Texts of Testimony: Autobiography, Life-Story Narrative and the Public Space -konferenssi, Liverpool, 23–25.8. 2001.
Liverpool on Englannin länsirannikolla sijaitseva vanha satamakaupunki. Beatles, Litmanen ja Hyypiä ovat luultavimmin ne asiat, jotka suomalainen ensimmäiseksi liittää kaupunkiin. Kiistatta Beatles ja FC Liverpool ovatkin oleellinen osa kaupunkia. Satamakaupunkiin liittyvän kolikon kääntöpuoli on tummempi: Liverpoolin kansainvälinen suursatama oli merkittävä linkki siinä orjakaupan kolmiossa, joka yhdisti toisiinsa Euroopan, Amerikan ja Afrikan. Jopa monet Liverpoolin keskuskaduista on nimetty tällä aikakaudella kannuksensa hankkineiden kauppahuoneiden ja vanhojen sukujen mukaan. Nyt Liverpoolin kadut huokuvat brittiläistä työläishenkeä yhdistettynä työttömyyteen, rasismiin ja muihin monikulttuurisen Britannian sosiaalisiin ongelmiin. Jo muutaman päivän vierailun jälkeen on hieman helpompi ymmärtää, miksi jalkapallofanius on tehdaskaupungissa niin fanaattista tai miksi ihmiset vaeltavat Liverpoolissa Johnin, Paulin, Georgen ja Ringon jalanjäljissä.
Texts of Testimony konferenssi järjestettiin maineikkaassa John Moore yliopistossa (JMU), joka on yksi Britannian merkittävimmistä korkeampaa ammatillista sivistystä antavista instituutioista. Seminaarin pääkallopaikkana toimi kirjallisuustieteen ja kulttuurihistorian yksikkö (Centre for Literature and Cultural History), joka keskittyy erityisesti tutkimus- ja julkaisutoimintaan. Tämän lisäksi yksikkö ottaa hanakasti osaa alan ajankohtaisiin keskusteluihin. Text of Testimony -konferessi esimerkiksi oli vain yksi linkki kansainvälisten tutkijatapaamisten sarjassa.Yksikön toimitilat sijaitsevat heti majoituspaikkanamme toimineen yliopistokampuksen ja valtavan kokoisen anglikaanisen katedraalin vieressä. (Ks. lisää yliopistosta informaatiota URL-osoitteesta http://www.livjm.ac.uk)
Konferenssin pääorganisoijina toimivat Timothy G. Ashplant (Research Centre for Literature and Cultural History / JMU) ja Elspeth Graham (English Literature and Cultural History / JMU). Heidän ja muun avustavan henkilökunnan ansiosta seminaarissa oli rento ilmapiiri: pienistä kärpäsistä ei tullut härkäsiä edes tekniikan reistaillessa. Timothy Asplantista saimme myös uuden Suomen ystävän ja mainion kontaktin. Olemme viritelleet sähköpostiyhteyksiä puolin ja toisin vielä seminaarin jälkeenkin. Meikäläisiä oli paikalla peräti kymmenen henkeä: kolme folkloristia, pari kulttuurihistorioitsijaa sekä yksi uskontotieteilijä, journalisti, naistutkija, sosiaalipolitiikan tutkija ja musiikkitieteilijä. Kokonaisosallistujamäärän noustessa runsaaseen sataan suomalaiset olivat näkyvä joukko. Timothy Asplant arvelikin, että suomalaisilla täytyy olla jonkinlainen oma Text of Testimony verkosto.
Ohjelmaltaan Text of Testimony konferenssi oli totuttuun tapaan tiivis ja raskas. Järkevään toimintastrategiaan kuuluisikin valikointi ja olennaiseen keskittyminen, sillä väsymys ja liian korkea työmoraali ovat väistämättä osansa vaativia seuralaisia. Päivät alkoivat ja loppuivat tunnin mittaisilla keynote-puheilla. Muuten ohjelma rakentui temaattisesti järjestyneiden sessioiden varaan. Kussakin sessiossa käsiteltiin 30 minuutin esityksiä liukuhihnalta. Teemat nousivat lähinnä historiatieteiden, kirjallisuudentutkimuksen ja kulttuurin tutkimuksen parista, mutta mukana oli myös yhteiskuntatieteilijöitä ja taiteentutkijoita. Tästä syystä eri sessiot keräsivät yhteen samanhenkisiä ihmisiä yhä uudelleen ja uudelleen. Keskustelu kävi vilkkaana. Ikäväksemme saimme tässä vaiheessa tuta suomalaisuutemme: mielipiteitden vaihto kävi angloamerikkalaisten kollegojen kesken luonnikkaammin.
Seminaarin parasta antia olivat ilman muuta keynote-puheet, joita oli yhteensä kuusi kappaletta, kaksi jokaiselle päivälle. Ensimmäisenä puhujana toimi professori Nancy K. Miller (English and Comparative Literature, University of New York), joka tunnetaan erityisesti teoksestaan Bequest and Betrayal: Memoirs of a Parent's Death (2000). Miller tarkasteli kuvan ikonografiaa ja merkityssisältöjä valokuvaaja Nick Ut:n teoksen Napalm girl kautta. Vietnamin sodan aikana otetussa kuvassa nuori alaston tyttö, Kim Phuch, juoksee pakoon palavasta kylästä. Varsinkin Yhdysvalloissa kuvasta on tullut keskeinen Vietnam-ikoni. Sen avulla on ylläpidetty kansallisuustunnetta ja valtarakenteita: ruumis, veri ja kärsimys symboloivat kansakunnan sodassa kokemaa kärsimystä. Kim Phuc on ollut myös Vietnamin sodan jälkeen kiinnostava kohde, sillä hän on muuttanut pysyvästi Yhdysvaltoihin. Napalm Girl on saanut jatkoa. Kim esimerkiksi esiintyi muutama vuosi sitten televisiolähetyksessä, jossa hän antoi amerikkalaisille anteeksi Vietnamissa kokemansa kärsimykset. Toisessa esimerkissä Kim on valokuvattu intiimisti pienen poikavauvansa kanssa. Hän on rakastava äiti. Kuvassa Kim on selin, jolloin palovammasta arpeutunut iho muistuttaa Vietnamista. Kimistä onkin luotu kristillisen anteeksiannon, hyveiden ja perhearvojen symboli amerikkalaisten tarpeisiin. Tarinaan on sisällytetty terapeuttisia myyttejä, jotka palvelevat Vietnamin traumasta toipuvaa kollektiivia.
Professori Paul Thompson (Social History, University of Essex) on ehkä tunnetuin muistitietohistorioitsija Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa. Paul Thompsonin teoksista tunnetuin on vuonna 1978 julkaistu The Voice of the Past. Oral History, jonka kolmas, uudistettu painos ilmestyi Oxford University Pressin kustantamana vastikään vuonna 2000. Omassa puheenvuorossaan hän esitteli viimeisimpiä tutkimuksiaan Britanniassa ja muualla maailmassa.
Toinen seminaaripäivä alkoi professori Griselda Pollockin (University of Leeds) puheenvuorolla, jota pidimme erityisen antoisana. Pollock keskittyi nuoren saksanjuutalaisen taitelija Charlotte Salomonin (1917–1943) töiden esittelyyn. Salomon oli yksi toisen maailmansodan aikaisen holocaustin uhreista. Hänen yli 700 maalauksen teossarja Leben? Oder Theater? (Life? Or Theatre?) tarjoaa vaikuttavan näkökulman Salomonin traagiseen elämään. Maalatessaan Salomon sai inspiraationsa musiikista, saksalaisesta kirjallisuudesta ja omasta elämästään, varsinkin siihen vaikuttaneista vahvoista persoonallisuuksista. Salomonia onkin pidetty yhtenä lahjakkaimmista 1920-luvun maalaustaiteen naisedustajista. (Katso lisää URL-osoitteesta:http://www.jhm.nl/e_col-inf/e_charlotte/frame_charlotte.htm)
Toisenlaisen näkökulman traagisen elämän historialliseen raportointiin tarjosi nigerialaisen ihmisoikeustaistelija Ken Saro-Wiwan poika Ken Sharo Wiwa. Ken Wiwan esitys perustui kirjaan In the Shadow of a Saint (2001), jonka hän on kirjoittanut isästään. Teos on ilmestynyt Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Ken Saro-Wiwa taisteli nigerialaisen Ogoni vähemmistön ihmisoikeuksien puolesta Nigerian hallitusta ja Royal Dutch Shell öljy-yhtiötä vastaan. Taistelu oli järjestelmällistä – itse asiassa Ken Saro-Wiwan koko elämä. Ihmisoikeusjärjestöjen ja kansainvälisen yhteisön painostuksesta huolimatta Ken Saro-Wiwa tuomittiin kuolemaan marraskuussa 1995. Tapahtuma sai paljon kansainvälistä huomiota. Ken Wiwa on kirjoittanut kahtaalle ulottuvan kuvauksen: kertomuksen Ken Saro-Wiwan elämästä sekä tilityksen henkilökohtaisista tuntemuksistaan elämästä vahvan isän varjossa. Onkin mielenkiintoista huomata, että kirja ilmestyi Britanniassa Ken Saro-Wiwasta kertovana muistitietohistoriana, kun taas Yhdysvalloissa In the Shadow of a Saint on luokiteltu "autobiography" nimikkeen alle. Bestseller-tyyppisesti markkinoidun kirjan etukannessa on jopa tekijän oma valokuva.
Amerikkalaisen kirjallisuuden professori Alessandro Portelli (University of Rome) on mielenkiintoinen ja tällä hetkellä eräs merkittävimmistä muistitietohistorioitsijoista erityisalanaan metodologia ja teoria. Suomessa Portelli on valitettavan heikosti tunnettu siitä huolimatta, että kaksi hänen teostaan on ilmestynyt englanniksi: The Death of Luigi Trastulli and Other Stories: Form and Meaning in Oral History (1991) ja The Battle of Valle Guilia: Oral History and the Art of Dialogue (1997). Esitelmässään Portelli pohti, millaisena natsi-Saksan vastainen partisaanitoiminta näyttäytyy muistitietohistoriassa. Kohdemaana on toisen maailmansodan aikainen Italia, jossa hän on tehnyt haastatteluja 1990-luvulla. Portelli erotteli yksilöiden henkilökohtaiset muistot vertaisryhmässä jaetuista kokemuksista. Tähän kehykseen hän yhdisti etiikan, moraalin, vallan ja ideologian väliset suhteet. Partisaanisodan muistitietohistoria asettui mielenkiintoiseen merkityskehykseen, sillä Portelli piti osallisuutta sotaan vapaaehtoisuuteen perustuvana ideologisena valintana. Taistelu suuntautui tiettyä valtarakennelmaa vastaan. Yksilölliset traumat onkin helpompi käsitellä, sillä partisaanisota oli kollektiivisesti hyväksyttyä taistelua fasismia vastaan, siis välttämättömyys.
Professori Carolyn Steedman (University of Warvick) piti konferenssin viimeisen keynote-puheenvuoron. Tällä hetkellä Steedmanin kiinnostuksen kohteet löytyvät 1700–1800-lukujen modernin identiteetin parista. Hänen aikaisemmista tutkimuksistaan maininnan arvoisia ovat Landscape for a Good Women (1986) ja Strange Locations. Childhood and the Idea of Human Interiority (1995) sekä loppuvuodesta 2001 ilmestynyt Dust. Teoreettisesti latautuneessa puheenvuorossaan Steedman paneutui henkilökohtaisen kerronnan (personal narrative/narrative self) ja persoonallisen itsen väliseen tematiikkaan. Näkemyksensä Steedman pohjaa mm. Foucault'n tulkintaan diskurssista. Steedmanin mukaan narratiivisuus on erottamaton osa postmodernia subjektiutta, eikä kertova yksilö toimi yksin tyhjiössä. Oleellista onkin pohtia: Kuka kertoo itsestään? Ketä varten kerrotaan? ja Miksi?
Texts of Testimony konferenssi oli ilman muuta antoisa ja hyödyllinen siitä huolimatta, että osallistujajoukko oli kirjava tilkkutäkki eri alojen asiantuntijoita. Seminaarissa pohdittiinkin Text of Testimony teemaa monipuolisesti ja eri tieteenalojen teoriaperinteitä yhdistellen. Konferenssimatkat oman yliopistokaupungin ulkopuolelle ovat aina virkistäviä kokemuksia. Omassa kammiossaan häärivää tutkijaa mairittelee huomata, että kansainvälisilläkin areenoilla askarrellaan samankaltaisten ongelmien parissa. Keynote -puheenvuorot ja osa Liverpoolin konferenssipapereista julkaistaan Timothy Asphlantin toimittamassa julkaisussa ehkä jo vuonna 2002. Toivottavasti mukaan mahtuu myös muutama suomalaisten kirjoittama artikkeli, sillä näkyvyys kansainvälisillä foorumeilla on edustamillemme oppiaineille ja yliopistoille parasta tieteellistä "peeärrää".
English version of this Text of Testimony -conference rapport can be found in the in the NFF News 3/2001.
Outi Fingerroos
FM, Uskontotiede
Turun yliopisto
Outfin (at) utu.fi
Anne Heimo
FM, Folkloristiikka
Turun yliopisto
Anne.Heimo (at) utu.fi