Kenyatta-yliopiston kuoro viihdytti konferenssin avajaisissa
Nairobi tarkoittaa maasain kielellä virkistävän veden paikkaa. Tämä pitää paikkansa myös tieteellisessä mielessä. Kenyatta -yliopiston kirjallisuuden laitoksen isännöimä kansainvälinen ISFNR:n konferenssi toi esiin afrikkalaisen folkloristiikan vahvan ja monipuolisen tutkimuksen. 17.-22.7.2000 pidetyn konferenssin teemana oli The Authority of Memory in Narrative. Afrikkalaisten kollegojen osallistuminen eri puolella maailmaa pidettäviin konferensseihin on taloudellisten ongelmien takia vähäistä. ISFNR:n kokouksen pitäminen Keniassa oli tästä syystä erittäin tärkeää; nyt pääsimme kuuntelemaan kymmenien kenialaisten inspiroivia esitelmiä, joita pidettiin teemoittain jaetuissa ryhmissä. Näitä olivat mm. Gendered Memory, History: Oral and Written, Autobiographical Memory and History, Cognitive Aspects of Folk Narrative, Narration in Trans-Ethnic Perspective sekä Narration and Construction of Collective Identity.
Kenialaisten ja muutamien muiden paikalle päässeiden afrikkalaisten osanottajien folkloristinen mielenkiinto on kohdistunut laaja-alaisesti oman tradition muodostumiseen, käyttöön ja merkityksiin. On selvää, että vuonna 1963 itsenäistyneessä maassa, jossa on yli 40 eri etnistä ryhmää, kulttuurintutkijoiden ajankohtaisena tehtävänä on analysoida suullisen historian, mytologian ja ylipäänsä eri perinteenlajien merkityksiä kunkin ryhmän oman kulttuuriperinnön ja identiteetin rakentajana ja välittäjänä. Tämä etenkin siksi, että Kenian historiaa on kirjoitettu vasta kolonialismin alusta - siis noin sadan vuoden ajan.
Konferenssissa keskusteltiin traditioista globaalisti, mutta luonnollisesti pääasiallisena kohteena olivat afrikkalaisten identiteetin eri aspektit. Kikuyut ovat Kenian etnisistä ryhmistä lukumäärältään laajin, heitä on 6,4 miljoonaa. Mielenkiintoisen näkökulman heidän etniseen identiteteettiinsä toi Mwangi P. Muhoron tutkimus kikuyujen laulu- ja kerrontaperinteen käytöstä protestina kolonialismin valtaa vastaan. Sukupuolen ja perinteen näkökulma oli esillä useissa esitelmissä, joista mainittakoon Muigai Wa Gachanjan Images of Women in Kenyan Oral Narratives. Hänen kritiikkinsä kohdistui stereotyyppiseen tulkintaan naisten passiivisuudesta ja avuttomuudesta suullisessa perinteessä. Hänen mukaansa eri puolilta Keniaa kerätyissä kertomuksissa naiset esiintyvät päinvastoin vahvoina ja positiivisina henkilöinä. Myös seminaarissa afrikkalaiset tutkijanaiset olivat myönteisessä mielessä itsetietoisia ja sanavalmiita mielipiteiden esittäjiä. Näiden ja monien muiden afrikkalaisten esitelmiä saadaan tulevaisuudessa artikkelien muodossa luettavaksi toivottavasti myös Eloressa.
Vahvoja puheenvuoroja nykykäsitysten tutkimuksen puolesta esitti myös mm. professori Kavetsa Adagala Nairobin yliopistosta. Elämäkerrallisen ja perhehistoriallisen tutkimuksen mahdollisuudet hahmottaa tavallisten kenialaisten kokemusta historiasta ja arjesta nousivat esiin konferenssin esitelmien lisäksi myös Kenian Kansallisarkistossa End of the Empire -dokumenttifilmiä seuranneessa keskustelussa. Kenialaisten historiasta kertova dokumentti oli brittituotantoa. Britit olivat jälleen vallan kahvassa - tällä kertaa päättämässä, mitä Kenian historiasta kerrotaan ja kuinka monesta näkökulmasta. Kenialaisten arkistojen mahdollisuudet tehdä historiastaan dokumentteja tai järjestää keruita ovat taloudellisista syistä vähäisiä. Mikäli julkinen rahoitus kattaisi edes kasettinauhureita ja nauhoja, puhumattakaan paperista, arkistolla ja kenialaisilla kulttuurintutkijoilla olisi tavattoman mielenkiintoinen ja tärkeä tehtävä edessään: kolonialismin ja itsenäistymisen vaiheet sekä suullinen historia yli 40 heimon näkökulmasta! Jo pelkästään Jomo Kenyattan ja Mau Mau -vapaustaistelijoiden liikehdinnästä ennen itsenäistymistä muodostuisi värikäs kaistale koettua historiaa. Tällainen tehtävä ei ole tukevankaan rahoituksen turvin yksinkertainen eikä nopea maassa, jonka väkiluku on 32 miljoonaa. Voisivatko eri etniset ryhmät kertoa sukunsa ja yhteisönsä kokemuksista vapaasti vai vaikenisivatko he poliittisista syistä? Keskustelussa tuli esiin myös pelko suullisen historian mustista aukoista: jäisikö silloin kertomatta todellinen sorto, mikäli juuri sorretut ihmiset eivät pystyisikään osallistumaan keruuseen?
Suomalaisten arkistojen toimintavalmius ja keruupolitiikka vaikuttaa tätä taustaa vasten jättimäiseltä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston jo 1920-luvulla alkanut keruutoiminta motivoi esimerkillään, mutta toteutusta jarruttavat taloudelliset tosiseikat. Tilanne on sama tietenkin useassa muussakin maassa, eikä globaaliin "pelastakaa edes arkistot" -hankkeeseen ole mahdollista kansalaiskeräyksillä ryhtyä. Olisi kuitenkin arvokasta kanavoida yhteistyötä jatkossakin arkistotasolla sekä järjestää "hätäapukeräys" Kenian kansallisarkistolle edes pienehkön keruun tukemiseksi.
Kenian osalta folkloristinen yhteistyö jatkuu: vuoden 1997 Folklore Fellows:n kesäkoulussa opiskelijana ollut Ezekiel Alembi, joka toimi sihteerinä Nairobin konferenssissa, viimeistelee väitöskirjaansa Abanyole-ryhmän hautajaisrituaaleista Helsingin yliopiston Kulttuurien tutkimuksen laitoksen folkloristiikan oppiaineeseen.
<
Kenyatta-yliopiston kuoro viihdytti konferenssin avajaisissa
Pauliina Latvala, FM
Helsingin yliopisto, Folkloristiikan laitos
pauliina.latvala (at) helsinki.fi