Kalevalaseura on tieteellinen seura, joka on perustettu vuonna 1919. Seura toimi epävirallisesti jo vuodesta 1911, jolloin siihen kuuluivat perustajajäseninä taiteilijat Akseli Gallen-Kallela ja Alpo Sailo sekä tiedemiehet Väinö Salminen, E.N. Setälä ja Matti Äyräpää. Seura on saanut nimensä Suomen kansalliseepoksen Kalevalan mukaan.
Kalevalaseuran aatteellisena lähtökohtana oli karelianismi, mielenkiinto Kalevalaan, Karjalaan ja karjalaisuuteen, eli niihin ihmisiin ja siihen seutuun, josta suurin osa Kalevalan runoista on kerätty. Kareliaanit vaikuttivat erityisen voimakkaasti 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen aatteelliseen ilmapiiriin Suomessa. Perustamisestaan lähtien seura on toiminut säätiönä ja sen tarkoituksena on säätöjen mukaan suomalaisen kansanperinteen keräämisen, julkaisemisen, tutkimisen ja taiteellisen käytön edistäminen.
Kalevalaseuran vuosikokous, joka tradition mukaisesti alkaa kunniakäynnillä Elias Lönnrotin patsaalle, on helmikuun 28. päivänä, Kalevalan päivänä. Vuodesta 1978 Kalevalan päivä on ollut virallinen kansallinen juhlapäivä, suomalaisen kulttuurin päivä.
Vuosikokous kutsuu seuralle uudet jäsenet. Jäseniksi kutsutaan kansallisten tieteiden ja taiteiden alalla ansioituneita kansalaisia sekä Kalevalan tunnetuksi tekemisessä ansioituneita ulkomaalaisia. Vuonna 2000 seuralla on 269 kotimaista ja 128 ulkomaista jäsentä. Monet ulkomaisista jäsenistä ovat joko Kalevalan kääntäjiä tai Kalevalan kuvittajia. Tähän mennessä Kalevala on julkaistu 49 eri kielellä; uusin käännös on persiaksi vuodelta 1999.
Vuosikokouksen lisäksi Kalevalaseura järjestää vuosittain loka-marraskuun vaihteessa kekrijuhlan, jossa palkitaan ansioituneita kansallisen kulttuurityön veteraaneja, lupaavia nuoria tutkijoita ja taiteilijoita sekä ansioituneita perinteentaitajia ja -tallentajia. Tunnustuspalkintoja on jaettu vuodesta 1965. Parhaiten tunnettu seuran toimintamuodoista lienee Kalevalaseuran vuosikirjan julkaiseminen. Vuosikirja on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1921. Vuosikirjat 1 – 50 sisältävät kirjoituksia folkloresta ja kansallisista aiheista yleensä. Numerosta 51 (1971) vuosikirjat ovat keskittyneet yleensä yhteen teemaan; esimerkkeinä mainittakoon "Lönnrotin aika", "Kalevala ja maailman eepokset" ja "Kirjokannesta kipinä. Kirjoituksia Kalevalan juhlavuodesta". Seuran viimeisin vuosikirja on "Tuulen jäljillä", joka sisältää kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta.
1990-luvulla seura on palannut tavallaan juurilleen. 1960-luvulla vietetyt kulttuuriviikot aina Kalevalan päivän aikana keskittyivät paljolti nykyperinteen tunnetuksi tekemiseen. 1990-luvulla, kun matkat Venäjän Karjalaan ovat tulleet taas mahdollisiksi, Kalevalaseura on toiminut aktiivisesti Vienan, Aunuksen ja Laatokan Karjalan – Kalevalan laulumaiden - ihmisten ja ympäristön puolesta. Vuonna 1995 seura pystytti yhdessä Karjalan Sivistysseuran kanssa Vienan Vuonniseen kuvanveistäjä Martti Aihan suunnitteleman runonlaulajamuistomerkin, Vaassilan kiven. Uuden Kalevalan juhlavuotena 1999 Vaassilan kivi sai sisarteoksen Arhipan kiven Kuhmon Juminkekoon.
Kalevalaseura on toiminut jo parikymmentä vuotta tiiviissä yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran laitosten kanssa. Lähes kaikki Kalevalaan liittyvä tietopalvelu on kulkenut seuran kautta. Kalevalaseura myös ylläpitää Kalevalan käännösten bibliografiaa, ja vuodesta 1997 seurassa on kerätty tietoja Kalevalan kääntämisestä. Tarkoituksena on koota seuraan mahdollisimman kattava tietokanta mm. Kalevalan käännöstutkimuksesta sekä materiaalia käännösprosesseista ja käännösten vastaanotosta.
Kalevalan juhlavuosien suunnittelu ja toteuttaminen on luonnollisesti työllistänyt seuraa. Vuoden 1999 juhlavuonna seurassa keskityttiin ennen muuta kansainväliseen informaatiopalveluun. Seura teki juhlavuodeksi kiertonäyttelyn "Kalevala – suomalaisten kansalliseepos", jonka 18 eri kielellä tehdyt versiot kiertävät maailmaa vielä ainakin vuonna 2001. Toinen seuran suurhanke vuonna 1999 oli Kalevalan kääntäjien symposiumin järjestäminen. Symposiumiin osallistui Kalevalan kääntäjiä paristakymmenestä eri maasta, tapahtuma oli osa yllämainittua Kalevalan käännösten tutkimusprojektia.
Alkaneella vuosituhannella seura jatkaa yhteistyötään SKS:n kanssa mm. ylläpitämällä Kalevala- sivuja SKS:n kotisivulla. Fyysisesti seura kuitenkin siirtyy omiin tiloihinsa kuluvan kevään aikana, ei kuitenkaan kauaksi kansallisten tieteiden Kruunuhaan keskittymästä. Seuran uusi käyntiosoite on Mariankatu 7 C, 4. kerros, eli paikka on samassa talossa äänitearkiston, Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen ja M. A. Castrénin seuran kanssa. Näin seuran omat kokoelmat, kirjasto, arkistoaineisto ja taideteokset ovat paremmin tutkijoiden ja harrastajien ulottuvilla.
Tervetuloa!
Kalevalaseuran yhteystiedot:
Arkistonjohtaja Pekka Laaksonen, Kalevalaseuran puheenjohtaja
Tutkija Sirkka-Liisa Mettomäki, Kalevalaseuran sihteeri
Postiosoite PL 259, 00171 Helsinki
Käyntiosoite Mariankatu 7 C, 4. kerros, 00170 Helsinki
Puhelin (90) 131 23 237, Faksi 13123 220
Sähköposti sirkka-liisa.mettomaki (at) finlit.fi
Kalevala-tietoa myös internetissä www.finlit.fi/kalevala
Sirkka-Liisa Mettomäki
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kalevalaseura/
sirkka-liisa.mettomaki (at) finlit.fi