Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran julkaisema Elore-verkkolehti on vakiinnuttamassa asemaansa suomalaisen folkloristiikan keskeisenä julkaisufoorumina. Tästä kertoo ymmärtääkseni jo lehden kohtuupitkä historia: Elore aloittaa nyt yhdeksännen vuosikertansa. Erityisesti (tutkijaniältään) nuoret tutkijat ja jatko-opiskelijat näyttävät ottaneen Eloren omakseen kirjoittamalla lehteen. Ehkä verkkolehdellä on alhaisempi julkaisukynnys ja juttua uskaltautuu herkemmin tarjoamaan lehteen, kun lehden toimittajana on useimmiten tuttu alan ihminen. Paikallistoimittajat ovatkin Elorelle korvaamaton tuki: ilman heidän panostaan lehti tuskin ilmestyisi. Tässäkin numerossa on erityisesti turkulaisten nuorten tutkijain kirjoituksia.
Toisaalta kirjoituksia tarjottaneen Eloreen helpommin myös siksi, että lehti ei ole virallisesti ns. referee-käytäntöä noudattava, jolloin kirjoitusten toimitus- ja julkaisuprosessi jää lyhyemmäksi. Referee-käytäntöä ei ole noudatettu, koska meillä ei ole ollut resursseja luoda tällaista koko alan kattavaa asiantuntijajärjestelmää, joka vaatisi sekä enemmän työvoimaa että runsaammin tarjottavia käsikirjoituksia. Eloren artikkeleiden toimituskäytäntönä on kuitenkin ollut, että jokaisen lehdessä julkaistun jutun lukee vähintäänkin yksi toimittaja päätoimittajan lisäksi. Jokainen kirjoitus siis käy arviointi- ja toimitusprosessin läpi. Toimittajat ja päätoimittaja eivät kuitenkaan voi korvata erityisalojen asiantuntijoita kirjoitusten lukijoina ja kommentaattoreina, vaikka parhaansa yrittävätkin. Referee-käytäntöön siirtyminen saattaisikin olla seuraava askel, jos pyritään lehden tieteellisen tason ja arvostuksen nostamiseen. Referee-käytäntö edellyttäisi, että alamme vakiintuneet tutkijat suostuvat palkattomaan ja ripeästi etenevään yhteistyöhön. Voiko pienellä tutkimusalalla, jolla useimmat tutkijat kärsivät muutenkin jatkuvasta aikapulasta, edellyttää tätä? Tulisiko referee-lukemisesta liian suuri taakka yksittäisille tutkijoille ja toisaalta myös lehden toimitukselle, jossa ei ole toimitussihteeriä tai muuta palkattua aputyövoimaa? Kysymykset ovat miettimisen arvoisia.
Eloren kehittämisestä – kuten myös tieteellisten seurojen roolista jatko-opiskelussa laajemminkin – keskusteltiin muiden teemojen ohella helmikuisessa (8.–9.2.), Joensuun yliopiston ja Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran organisoimassa folkloristiikan alan jatkokoulutusseminaarissa Ilomantsin Mekrijärvellä. Tutkimusprosessi-seminaarissa keskityttiin kuuntelemaan ja kommentoimaan jatko-opiskelijoiden esityksiä, mutta sen yhteydessä järjestettiin myös keskustelutilaisuus, jonka aiheena oli tieteellisten seurojen rooli jatko-opinnoissa. Seminaarissa alustivat mm. akatemiaprofessori Anna-Leena Siikala (SKS) ja dosentti Pekka Hakamies (Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura). Perinteentutkimuksen jatko-opiskelijat ovat ottaneet seminaarin innolla vastaan: seminaariin on ilmoittautunut 28 jatkokoulutettavaa kertomaan omasta työstään.
Toinen tärkeä tapahtuma perinteentutkijain kevään ohjelmassa on 9.4. Lönnrotin 200-vuotisjuhlat. Monenlaista tapahtumaa onkin syntymäpäivien ympärille kasattu; näistä saa tarkempaa tietoa SKS:n verkkosivuilta osoitteesta: http://www.finlit.fi/juhlavuosi/kalenteri.htm
Ei muuta kuin juhlimaan!
Sinikka Vakimo
FT, päätoimittaja
Joensuun yliopisto
sinikka.vakimo (at) joensuu.fi