Ei ollutkaan sattumaa, että Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos järjesti seminaarin 'Arkistoaineiston elinkaari - kulttuurientutkimuksen juridisia ja eettisiä kysymyksiä' 9. lokakuuta 2001 Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tiloissa. Kulttuurientutkimuksen sekä museo- ja arkistoalan väki kokoontui kerrankin suurella joukolla pohtimaan seminaarin monisyistä teemaa. Myös tämän Eloren teemanumeron toimittaminen sai alkunsa seminaarista, sillä numero koostuu pääosin sen esitelmiin pohjautuvista artikkeleista. Kaikki tämän numeron toimittajat olivat mukana myös seminaarin järjestelytyöryhmässä, johon kuuluivat uskontotieteen tutkija FM Outi Fingerroos, folkloristiikan assistentti FM Anne Heimo, museologian tutkija FM Johanna Lehto-Vahtera, uskontotieteen assistentti FM Tiina Mahlamäki ja kansatieteen tutkija FM Katriina Siivonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura toimi yhteistyökumppanina antaen seminaarille taloudellista tukea ja kansallisesti arvokkaan arkistomiljöönsä kokoontumispaikaksi.
Helsingin seminaari jatkoi kulttuurientutkimukseen liittyvien eettisten ongelmien käsittelyä, joka aloitettiin syksyllä 2000 Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen ja Kulttuurituotannon osaamiskeskuksen yhteistyönä järjestämässä valtakunnallisessa Studia Cultura -seminaarissa. Seminaarin aiheena oli 'Elämää kulttuurituotteessa - projektien kulttuurisista vaikutuksista'. Siellä käsiteltiin kulttuurin tuotteistamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä tutkijoiden, tuotteistajien ja tuotteistettavien näkökulmista.
Studia Cultura -seminaarissa ei kuitenkaan keskitytty akateemiseen tutkijuuteen liittyviin monisyisiin eettisiin ongelmiin. Siksi katsoimmekin aiheelliseksi jatkaa keskustelua ja suunnata huomion näihin erityiskysymyksiin. Kulttuurientutkijoiden on oltava tietoisia juridisista ja eettisistä näkökannoista, tutkimuksen etiikasta, tekijänoikeuksista, tietosuojasta ja yksityisyyden suojasta. Tutkimus ei ole markkina-arvolla ja näkyvyydellä mitattava hyödyke tai tuote.
Kulttuurientutkijat kokevat nopeasti muuttuvan informaatioympäristön sekä haasteellisena että myös ongelmallisena. Tutkijan on tasapainoiltava oman tieteenalansa tutkimustavoitteiden, tieteenteon yleisten periaatteiden, kerätyn tiedon käytettävyyden ja julkistamisen sekä tutkijan ja tutkittavan oikeuksien kentillä. Tutkimuksen etiikka, tutkittavan oikeudet ja yhteiskunnan juridiset säännöt rajaavat tutkijan työtä ristiriitaisinkin vaatimuksin.
Meitä seminaarinjärjestäjiä ajoi eteenpäin etenkin huomio siitä, että tutkijoiden yhteinen toimintasäännöstö puuttuu. Ihmisiä ja yhteisöjä tutkivat tieteenalat kuten kulttuurientutkimus, historiatieteet ja yhteiskuntatieteet käyttävät samojakin lähdeaineistoja erilaisten eettisten periaatteiden pohjalta. Perinnearkistoissa yksityishenkilöitä ja yhteisöjä koskevien aineistojen suojaaminen on tärkeää ja siksi myös jatkuvan keskustelun aihe. Aineistoja kootaan ja arkistoja ylläpidetään tietojen tutkimuksellista käyttämistä varten. Halusimme selventää, mikä on oikea tapa käsitellä perinnearkistojen aineistoja.
Kulttuurientutkija on vastuussa tutkittavilleen siitä, miten tutkimusten julkistaminen vaikuttaa heihin - vieläpä heidän jälkeläisiinsä ja kokonaisiin yhteisöihin. Anonymiteetti on joskus ainoa keino suojata informantteja. Pienissä yhteisöissä sekään ei riitä. Toisaalta kontekstin häivyttäminen on tutkimuseettisesti ongelmallista. Lisäksi kiinnostavat ja yhteiskunnallisestikin merkittävät tapahtumat saattavat jäädä tematisoimatta, jos aineistojen käyttö on estetty.
Nykyinen teknologian kehitys korostaa tekijänoikeuksien merkitystä aivan uudessa laajuudessa. Media- ja verkkojulkisuus esimerkiksi tavoittavat ja koskettavat ihmisiä. Seminaarissa keskityttiin arkistojen digitointihankkeisiin sekä arkistojen ja yksittäisten tutkijoiden tekemiin tutkimuseettisiin ja juridisiin ratkaisuihin. Arkistojen onkin tunnustettava vastuunsa tiedon säilyttäjänä ja jakajana. Varsinkin arkistoaineistojen julkinen verkkokäyttö on mahdottomuus. Myös tutkijat kohtaavat samat vastuukysymykset ja heidän on nähtävä oma asemansa suhteessa niihin.
Arkistojen digitoinnin tehtävänä on suojella alkuperäisaineistoja ja saada ne samalla tehokkaammin tutkimuksen ja opetuksen käyttöön. Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella on käynnistetty digitointihanke , jossa laitoksen arkistoihin tallennettuja valokuvia, dioja, ääninauhoja ja käsikirjoituksia muunnetaan digitaaliseen muotoon ja siirretään on line -verkkoon. Tämä verkkokäyttö on kuitenkin säädeltyä ja valvottua, sillä digitaaliseen muotoon siirretyn aineiston käsittelyssä on ymmärrettävä sekä tietoyhteiskunnan materiaalille asettamat mahdollisuudet ja rajat että arkiston, tutkijoiden ja tutkittavien oikeudet ja velvollisuudet.
Näistä pohdinnoista juontuu myös nimi Arkistoaineiston elinkaari sekä seminaarille että tälle Eloren teemanumerolle. Mitä tutkijan on otettava huomioon aineistoja kerätessään, arkistoidessaan ja julkaistessaan? Millaisia eroja on kulttuurientutkimuksen, historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eettisissä menettelytavoissa? Millaista on aineistojen elinkaareen liittyvä käytäntö ja konkretia? Ihmistieteiden lähteistöt ja kysymyksenasettelut lähestyvät yhä enemmän toisiaan.
Tämän teemanumeron kirjoittajiksi kutsuimme seminaarin esitelmöitsijät. Lisäksi halusimme täydentää kokonaisuutta kulttuurientutkimuksen tutkijan näkökulmalla. Turun yliopiston uskontotieteen ja folkloristiikan emeritusprofessori ja Turun yliopiston Kalevala-instituutin johtaja Lauri Honko kirjoittaa tässä numerossa perinneaineistoon liittyvistä tekijänoikeudellisista kysymyksistä. Hongon tutkimusaloja ovat folkloristiikan ja uskontotieteen metodologia, vertaileva eepostutkimus, Kalevalan tekstualisaatio, itämerensuomalainen itkuvirsitutkimus ja suomalais-ugrilainen mytologia. Hän on tehnyt kenttätöitä mm. tverinkarjalaisista itkuista ja tulunkielisestä eeposperinteestä Karnatakassa Intiassa. Perinneaineistojen tekijänoikeudellisten kysymysten parissa hän on työskennellyt alkuun Pohjoismaisessa kansanrunousinstituutissa (NIF), jonka puitteissa asiaa on käsitelty jo 1970-luvulla. Honko toimi vuodesta 1982 alkaen pitkään myös Suomen edustajana Unescon ja WIPOn (World Intellectual Property Organisation) perinneaineistojen tekijänoikeuksia käsittelevässä laajassa kokousprosessissa. Tämän prosessin tuloksena Unescon yleiskokous hyväksyi 15.11.1989 suosituksen perinnekulttuurin ja folkloren suojelusta (Recommendation for the Safeguarding of Traditional Culture and Folklore).
Siviilioikeuden assistentti, OTL, VT Katariina Sorvari Turun yliopiston Oikeustieteellisestä tiedekunnasta kirjoittaa lakitekstien perusteella määrittyvistä tekijänoikeuksista tutkijan ja arkistojen näkökulmasta. Sorvarin tutkimuskohde on tekijänoikeus ja erityisesti tekijänoikeuksiin tietoverkoissa liittyvät vastuukysymykset. Sorvari on tekijänoikeusneuvoston varapuheenjohtaja ja tekijänoikeustoimikunnan jäsen.
Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen digitointihanke ja siihen liittyvät eettiset kysymykset tulevat esille uskontotieteen assistentti, FM Tiina Mahlamäen esitelmään pohjautuvassa artikkelissa. Mahlamäki toimii Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella vastuualueenaan laitoksen TKU/TYKL arkiston folkloristiikan ja uskontotieteen arkistokokoelmat. Hän on ollut mukana arkiston digitointihankkeen suunnittelussa ja organisoinnissa sekä kirjoittanut siihen liittyvistä aiheista useita artikkeleita.
Erikoistutkija, FM Raija Majamaa käsittelee artikkelissaan arkistojen arkea erilaisten käytäntöjen sekä lakien ja sääntöjen viidakossa. Majamaa työskentelee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa ja kohtaa tietopalvelussa sekä näyttelyiden ja muiden julkaisujen yhteydessä päivittäin ongelmia säädösten kanssa. Hän on Kansainvälisen arkistoneuvoston alaisen Kirjallisuusarkistojen komitean jäsen. ICA/CLA -komitea on ottanut tehtäväkseen kirjeen hankintaan, arkistointiin, konservointiin, oikeudelliseen asemaan ja julkaisujen toimitustyöhön liittyvät kysymykset. Komitea julkistaa työnsä tulokset Wienin kongressissa vuonna 2004.
YT Arja Kuula kirjoittaa arkistotyöskentelystä ja aineistojen käsittelystä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Hän työskentelee arkistonhoitajana Tampereen yliopiston alaisessa Yhteiskuntatieteellisessä¨tietoarkistossa vastuullaan sosiaalitieteiden laadullisten aineistojen arkistointi. Hän on väitellyt vuonna 2000 sosiologiassa toimintatutkimuksesta.
FL Marko Tikka keskustelee artikkelissaan arkistoaineistojen käytöstä ja eettisistä kysymyksistä historian tutkimuksen näkökulmasta. Tikka työskentelee tutkijana Suomen sotasurmat 1914-1922 -projektissa ja tekee väitöskirjaa Suomen vuoden 1918 sisällissodan sotaoikeudellisesta toiminnasta. Hän on kirjoittanut yhdessä Antti Arposen kanssa paljon huomiota saaneen tutkimuksen Koston kevät. Lappeenrannan teloitukset 1918 (WSOY 1999), jossa vuosien 1917-1918 tapahtumia käydään perinpohjaisesti läpi.
FT Taina Ukkonen ei esiintynyt seminaarissa, mutta täydentää tämän teemanumeron antia tuomalla keskusteluun mukaan kulttuurientutkimuksen tutkijan näkökulman. Ukkonen toimii folkloristiikan tuntiopettajana Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella. Hänen keskeisiin kiinnostuksen aiheisiinsa kuuluu kerronnan tutkimus. Hänen väitöskirjansa Menneisyyden hallinta kertomalla. Muistelupuhe oman historian ja kokemuskertomusten tuottamisprosessina valmistui vuonna 2000. Se käsittelee muistitietohistorian toteutumista käytännön haastattelutyössä sekä muistelijoiden oman historian ja kokemuskerronnan tuottamista ryhmähaastatteluissa. Artikkeleissaan Ukkonen on tarkastellut turkulaisten telakkatyöläisten arkea, muisteluaineiston, kokemuskerronnan ja -kertomusten ominaispiirteitä sekä kenttätöihin liittyviä eettisiä ongelmia.
Arkistoaineiston elinkaari -seminaari oli valtakunnallinen. Ilmoittautuneiden määrästä päätellen vastaavankaltaisille seminaareille on jatkossakin kysyntää. Kaikki halukkaat eivät valitettavasti mahtuneet edes mukaan. Tutkimusetiikan ja juridiikan keskinäistä suhdetta pohditaan tutkimus- ja arkistopiireissä jatkuvasti. Aiheeseen liittyvän juridisen tiedon saaminen ja välittäminen tutkija- ja opiskelijakunnalle on edelleen merkittävä haaste. Tähän viittaavat myös Yrsa Lindqvist Laboratorium för folk kultur -lehteen (4/2001) kirjoittamassaan seminaariraportissa sekä Lena Marander-Eklund nnf news:n numerossa 3/2001. Aihepiirin tiimoilta kysymyksiä tuntuu olevan paljon enemmän kuin vastauksia ja yhteistyölle on olemassa selvä tilaus. Lindqvist näkeekin Arkistoaineiston elinkaari -seminaarin toimineen eräänlaisena johdantona eettisille pohdinnoille, joita on syytä jatkaa edelleen ja eteenpäin. Samaa toivomme myös me seminaarin organisoijina ja tämän teemanumeron toimittajina. Tämä artikkelikokoelma onkin seminaarin poikima pyrkimys edistää aiheeseen liittyvää keskustelua ja tarjota lukijoille tekohengitystä ensihätään. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa on vireillä sähköpostilistan luominen, jotta keskustelua arkistotoimintaan kytkeytyvistä eettisistä ja juridisista kysymyksistä voitaisiin jatkaa.
Outi Fingerroos (Outi.Fingerroos@utu.fi)
Anne Heimo (Anne.Heimo@utu.fi)
Tiina Mahlamäki (Tiina.Mahlamaki.utu.fi)
Katriina Siivonen (katisi@utu.fi)
Kulttuurien tutkimuksen laitos
Turun yliopisto