Crucify-levyn kannessa Tori Amos poseeraa sipuleista tehdyssä kaulakorussa rikkoen ruoan ja ruumiillisuuden yleisiä merkityksiä. (Crucify 1992.)
Artikkelin aiheena olevaa Toriruokaa tarkastellessa on aivan ensimmäiseksi tarpeen luoda katsaus otsikon mukaiseen Toriin ja pohtia mitä kaikkea voi löytää. Millaisia ruokasuhteita Toriin on mahdollista liittää niin visuaalisella, konkreettisella kuin symbolisellakin tasolla? On myös mahdollista kysyä, saako ruoalla leikkiä? Voiko siihen pukeutua? Toimiiko ruoka pelastajana ja kuinka ihmisen ja luonnon, ruoan antajan, suhteen visuaalistaminen onnistuu?
Crucify-levyn kannessa Tori Amos poseeraa sipuleista tehdyssä kaulakorussa rikkoen ruoan ja ruumiillisuuden yleisiä merkityksiä. (Crucify 1992.)
Kyseinen Tori on amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Tori Amos, jota pidetään eräänä nykyajan omaperäisimmistä muusikoista. Hänen hahmonsa on mytologisoitunut Amosin toiminnan ja hänen julkisen elämäkertansa avulla. Hän itse näyttää tuntevan myyttien eri merkityksiä sekä tajunnan merkityskomplekseina (Levi-Strauss 1978) että maailmanselityksen toimintaa perustelevina sankari- tai jumalhahmoinakin (ks. Honko 1972, 111 - 113). Usein Tori Amosiin liitetäänkin eksentrisyyden määritelmiä. Häntä saatetaan pitää omituisena poikkeusyksilönä, jonka faneja kutsutaan hänen kannattajikseen (Uusitorppa 1998) tai jonka yllä on koko ajan suoranaisen hullun leima (Evans 1995, 4 - 5). Toisaalta Amos on kriitikkojen arvostama muusikko, jonka uraa kuvaa myös taidepopparin imago. Eksentrisyyttä pidetään yleisesti eräänlaisena ylemmän luokan hulluutena. George E. Marcusin mukaan eksentrisyys muodostuu sekä käyttäytymisestä että identiteetistä. Käsitteellä on usein viitattu sekä mielisairauteen että omaperäiseen nerouteen. (Marcus 1998, 163-165.) Amosin eksentrisyys saattaa kuitenkin olla tietoista imagonrakentamista: hänen myyttiseksi muokkautunut hahmonsa saa lisäpontta tästä erikoisuudesta. Usein eksentrisyys onkin vaurauteen ja hyvään asemaan liitetty myytti (Marcus 1998, 166).
Myra Ellen Amos syntyi vuonna 1963 Yhdysvaltain etelään kuuluvassa Pohjois-Carolinan osavaltiossa metodistipapin ja kotirouvan perheen kuopuksena. Hänen Baltimoressa vietetty varhaislapsuutensa kasvatus oli kahtalainen: toisaalta isän puolen uskonnollinen suku tukahdutti nuoren tytön vilkkauden ja orastavan seksuaalisuuden. Toisaalta taas äidinisä oli puoliksi cherokee ja hän opetti tyttärentyttärelleen asioita luonnosta ja "intiaanien mytologiasta" (Rogers 1996, 5-7.) Lapsuutensa Amos vietti Baltimoressa. Hän aloitti pianonsoiton jo kahden ja puolen vuoden iässä. Viisivuotiaana hänet hyväksyttiin kaikkien aikojen nuorimpana oppilaana arvostettuun Peabodyn konservatorioon. Suunniteltu tie konserttipianistiksi alkoi aueta. Amos tutustui kuitenkin pian vanhempiin oppilaisiin ja heidän vaikutuksestaan hän löysi rockmusiikin. Hän alkoi improvisoida ja esittää omia sävellyksiään. Tämän vuoksi hänen erotettiin konservatoriosta yhdentoista vuoden iässä. Vanhemmat huomasivat tyttärensä esiintymishalun ja ristiriitaisin tuntein pastori Amos kyyditsi kuopustaan soittokeikoille New Yorkin homoseksuaalien suosimiin pianobaareihin. Sunnuntaisin Amos kuitenkin soitti isänsä kirkossa ja osallistui seurakunnan järjestämän pyhäkoulun toimintaan. Hän myös voitti teinikykykilpailun yhdessä veljensä Michaelin kanssa tekemällä kappaleella Baltimore. (Rogers 1996, 15-25.)
1980-luvun alkupuolella Amos otti mallia lukuisista muusikkoesikuvistaan ja muutti Yhdysvaltain länsirannikolle. Hän soitti Los Angelesin baareissa ja hankki lisäansiota esiintymällä muun muassa maissihiutalemainoksessa. Amos otti taiteilijanimekseen Tori, koska ei pitänyt Myra Ellen-nimestään. Eri lehti- ja elämäkertatietojen (mm. Rogers 1996; Doyle 1998) mukaan yleisön joukossa ollut mies raiskasi hänet teräaseella uhaten. Amos vaikeni kokemastaan väkivallasta vuosien ajaksi. Sen sijaan hän perusti aikakauden "kiiltometalliyhtyeitä" ulkoisesti mukailevan Y Kant Tori Read -kokoonpanon.
Tori Amosin maine taidepopin edustajana alkoi muodostua laulajan muuttaessa nykyiseen kotimaahansa Englantiin. Amos löysi pianon uudelleen ja vuonna 1992 hänen soolodebyyttinsä, omaelämäkerrallinen Little Earthquakes julkaistiin maailmanlaajuisesti. Levyn kappaleissa Amos käsittelee muun muassa kokemaansa raiskausta. Uskontoa Amos pohtii laulussaan Crucify. Little Earthquakes loi pohjan Amosin kulttimaineelle ja fanien lukumäärä alkoi tasaisesti kasvaa. (Rogers 1996, 39-43, 45-53.)
Amosin levytysuralle tyypillistä on se, ettei hän halua äänittää levy-yhtiöiden studioissa, vaan työskentelee mieluummin vaihtelevissa paikoissa. Vuonna 1994 julkaistu Under The Pink äänitettiinkin vanhalla uusimeksikolaisella maatilalla ja sitä seurannut Boys For Pele (1996) irlantilaiseen kirkkoon rakennetussa studiossa. Levyjen kappaleissa Amos käsittelee naisten välisiä valtasuhteita, uskontoa, eroa, itsemurhaa, naispuolista Jeesusta sekä syömishäiriöitä. Neljäs soololevy, englantilaisessa navetassa äänitetty From The Choirgirl Hotel ilmestyi toukokuussa 1998. Albumi sekä sitä vuonna 1999 seurannut To Venus And Back ovat tuoneet myös uusia piirteitä artistin pianovoittoiseen musiikkiin. Kummallakin levyllä on pianoa tukemassa rockyhtye, jonka kanssa Amos on tehnyt kiertueita. Musiikin tekemisen ja konsertoimisen ohella Amos on työskennellyt aktiivisesti seksuaalisen väkivallan uhrien hyväksi. Hän on säveltänyt musiikkia myös elokuviin ja kirjoittanut esipuheen ystävänsä, taiteilija Neil Gaimanin Death-kirjaan (1995).
Tässä artikkelissa tarkastelen Tori Amosin ja hänen faniensa suhdetta ruoan ilmentämänä. Käyttämäni lainaukset pohjautuvat Amosin laulujen sanoituksiin sekä ihailijoiden internetissä käymiin keskusteluihin. Lisäaineistoa tarjoavat sähköpostitse tekemäni kyselyn 62 vastausta (V 1 - 62) sekä kirjeitse saamani kertomus. Amosin tuotantoon viittaan äänitteiden alkukirjaimilla ja vuosiluvulla. Näin esimerkiksi levy Boys For Pele saa tunnuksen BFP 1996.
Tori Amosin kultistuneet (Laitinen 2000) fanit, joita muusikko itse kutsuu nimellä jalalliset korvat (Ears With Feet), kiinnittyvät toimintansa kautta lähes kaikkeen idoliinsa liittyvään. Heitä pidetään varsin omistautuneina ja kiihkeinä. Jotta jonkin artistin ympärille voi syntyä kultti, täytyykin hänellä olla erittäin voimakkaasti asialleen omistautuneita tai vähintäänkin äärimmäisen innokkaita ihailijoita. Lawrence Grossbergin mukaan faniutta ei voida selittää sillä, että jotkut ihmiset ovat "vain" kiinnostuneita jostain. Sen sijaan hän tuo esille erilaisen kokemistavan ottamalla käyttöön affektin käsitteen. Hän katsoo, että fanit kokevat tai ymmärtävät idolinsa toisella tavalla kuin muut musiikinkuluttajat. Näin fanin suhde kulttuuriseen tuotteeseen toimii affektin, mielihyvän tai "fiilisten" kautta. Ihmiset kokevat saman asian eri tavalla, vaikka itse kukin pitäisikin siitä. (Grossberg 1995, 36-41.)
Tori Amosilla on faneja kaikkialla maailmassa. He asuvat kuitenkin pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Brian Longhurstin ja Nicholas Abercrombien tekemän kolmiportaisen faniluokituksen mukaan heitä voisi pitää kultisteina, osaa jopa suoranaisina entusiasteina.(1) Tämä kolmas faniryhmä on kaikkein tiivein. Entusiastien mediankäyttö on erikoistunutta jopa siinä määrin, että he kuluttavat lähinnä toisten yhtä innokkaiden harrastajien tuottamaa idoliaan koskevaa materiaalia. He myös kuluttavat aikaa oman innostuksensa parissa niin, että muulle luettavalle, kuunneltavalle tai katsottavalle materiaalille jää aikaa vain vähän.(2) Koska Tori Amos on todellinen, elävä hahmo, häneen on helppo samaistua ja yhtä aikaa ihailla etäältä. Hän tekee musiikkia aktiivisesti ja on myös faniensa silmissä henkilöitynyt voimakkaasti tuotantonsa kaltaiseksi.
Tori Amos on muusikkona ollut tunnettu vasta 1990-luvun alkupuolelta lähtien, joten hänen kiihkeimmät ihailijansakin ovat löytäneet hänen tuotantonsa vasta kymmenen viimeisen vuoden aikana. Näin Amosin ympärille syntynyt kultti on siis kohtalaisen tuore, mutta se on ollut olemassa tarpeeksi kauan kasvaakseen ja vakiintuakseen.
Jo pikaisella silmäyksellä tai laulujen sanoituksia nopeastikin kuuntelemalla voi havaita, että Tori Amos tarjoaa runsaasti ruokaan liittyviä mielikuvia. Tässä artikkelissa ei kyse siis ole otsikon mahdollisesti antamista mielikuvista "Toriruoasta" kotoisen muikkukukon, lörtsyjen ja vietnamilaisten ruokakojujen sekä heterogeenisen ihmisjoukon kohtaamispaikkana. Kyse on kulttimainetta nauttivan muusikon tarjoamista kiinnittymisen kohteista sekä fanien toimintakanavista ja tulkinnoista kaikkine käyttäytymismuotoineen. Amosin fanit seuraavat lähes kaikkea idoliinsa liittyvää, olipa kyse sitten oman minuuden pohdinnoista, konserteissa käymisestä tai laulajan käyttämistä ruokametaforista. Amosin ihailijoiden toiminta osoittaa myös sen, kuinka monimerkityksellistä ruoan symbolisuuden ja konkreettisuuden vuorottelu voi olla.
Fanien toiminta keskittyy internettiin, jossa yhteisöllisyys hetkellisesti korostuu. Amosille on omistettu satoja kotisivuja ja fanit pohtivat omaa elämäänsä myös lukuisilla keskustelupalstoilla ja postituslistoilla. Yhteisöllisyys ja fanius sähköisissä verkoissa on luonnollisestikin kyseenalaistettavissa, koska ihmiset saattavat aivan sattumalta istua näyttöpäätteiden äärelle ja etsiä tietoa jostain kiinnostuksensa kohteesta ja esimerkiksi tämän ruokasuhteesta. Tämä mielikuvallisenakin pidettävä yhteisöllisyys (ks. Anderson 1996 [1983], 6) vaikuttaa varsin hetkelliseltä. Sen luonnetta voisikin verrata esimerkiksi Victor Turnerin esittelemään hetkellisyyteen perustuvaan communitas -käsitteeseen. Näin se ei ole kestävä yhteisöllisyyden muoto. (Turner 1977 [1969], 96, 111-113.) Clifford Geertz osoittaa (1973: 45-46), että yhteisöillä on enemmän symbolista kuin biologista merkitystä. Internetin roolia yhteisön muodostamisessa ei voikaan vähätellä, vaikka sen fyysinen elementti onkin rajoittunut. Jan Fernback (1999) toteaa tämän olevan erityisen merkittävää juuri kyber-yhteisöissä, koska loppujen lopuksi ihmiset tulkitsevat yhteisöjään itse antamiensa merkitysten avulla. Hän huomauttaa myös, että yhteisön käsite on aina lähtöisin ihmismielestä. (Fernback 1999, 209, 217.) Tori Amosin ihailijat itse tiedostavatkin oman yhteisöllisyytensä luonteen; internetin roolia yhteenkuuluvuuden tunteen luojana ei kyseenalaisteta, vaan sitä pidetään jopa korostetun tärkeänä.
Näin Toria - fanit kutsuvat idoliaan etunimellä - hänen ihailijoitaan ja ruokaa on helpoin lähestyä tarkastelemalla kotisivujen nimiä. Idolia saatetaan esimerkiksi tarjoilla: "Tori Amos On Your Plate", mikä ei olekaan kaukaa haettua. Julkisena henkilönä muusikko on tavallaan tarjolla hänen tuotantonsa ja imagonsa ollessa kaupan. Näin Tori, "a market place", toimii sanaleikkinä ja ruoan hankintapaikkanakin ennen kaikkea Suomessa, mutta periaatteellisella tasolla myös muualla maailmassa. Kotisivuilla "jumalattarenakin" mainitun, sakraalistetun Amosin kanssa juodaan margaritoja. Margaritas with the goddess -sivulta onkin löydettävissä useita faniudelle ominaisia toiveajattelun ilmentymiä. Maljan kohottaminen kuvastaa ensiksikin kunnianosoitusta. Kun tämä malja juodaan vielä ihailun kohteen seurassa, saa tämä toiveajattelu syvempiä, suorastaan toverillisia piirteitä.
Kaikki fanitoimintaan liittyvä kiinnittyminen haetaan luonnollisestikin idolin tuotannosta. Laulujen mukaan Amosin ruokasuhde vaikuttaa hieman elitistiseltäkin, mikä vahvistaa hänen eksentristä imagoaan; joskus kappaleiden kaiut ovat suorastaan snobistiseksi luokiteltavia. Amosin Little Amsterdam -kappaleessa (BFP 1996) oliivit ovat kylmäpuristettuja ja Datura -laulussa (TVAB 1999) tarjoillaan mantelikuorrutettuja suklaakirsikoita. Amos on myös useassa haastattelussa kertonut pitävänsä punaviinistä. Vuoden 1999 alussa hän osallistui suuren amerikkalaisen Wine X -lehden viinitestiin ja vertaili bordeauxia ja burgundia hyvin asiantuntevan oloisesti toisiinsa. Näin Amosin ihailijatkaan eivät fanitapaamisissaan kerro juovansa olutta, vaikka eräs juhla on nimetty OkToriFestiksi. Juomaksi sopii paremmin juuri punaviini tai sitten jo mainitut margaritat. Torijuhlissa ei myöskään tarjota esimerkiksi makkaraa. Amos laulaa lihasta usein juuri seksuaalisuuden, naiseuden kauppatavaran vertauskuvana:
When chickens get a taste of your meat girl,
sometimes you're nothing but meat
(Blood Roses / BFP 1996.)
Vaikka ruoka-aineet ovat Amosin musiikin tavoin hienostuneen oloisia, käyttää Amos ruokia myös inhorealistisesti. Yhdysvaltain köyhän etelän alueelle sijoittuvassa kappaleessa Little Amsterdam oliivien tarjoaman elitismin vastapainoksi alempaa sosiaaliluokkaa edustavaa tyttöä ravitaan puurolla sillä aikaa, kun äiti on tummaihoisen rakastajansa kanssa.
Toriruoka liittyy ennen kaikkea juhlaan. Syöminen on näin ollen rituaalista, jopa ehtoolliseen verrattavissa oleva toiminnan muoto. Fanit pyrkivät saamaan itselleen osan idoliaan ja ruoan avulla se onnistuukin konkreettisesti. Juhla kulkee tavallisimmin Torifestin nimellä. Sen aikana noudatetaan yleismaailmallisestikin tunnettuja juhlatapoja korostaen ihmisten keskinäistä kanssakäymistä (ks. Smith 1972, 159). Yleensä Amosin fanit kokoontuvat jonnekin kuuntelemaan idolinsa musiikkia, syömään hyvää ruokaa ja olemaan yhdessä. Suurimuotoisimmillaan juhla saattaa olla massajuhlan piireitä saava tapahtuma, joka järjestetään esimerkiksi huvipuistossa tai jonka aikana on mahdollista majoittua johonkin lomakohteeseen. Myös Suomessa on vietetty "Tori-iltamia". Kevättalvella joukko suomalaisia Amosin ihailijoita kokoontui helsinkiläiseen ravintolaan juomaan yhteensä 40 drinkkiä, koska kappaleessa Concertina (TVAB 1999) totuuden kerrotaan löytyvän ensimmäisen ja neljännenkymmenennen annoksen välistä (kirje).
Juhlissa tarjottavaa ruokaa kutsutaan nimenomaan Toriruoaksi (Tori food). Kaikkien tarjottavien nimet haetaan Amosin lauluista. Lokakuussa vuonna 2000 suosituimman kotisivun The Dent In The Tori Amos Net Universen keskustelufoorumissa juhlaan osallistujia pyydettiin tuomaan mukanaan muun muassa Raspberry Swirl -jäätelöä, Mr Zebra -suklaaleivoksia sekä Fig Newtons -nimellä kulkevia leivonnaisia. Kaikki nämä jälkiruoat mainitaan Amosin kappaleissa.
Joskus yhteisöön kiinnittymisen osoittaminen ruoan kautta on hyvinkin kaukaista, kuten fanien vuoden 2000 aikana kokoama Baker Baker -keittokirja osoittaa. Alaotsikolla The Tori Amos Cook Book kulkevan kirjan resepteissä lukijoiden tietoisuuteen tuodaan mitä mielikuvituksellisempia ruokalajeja. Näin on mahdollista valmistaa vaikkapa monille tuttua tomaattikeittoa, joka on nimetty Spring Haze Tomato Soupiksi, samoja periaatteita noudattaen banaanileipä kulkee nimellä Ode To The Banana King Bread. (http://toriamoscookbook.homepage.com/entree.htm.) Juhlan ohella idolin kautta merkityksensä saavaa ruokaa voidaan valmistaa myös arkisin. Eräs fani kertoi kevättalvella 2000 ostavansa arkenakin aineksia, joista on mahdollista valmistaa Tori-ruokaa. Hän kertoi menevänsä kauppaan ostoslistanaan muutama Amosin kappale, joiden mukaan sitten hankkii raaka-aineensa. (http://atforumz.com.)
Amosin ihailijoiden lähes kaikki symbolisetkin kiinnittymisen osoitukset on tavalla tai toisella mahdollista liittää myös arjen käytäntöihin. Näin kaikkein voimakkainta faniutta kuvannee se, että amerikkalaisen Spin -lehden mukaan Amosin käyttämästä hunajapullosta oli maksettu sata dollaria. Lehti kertoo myös fanista, joka oli varastanut hunajapullon Amosin ravintolapöydästä. Muusikko ei ollut käyttänyt makeutusainetta, pulloa ei oltu edes avattu. Silti pullo oli varastamisen arvoinen, koska se oli "Torin hunajaa". (Callahan 1999.) Hunajapullo viittaa Honey -kappaleeseen, jossa Amos luonnollisestikin viittaa naisen seksuaalisuuteen laulaessaan miehelle You're just too used to my honey now (Honey / Cornflake Girl 1994). Koska hunaja kuitenkin on ruoka-aine ja se mainitaan vielä laulussa, kuuluu Amosin fanien käyttää sitä esimerkiksi teetä juodessaan. Näin hunaja on eräs lisäosoitus siitä, kuinka metoforistisesta laulun nimestä muodostuu konkreettinen, jopa arkipäiväinen käytäntö. Samalla se merkitsee faneille jotain omaa, yhteisön sisäistä ja muilta suljettua tietoa.
And don't you know the nurses make it clear,
just when you escape you have yourself to fear
A restaurant that never has to close
Breakfast every hour it could save the world.
(Purple People / Spark 1998)
Tori Amos määrittää ruokien merkityksiä pääosin metaforien kautta; hän saattaa myös kääntää ruokasymbolit karnevalistisesti nurinpäin. Täysin harmittomat keksin tai tikkukaramellin kaltaiset lasten suosikkimakeiset liitetään pahaan oloon ja henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Laulussaan Hotel (FTCGH 1998) Amos tuo esille tikkari-gestapon (lollipop-gestapo) käsitteen. Sen kautta hän rinnastaa pienten tyttöjen karamellin sekä natsien kansallisen poliisin hirmuteot. Rinnastus ei kuitenkaan ole niin kaukainen kuin miltä se ensi alkuun vaikuttaa. Tytöt, aikuiset naiset ja yleensäkin kaikki ihmiset saattavat vahtia ja kontrolloida toisiaan Gestapon tavoin ja samalla kuitenkin palkita ja kannustaa toimimaan makein tai kauniin sanoin.
Tämäkään inversio ja tietoisuus sen merkityksistä ei estä faneja käyttämästä ruokia sellaisenaan juhlassa tai arjessa. Amos laulaa kekseistä, joita raiskauksen uhri saattaa ajatella väkivallan teon aikana päästäkseen tilanteesta pois (Me And A Gun / LE 1992). Silti keksit kelpaavat jopa keittokirjan jälkiruoka-osioon. Samalla tavalla laulussa Father Lucifer (BFP 1996) syömishäiriöihin liitetty pitsa on ruoka, jota valmistetaan niin juhlissa kuin keittokirjan sivuillakin. Voileivät puolestaan on mahdollista liittää jopa suoranaiseen vihaan: The Pretty Hate Machine Sandwich on myös osa kirjan esittelemää ruokalistaa. (http://toriamoscookbook.com/entree.htm.)
Baker, baker, bake me cake,
make me a day,
make me whole again
(Baker Baker / UTP 1994)
Tori Amosin tuotannossa ja fanien tulkinnoissa ruoka voi toimia myös parantajana. Baker Baker -kappaleessa Amos pyytää leipuria paistamaan hänelle kakun, jotta hän voisi edes yhden päivän ajan kokea olevansa ehjä ja kokonainen ihminen. Kakku on silti hieman pelottava tai vaaralliseksi koettu, koska laulun kertoja ei voi olla varma sen sisällöstä. Fanit pohtivat usein omaa ruokasuhdettaan luonnon, eläinten oikeuksien ja globaalisten kysymysten sekä myös oman ruumiillisuuden ja syömishäiriöiden kautta. Eettiset kysymykset toki ulottuvat hyvinkin laajalle ja yleiselle tasolle, mutta Amosin rooli parantajana (Laitinen 2000) on eräs keskustelujen toistuvimmista teemoista. Amos koetaan parantajana jokaisen omista lähtökohdista käsin ja näin rooli voidaan liittää niin uskontoon, seksuaaliseen väkivaltaan kuin oman minuuden kysymyksiinkin. Onkin niin, että henkilökohtaisella tasolla merkittävänä koetun idolin tekstit saattavat vaikuttaa paranemiseen tai omaan minäkuvaan. Toisaalta asioista keskusteleminen muiden "jalallisten korvien" kanssa ja yhteenkuuluvuuden tunne auttavat ehkä laulujen sanoja enemmänkin. Amosin rooli on kuitenkin merkittävä, koska kaikki esimerkiksi The Dentissä keskustelijat ovat enemmän tai vähemmän hänen ihailijoitaan. Näin hänen pelastajaroolinsa korostuukin ihailijoiden kertomuksissa:
I have realized in the past couple of years that tori is just as human as i am. she is wise and smart and strong... -- it is her humanity that convinces me that i can overcome thse same kinds of things that she has. (V 9, nainen, Yhdysvallat. 8. 9. 1999.)
Kun kuuntelin sitä (Little Eathquakes -levyä) ensimmäistä kertaa olin hyvin herkässä tilassa ja laulujen sanat liittyivät omaan elämääni ja lohduttivat ja puhdistivat. siinä oli toivo, että kaikki käy hyvin ja emotioonaalinen herkkyys ei oo pahasta..kaikki tunteisiin liittyvät kokemukset ovat tärkeitä ja luovuuden avulla niitä voidaan purkaa. (V 46, nainen, Suomi, 8. 9. 1999.)
Amos käsittelee naiseutta hyvin usein ruoan tasolla. Osa metaforista, esimerkiksi kirsikan vertaaminen neitsyyteen tai koskemattomuuteen (When you're the sweetest cherry in an apple pie / In The Springtime Of His VooDoo / BFP 1996), on yleismaailmallisesti tunnettu ja käytetty vertauskuva. Naisten välinen kilpailu liittyy myös usein ruokaan. Niin talonpoikaisessa Suomessa (Vilkuna 1983 [1946]) kuin nykypäivän juhlissakin ruokalajeja ja niiden tarjoamista ja esillepanoa pidetään usein hyvän emännän tai tehokkaan naisen merkkeinä. Amos näyttää tuntevan nämä merkitykset ja on tehnyt laulunsa The Waitress (UTP 1994) kuvaamaan naisten välistä kateutta, suoranaista vihaakin. Kappaleessa tarjoilija haluaa tappaa toisen, itseään parempana tai tehokkaampana pidetyn tarjoilijan. Voileipään liittyy voimaa, jolla on mahdollista hallita muita. Ruokaan liittyvä valta on täten naisten valtaa, jota on mahdollista kadehtia toisilta. Toisten onni on itseltä poissa.
Tori Amos ei kuitenkaan tuotannossaan tarkastele oman sukupuolensa ja ruoan roolia pelkästään konventionaalisista ja odotuksenmukaisista näkökulmista. Raspberry Swirl -laulussaan hän kääntää sukupuoliroolit monin tavoin. Tuttu sananparsi "Tie miehen sydämeen vie vatsan kautta" kokee inversion, kun miehen pitäisi tehdä naiselle herkullinen jälkiruoka päästäkseen sukupuoliyhdyntään tämän kanssa:
If you want inside her, well,
boy you better make her a raspberry swirl.
(Raspberry Swirl / FTCHG 1998)
Kappaleen mies ei ole kykenevä valmistamaan jälkiruokaa eikä näin ollen pysty tyydyttämään naista. Täten miehen ja tyydyttäjän rooli jää laulun naiskertojan harteille: Everybody knows I'm her man.
Tori Amos, hänen faninsa sekä heidän ruokasuhteensa vastavuoroisuus on eräs osoitus siitä, että tulkinnat tuotetaan kunkin omasta kontekstista käsin. Tämäkin artikkeli on luettavissa osaksi Amosista kiinnostuneen henkilön omaa ruokasuhdetta: kiinnitän huomiota juuri tietynlaiseen ruokasymboliikkaan, vaikka Amos käsittelee kappaleissaan aihetta hyvin monitulkintaisesti.
Kukaan ei voikaan tietää mitään varmaa Amosin omasta ruokasuhteesta. Ei ole tietoa, mitä hän syö. Amos on toki kertonut lehdissä mieltymyksestään punaviiniin ja maininnut muitakin ruoka-aineita haastatteluissa. Ei myöskään voi varmaksi sanoa, miksi hän laulaa juuri niistä ruuista, joita hän tuo kappaleissaan esille. Kyseessä saattaa olla Marianne -kappaleen tavoin joukko erikoisen kuuloisia sanoja, jotka peräkkäin laulettuina muodostavat eräänlaisen vokaalisen instrumentin pianoa täydentämään:
Tuna, rubber
A little blubber in my igloo,
I knew you girls when you fall.
(Marianne / BFP 1996.)
Varmaa kuitenkin on, että Amosin ihailijat kiinnittyvät idoliinsa myös ravitsemuksellisella saralla. Ruoan sosiaaliset merkitykset korostuvat Torijuhlissa, joiden aikana mitä erilaisempia lajeja tuodaan pöytään. Näin Marianne-laulussa mainittu tonnikalakin kuuluu yleisesti juhlien ruokalistalle. Myös se, että Amos viittaa moniin kipeisiin asioihin ruoan merkitysten avulla, on eräs osoitus syömisen kulttuurisesta, yksilöllisestä ja yhteisöllisestä merkityksestä. Näin Toriruoka syntyy ja sitä tuotetaan edelleen fanien keskuudessa. Symbolinen on muodostunut merkittäväksi myös konkreettisesti Amosin ihailijoiden jokapäiväisessäkin elämässä.
Boys For Pele -levyn madonnamainen "sikakuva" on osa Amosin harjoittamaa yhteiskuntakritiikkiä. Fanien keskuudessa se on herättänyt vilkasta keskustelua ihmisen ja luonnon symbioottisesta ruokasuhteesta. (Boys For Pele 1996.)
Mitä Amosin sikakuva tekee tämän artikkelin yhteydessä? Kuva julkaistiin vuonna 1996 ilmestyneen Boys For Pele -levyn kansivihkossa. Kyseessä on kannanotto, joka on luettavissa osaksi Tori Amosin harjoittamaa yhteiskuntakritiikkiä. Ihailijat käyvät kuvasta edelleen keskustelua internetissä. Amos on kertonut kuinka irvokasta on, että ihmiset ensin ruokkivat eläintä, josta aikanaan tulee heidän omaa ruokaansa (http://thedent.com). Kuvassa Amos ruokkii omaa ruokaansa ja ihmisen ja eläimen vastavuoroinen, suorastaan symbioottinen suhde on täydellinen. Fanit yrittävät saada itselleen oman osansa Tori Amosista niin ruoan kuin muunkin toimintansa kautta. Voidaan kysyä, onko kuvan sika onnistunut tässä konkreettisestikin?
1. Abercrombie ja Longhurst kutsuvat tavallisia ihailijoita faneiksi. Luokittelun mukaan he kiinnittyvät johonkin populaariin hahmoon voimakkaasti ja alkavat seurata tämän tekemisiä. Fanit eivät ole juurikaan yhteydessä toisiinsa lukuun ottamatta massamedian luomia kanavia. Toisen ryhmän muodostavat kultistit, jotka ovat faneja organisoituneempia. He tapaavat toisiaan oman verkostona kautta. Nimenomaan verkostot erottavat kultistit tavanomaisista faneista. (Abercrombie & Longhurst 1998: 138-139; Kritiikkiä ks. Laitinen 2000.)
2. Esimerkkinä voisi mainita Star Trek -sarjan fanit trekkiet. He järjestävät esimerkiksi tapahtumia, joiden aikana pukeudutaan joksikin sarjan hahmoksi. Innokkaimmat ovat myös opiskelleet sarjassa esiintyvän klingon-muukalaislajin kieltä, jolle ollaan kääntämässä jopa Raamattua (http://www.kli.org/stuff/projects.html).
Abercrombie, Nicholas & Longhurst, Brian 1998, Audiences. A sociological theory of performance and imagination. SAGE. London, Thousand Oaks and New Delhi.
Anderson, Benedict 1996 [1983], Imagined communities. Reflections on the origin and spread of nationalism. Verso. London & New York.
Callahan, Maureen 1999, The enchanted forest. Tori Amos and rock=s most passionate cult. Spin, November 1999.
Doyle, Tom 1998, Ready, steady, kook! The strange world of Tori Amos. Q, May 1998.
Evans, Liz 1995, Women, sex and rock 'n' roll. In their own words. Pandora.
Fernback, Jan 1999, There Is a There There. Notes Toward a Definition of Cybercommunity. - Steve Jones (toim.), Doing Internet Research. Critical Issues and Methods for Examining the Net. SAGE. Thousand Oaks, London and New Delhi.
Geertz, Clifford 1973, The Interpretation Of Cultures. Selected Essays. Basic Books Inc. New York.
Grossberg, Lawrence 1995, Mielihyvän kytkennät. Risteilyjä populaarikulttuurissa. Vastapaino. Tampere.
Honko, Lauri 1972, Uskontotieteen näkökulmia. WSOY. Porvoo ja Helsinki.
Laitinen, Katja 2000, Jalallisten korvien kultti - Tori Amosin fanit ja yhteisöllisyys internetissä. Julkaisematon kulttuuriantropologian syventävien opintojen tutkielma. Joensuun yliopisto. Suomen kielen ja kulttuuritieteiden laitos.
Levi-Strauss, Claude 1978, Myth and Meaning. Routledge. London.
Marcus, George E. 1998, Ethnography trough thick and thin. Princeton University Press. Princeton.
Rogers, Kalen 1996, Tori Amos. All these years. The authorized biography. Omnibus Press. London, New York, Paris and Sydney.
Smith, Robert J. 1972, Festivals and Celebrations. - Richard M. Dorson (ed.), Folklore and Folklife. An Introduction. The University of Chicago Press. Chicago and London.
Turner, Victor 1977 (1969), The Ritual Process. Structure and Anti-Structure. Cornell University Press. Ithaca.
Uusitorppa, Harri 1998, Muusikko, ei mikään muusa. Pianisti Tori Amosissa on enemmän rock 'n' rollin kapinaa kuin kymmenessä kitarabändissä. Helsingin Sanomat 31. 7. 1998.
Vilkuna, Kustaa 1983 (1946), Työ ja ilonpito. Kansanomaisia työnjuhlia ja kestityksiä. Toinen, uusittu painos. Otava. Helsinki.
Kysely (V 1- 62): 62 kappaletta vastauksia internetin ja sähköpostin kautta tehtyyn kyselyyn. Kysely suoritettu loppuvuonna 1999. Vastaajista 39 naisia ja 23 miehiä. Nuorin vastaaja 14-vuotias yhdysvaltalainen tyttö ja vanhin 58-vuotias yhdysvaltalainen mies.
Kirje: Huhtikuussa 2000 saatu henkilökohtainen kirje. Kirjoittaja antanut luvan käyttää kirjettä tutkimustarkoituksessa.
YKTR: Y Kant Tori Read (1988), Bootleg
LE: Little Earthquakes (1992) Atlantic
UP: Under The Pink (1994) Eastwest
CORNFLAKE GIRL: Cornflake Girl (1994) Atlantic
BFP: Boys For Pele (1996) Atlantic
FTCGH: From The Choirgirl Hotel (1998) Eastwest
SPARK: Spark (1998) Eastwest
TVAB: To Venus And Back (1999) Atlantic
The Dent In The Tori Amos Net Universe
http://thedent.com (2.11.2000)
The Dent's Tori Amos Forum
http://atforumz.com (2.11.2000)
The Klingon Language Institute
http://www.kli.org/stuff/projects.html (14.10.2000)
Margaritas With The Goddess
http://www.geocities.com/Hollywood/Lot/3373 (16.10.2000)
The Tori Amos Cookbook
http://toriamoscookbook.homepage.com/entree.htm (2.11.2000)
Tori Amos On Yor Plate
http://www.pipeline.com/~cornflgirl (29.10.2000)
FM Katja Laitinen
Perinteentutkimus
Joensuun yliopisto
katja.laitinen@joensuu.fi