Tarja Kupiainen, Katja Laitinen ja Sinikka Vakimo (toim.): Minä? Missä? Milloin? Kolmetoista tulkintaa identiteeteistä. Helsinki: SKS. 2001.
Tässä kirjassa tulkitut identiteetit vaihtelevat ihon tatuoimisesta internet-yhteisöihin, ja siinä välillä löytyy monenlaisia kerrottuja ja kirjoitettuja henkilökuvia. Tekstit perustuvat kirjoittajiensa eritasoisiin opinnäytteisiin Joensuun yliopistossa.
Tatuoinnit ovat tällä hetkellä muotia. Tatuointihan on käytännöllisesti katsoen ikuinen: sitä ei voi sysätä ullakon nurkkaan tai kierrättää kirpputorilla, kun siihen kyllästyy. Ehkä juuri tästä syystä ympäristö osoittaa toisinaan tatuointeja kohtaan yllättävän suurta vastustusta ja paheksuntaa. ("Tulevaisuuden vanhainkodin tatuoidut mummot!") Voi miettiä, liittyykö nuoren naisen olkapäähän tai nilkkaan tatuoitu pieni ruusu tai perhonen jotenkin hänen identiteettiinsä, vai onko kysymyksessä vain halu olla muodikas, trendikäs. Jari Ruotsalainen toteaakin artikkelissaan Tatuoidun minäkuvat. Tatuointikertomusten tarkastelua, ettei tatuoinnin hankkimiselle löydy yhtä kaikenkattavaa selitystä. Tatuointi voi olla vain iholle pysyvästi kiinnitetty kaunis kuva ilman sen erityisempää sisältöä tai sillä voi olla syviä henkilökohtaisia merkityksiä. Mielenkiintoinen on huomio, että tatuoinnin tai lävistyksen ottaminen voi joskus merkitä henkilölle nimenomaan määräysvallan ottamista omaan ruumiiseen. Tällöin tatuointi voi merkitä identiteetin kannalta todella suurta asiaa, todistetta itsemääräämisoikeudesta.
Tällä hetkellä ihmisen oikeutena pidetään mahdollisuutta valita oma elämäntyylinsä, mutta aikaisemmin varsinkin naisen elämä on ollut tarkkaan viitoitettu. Poikkeusyksilö, jonka elämänkaari ei ole noudatellut tavanomaista, hyväksyttyä kaavaa, voi jäädä elämään lauluissa ja kertomuksissa, kuten “Iitin Tiltu”. Satu Nummila löytää artikkelissaan Teksteistä rakentuva Tiltu montakin erilaista Tiltua. Laulujen ja kerronnan Tiltua on kuvattu hyvin monella eri tavalla, mutta sittenkin hänellä on vain vähän yhteistä nykyään matkailussa hyödynnettävän Tiltun kanssa.
Sota-aika kuuluu merkittävänä rakennusaineksena ainakin vanhempien suomalaisten minäkuvaan. Sari Kanniainen hahmottelee artikkelissaan Kertojayksilön moniulotteinen omakuva sota-ajan naisen muotokuvaa tämän itsensä kirjoittamien muistiinpanojen, päiväkirjojen, kirjeitten ja myöhemmin kirjoitettujen muistelmien avulla. Kodin ja kotikylän pakollinen jättäminen on raskas asia nuorelle naiselle, varsinkin kun joutuu aivan outoihin oloihin. Sisarelle lähetettävissä kirjeissä on esitettävä reipasta ja pärjäävää, muistiinpanoissa ja päiväkirjassa voi purkaa myös pelon ja epävarmuuden tunteensa. Sota on esillä myös Iiris Kankaanpään artikkelissa Rakkaus kirjeissä, jonka aineiston muodostavat sota-ajan rakkauskirjeet. Artikkelissa nousee esille kiinnostava kontrasti kirjeenvaihtoa käyvän pariskunnan välillä. Kirjeitten kirjoittaminen on miehelle ajankulua rintaman kurjissa oloissa, mutta myös tunteiden purkamista ja yhdysside tavalliseen maailmaan. Kotirintamalla taas ahkeroi kiireinen nainen, jolta yöunet jäävät vähiin ja joka kerran toisensa jälkeen pahoittelee vastauskirjeitten viivästymistä työkiireiden vuoksi.
Suomalaisuuteen liitetään usein aivan erityinen suhde luontoon. Tämä näkyy myös Kirsi Laurénin artikkelissa Minä suossa. Suokertomukset yksilön ympäristösuhdetta kuvaamassa. Teksteissä nousee jännittävällä tavalla esille suon merkitys ja sen läsnäolo osana suomalaista identiteettiä. Suomalaisuutta aivan erityisessä kontekstissa kuvaa myös Jenny Korjus artikkelissaan Näin naapurissa? Ryhmämatkailua Neuvostoliittoon. Hauskassa artikkelissaan hän maalaa elävästi lukijalle kuvan suomalaisesta "sankarimatkailijasta" naapurimaassa, jossa kaikki on toisenlaista.
Vaihtuvatko kansalliset identiteetit globaaleihin, kun siirrytään tietoverkkoihin? Internet-yhteisöön voi kuulua eri puolilta maailmaa ihmisiä, joilla ei tarvitse olla muuta yhteistä kuin sama harrastus tai musiikkimaku. Internet voi olla yhteydenpitokanavana fyysistä tapaamista merkittävämpi. Katja Laitinen kertoo artikkelissaan Jalalliset korvat. Tori Amos ja fanit verkossa palvontaa lähestyvästä faniudesta. Vaikka Tori Amosin ihailijat kokoontuvat myös fanitapaamisiin, harrastajien ylläpitämät Tori Amos -sivut internetissä ovat keskeinen osa fanitoimintaa. Konsertteihin ja fanitapaamisiin pääsevät vain jotkut, internetissä voivat ihailuun osallistua musiikki-idolin fanit ympäri maailman.
Internetin keskusteluryhmissä käytetään monia kieliä, amerikkalaisissa tietysti englantia. Englanninkieliset kirjoitukset on kirjan artikkeleissa esitetty alkukielellä ja suomennos on viitteessä. Toisinkin olisi voinut tehdä: artikkelin tekstin sisällä olisi voinut käyttää suomennoksia ja kirjata viitteisiin viestit alkuperäisessä muodossaan. Artikkeleita olisi näin miellyttävämpi lukea, koska kielen vaihtuminen aiheuttaa aina jonkinlaisen katkoksen. Muutoin kaikki kirjan artikkelit ovat mielenkiintoisia ja huolellisesti tehtyjä, ja niistä välittyy kirjoittajiensa aito innostus aiheisiinsa. Artikkelikokoelma tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen tämänhetkiseen identiteettitutkimukseen. Kiinnostava lukukokemus!
Merja Leppälahti, FM
Turun yliopisto
mleppalahti@hotmail.com