen selvittäminen vaatisi kokonaan toisenlaisia tutkimuslähtökohtia. Tunnettuja ruotsinsuomalaisia artistinimiä voitaisiin kylläkin koota luetteloksi (vrt. liite 2), mutta tällainen luettelo on väistämättä määrityksiltään diffuusi (Frith 1996: 110) ja lisäksi se perustuisi loogisesti erilaisiin, kokemuksellisiin tai myötäsyntyisiin, tarkastelukulmiin kuin nyt käsillä oleva artikkeli (ks. Slobin 1992: 65; Suutari 1997). Monikulttuurisen vähemmistöidentiteetin kannalta on tärkeää tutkia millaisia esikuvia ruotsinsuomalaisuudesta tunnetut ruotsinsuomalaiset taiteilijat antavat, mutta tämä jatkotutkimuskysymys jää tässä artikkelissa käsittelemättä.
Tässä artikkelissa ruotsinsuomalaisuutta lähestytään kulttuurisen verkostoitumisen, keskinäisen vuorovaikutuksen ja arkikulttuurin käytäntöjen näkökulmasta. Ruotsinsuomalainen musiikkitoiminta on kasvanut räjähdysmäisesti 1950-luvulta lähtien tyydyttäen maahan muuttaneiden siirtolaisten tarpeita, kuten Pekka Gronow kirjoitti vuonna 1980.
Ruotsinsuomalainen kulttuuri voi tarkoittaa monia asioita. Jos haluamme, voimme lukea siihen monia sellaisia Suomessa syntyneitä, Ruotsissa kauan vaikuttaneita taiteilijoita kuin kuninkaallisen teatterin hovikapellimestarina 1907-32 toimineen säveltäjä Armas Järnefeltin tai Svenska Filminstitutetin nykyisen johtajan, elokuvaohjaaja-kirjailija Jörn Donnerin. Tällaiset taiteilijat ovat usein olleet yhtä kotonaan Ruotsissa kuin Suomessa ja vaikuttaneet molemmilla kielillä, he ovat olleet sekä ruotsalaisia että suomalaisia, mutta harvoin nimenomaan ruotsinsuomalaisia.
Ruotsinsuomalainen kulttuuri on kansanomaista kulttuuria. Se kasvaa Tukholman Suomi-talolla, Göteborgin Suomi-teatterissa, Halstahammarin suomalaisessa kuorossa tai suomalaisissa tansseissa Boråsissa. Sitä tukevat Ruotsin suomenkieliset radio- ja tv-ohjelmat, Ruotsissa ilmestyvä suomenkielinen lehdistö ja kirjallisuus ja sellaiset instituutiot kuin Haaparannan suomalainen kansankorkeakoulu. (Gronow n.d.: 36)
Ruotsinsuomalainen kulttuuritoiminta on ollut kuitenkin luonteeltaan lokaalista, eikä tiettyyn paikkaan ja aikaan sidottu kulttuuri välttämättä "tunne" laajempaa kontekstiaan eikä sellaista musiikkia, jota tehdään toisessa paikassa ja toiseen aikaan (Suutari 1994). Viime vuosien merkittävimpiä vähemmistökulttuurin haasteita onkin ollut kansallisen ruotsinsuomalaisen kulttuuri-identiteetin etsintä ja tähän liittyen on myös rakennettu omaan tuotantoon perustuvaa valtakunnallista musiikkijulkisuutta. Näkyvimmin tätä on tehty Ruotsin radion suomenkielisessä Musalista-ohjelmassa, jossa on löydetty yhteyksiä eri puolilta Ruotsia tulevien paikallisten ruotsinsuomalaisen musiikkitekijöiden ja laajemman radioyleisön välille. Muusikot, jotka toimivat aiemmin kaukana toisistaan, alkavat tulla itsekin tietoisiksi myös muualla Ruotsissa tapahtuvasta tuotannosta (Suutari f.c.).
Ääniteluettelon lisäksi olen katsonut tarpeelliseksi nimetä vielä erikseen tunnettuja musiikintekijöitä liitteessä kaksi. Sen avulla lukijat voivat hankkia lisää tietoa ruotsinsuomalaisten tekemästä musiikista käyttäen suomalaisten ja ruotsalaisten äänilevyjen luetteloita (esim. Haapanen 1990; ALB). Nämä taiteilijat ovat omalla julkaisupanoksellaan rakentaneet käsitystä ruotsinsuomalaisuudesta tai suomalaisuudesta Ruotsissa. Tapauskohtaisesti tulisi tutkia heidän esitystensä ja reseptioidensa eri ulottuvuudet, jotta selvitettäisiin heidän merkityksensä kansallisen identiteetin konstruoimisessa. Tämä tehtävä on tärkeä nimenomaan ruotsinsuomalaisten tiedotusvälineiden ja julkisen keskustelun kannalta. Keskustelua kansallisesta identiteetistä ja siihen kuuluvasta musiikista tulee jatkaa edelleen eri yhteyksissä. Kyse on samalla ruotsinsuomalaisten äänitteiden historiankirjoituksen tarpeesta, sillä aiemmin ruotsinsuomalaisia äänitteitä on tutkinut vain Erkki Muukkonen, jonka 21 nimikettä sisältävä ääniteluettelo julkaistiin 1980.
Ruotsinsuomalaisten valikoituun äänilevyluetteloon sisältyy noin 200 nimikettä, joita on tuotettu lähinnä omakustanteina tai pienten riippumattomien levymerkkien (mm. Swe-Finn Records) julkaisuina. Nimikkeiden takaa löytyy mm. tanssimusiikkia, laulelmia, pelimannimusiikkia, kuorokasetteja, hanurilevyjä ja hengellistä musiikkia. Osa näistä levyistä tai kaseteista on kohtuullisen hyvin tunnettua ruotsinsuomalaisten parissa, vaikka myyntiluvut eivät juuri koskaan ole nousseet paria tuhatta suuremmiksi. Aina viime vuosiin saakka ongelmana ruotsinsuomalaisilla levytuottajilla on ollut jakeluverkoston puute ja tiedotusvälineiden heikko tuki omalle tuotannolle (Muukkonen 1980).
|
|
|
Ruotsinsuomalaiseksi itsensä identifioiva (ja artikuloiva) äänilevytuotanto alkoi suurten muuttovuosien jälkeen 1970-luvun alussa, ja yksi ensimmäisistä ja näyttävimmistä julkaisuista oli RSKL:n (Ruotsin suomalaisseurojen keskusliiton) ja Love Recordsin yhteisjulkaisu Siirtolaisen tie. Levy muodostaa eheän kokonaisuuden, antologian suomalaisista siirtotyöläistä ja heidän arjestaan. Kansikuvissa (ks. yllä) he ovat tehdashalleissa koneiden ääressä, mutta myös tanssin pyörteissä ja harmonikkaa soittamassa. Aineisto levylle valittiin poikkeuksellisella tavalla: kappaleita pyydettiin julkisesti vuonna 1972 ja mukaan otettiin 12 kappaletta kahdeksalta artistilta saapumisjärjestyksessä (ks. levykansiteksti). Musiikilliset tyylit vaihtelevat työväenmarsseista laulelmaan ja progevaikutteiseen pop-iskelmään (Kulmankundit). Tuotannoltaan levy on hyvätasoinen ja sen taustat on äänitetty Suomessa (studioyhtye, sov. Kaj Backlund). Kappaleiden sanat kertoivat suomalaisten halusta olla tasaveroisia ruotsalaisten rinnalla (Suomalainen neekerilaulu), ikävästä (Muukalainen) ja uhmakkaasta suhteesta valtaapitäviin (Ryöstäjä) poliittisia mielenilmauksia unohtamatta (Siirtolaisen julistus, Siirtolaismarssi). Osassa kappaleita on realistisia kuvauksia tanssiyhtyeen keikkamatkasta (Keikkailta) ja tehdassalista (Läntinen tie). Hiki haisee ja haitari soi -tango on puolestaan kuvaus ruotsinsuomalaiselta tanssipaikalta niiltä vuosilta jolloin siirtolaisten muuttoluvut olivat suurimmillaan. Vanhat ja nuoret ovat kokoontuneet nostalgisten harrastusten, tangon tanssimisen ja haitarimusiikin pariin.
Hiki haisee ja haitari soi
kunnes koittaa aamun koi
silloin kansa poskituntumalle ojentaa
gimmat saattajiensa kravateille oksentaa
Tangontaitajat poskituntumalla
korva karvainen suussa unelmoi
joku pitseineen [?] kuorsaa penkin alla
kovaäänisistä poskitango soi
Vanhan vaarinkin tossu siinä luistaa
tango mieleen tuo ajat nuoruuden
oikein tahdo ei askeleita muistaa
kun on kalsareissaan polte kuumeinen
Hiki haisee ja haitari soi ...
(Hiki haisee ja haitari soi, katkelma, Urpo Salo & Rolf Berg, LRLP 89,
1973)
Kappaleessa kuvataan Ruotsiin muuttaneiden siirtotyöläisten omalaatuista ja hurjaa ilonpitoa, jonka taustalla vaikuttavat juurettomuus, ikävä ja sosiaalisen kanssakäymisen tarve.
Merkittävin ruotsinsuomalainen artisti 1970-luvulla oli maskuliinisen matalaääninen Esa Niemitalo, joka esitti countryvaikutteisia laulelmia Tapio Rautavaaraa ja Johnny Cashiä muistuttavalla tyylillään ja kiersi trubaduurina Ruotsia mm. ammattiliitto LO:n stipendin turvin. Hän teki Ruotsissa ensin kolme levyä omakustanteena, neljännen Dan Andersonin laulelmista suomennetun levyn Brevskolanin kustantamana ja viidennen Usko huomiseen -lp:n Pauli Virran tuottamana RCA:n levymerkille (Lehtonen 1983: 372). Aappo I. Piipon tekemissä sanoituksissa kuvataan hyvin usein elämää suurkaupungissa vieraassa maassa, muttei naiivin realistisesti vaan useimmiten metaforisin kuvauksin: elämä on korttipeli (lp:n nimikappale 1975), jossa kertojaminälle jaetaan huonot kortit - hän korottaa panosta, mutta vastapelurina on paholainen joka pelaa aina väärin ja vie saaliin. Siirtolaisen perhesiteet ovat katkenneet, seikkailu on alkanut, mutta elämä ei silti ole ruusuilla tanssimista. Näin laulaja haluaa varoittaa kuulijaa liian kovasta vauhdista ja liian suuriksi kasvavista uhrauksista omassa elämässään. Teemat olivat yleisiä ruotsinsuomalaisissa lauluteksteissä 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussakin.
Suomuru - Suomalaista Musaa Ruotsista oli nimeltään kolmen lp-levyn sarja, jota julkaisi Jorma Käkelän johtama levymerkki Swe-Finn Records. Sarja esitteli kaikenkaikkiaan 18 eri artistia, joista useamman kappaleen repertoaarilla Kulmankundit, Käkelän, Puppe Nummen ja Simon Scottin. Bändiraitoja lukuun ottamatta levyjen sovituksista vastasi Nacke Vatanen ja taustoista hänen johtamansa studio-orkesteri. Siirtolaisen tiestä poiketen Suomuru-levyjen tekstiaiheissa ei juuri käsitellä siirtolaisuutta (poikkeuksena Taisto Salmen Pelimannin kaipuu), mutta karu arki heijastuu silti urbaanina irrallisuutena sekä rahanhimon ja rankan elämän tuomina ongelmina. Toisaalta monessa kappaleessa tarinat sijoittuvat suomalaiseen luontoon: pienten hillojen suolle, heinäsuovaan, maalle ja kylään (vrt. myös Finn-Soundin lp 1975). Suomurujen kappaleista osa on pikkutuhmia huumorilauluja (Rhodos rocki, Rouvan sauva, Prut prut), mutta valtaosa näyttää käsittelevän rakkautta ja rakastamisen eri puolia, useimmin menettämistä. Erikoisuutena on Suomuru III:n avausraita (eli lp:n tuottajan kannalta tärkein kappale), Pauli Karenin romanikielinen Wan hin sar damliba.
Levyjen tyyli vaihtelee perinteisistä valsseista ja humpista moderniin beat-pohjaiseen tanssimusiikkiin (käsitteestä ks. Suutari 1994: 19, 30). Nacke Vatasen suurelle kokoonpanolle tehdyt sovitukset (erityisesti torvisektiot) tekevät levyt musiikillisesti moniulotteisiksi, vaikka osa sävellyksistä on kaavamaisia ja amatöörimäisen yksinkertaisia. Erikseen kannattaa mainita Suomuru-sarjan kunnianhimoiset ja kansitekstejä myöten tyylikkäät levykannet: Suomuru I:n kanteen on lavastettu kaksintaistelu, kakkosen kannessa komeilevat Kekkonen ja Kaarle XVI Kustaa ja kolmosen kannessa on olkihattuun sonnustautunut tumma nainen.
Swe-Finn Recordsin muu tuotanto sisältää noin kymmenen lp:tä/kasettia, jotka on julkaistu laulusolistien nimillä. Näistä voisi esiin nostaa Pentti Kumpulaiselle tuotetut kaksi laadukasta äänitettä, jotka tyyliltään ovat vanhaa suomalaista tanssimusiikkia, mutta sävellyksinä uusia ja ruotsinsuomalaisten tekemiä (tekijöinä mm. Reijo Määttä, Erkki Laurokari ja Risto Koskinen). Kumpulaisen ääni on tumma ja syvä ja hän käyttää voimakasta vibratoa - kaikki perinteisen suomalaiskansallisen iskelmäsoundin tyylipiirteitä Olavi Virran menestyksen vuosista lähtien. Levyjen sanoitukset eivät kerro urbaanista Göteborgista (vaikka lempinimeltään Kumpulainen oli Göteborgin satakieli), vaan useimmiten Lapista, maalaisromansseista ja suomalaisesta kylämaisemasta (mm. Vieremä ja Koillismaa). Päivälehti Finn Sanomien levyarvostelupalstan kaksijakoinen vastaanotto kuvaa hyvin ruotsinsuomalaisten suhtautumista tällaiseen perikonservatiiviseen suomalaisuuteen musiikissa. Lehdessä levyarvosteluista vastasi nimittäin viisihenkinen raati, jossa kaikki edustivat enemmän tai vähemmän ns. tavallisia musiikinkuuntelijoita. Kumpulaisen kohdalla mielipiteet jakautuivat niin, että Ne kyyneleet joita näin -lp tuomittiin osin "vanhemman sukupolven musiikiksi" jota "tehdään varmasti tusinakaupalla", kun taas toisten arvioijien mielestä levy oli "erittäin hyvää musiikkia" josta "perheen tytärkin tykkää: kelpaa joskus tämä vanhan kotimaan musiikki" (Finn Sanomat, Viikkoliite 15.2.80).
Swe-Finn Recordsin tuotanto oli nopeaa, ja nähtävästi juuri siihen reagoitiin kriittisillä lausunnoilla, joita mm. Pekka Gronow, Riitta Tingander ja Aappo I. Piippo ovat antaneet ruotsinsuomalaisesta musiikista: "sisällöltään ruotsinsuomalainen musiikki jakautuu toisaalta tyypilliseen suomalaiseen humppamusiikkiin ruotsinsuomalaisten esittämänä, ja toisaalta siirtolaismusiikkiin kuten Esa Niemitalon levyt, joissa lauletaan Slussenin silloista" (Gronow & Tingander 1983:77) ja "ehkä Suomi läheisyydellään vaikuttaa siihen, että ruotsinsuomalainen musiikki, toisin kuin amerikansuomalainen, yhä enemmän on menettämässä omaperäisyyttään ja tulemaan latteaksi, mitäänsanomattomaksi tusinaviihteeksi" (Piippo 1980). Näiden kolmen kirjoittajan kannanotot ovat liian yleistäviä, mutta ne kertovat musiikintuotannon piirteestä jota tuohon aikaan kutsuttiin "kaupallisuudeksi": materiaali hankittiin ja sovitettiin nopeasti, eikä alkuperäisyyteen välttämättä edes pyritty. Esimerkiksi Jorma Käkelän itsensä laulamat kolme albumia ovat repertoaariltaan kirjava joukko kuluneita tanssimusiikkiklassikoita ja Anita Hirvosen & Kicken levy Las Vegas (levy-yhtiön katalogin mukaan "Hitti-Discoa ja romantiikkaa") puolestaan sekalainen koostumus uudempia käännösiskelmiä, joiden suomennoksia ei suinkaan julkaistu ensi kertaa.
Erikoisuutena Swe-Finn Recordsin julkaisuissa oli Näin jouluna -lp, jolla esiintyvät oopperalaulajat Martti Wallén ja Pirkko Hellman, säestäjinään urkuri Erkki Muukkonen.
1970-luvulla musiikkiaan omakustanteina julkaisivat ainakin Pauli Karen ja göteborgilainen Finn-Sound ja sekä Wornas Trollhättanista. Poliittisesti orientoitunut projekti oli Ajan aaltojen humussa (1977), johon Reijo Liinamaa sävelsi Ruotsissa asuneiden kansalaissodan pakolaisten Lauri Letonmäen, Kössi Kaatran ja Nils Robert af Ursinin runoja. Luokkatoveri-kuoro edustaa tyypillisesti vasemmistolaisen laululiikkeen esitystapaa ja Nacke Vatasen kirjoittamat torvi- ja yhtyesovitukset tyylinmukaista viihdettä.
1980-luvun aikana ruotsinsuomalaisten aktiivisuus yhdistys- ja kulttuuritoiminnassa väheni merkittävästi ja nimenomaan maahanmuuton jälkeistä sopeutumista helpottanut siirtolaistoiminta Suomi-seuroissa, tansseissa ja eri julkaisujen tekijöinä ja kuluttajina alkoi hiipua hitaasti maahanmuuttajamäärien vähetessä (Lainio 1996). Tämän tendenssin vastapainoksi ruotsinsuomalaiset alkoivat esittää oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja ruotsinsuomalaisen infrastruktuurin (mm. omat kaksikieliset koulut) rakentamiseen tähtääviä vaatimuksia. 1970-luvulle saakka käytännön kielipoliittisia toimenpiteitä hallitsi sulauttamisstrategia (jonka mukaan poikkeavuus on torjuttavaa), mutta 1980-luvun lopulla mm. Markku Peura ja Tove Skutnabb-Kangas (ks. mm. 1994) nostivat esiin kysymyksen ruotsinsuomalaisten erityisasemasta (suhteessa toisiin maahanmuuttajiin) ja kansalliseksi vähemmistöryhmäksi tunnustamisesta. Vähemmistöajattelua on tuettu nimenomaan Suomen ja Ruotsin yhteisen historian uudelleentulkitsemisella (Tarkiainen 1990) ja tässä prosessissa maan eri osissa olleella suomalaisasutuksella oli ratkaisevan tärkeä rooli: viranomaiset tunnustavat nyt, että ruotsinsuomalaiset täyttävät historiallisen ja kulttuurisen vähemmistöryhmän määrittelyn. Heitä on tällä hetkellä vähemmistökielikomiteamietinnön mukaan noin 440000 (siirtolaiset ja heidän lapsensa), joiden lisäksi meänkieltä puhuvia tornionlaaksolaisia on noin 50000 - 60000 (SOU 1997: 50-51).
Profiililtaan ruotsinsuomalainen äänitetuotanto oli 1980-luvulla selvästi matalampaa kuin edellisen vuosikymmenen aktiivisimman siirtolaistoiminnan vuosina. Valtaosa musiikista julkaistiin nyt omakustannekaseteilla (usein ilman tekijänoikeusjärjestöjen rekisteröintiä ja tunnusnumeroita). Swe-Finn Recordsin tuotanto hiipui kannattamattomana kokonaan vuosikymmenen alkupuolella (Hurri 1983), eikä yhtä suurta ruotsinsuomalaista levymerkkiä ole tämän jälkeen ilmaantunut. Merkittävä osa näkyvimmistä musiikintekijöistä (kuten Esa Niemitalo, Pentti Kumpulainen, Anita Hirvonen, Erkki Muukkonen ja Aappo I. Piippo) muutti takaisin Suomeen 1980-luvun alussa.
Swe-Finn Recordsin viimeinen albumi oli Parhaat solistit (1983), jossa kahdentoista iskelmälaulukilpailun voittajat eri puolilta Ruotsia esittävät tyypillistä ravintolatanssimusiikkia Matti Ruohosesta Toivo Kärkeen. Iskelmälaulukilpailuja on pidetty kiihtyvällä tahdilla ruotsinsuomalaisten parissa 1960-luvun puolivälistä lähtien (ja pidetään edelleen), mutta tämä lp lienee dokumenttina ainutlaatuinen.
Kaiken kaikkiaan 1980-luvulla julkaistiin noin 60 ruotsinsuomalaisäänitettä, joista kaksi kolmasosaa on julkaistu yksinomaan kasettina (liitteenä olevassa luettelossa lp- ja cd-levyjen rinnakkaisjulkaisuja ei ole erikseen mainittu). Kussakin kasetissa tai levyssä on epäilemättä omat erityispiirteensä, vaikka tästä joukosta on vaikea nostaa esiin ketään erityisen suosittua tai esikuvallista. Valtaosa tuotannosta on tanssimusiikkia, laulajien tai tekijäryhmän omia sävellyksiä ja sanoituksia humpasta diskoon ja kaikkea tältä väliltä. Näitä levyjä ja kasetteja yhdistää tanssipaikoilla käytettyjen musiikkityylien lisäksi iskelmä-genrelle tyypillinen visuaalisuus: laulusolistin esittäminen lähikuvassa levyn tai kasetin kannessa, asetelmassa ja vaatetuksessa, joka korostaa artistin kansanomaisuutta.
Lisäksi julkaistiin jonkin verran harmonikkalevyjä, laulelmia, viihteellistä kuoromusiikkia ja hengellisiä kasetteja. Helena Salo oli 1970- ja 80-luvuilla tunnetuin toisen sukupolven ruotsinsuomalaisartisti, ja hän levytti kaksi tanssimusiikki-lp:tä 80-luvun lopulla, toisen suomeksi ja toisen ruotsiksi. Julkisuuteen Salo tuli jo kahdeksanvuotiaana lapsitähtenä esiintymällä kymmenille tuhansille ihmisille Gröna Lundin Finndaxissa 1974, Kulttuuripäivillä ja muissa tapahtumissa.
Tekstiaiheista esiin nousevat edelleen suomalainen luonto ja maaseutu (esim. Paavo Nivan lp Maitolavalta matkaan 1985), sekä siirtolaisuuden aiheuttama irrallisuus, kaipuu ja katkeruus (mm. Hannu Huppusen Sippi siirtolaisen tango; ks. Arnell & Paavilainen 1989). Muutamilla harvoilla äänitteillä siirtolaisuusteema asetetaan jo uuteen humoristiseen valoon (mm. Olavi Niemisalon Syntynyt Suomessa 1989; ks. enemmän Suutari 1994: 116-120, 133) eikä poliittisia vaatimuksia, iskulauseista puhumattakaan, esitetty yhdelläkään äänitteellä.
Runsaasti julkisuutta saanut projekti oli Botkyrkan folkoperan nimellä tehty siirtolaisooppera (teksti Pekka Lounelan), jossa ruotsinsuomalaiset olivat näkyvästi mukana, mutta jonka ideana oli olla nimenomaan kaikkien siirtolaisryhmien yhteinen voimannäyte. 1990-luvulla toimi vastaavasti (tosin täysin nuorten omilla ehdoilla) rinkebyläisistä koululaisista koottu Rinkeby Kids -kuoro (ks. Suutari 1997: 93), jota veti musta blueslaulaja Eric Bibb (1995).
Ehkäpä hieman yllättävästi on ruotsinsuomalaisten äänitteiden tuotanto piristynyt 1990-luvun alkuvuosien jälkeen. Tämä näkyy paitsi äänitteiden lukumäärässä, myös cd-levyjen aiempaa kunnianhimoisemmassa tuotannossa ja markkinoinnissa. Lisäksi ruotsinsuomalaisten panos on ollut merkittävää Ruotsin ja Suomen musiikkielämässä - ajatellaan vain esimerkiksi Jari Sillanpäätä, joka on ollut viime vuosien suosituin artisti Suomessa. Yhtä menestyksekäs on vastaavasti Ruotsissa ollut Kent-yhtye, jonka jäsenistä kolme on Eskilstunan ruotsinsuomalaisia. Ruotsinsuomalaiset eivät ole enää näkymätön musiikinkuluttajien joukko, kuten 1980-luvun alussa oletettiin (Kurkela 1983: 4), vaan heidän joukostaan on noussut lukuisa määrä eri alojen huippumuusikoita.
Koko 1990-luvun ajan on ollut nähtävillä Ruotsissa syntyneen toisen sukupolven kasvava kiinnostus omia suomalaisia sukujuuriaan kohtaan, sekä ylpeys siitä että he pitävät yllä vähemmistökulttuurin perinteitä (Mörä 1991; Suutari f.c.). Esimerkiksi Musalista-kilpailun kymmenistä osallistujista lähes puolet on ollut nuoria ruotsinsuomalaisia laulajattaria ja laulajia - erittäin hyvin ovat menestyneet mm. Heidi Kaarto, Heidi Lilja, Ann-Sofie Sakko, Niina Koskinen, Anceli Valentin, Marco Helmisaari, Kimmo Tuomaala, Marko Riihelä ja Juhani Hakopuro.
Toisaalta suomenkielen kulttuurinen erityisasema on helpottanut ruotsinsuomalaisen musiikin tekemistä, ja nimenomaan Musalistan aloittamiselle ratkaisevaa oli tieto tulossa olevasta kokonaan suomenkielisestä digikanavasta P7, jonka varsinaiset lähetykset alkoivat vuoden 1999 alussa (arkisin klo 8.30-19). Tämä merkitsi uutta kysyntää ruotsinsuomalaiselle musiikille, jota aiemmin oli radiossa soitettu vain satunnaisesti. Musalista onkin ollut innoittajana satojen uusien teosten ja vuosittaisten cd-levyjen tekemiselle.
Digitaalista P7-kanavaa suunnitelleen työryhmän puheenjohtaja, toimittaja Eija Björstrand aloitti ruotsinsuomalaisen musiikin tuottamisen Musalista-ohjelmallaan vuoden 1995 tammikuussa. Kyse on 4-6 kertaa vuodessa lähetetystä P2-kanavan lauantaitunti-ohjelmasta, jossa soitetaan kutakin ohjelmakertaa varten tehtyä uutta musiikkia. Yleisö saa soittaa ja antaa äänensä mielestään parhaalle (tai parhaille) esityksille, ja enimmillään ohjelma on kerännyt yli 3000 puhelua. Jokaisen vuoden suosituimmat kappaleet on sitten koottu Musalista-cd:lle, joilla vuosina 1995-1998 on julkaistu yhteensä 89 uutta ruotsinsuomalaista teosta. Musalista-ohjelman ja cd-levyjen lisäksi kilpailukappaleet saavat runsaasti radiosoittoja suomenkielisen toimituksen ohjelmissa, kun mm. Finska timmen -ohjelman formaattiin kuuluu soittaa ruotsinsuomalainen kappale joka arkipäivä kello 16.50.
Musalista merkitsi kokonaan uutta käännettä ruotsinsuomalaisen musiikin tuotannossa ja musiikkijulkisuudessa. Toimittaja Björstrand tuntui olleen itsekin ensi alkuun yllättynyt ruotsinsuomalaisten musiikintekijöiden aktiivisuudesta ja tuotetun musiikin määrästä (haastattelu 16.1.1995). Myös radiokuuntelijat ottivat heti yhteyttä ohjelman toimitukseen ja alkoivat kysellä ohjelmassa soitettujen laulajien musiikkia ja jatkoa tämän tyyppiselle tuotannolle. Sadat Ruotsissa toimivat artistit olivat keskittyneet keikkailuun ja tansseissa soittamiseen, mutta valtakunnallisen musiikkijulkisuuden puuttuessa heidän omat kappaleensa olivat heikosti tunnettuja, eikä erityisempää tarvetta oman sävellystuotannon kirjoittamiseen ollut. Levylaulajina näitä tanssilavoilta tuttuja artisteja ei osattu pitää eikä kysellä heidän tuottamaansa musiikkia kaupoista. Itse asiassa ruotsinsuomalaiselta musiikilta puuttui oma identiteetti ja oma esivalintajärjestelmä portinvartijoineen (Lassila 1987).
Yksi syy Musalistan onnistumiseen on ollut teknologinen kehitys: digitaalisen äänentallennustekniikan avulla kotistudioissakin tehdyt dat-nauhat ovat nykyään radiosoittokelpoisia (c-kasetit eivät kelpaa radio-ohjelmiin). Kokoelmalevyn julkaisemista varten ei tarvitse kutsua artisteja studioon, vaan cd-levyt on julkaistu alkuperäisistä demonauhoista. Itse asiassa Musalista-cd:t ovat syntyneet tavanomaisen radiotoiminnan sivutuotteina hyvin kevyellä toimitustyöllä, mutta silti ne ovat merkittävin ja tähän asti laajin ruotsinsuomalaisten omaa musiikillista vähemmistökulttuuria esitellyt julkaisusarja.
Ilmiselvänä lähtökohtana Musalista-kappaleiden teossa on ollut tanssimusiikin esittäminen tanssipaikoilla ja vuorovaikutus ruotsinsuomalaisen yleisön kanssa, mikä käy ilmi paitsi musiikista myös ohjelman aikana tehdyistä artistihaastatteluista. Kilpailukappaleet edustavatkin monipuolisesti niitä tyylejä ja musiikinlajeja, joita myös tansseissa esitetään: hidasta ja nopeaa beattia (tasajakoinen moderni tanssimusiikki), fokstrotteja ja swingiä (rytmin kolmimuunteinen sufflepohja), triolihitaita (tahtilajissa 12/8), lattareita (etupäässä beguinea, mutta myös salsaa ja boleroa), diskohumppaa (mukaan lukien muutama teknokappale) sekä suomalaiskansallista vanhaa tanssimusiikkia (valssit, humpat, tangot ja jenkat) (tyyleistä enemmän Suutari 1994 ja f.c). Tuotantotavat suosivat sekvensserien käyttöä ja studiossa äänitetään akustisesti yleensä vain lauluosuudet ja kitarat, joskus myös puhaltimet. Tanssimusiikin lisäksi ohjelmiin on tietoisesti haettu myös muita tyylejä (Björstrand, haastattelu 7.5.1998). Laulelmia, kupletteja ja kansanlaulua onkin mukana kahdella viimeisellä Musalista-levyllä (1997 ja 1998), ja ne on valittu erityisestä trubaduurikilpailusta Axevallan kesä -tapahtuman yhteydessä.
Voittajakappaleiden joukossa on useimpia yllämainittuja tanssimusiikkityylejä, mutta yksikään näistä ei ole selvästi muita suositumpi. Kun musalistakappaleita verrataan suomalaiseen iskelmämusiikkiin, erottuu niistä nähdäkseni kolme ruotsinsuomalaiselle musiikille tyypillisintä tyylilajia: hitaat 12/8-tahtilajin tanssimusiikkiballadit, nopeat foksit ja humppa näyttävät olevan keskeisellä sijalla ruotsinsuomalaisten nykysäveltäjien tuotannossa. Balladien ja foksien suuri määrä vastaa ruotsalaista dansband-musiikkia, kun taas humppa nousee ruotsinsuomalaisten omasta, pitkästä ja vahvasta elävän tanssimusiikin traditiosta.
Tekstintekijät, joista ahkerimpia ovat olleet Simo Vedenpää, Jarkko Viljanen, Esa Rautiainen, Reijo Ikola, Rikhard Palm, Pentti Matilainen ja Maila Tsupukka, kuuluvat useimmiten ensimmäiseen Ruotsiin muuttaneeseen sukupolveen, joskin monia nuoremmankin sukupolven laulaja-lauluntekijöitä on ollut mukana. Musalista-levyjen sanat kertovat useimmiten kaipuusta ja rakkaudesta tai tähdistä ja kuusta, eli tekstit eivät sijoitu mihinkään maantieteelliseen paikkaan tai konkreettisesti ilmaistuun kulttuuriyhteyteen, eikä niillä siksi ole selvästi muotoiltua kohdeyleisöä (vrt. Lilliestam 1996: 42). Cd-levyjen kappaleista neljä kertoo kuitenkin selkeästi siirtolaisuudesta ja lisäksi ainakin viisi kuvaa kotiseutuja Suomessa. Näistä lauluista heijastuu odotetusti melankolia ja ikävä (ei kuitenkaan maahanmuuttajan katkeruus kuten 1970- ja 80-lukujen äänitteillä), ja muutamissa teksteissä kerrotaan myös siitä, miten uuteenkin kotimaahan on sopeuduttu hyvin ja elämä siellä on muodostunut onnelliseksi. Aivan poikkeuksellinen on Pentti Matilaisen sanoittama Titta kuu, jonka sanoitus kertoo Maraboun tehtaille töihin tulleen siirtolaisen elämäntarinan. Kappaleessa annetaan eräs tulkinta maastamuuton syistä ja kielitaidottoman siirtolaisen sopeutumisesta outoon ympäristöön. Tässä kertomuksessa siirtolaiset eivät kuitenkaan eristy, vaan kanssakäymistä ja avioitumista tapahtuu kieliongelmista huolimatta. Ensimmäisten kulttuurishokkien jälkeen Maraboun sievän työntekijän tarina päättyy onnellisesti ruotsalaissuomalaisen perheenäidin "virkaan".
Suomessa kun kerran jäin mä täysin ilman
työtä
niin tuumin että Ruotsiin lähdetään
Mulla pruukaa elämässäin olla onni myötä
ja omistanhan hyvän kielipään.
Tyttölapsi olen minä melko sievänlainen
ei pojista oo ollut puutetta
Ehkä minut iskee joku aito ruotsalainen
vaik' puhummekin eri murretta
Titta kuu, oi titta kuu
se lause kaikuu yhä korvissain
Titta kuu, oi titta kuu
se alku oli minun onnestain
Maraboulta töitä sain mä ihan ilman muuta
mä koska oon niin makeen näköinen
Ruotsalainen poika sai jo multa ottaa suuta
kun asuin täällä päivää kymmenen
Sattumalta kohdattiin me nakkikioskilla
hän osti nakit niin kuin minäkin
Ruotsiksi hän kysyi multa vill du flicka lilla
ja oikeinhan mä hänet ymmärsin
Titta kuu, oi titta kuu ...
Kävelimme rinnatusten pitkin puiston laitaa
ja minä purin nakkimakkaraa
Poika siinä vierelläni puhui kaiken aikaa
se mulle oli täyttä hepreaa
Kulkiessain sattumalta katsoin taivahalle
ja siellä kuu se paistaa möllötti
Huusin hälle 'Titta kuu' se kuului kaikkialle
suu auki poika mua töllötti
(Titta kuu, katkelma. san. Pentti Matilainen, säv. Reijo
Määttä, esittäjä Terttu Lakkala; Musalista 2, 1996)
Neljällä Musalista-albumilla kuullaan kaikenkaikkiaan viittäkymmentä ruotsinsuomalaista solistia ja kymmeniä säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, jotka ovat eri ikäisiä ja tulevat eri puolilta Ruotsia. Huomattavaa on, että Musalistalle ovat osallistuneet ja siellä menestyneet niin ammattilaiset kuin vasta-alkajatkin. (Ruotsinsuomalaiset ammattisäveltäjät saavat käsittääkseni valtaosan tuloistaan Suomessa julkaistujen iskelmälevyjen tekijänoikeuskorvauksista.) Huolimatta siitä että Musalistalle osallistuminen on puhtaasti talkootyötä eikä rahapalkintoja ole voittajillekaan luvassa, ovat useat ammatikseenkin musiikkia tekevistä antaneet panoksensa tälle ohjelmalle. Näin ovat tehneet esimerkiksi Reijo Määttä, Kai Tapani, Juhani Hakopuro, Kicke Paananen, Markku Koivisto ja Tapio Kangas, jotka kaikki ovat Göteborgin seudulta, sekä muualta Ruotsista Maini Sorri, Jaakko Viitala, Kimmo Louhelainen, Gösta Engwall, Tanja Anneli, Vesa Tapio ja Seppo Ihme.
Paradoksaalisesti ruotsinsuomalaisten äänitteiden lukumäärä ja niiden symbolinen merkitys ovat nyt 1990-luvun lopulla selvässä kasvusuunnassa, vaikka samanaikaisesti elävän musiikin määrä on jatkuvasti vähentynyt (tansseja ja muita ruotsinsuomalaisten tilaisuuksia järjestetään selvästi harvemmin kuin 1970- ja 1980-luvuilla ja monet muusikot ovat olleet jo valmiita pitämään tansseja 'kuolevana instituutiona'; Suutari 1994: 155). Mielenkiintoista kyllä kaikilla julkaisutoiminnan ja taiteen alueilla, musiikkia lukuun ottamatta, ruotsinsuomalainen tuotanto on vähentynyt 1970-luvun huippuvuosista (Jokinen 1996) ja ainoastaan radio on voinut lisätä suomenkielisten ohjelmien tarjontaansa (lähetyksiä on sekä Sveriges Radiolla että lähiradiokanavilla).
1990-luvulla on tehty noin 80 ruotsinsuomalaista levyä ja/tai kasettia, joista suurin osa on omakustanteita tai pienkustantamojen julkaisemia cd-levyjä. Näistä mainittakoon Aspi-Teamin julkaisemat Kicke Paanasen ja Tarja Holapan tanssimusiikkilevyt, Asko Kuusisen kustantama Kai Tapanin levy, Seppo Greijerin tuottama harmonikkamestari Paul Witickin cd, sekä Gösta Engwallin julkaisemat kasetit. Suomessa on puolestaan julkaistu göteborgilaisten Tapio Kankaan ja Tanyan tanssipoppia sisältävät albumit. Omakustanne-cd-levyillä pop/rock-musiikkiaan ovat julkaisseet mm. Esa Rautiainen ja Arja Huttunen, sekä perinteisempää suomalaista tanssimusiikkia Niina & Duo's, Reijo Määttä ja Tanja Anneli.
Omakustannekasetteja on ilmestynyt edelleen melko runsaasti: tanssimusiikkia sisältyy mm. Reyon, Outi & Pepzin, Alaskan, Pertti Parpalan, Reijo Määtän ja Safir-yhtyeen kaseteille. Useampikin kuoro on tehnyt omia kasettejaan (mm. Da Capo, Trollhättanin suomalainen kirkkokuoro ja Kylälaulajat) ja harmonikkamusiikkia löytyy ainakin Ari Haataisen, Paul Norrbackin ja Jari Salmisen äänitteiltä. Myös hengellistä musiikkia, runoja, pelimannimusiikkia ja laulelmia on julkaistu ääninauhoilla.
Ruotsinsuomalaisilla äänitteillä musiikillinen skaala on kasvanut (lasten musiikki, blues, tekno, rock, rap), vaikka iskelmämusiikki, jonka tyylillinen valikoima on laaja vanhemmasta tanssimusiikista moderniin poppiin, on edelleen selvästi hallitseva genre äänitetuotannossa. On kuitenkin syytä korostaa että iskelmä- ja tanssimusiikin sisältö ei ole homogeenista ja äänitteiden kohdalla (päinvastoin kuin tanssiorkestereiden ohjelmistoissa) on suuria linjaeroja eri artistien välillä: toisten kappaleet ovat perinteisempiä kuin toisten. Esimerkiksi Kicke Paanasen koko tuotanto edustaa modernia pop/rock-vaikutteista beattia, kun taas kolmannen polven ruotsinsuomalaisen Niina Koskisen (Niina & Duo's 1998) levyllä kuullaan perinteisempää suomalaista paritanssimusiikkia (mm. humppaa, valssia, rautalankatyylistä beattia ja hitaita 12/8-balladeja).
Tiivis yhteys tanssiyleisöön on se seikka, joka melkein kaikkia ruotsinsuomalaisia musiikintekijöitä yhdistää, ja tässä suhteessa heillä saattaa olla etuakin suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna. Koskettimia soittava säveltäjä Juhani Hakopuro kertoi minulle (haastattelu 3.12.1996), että hän esittää uudet kappaleensa heti tuoreeltaan tanssivalle yleisölle, jonka jälkeen niihin voi tehdä muutoksia yleisön reaktioiden ja saadun palautteen perusteella. Hakopuron mielestä osan sävellyskrediitistä voisi jakaa yleisölle, sillä sen vaikutus teosten syntyprosessissa on niin suuri.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että musiikin alueella ruotsinsuomalaisuus on onnistunut uudistumaan ja käymään läpi toisen sukupolven myötä tulleen murroksen. Kun kirjallisuudentutkija Sari Gröndahl (1998) on sanonut olevansa huolestunut siitä, että yhä useammat ruotsinsuomalaiset kirjailijat kirjoittavat ruotsiksi, ei tämä uhka näytä toteutuvan musiikin ja laulutekstien kohdalla. Nuoret ruotsinsuomalaiset esittävät kappaleitaan ruotsinsuomalaiselle yleisölle edelleen mieluiten suomeksi.
Edellä olen esitellyt ruotsinsuomalaisen musiikin valtavirtaa, mutta ääniteluetteloon (liite 1) olen sisällyttänyt muutamia muitakin tapauksia, joilla on keskeinen merkitys ruotsinsuomalaisuudelle - erityisesti kun sitä tulkitaan vähemmistökulttuurin näkökulmasta. Valtavirralla tarkoitan tässä sitä kulttuurista verkostoa, joka rakentuu ruotsinsuomalaisen järjestötoiminnan, tiedotusvälineiden ja kulttuuritapahtumien kautta.
Tärkein laajennus ruotsinsuomalaisten äänitteiden joukkoon on Tornionlaakson musiikki, jota liitteessä on lueteltu kolmenkymmenen nimikkeen verran. Meänkielinen kulttuuri on ollut erillistä muuhun ruotsinsuomalaiseen kulttuuritoimintaan verrattuna, mutta yhteisiäkin tekijöitä ja kanavia on ollut: esimerkiksi radion P2-kanavan suomenkielisistä ohjelmista osa lähetetään meänkielellä Pajalasta. Merkittävää on toisaalta se, että alueen perinnettä on kerätty ja julkaistu osana ruotsalaista kansanmusiikkia esittelevää sarjaa Musica sveciae (osa 12: Sjungande Tornedalen - Laulava Tornionlaakso). Ruotsinsuomalainen musiikki on samalla ruotsalaista musiikkia.
Tunnettu ruotsalainen nykykansanmusiikkia soittava yhtye Norrlåtar on ottanut vähemmistökieltä kunnioittaakseen jokaiselle kahdeksasta albumistaan myös suomenkielisiä kappaleita Ruotsin Tornionlaaksosta. Yhtye ja sen laulaja Hans Alatalo ovatkin olleet tunnettuja ja suosittuja esiintyjiä myös Suomessa, mm. Kaustisilla. Samaten Tornionlaaksosta ovat myös J.P. Nyströms, Sisaret, Ylva & Torvald sekä trubaduuri Bo Lindberg (Ruotonen 1986).
Värmlannin metsäsuomalaisten kansanmusiikin vaikutusta on kuultavissa tämän päivän kansanmusiikissa (tästä esim. Juha Tainion ja Monica Olssonin radio-ohjelmasarja Den finska klangen i den svenska musiken; ks. myös Leisiö 1996) ja sitä viljellään aktiivisesti kansanmusiikin harrastajien parissa sekä Ruotsin että Norjan puoleisella metsäsuomalaisalueella (äänitteistä ks. norjansuomalaisen Sinikka Langelandin tuotanto, sekä Monica Olssonin kasetti Om berg och dalar dom kunne tala, 1990). Torsbyssä puolestaan toimii Finnkulturcentrum, joka järjestää seminaareja ja tapahtumia myös musiikkiin liittyen. Hedningarnan tuotanto liittyy sekin Värmlannin ruotsinsuomalaisuuteen, ei niinkään yhtyeen tunnettujen suomalaissolistien takia (yhtyeessä ovat laulaneet mm. Sanna Kurki-Suonio ja Tellu Virkkala, jotka eivät ole koskaan olleet itse ruotsinsuomalaisia), vaan Hedningarnan johtajan Anders Staken metsäsuomalaisten sukujuurien ja omakohtaisen kulttuuriperinnön etsimisen vuoksi. Metsäsuomalaiset ryhmänä ovat sulautuneet ruotsalaiseen kulttuuriin, mutta kiinnostus tähän omalaatuiseen perintöön on edelleen vahvaa eikä se suinkaan ole ollut vaikuttamatta heidän jälkeläistensä monikulttuuriseen ajatteluun ja identiteettiin (kuten esim. pääministeri Tage Erlander on muistuttanut; ks. Arnell & Paavilainen 1989; Jokinen 1996: 405).
Kansanmusiikin ja -tanssin harrastus on ollut erittäin vilkasta myös Suomi-seurojen (siirtolaisuuden myötä käynnistyneessä) toiminnassa kaikkialla Ruotsissa (Jaakkola 1983: 34). Pelimannit, kanteleensoittajat, kansantanssiryhmät ja kansanmusiikkiyhtyeet esiintyvät ahkerasti monissa juhlatilaisuuksissa, ja myös äänitteillä on kuultavissa heidän soittoaan. Esimerkiksi harmonikansoittajina, sekä nuorempaan että vanhempaan sukupolveen kuuluvat, tunnetut muusikot ovat voineet tuoda esiin taitojaan myös ruotsalaiselle kuulijakunnalle. Mestaripelimannin arvoon on Kaustisilla puolestaan korotettu kaksi ruotsinsuomalaista kansanmuusikkoa: kanteleensoittaja Vilho Suonvieri ja laulaja Aarne Pekkala, joista jälkimmäistä on kuultavissa Musalista 3 -levyllä.
Kun ruotsalaisten Bengt Erikssonin ja Birgitta Olssonin eri siirtolaisryhmiä kuvaavaan esittelyyn vielä 1981 sisältyy edustava kuvaus Vilho Suonvieren kanteleensoitosta ja kertomus tanssi-illasta Landskronassa (jossa Domino-yhtye soitti tangoa, jenkkaa ja humppaa), ei 1990-luvulla ruotsinsuomalaisuus pysy minkään musiikinlajin rajoissa. Ruotsinsuomalaisuus ei ole enää (jos se koskaan on ollutkaan) yhtenäinen kulttuurinen kategoria, vaan siihen voidaan lukea ruotsin-, suomen- ja englanninkielistä musiikkia kuuntelijain tulkinnoista ja kulttuurisista konnotaatioista riippuen.
Ruotsissa kasvaneiden ja tämän maan musiikkiin enkulturoituneiden ruotsinsuomalaisten valtakulttuurin kontekstissa tekemään musiikkiin sisältyy toisinaan viittauksia suomalaisiin juuriin tai suomalaisuuteen, mutta useimmiten näitä piirteitä on turha musiikista (tai sanoista) etsiä. Varhaisnuorten suosima rap-artisti Markoolio on yksi esimerkki esiintyjästä, joka hyvinkin ironisella tavalla tuo esiin omaa kansallista identiteettiään mm. singlellä Drömmen om Finland.
Rockin parissa toimii myös kokonaan tai osittain suomalaisnuorista koottuja yhtyeitä, joiden musiikissa on toisinaan artikuloitu selvästi ruotsinsuomalaisin silmin koettu maailma. Näin esimerkiksi göteborgilaisen Paskofobian kappaleisiin kuuluu Vi är jävla finnar, Sotkamo ja Ei oo helppoo olla suomalainen (yhtye esitti useimmat kappaleensa suomeksi huolimatta ruotsalaisesta yleisöstä; kenttätaltiointi Tuvessä 13.12.1996). Tämän lisäksi ruotsinsuomalaisten nuorten miesten ja naisten rockyhtyeitä on toiminut tai toimii edelleen ainakin Tukholmassa, Eskilstunassa, Rinkebyssä, Skövdessä ja Göteborgissa (Split Vision, Angina Pectoris, Vincent, This Corrosion, Deface; ks. myös Jokinen 1996: 406), mutta yksikään näistä, kuten Paskofobiakaan, ei ikävä kyllä ole julkaissut musiikkiaan muuten kuin demonauhoilla.
Varsin tuntematon (jopa mystinen) tapaus on Örebrossa toimiva Finnrecords-merkki, joka on ALB:n tietokannan mukaan tuottanut 11 punk-henkistä levyä vuodesta 1994 lähtien (levyjen juoksevan numeroinnin mukaan julkaisuja olisi peräti 19). Näistä ainakin yksi on levy- ja teosotsikoiden mukaan kokonaan suomenkielinen (Valvontakomissio / Systeemi tappaa 1996). Lisäksi levymerkillä on julkaistu kahdeksan englanninkielistä ja kaksi ruotsinkielistä pitkää cd:tä. Valvontakomission ohella myös Höyry-kone on julkaissut kokonaan suomenkielisen rocklevyn Borlängessä 1995. Nämä kaksi olen sisällyttänyt liitteenä olevaan luetteloon, mutta bändien taustoista minulla ei valitettavasti ole muuta tietoa. Kyse on ilmeisesti ensimmäisistä Ruotsissa ilmestyneistä suomenkielisistä rocklevyistä.
Rock ja rockyhtyeiden tukeminen (harjoitustilat, keikat samoin kuin diskoiltojen järjestäminenkin) ovat kuuluneet useiden Suomi-seurojen nuorisotoiminnan muotoihin (mm. Nagy n.d.; Suutari f.c), mutta kansallisen identiteetin esiintuominen ja eronteko ei välttämättä toteudu rockin tapauksessa muutoin kuin suomenkielen avulla. Rockmuusikot saattavatkin pitää yhtyettään ruotsinsuomalaisena, kun kaikki jäsenet ovat suomenkielisiä, mutta musiikkiaan he eivät katso ruotsinsuomalaiseksi, koska kaikki kappaleet lauletaan useimmiten englanniksi ja yleisö on ruotsalaista (esimerkiksi Marko Vainion haastattelu 1998). Kuten artikkelin alussa todettiin, on ruotsinsuomalaisuutta useinkin mahdotonta erottaa, jollei se tule lehtihaastatteluissa tms. erityisesti esiin (esimerkiksi Kämäräinen 1998, Lehtinen 1997).
Liitteenä olevan luettelon laatiminen ja sille levyjen valitseminen ei lopulta ole ollut helppo tehtävä. Ruotsinsuomalaiseksi on helppo tunnistaa se joukko äänitteistä, joiden tekijät ovat tunnettuja ruotsinsuomalaisia tansseissa yms. tilaisuuksissa esiintyviä muusikoita, mutta rajanveto useiden artistien kohdalla on tuottanut jatkuvia vaikeuksia. Esimerkiksi Arja Saijonmaalta olen luetteloon valinnut neljä albumia, joiden olen katsonut edustavan sitä musiikkia, jota hän on ruotsinsuomalaisissa tanssipaikoissa esittänyt (Kalliokoski 1980). Saijonmaa on tehnyt suomalaisia tanssimusiikkiklassikoita tunnetuksi myös ruotsalaiselle yleisölle esittämällä niitä ruotsinkielisinä käännöksinä. Suomeen muuttaneiden artistien (kuten Jari Sillanpään, Kai Tapanin, Kicke Paanasen, Risto Nevalan, Kari Piirosen ja Merja Väli-Jeesiön) Suomessa tekemiä levyjä ei luettelossa ole mukana lainkaan. Näin siitäkin huolimatta että esimerkiksi Sillanpää on mieluusti korostanut omaa ruotsinsuomalaisuuttaan ja hänen kauttaan käsityksiä ruotsinsuomalaisesta musiikista nimenomaan tanssimusiikkina on selvimmin muodostettu (Kotirinta 1999). Jotkut paluumuuttajista ovat vuodesta toiseen olleet suosittuja esiintyjiä ruotsinsuomalaisilla tanssipaikoilla (kuten esim. Pentti Kumpulainen).
Artikkelin alussa toin esiin sen lähtökohdan, että artistien yksilöllistä kansallista identiteettiä ei sinänsä tässä arvioida, vaan äänitteet on valittu nimenomaan ruotsinsuomalaisen tuotantokontekstin takia. Niinpä mukana on myös romaneja, kuten Pauli Karen ja muut laulajat Musalista- ja Parhaat solistit kokoelmilla, ja suomenruotsalaisia, kuten Gösta Engwall (ks. myös liite 2). Huomautettakoon kuitenkin että kyseiset äänitteet eivät yleensä korosta nimenomaan romanitaustaisuutta tai suomenruotsalaisuutta, vaan ruotsinsuomalaisuutta, Ruotsissa tehtyä suomalaista iskelmää.
Toivottavasti tämän artikkelin näkökohdat herättävät lukijan mielenkiinnon moninaista ja monikulttuurista ruotsinsuomalaista musiikkia kohtaan. Tärkeää on tiedostaa, ettei mikään ruotsinsuomalaisuuteen perustuva luokittelu ole loogisesti aukoton, vaan kaikki tämänkaltaiset identiteettikategoriat ovat jatkuvassa liikkeessä olevia prosesseja. Voi olla että tulevaisuudessa nimenomaan mediajulkisuuden kautta ruotsinsuomalaisen identiteettidiskurssin piiriin vedetään yhä uusia taiteilijoita ja musiikkeja, joilta löytyy yhteys ruotsinsuomalaiseen kulttuuriin.
Ruotsinsuomalaisten omasta äänitetuotannosta on kolmen vuosikymmenen aikana muodostunut jo varsin monipuolinen äänitteiden joukko - liitteessä niitä on noin 200 nimikettä (luettelossa ei ole sellaisia monikulttuurisia julkaisuja, joissa mukana on ruotsinsuomalaisia muusikoita, mutta jotka muuten eivät nähdäkseni ole lukeutuneet kategorisesti ruotsinsuomalaiseen musiikkituotantoon ja -käytäntöön). Suurin osa tästä tuotannosta pohjautuu toisen maailmansodan jälkeisen siirtolaisuuden synnyttämään musiikkitoimintaan, joka on tapahtunut tansseissa, Suomi-seuroissa ja seurakunnissa. Levyillä ja kaseteilla on siksi luonnollisesti paljon tanssi- ja iskelmämusiikkia, harmonikansoittoa, pelimannimusiikkia, kuorolaulua ja lastenlauluja.
Toinen selvästi erottuva piirre on nk. toisen sukupolven ruotsinsuomalaisten hyvä menestys musiikintekijöinä Ruotsissa ja Suomessa (mm. Jari Sillanpää ja Kent), ja sen ohella tahto ylläpitää omaa erityistä ruotsinsuomalaista musiikkiperinnettä mm. Musalista-kilpailun kautta. Kolmas piirre ruotsinsuomalaisten äänitteiden joukossa on suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin vuosisatainen historia Ruotsissa, joka heijastuu nykypäivänä elävimmin Tornionlaakson kansanmusiikissa, laulelmissa ja tanssimusiikissa sekä Värmlannin kansanmusiikkiperinteessä.
Vaikka ruotsinsuomalaisten musiikkitapahtumien ja kasvokkaiskontaktissa esitetyn elävän musiikin määrä on vähentynyt, on oman musiikkijulkisuuden ja tuotettujen äänitteiden merkitys samanaikaisesti kasvanut. Musiikkitoiminta on siten tärkeä osa kansallisen vähemmistöidentiteetin konstruoitumisen prosessia. Ruotsinsuomalaisten julkaisema musiikki ei ole, julkisuuskuvastaan huolimatta, yksinomaan tanssimusiikkia, vaan monialainen osa Ruotsin musiikkituotantoa.
Arnell, Anne-Lie & Paavilainen, Liisa (1989) Sverigefinsk radiohistoria under två årtionden 1969-1989. Sveriges Riksradio AB, Stockholm.
Arkivet för ljud och bild (ALB) Svensk fonogramförteckning, databas uppdaterad 10.3.1999 www.alb.se.
Bibb, Eric och Rinkeby Kids (1995) We have a dream. [nuottikirja + cd]. Natur och kultur, Stockholm.
Eriksson, Bengt & Olsson, Birgitta (1981) Invandrad musik. Liber, Lund.
Frith, Simon (1996) Music and Identity. Teoksessa: Hall & Du Gay (eds) Questions of Cultural Identity. Sage, London. pp. 108-127.
Gronow, Pekka (n.d.) Suomalaiskulttuuri Ruotsissa: teatteria, kirjallisuutta, kuvataidetta, musiikkia. Teoksessa: Ruotsinsuomalaisuus. Utbildningsradion, Stockholm. pp. 29-36.
Gronow, Pekka & Tingander, Riitta (1983) Siirtolaismusiikkia levyillä. Musiikin suunta 2-3: 76-77.
Grossberg, Lawrence (1995) Mielihyvän kytkennät. Risteilyjä populaarikulttuurissa. Suom. Ensio Puoskari & al. Vastapaino, Tampere.
Gröndahl, Satu (1998) Onko ruotsinsuomalaisella kulttuurilla tulevaisuutta? Esitelmä Ruotsinsuomalaisten neuvottelupäivillä Tukholmassa 7.3.98
Gür, Thomas (1996) Staten och nykomlingarna. En studie av svensk invandrarpolitikens idéer. City university Press. Socialstatsprojektet 1996:1. Stockholm.
Haapanen, Urpo (1990) Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982. Suomen äänitearkisto, Helsinki.
Hall, Stuart (1996) Introduction: Who Needs 'Identity'? Teoksessa: Hall & Du Gay (eds) Questions of Cultural Identity. Sage, London. pp. 1-17.
Hennion, Antoine (1983) The Production of Succes: An Anti-Musicology of the Pop Song. Popular Music 3. Cambridge University Press. pp. 159-193
Hurri, Merja (1983) "Tämä arkipäivä ei ole niin hauska". Ruotsinsuomalaisten musiikkitoiminnasta. Musiikin suunta 2-3: 18-19.
Huusko, Mirja (1998) Nadja. Iloinen kahdesta kielestä ja kulttuurista. [Nadja Martinssonin, 25, haastattelu] Viikkoviesti no 10, 18.3.98
Jaakkola, Magdaleena (1983) Sverigefinländarnas etniska organisationer. Rapport no 22. expertgruppen för invandringsforskning. Liber, Stockholm 1983.
Jokinen, Maijaliisa (1996) Sverigefinska kultursträvanden. (övers. Seija Torpefält). Teoksessa Lainio (toim.) Finnarnas historia i Sverige 3. Stockholm och Helsingfors, pp. 379-424.
Kalliokoski, Jorma (1980) Säteilevä Arja [Saijonmaa]. Ravintolashow Boråsissa. Viikkoliite no 16, 19.4.1980
Kotirinta, Pirkko (1999) Musiikkia Ruotsista Suomeksi. Ruotsin radio aktivoi ruotsinsuomalaisia musiikintekoon. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
Kurkela, Vesa (1983) Siirtolaisuus musiikin näkökulmasta. Musiikin suunta 2-3: 3-4.
Kämäräinen, Timo (1998) Finnjävel löysi paikkansa [Janne Taneli Junttilan haastattelu]. Rytmi 1.
Lainio, Jarmo, toim. (1996) Finnarnas Historia i Sverige, del 3. Tiden efter 1945. SHS/NM, Helsingfors.
Lassila, Juha (1987) Kultalevyn alkemia. Rockteollisuus musiikin suodattajana. Nykykulttuurin tutkimusyksikkö, Jyväskylän yliopisto.
Lehtinen, Kari (1997) Kent, kolme viidesosaa ruotsinsuomalainen. Viikkoviesti no 37, 5.11.1997.
Lehtonen, Esko (1983) Suomalaisen rockin tietosanakirja. Osat 1 ja 2, Soundi-kirja 23 ja 24. Fanzine, Tampere.
Lehtonen, Mikko (1996) Merkitysten maailma: kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia. Tampere, Vastapaino.
Leisiö, Timo (1996) Metsäsuomalaisten varhaisia sävelmätallenteita Östmarkin pitäjästä, Värmlannista. Etnomusikologian vuosikirja 8: 163-221.
Lilliestam, Lars (1996) The Sounds of Swedish Rock. In: Tarja Hautamäki & Tarja Rautiainen (eds) Popular Music in Seven Acts. Departement of Folk Tradition, Tampere. pp. 23-54.
Lipsitz, George (1993) Foreword. Teoksessa: My Music. Susan D. Crafts, Daniel Cavicchi, Charles Keil and the Music in Daily Life Project. Wesleyan University Press, London. pp. ix-xix.
Muukkonen, Erkki (1980) Ruotsinsuomalaiset ja musiikki. Sarjassa Suomen kieli Ruotsissa, toim. Sulo Huovinen. Norden-yhdistys, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Finn-kirja. Tukholma.
Mörä, Tuomo (1991) Suomalaisuus on muodissa. Helsingin sanomien kuukausiliite no 24, 30.11.1991.
Nagy, Peter (n.d.) The Creative Conscious Process. Abstracted and Situated as Finnish-Swedish Musical Experience. [käsikirjoitus, ei julkaistu] Ruotsinsuomalaisten arkiston kokoelma, Tukholma.
Piippo, Aappo I. (1980) Ruotsinsuomalainen musiikki menettämässä omaperäisyyttään. Demari 19.2.1980
Pöysälä, Martti (1979) Siirtolaisuus siirtolaisten itsensä kannalta, suomenkielisten siirtolaisuus. Teoksessa Ruotsiin muuton ongelmia; Ruotsin siirtolaisuuden seminaari 4.-5.1978 Turku. (toim. Arja Munter). Siirtolaisuusinstituutti, Turku. pp. 44-48.
Ruotonen, Leena (1986) Meän musiikkia. Kansanmusiikki 2: 33-36.
Skutnabb-Kangas, Tove & Peura, Markku, red. (1994) Man kan vara tvåländare också... Sverigefinnarnas väg från tystnad till kamp. Sverigefinländarnas arkiv, Stockholm.
Slobin, Mark (1992) Micromusics of the West; A Comparative Approach. Ethnomusicology Vol. 36, no. 1, pp. 1-87.
SOU (1997) Steg mot en minoritetspolitik. Europarådets konvention för skydd av nationella minoriteter. Betänkande av minoritetsspråkskommittén. Statens offentliga utredningar 1997: 193, Stockholm.
Stokes, Martin (1994) Introduction: Ethnicity, Identity and Music. Teoksessa: Ethnicity, Identity and Music. The Musical Construction of Place. (ed. Martin Stokes). Berg, Oxford. pp. 1-27.
Suutari, Pekka (1994) Götajoen jenkka. Tanssimusiikki ruotsinsuomalaisen kulttuuri-identiteetin rakentajana Göteborgin alueella. Musiikkitieteen lisensiaatintutkielma, Helsingin yliopisto. Ei painettu.
Suutari, Pekka (1997) Identiteetin käsitteestä etnomusikologiassa ja kulttuurintutkimuksessa. Ruotsinsuomalaisen musiikin tapaustutkimus. Musiikki 1: 76-95.
Suutari, Pekka (f.c.) Tanssimusiikki identiteetin rakentajana [työnimi]. Väitöskirjan käsikirjoitus.
Tarkiainen, Kari (1990) Finnarnas historia i Sverige, del 1. Inflyttarna från Finland under det gemensamma rikets tid. Nordiska museet, Stockholm.
Wande, Erling (1996) Tornedalen. Teoksessa Lainio (toim.) Finnarnas historia i Sverige 3. Stockholm och Helsingfors, pp. 229-254.
Vuonokari, Erkki (1998) Det annorlunda Sverige. Självbiografen 1998 [Nordiska museet]: 29-32.
Vuonokari, Erkki & Pelkonen, Juhamatti (toim.) (1993) Luokan kynnyksen yli. Ruotsinsuomalaiset kirjoittavat kouluhistoriaa. Ruotsinsuomalaisten arkisto, Tukholma.
Haastattelut
Björstrand, Eija 16.1.1995; 7.5.1998
Hakopuro, Juhani 3.12.1996
Vainio, Marko 27.4.1999
Luetteloon on valikoitu ruotsinsuomalaisten tekemää ja esittämää musiikkia, joka on suunnattu ruotsinsuomalaiselle yleisölle (tuotantokäytäntö, viitekehys ja reseptio). Lähteet: Arkivet för ljud och bild databas (www.alb.se), sekä luetellut äänitteet.
Ajan aaltojen humussa ORLP-001. Luokkatoverit & Reijo Liinamaa. Oka Records, 1977.
Ake [Aarne Pääkkö]. On hyvä nyt näin. AKEMC-01. Skövde, 1989.
Ake [Aarne Pääkkö]. Isoisän aikaan. AKE MC-02. Skövde, 1992?
Al Caponen. Huumorimielellä. Finnejä vain oomme. (kasetti, ei julk. tunnusta) Lilla Edet, 1985.
Alaska. ALMC-1400. (omakust.) Markaryd 1985
Alaska. (omakust. kasetti, ei julk. tunnusta.) Markaryd 1990
Da capo -kuoro. Jag ska laulaa. BFF 75923 (kasetti) Göteborg 1997
Eeva-Kaarina & Sointu Bolero. (ei julk. tunnusta, eikä vuosilukua.)
Engwall, Gösta. Laiskan ralli. (kasetti: lastenmusiikkia, laulajina Esko Hakuni, Tarja Holappa ja Mariestadin suomalaisluokkien oppilaita.) WISC 665. Sjöberg & Engwall / Wisa Grammofon AB Sjötorp.
Falk, Sinikka. Yli Pohjanlahden sanoin ja sävelin. Falk 6613. (kasetti) 1995
Familjen Aalto. ECEP-401 Evangelii center, Borlängen 1969.
Familjen Aalto. ECEP-81 Evangelii center, Borlängen 1970.
Aalto. Laulajaperhe Aalto laulaa omia laulujaan. ECLP-118 Evangelii center, Borlängen 1971.
The Aaltos in Scandinavia. ECLP-130 Evangelii center, Borlängen 1972.
Jokaiselle jotakin. Perhe Aalto laulaa uudempaa hengellistä musiikkia. Cymbal 1973.
Finn-kööri. (kasetti, ei julk. tunnusta), Olofström 1997
Finn-Sound. Finn-Sound in Sweden. SWLP-1. omakust. Göteborg 1975.
Gospelryhmä Shalom. Saanhan Herra kanssas olla. UVS 1 (kasetti) Suomalainen Helluntaiseurakunta, Upplands Väsby. 1987.
Haatainen, Ari. Réveil de musette - Musetten herätys (kasetti, ei julk. Tunnusta) Eskilstuna 1991.
Haatainen, Ari. Erittäin salainen - Ari Haataisen harmonikkaorkesteri. ARIMC. 1994
Haren löpte över isen - Jänis laukkoi jäätä möin. Sånger ur Tornedalsteaterns produktioner 1986-1990. (TINLP 1) Ton i norr, Övertorneå teatern 1991.
Hautamäki, Heikki. Siirtolaisen mielessä. (kasetti) SMY II. Kustantaja/tuottaja: Smy.
Hirvonen, Anita & Kicke. Las Vegas. JKLP 10. Swe-Finn Records 1979.
Holappa, Tarja. Tummat silmät. Aspi Team cd 5055. Aspi Team, Nennesmo, 1996.
Huotari, Markku. Minun ystäväin. MH2 (kasetti) 1981.
Huotari, Markku. Luotan huomiseen. JKMC-3. Jorma Käkelä, Tukholma, 1982.
Huotari, Markku. Helena / Viimeinen ilta. MH 003 (single). Producent SEMA, 1992
Huttunen, Arja & Serzmark, Ronny. Listen. sdrz-96012 (cd). Ragga Wagga Records 1996.
Höyry-kone. Hyönteisiä voi rakastaa. Ad perpetuam memoriam, APM 9510 (cd-levy) Borlänge, 1995.
Ihme, Seppo. Ikävää / Salainen rytmi. BBS 251. (single) Bluebird Music oy. 1992
Jarkko Juhani. NG 17 (lp). Nils Gustafson, Göteborg, 1981.
Jokinen [Titta] & Virta [Pauli]. Lauluja matkan varrelta. (1982?)
Joulu saapuu sydämeen. (kasetti) Esa Rautiaisen lauluja, esittäjinä mm. Esa Rautiainen, M Saarela ja Elina Söderström. producent E musik. 1997
J.P. Nyströms. Kolme veljestä (Tre bröder). (TIN EP 006) Ton i norr, Pajala 1986
J.P. Nyströms. På Norrbotten (TIN 031) [LP-levy] Ton i norr, Pajala 1986
J.P. Nyströms. Vårvinter (BGS 8705) [LP-levy] Siljum 1987
J.P. Nyströms. BUS med J.P. Nyströms. (GÄLLCD 197) Svenska ungdomsringen för bygdekultur, Gällivare 1997.
J.P. Nyströms. Stockholm 1313 km. (RESCD 514) MNW, Täby, 1996. Julk. aiemmin 1979-87.
Kaitsu [Kai Kangas]. Uuden päivän jälkeen. KAICAS 001. 1988.
Kangas, Tapio. Julia. AXRCD 1147. Audiovox, Helsinki. 1998.
Karen, Pauli. Ensirakkaus (omakust. kasetti) MIC 36. 1979.
Kitkattomat & Rauni, Raija, Helena ja Tanja. Kitkattomasti. RÖMC-13. 1986.
Koskela [Esko] & Sirkka-Liisa [Pirinen]. På Karelens kullar. (7C 062-35762) [LP: ruotsiksi ja suomeksi] EMI 1980.
ks. myös Sirkka-Liisa.
Koskinen, Reijo. Rakkauden saarella. GE-102 (kasetti). Gösta Engwall, Töreboda. 1990.
Koskinen, Risto. Jag drömmer om tusen sjöars land. LRLP 0891. Göteborg 1989.
Kreetat (joht. Pauli Grekula). Taas kaikki kauniit muistot. (kasetti) Prod. Kultur -75, Borås.
Kuisma, Rainer. Virtuoso percussion music. Bis, CD-149. Djursholm 1993. Aiemmin julk. 1974-86.
Kultaiset hetket. Tarja Holappa, Kicke Paananen, Jarkko Juhani & Outi Mäki. GEMC 103. Gösta Engwall, Töreboda 1992
Kumpulainen, Pentti. Svalan Grammofon Presenterar Penti [sic!] Kumpulainen. Till dig! [kappaleet lauletaan suomeksi.] NG-1 LP. Nils Gustafson. (1976?)
Kumpulainen, Pentti & Kulkijat. Muistoja kotimaasta. Mellow LP 125, Mellow-tuotanto, Helsinki. 1977
Kumpulainen, Pentti. Olet armahain. JKMC 008. Swe-Finn Records. 1978
Kumpulainen, Pentti. Ne kyyneleet joita näin. JKLP 009. Swe-Finn Records. 1979
Kuusisto, Toivo. Kauneimmat päivät. (kasetti, ei julk. tunnusta, ei vuosilukua) 1996?
Kylälaulajat (joht. Pauli Grekula) ja Sivulan pelimannit. Valoa jouluun. (kasetti) Kustantaja Kulttuuri -75, Borås. 1989.
Kylälaulajat (joht. Pauli Grekula). Muuttolinnut. Kylälaulajat solisteineen esittävät Suoma Huttulan lauluja. (kasetti) Kulttuuri -75, Borås. 1991
Kynkäänniemi, Pertti. FFLP 89. Fifty-Fifty, Tukholma? 1981?
Käkelä, Jorma. Suosituimmat. JKMC 007.
Käkelä, Jorma. Laulaa tangon, humpan ja valssin ystäville. JKLP 101. Swe-Finn Records, Tukholma. 1980.
Käkelä, Jorma. Pari piisiä päivässä. 14 suosittua iskelmää. JKLP 102. Swe-Finn Records.
Laine, Veijo. Här kommer Veijo. GSLP-200. (hanurilevy). Olsson & Ohlsson, Golden Sound, Olofström. 1978.
Laine, Veijo. Veijo. TBLP- 1027. (hanurilevy) T-Bone, Malmö 1978.
Laine, Veijo (hanuri-EP) Olsson & Ohlsson, Golden Sound, Olofström.
Leskinen, Henry & Country Cream. (kasetti, ei julkaisutunnusta). 1983.
Lindberg, Bo. Pyhäilta tukkikämpällä. TIN 024. (kasetti) Ton i norr, Pajala. 1985.
Lindberg, Bo. Har du visor min vän. TIN 064. (kasetti) Ton i norr, Övertorneå. 1992.
Manninen, Veikko & Pentti Niininen. Lahjana elämä. (kasetti, ei julk. tunnusta) Upplands Väsby, Finska pingstförsaml., 1988.
Marko Juhani. Onnellinen. MBR 003. (kasetti) Music Box Records 1988.
Markoolio. Sommar och sol. CNR 1881726 (single), AMC Arcade 1998
Markoolio. Drömmen om Finland. CNR (single) AMC Arcade 1998
Markoolio. Markoolio sticker hårt. CNR Music CNR Music 9550532. (cd) AMC Arcade 1998.
Matias [Kuikka] Mä maalle tahdon kanssas. XIMAR 22. (single) Gävle(?) 1992
Merkku, Hannu. Hyvä näin. PSK 1002. (kasetti) Parasound, Oulu?, 1984.
Mikkilä, Martti Sydämesi muukalainen. Mani 9003-149-01 (kasetti). Fjälkinge, 1990.
Mikkilä, Martti. Martti & Kari. (kasetti, ei julk. tunnusta), 1991.
Hawanna & Martti Mikkilä. H&MM 93-149-02 (kasetti) Jämshög 1993.
Havanna & Martti Mikkilä. HAVCD 001 Olofström 1996.
Miksi me uskomme. (kasetti, ei julk. tunnusta) Suomalainen Filadelfia-seurakunta, Stockholm. 1988?
Mixture 1. (kasetti, eri esittäjiä) Kai Tapani 1985.
Murisoja, Paavo. Haluan olla kuin osa luontoa (runokasetti, musiikkia & äänitehosteita). Borås 1991.
Musalista 1. [22 kappaletta, joilla eri 18 laulajaa] SR-FR CD 002. Ruotsin radion suomenkielinen toimitus, Tukholma. 1995.
Musalista 2. [22 kappaletta, 20 laulajaa] SR-FR CD 003. Ruotsin radion suomenkielinen toimitus, Tukholma. 1996.
Musalista 3. [22 kappaletta, 20 laulajaa] SR-FR CD 004. Ruotsin radion suomenkielinen toimitus, Tukholma. 1997.
Musalista 4. [23 kappaletta, 19 laulajaa] SR-FR CD 005. Ruotsin radion suomenkielinen toimitus, Tukholma. 1998.
Mäki, Outi & Pepzi. Vihreät niityt. PEP 1 (kasetti) 1992.
Mälarin Pelimannit. Kesän kaikusa. (kasetti, ei julk. tunnusta) Hallstahammar, 1992.
Määttä, Reijo. Kotiinpäin. RTM-099 (kasetti) , omakust. Göteborg 1994
Määttä, Reijo. Jään iltaan haaveelliseen. Tatsia CD-081. Tatsia-musiikki, Helsinki. 1997.
Niemisalo, Olavi. Syntynyt Suomessa / Hörpäti-jenkka. Single. VM-media S-008 (Veijo Mattila), Lappeenranta, 1989.
Niemitalo, Esa. Alla Slussenin siltojen. RMEP-5296. 1973.
Niemitalo, Esa. Kotimatka. FCLP-1. Finncountry 1973.
Niemitalo, Esa. Elämän korttipeli. FCLP-2. Finncountry 1975.
Niemitalo, Esa. Laulelmia suomalaismetsistä. Esa Niemitalo laulaa Dan Anderssonin tuotantoa. BS-10976, FMUL-502. Brevskolan, Stockholm 1977.
Niemitalo, Esa. Usko huomiseen. PL-40082. RCA Victor 1978.
Niina & Duo's. Olet mulle tähti ja kuu. NJL 9805. (kuuden kappaleen mini-cd, omakust.) Köping 1998.
Niva, Paavo & Kansas. Maitolavalta matkaan. FLC 5080. (lp) Four Leaf Records, Sundbyberg. 1985
Norrback, Paul. Viihdyttää GE 101 (kasetti) Gösta Engwall, Töreboda 1990.
Norrlåtar. Folkmusik från Norrbotten. (MAN 002) (lp) Manifest 1975.
Norrlåtar. Meikäläisiä - Folk som vi. (MAN 006) (lp) Manifest 1976.
Norrlåtar. Urminnes hävd - Muinaisperinne. (MAN 13) (lp) Manifest 1978
Norrlåtar. Framtidshopp. (MAN 18) (lp) Manifest 1980
Norrlåtar. Ugrisk längtan. (MNW F 12) (lp) Manifest 1985.
Norrlåtar. Känslans partisan. (MNW F 13) (lp) Manifest 1987.
Norrlåtar. En malsvelodi MNWCD 191 (myös lp ja kasetti). MNW, Vaxholm, 1990
Norrlåtar. Ravn. (XOUCD 105). Xource, Vaxholm, 1994
Norrlåtar. Korpens tecken 1974-1987. (MNWCD 184) MNW, Vaxholm, 1989 Julk. aiemmin 1974-87.
Norrlåtar. Sign of the raven. (RESCD 506) Recource, Vaxholm. 1993. Julkaistu aiemmin 1974-90.
(Norrlåtar on lisäksi mukana useilla ruotsalaisilla kansanmusiikkikokoelmilla, ks. www.alb.se)
Näky. RRN-911 (kasetti, hengel.) Lilla Edet.
Olsson, Monica. Om berg och dalar dom kunne tala. Heilo HK 7063 (kasetti) 1990
Kicke & Kulmankundit. Kevään melodiakilpailun kpl 1977. Sain sinut takaisin. Suomuru (single) JK007. JK Records 1977.
Paananen, Keijo "Kicke". Uusi kaunis maa. (lp & kasetti) TAMAC 005. Tama-Gospel, Pori, 1983.
Paananen, Kicke. Kohti uutta kesää. Aspi Team cd 5054. Aspi Team, Nennesmo, 1994.
Paananen, Kicke. Liian hyvää ollakseen totta. Lady Love CD 9555. Fristad, 1995.
(ks. myös Hirvonen, Anita; Suomuru; Siirtolaisen tie)
Paananen, Martti & Muukkonen, Erkki. Kerron sen sävelin. MPLP 001. 1980
Parhaat solistit. [14 laulajan kokoelma] JKLP-15. Swe-Finn Records, Tukholma. 1983.
Parpala, Pertti. Entonigt ringa den lilla klockan. PP 12051986. 1986.
Parpala, Pertti. Ljus och värme. PPLP 01. 1988.
Parpala, Pertti. Elokuinen ilta. PPMC. 1996.
Pelitas. ARMQC-006 (kasetti). Tuottaja Radio Skaraborg.
Peltoniemi, Tuula. Tunne minun voimani. UE 101 (kasetti). Uusi elämä, Älvsjö 1992
Pennanen, Ritva. Min kantele. STMS-23 (kasetti) Sven Norman, Ton Grammofon. 1979.
Piironen, Kari. Miksi pakenet? (kasetti, ei julk. tunnusta) LF-prod. 1985?
Piironen, Martti. Laulu äidille. TOMS 011 (single), Taste of Music. 1985
Piironen, Martti. Luoksesi saavun. TOMLP 012, TOM MC 013, Taste of Music. 1986
Porkka, Päivi. Usko, toivo ja rakkaus. PPCD 9401 F. Bålsta, 1994.
Porkka, Päivi. Tro, hopp & kärlek. PPCD 9401 S. Bålsta, 1994.
Rautiainen, Esa. Esa. Esa-cd1. Malmö 1998.
Rautiainen, Valto. Synnyinmaa Finlandia. HITMK 453. (kasetti) 1983.
Rautiainen, Valto. Vielä vanhallakin sytkyttää / Paluu kotiin. Sea-gull SEAS-891(single) Täby Antti Sallamo, 1989.
Revontuli. ks. Safir ja Anne-Maarit & Revontuli.
Reyo [Niska]. Taas sua muistelen. (kasetti, ei julk. koodia). 1991.
Rinne, Karri. Viel kukkii ruusu. KR 001 (cd-single). Hägersten, 1993.
RSKL tanhuohjelmisto 1989. (kasetti, ei julk. tunnusta) Riksförb. Finska föreningar i Sverige, Stockholm. 1989.
Rundgren, Leena. Tornionjokilaakson Leena. (ÅSCD 9607) [mini-cd] Åke Siikavaara, Pajala 1996.
Rådan suomenkielinen kirkkokuoro / Råda finskspråkiga kyrkokör, Kaisu Leitzinger-Heino, dir. Laula kaikki maa. (kasetti, ei julk. tunnusta) Mölnlycke (Helke Heino), 1989.
Rönnholm, Tarmo. Noiduttu hanuri - Det förhäxade dragspelet. (kasetti) omakust, Sala 1985.
Safir ja Anne-Maarit & Revontuli. Parhain vuosi. RTM 096. (kasetti) Sa-Re Music, Göteborg. 1996
Saijonmaa, Arja. Ruotsiin ja takaisin ... SLP 684, SMK 5684. Scandia, Helsinki 1981.
Saijonmaa, Arja. Tango jalousie. Metronome 9031-70896-2 (cd) 1990 Aiemmin julk 1977.
Saijonmaa, Arja. Arjas bästa (4509-93543-2) WEA 1994. Aiemmin julk. 1977-1984.
Saijonmaa, Arja. La cumparsita. (4509-99741-2) [cd] Fazer, Espoo 1995.
(huom. Arja Saijonmaan laajasta tuotannosta vain osa on mukana luettelossa, ks. artikkeli.)
Salminen, Jari. Kesäilta hanurilla. Sommarkväll med dragspel. (kasetti, ei julk. tunnusta) 1992.
Salo, Helena. Haaveiden maa. ODL-8715. (lp) Overdisc oy, 1987.
Salo, Helena. Dagdrömmar. TOM 01. (lp) Taste of Music/Markku Lindström.
Select. Luotu elämään. (kasetti) Lilla Edet 1985
Siirtolaisen tie. Ruotsinsuomalaisten lauluja. Eeva Kemppainen, Amigos, Urpo Salo & Rolf Berg, Tuula Harju, Age Asikainen, Jarmo Rautiainen, Kulmankundit. LRLP 89. Love Records (& RSKL) 1973.
Sirkka-Liisa (& Mats Elmes orkester) Drömmen om en bättre tid (EP). Olsson & Ohlsson, Golden Sound, Olofström.
Sisaret ja Anders. Lauluja ja loruja laaksosta. Ramsor och visor från Tornedalen. TIN 029. (kasetti) Ton i norr, Pajala.
Sisaret. Men på himlen dansar norrskenet / Jag känner lust att leva. (TINS 008) Ton i norr, 1989.
Sisaret. Innerst inne. SISCD 93, SISMC 93. Junosuando, 1993.
Sjungande Tornedalen - Laulava Tornionlaakso. Musica sveciae: folk music in Sweden -sarja no. 12. (Svenskt visarkiv &) Caprice CAP 21485. 1996. Julkaistu aiemmin lp:nä 1980.
Sjöberg, Allan & Berg, Hemmi. AHMC-3. 1984.
Soitinyhtye Sormekkaat. Syksyn Viesti DAG MC 42.
Souvaripojat. Me tulemme SPT 01 (omakust. kasetti) Trollhättan 1996.
Sune Buske Band. Kevyt tanssimusiikki. (Tin 039) [kasetti] Ton i norr, 1987.
Sune Buske Band. Kevyt tanssimusiikki 2. (SBB 5) [kasetti] Ton i norr, Övertorneå 1990.
Sune Buske Band. Safarilla rokki soi (kasetti, ei julk tunnusta) Sune Enbuske, Övertorneå 1992.
Sune Buske Band. Oi jos voittaisin. (SBB 19) [kasetti] 1998
SUOMURU I. Suomalaista musaa Ruotsissa. Käkelä, Pauli Virta, Simon Scott, Tuula Pohjasniemi, Yrjö Varonen, Ami & Top Team, Hokki & Top Team. JKLP 003. Swe-Finn Records, Tukholma.
SUOMURU II. Jorma Käkelä, Puppe, Simon Scott, Keke Raninen, Kicke & Kulmankundit (koko b-puoli). JKLP 004. Swe-Finn Records, Tukholma 1976.
SUOMURU III. Vesa Ilmari Lehto, Pauli Karen, Pentti Kumpulainen, Orvo Tossavainen, Jorma Kalevi, Puppe Nummi, Käkelä, Kicke & Kulmankundit, Taisto Salmi, Make & Wornas, Hermes-orkesteri, Markku Huotari. JKLP 004. Swe-Finn Records, Tukholma 1977.
Sverigefinsk radiohistoria under två årtionden 1969-1989. Toim. Anne-Lie Arnell & Liisa Paavilainen. Kaksi C-kasettia, sekä oheiskirjanen. Sveriges Riksradio AB, Stockholm 1989.
Säle, Arvo. Kulkijan matkassa. ASMC-10. Swe-Finn Records, Tukholma. 1983
Takavirta, Arto & Aikio, Tauno. Lapin pojat asialla. JKLP 11. Swe-Finn Records. 1979
Tango Brothers. Kari, Dembo, Carlos, Pavel. TRT-971 (kasetti) Göteborg, 1997.
Tanja Anneli. Me. RÖMC 20, Radio Örebro, 1989.
Tanja Anneli. Rakkaudesta sinuun. TACD-001. Tuottaja Veikko Zimmermann. 1994.
Tanya. (CD 7243 8 53195 2 5) Emi, Helsinki, 1996
[Tapani, Kai] Kaiju. Viimeinen ilta. RALLP-001. Ralli, Helsinki? 1990.
Tapani, Kai. Uudet tuulet. PRS CD-101. PR Sea Sound, Asko Kuusinen, Göteborg. 1994.
Torshällan harmonikkakerho. Muuttolintujen lähtö. (kasetti, ei julk. tunnusta). Seppo Greijer, Eskilstuna.
Trollhättanin suomalaisen seurakuntapiirin kuoro. Joulutervehdys. (kasetti, ei julk. tunnusta) noin 1982
Trollhättanin suomalainen kirkkokuoro. Sinua siunata tahdon. (kasetti, ei julk. tunnusta) 1987.
Trollhättanin suomalainen kirkkokuoro. Joulun sanoma. (kasetti, ei julk. tunnusta) 1989.
Trollhättanin suomalainen kirkkokuoro. Siunaa koko maa. Fusion MC 109. 1992.
Trollhättanin suomalainen kirkkokuoro (joht. Paavo Saapunki). Tule pyhä henki. PSI 10. (kasetti) 1995.
Trollhättanin suomalainen kirkkokuoro. Uusia Virsiä. TSK 02 (kasetti) 1998.
Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkokuoro. Sydämestäni kaikesta. FK 1-88L (lp) Tukholman suomalainen srk. 1988.
Tuomo [Rouhiainen]. Hyvä meininki. Muksumassi. SR-FR CD001. Ruotsin radion suomenkielinen toimitus. Tukholma 1995.
Tuovi. Sävelmä eilinen. Tin 052 (kasetti) Ton i norr, Pajala 1989.
Tuula-Helena. Annan kaikkeni. FFLP 62. Fifty-Fifty, Turku. (ei julk. vuotta)
Tuula-Helena. Oh kundi / Olen saanut elää. (single, julkaisutunnus ja vuosi?) CWC-Studio AB
Tuula-Helena. Laulu Tommysta / Santa Maria. FFS 82 (single) Fifty-Fifty, Turku. (ei julk. vuotta)
Tuula-Helena. Myötätuuleen / Ruusuin, liljoin, neilikoin. FFS84 (single) Fifty-Fifty, Turku. 1981 (?)
Tuula Helena. Uusilla urilla - I nya spår. CWC-K 1005 (kasetti) 1982
Tuula-Helena. Tommy / Jag har vandrat mina stigar. THS-004 (single) TH-Production, Norrköping? 1988.
Vainio, Taito (& Reijo Lehtovirran yhtye). Vancouverin ilta / Hanurini kutsu. GSS-204 (single) Golden sound 1991.
Wallén, Martti, Hellman, Pirkko & Muukkonen, Erkki. Näin jouluna. JKLP 50. Swe-Finn Records, Tukholma. 1978.
Valvontakomissio. Systeemi tappaa. FINNREC 017 (cd). FINN, Örebro 1996.
Vanhala, Seppo. Niin kaunis on syksy. JKLP 12. Swe-Finn Records. 1979
Vanhala, Seppo. Tumman pojan myötä. PHMLP 1022. PHM Records, Morgongåva. 1982.
Vehola, Sanna. Sanna. DAL-001 (kasetti) 1987.
Vesala, Pentti. Rauhaton matkamies - Yksinäinen hiekkaranta. PK-7701 Jasaka, Södertälje 1977.
Witick, Paul. Paul Witick spelar Frosini m.fl. TTPCD 02, SG-musik Seppo Greijer, Eskilstuna, 1997.
Wornas. Dirumba. WRS-records LP1051 Trollhättan, 1979.
Väyrynen, Markku. Huomenna kaikki järjestyy. (kasetti) LF-prod (Leif Fält, Västerås)
Väyrynen, Markku. Tähtisilmät / Yhteinen elämä. VMS-59 (single) Vee-Music. 1991
Väyrynen, Markku. Tuhat ruusua, sata suudelmaa /Sinikellot. VMS-62 (single) Vee-Music-1992.
Väärät vitoset. Pääsi rinnallein painuu JPKP 001 (kasetti). Skövde, 1992.
Ylva & Torvald [Pääjärvi]. Tornedalsvisor 2 - nya och gamla. (TIN 040) [kasetti] Ton i norr, 1987.
Ylva & Torvald. Tornedalsvisor - Tornionlaaksonlauluja 3. (TIN 058) [kasetti] Ton i norr, 1991.
Yllä olevassa luettelossa (liite 1) mainittujen artistien lisäksi lukuisat ruotsinsuomalaiset muusikot toimivat näkyvästi Ruotsin (tai Suomen) musiikkielämässä, ja samalla myös heidän ruotsinsuomalainen tai suomalainen taustansa on tullut julkisuudessa esiin. Alla on lueteltu joitakin tunnettuja tekijöitä joiden tuotanto (tai osa siitä) ei tule ääniteluettelossa esiin. Nimiluettelo on vain viitteellinen, täydellistä luetteloa olisi mahdotonta tässä yhteydessä laatia (ks. artikkeli). Mainituissa yhtyeissä kaikki jäsenet eivät välttämättä ole ruotsinsuomalaisia.
Ruotsinsuomalaiset artistit ja/tai yhtyeet, joiden toiminta ei ole nimenomaisesti ruotsinsuomalaista: Harmony Sisters, Arja Saijonmaa (vain muutama levy valittu listalle), Kent, Jukka Tolonen, Bengt Huhta, Lili & Sussie, Barbara Helsingius, Erna Tauro, Kaj Chydenius, Rainer Kuisma, Anne-Lie Kinnunen, Think Twice, Crown of Thorns, Brassmonkey, Thorells, Hiroshima, Bad Liver, Monica Olsson, Rinkeby Kids, Botkyrkas folkopera, Hedningarna.
Suomalaiset kapellimestarit: Esa-Pekka Salonen, Jorma Panula, Jukka-Pekka Saraste, Leif Segerstam, Okko Kamu, Juha Kangas, Markus Lehtinen, Petri Sakari, Paavo Berglund, Osmo Vänskä, Hannu Lintu, Hannu Koivula, Armas Järnefelt.
Ruotsinsuomalaiset säveltäjät ja sanoittajat, joiden tuotantoa on julkaistu ruotsalaisten tai suomalaisten artistien levyillä: Reijo Määttä, Rikhard Palm, Simo Vedenpää, Tapio Lauhamaa, Raimo Röntynen, Anita Röntynen, Erkki Laurokari, Juhani Hakopuro, Kimmo Tuomaala, Seppo Ihme, Esa Rautiainen, Pekka Jokela, Frank Maatela, Janne Taneli.
Suomeen muuton jälkeen Suomessa levyttäneet: Pentti Kumpulainen, Risto Nevala, Esa Niemitalo, Jari Sillanpää, Kari Piironen, Kai Tapani, Kicke Paananen, Merja Väli-Jeesiö, Heikki Hautamäki, Tuula-Helena, Anita Hirvonen, Pauli Virta, Ville Pusa.
Huom! Luetteloa on tarkoitus myöhemmin täydentää. Lisäysehdotuksia voi lähettää kirjoittajalle osoitteeseen: pekka.suutari@joensuu.fi
Pekka Suutari, FL
Musiikkitiede
Joensuun yliopisto