Kansainvälinen folkloristiikka ja kesäkoulu

Kuinka ajatus Folklore Fellows' Summer School -kurssien järjestämisestä syntyi?

- 1980-luvun lopulla syntyi tarve globaaleihin keskusteluihin ja kesäkoulujen järjestämisellä pyrittiin vahvistamaan kontakteja länsimaiden ulkopuolisiin folkloristeihin. Globaaleja verkostoja alallamme oli jo 1900-luvun alussa, sillä Suomalaisen Tiedeakatemian Folklore Fellows' Communication julkaisusarjan puitteissa toimi kansainvälinen Executive Commitee. Professori Lauri Honko elvytti verkoston uudelleen taatakseen suomalaisten ja ulkomaalaisten folkloristien välisen yhteistyön.

Millainen kesäkoulun organisaatio on?

- Kurssien järjestämiseksi luotiin eri yliopistojen folkloristiikan professoreiden ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston johtajan Pekka Laaksosen muodostama järjestelytoimikunta. Ajatuksena on ollut, että yliopistot vuorottelevat kurssin järjestämisessä. Puheenjohtajuus on vaihdellut minun ja Lauri Hongon välillä siten, että minä olen toiminut puheenjohtajana neljänä, Lauri Honko kahtena vuonna. Pääsihteerinä on toiminut yleensä Lauri Harvilahti, paitsi yhdellä kurssilla Pekka Hakamies. Kurssisihteereinä ovat olleet Lotte Tarkka, Sinikka Vakimo ja Pauliina Latvala.

Ketkä kurssille hakeutuvat opiskelijaksi?

- Alussa hakijoina oli jopa professoreita ja kulttuuri-instituuttien ja arkistojen johtajia. Nykyisin enemmistö osallistujista on nuoria folkloristisen koulutuksen saaneita tutkijoita, mutta joukossa on aina myös varttuneempia tutkijoita eri instituuteista. Kursseille on osallistunut yli 200 henkilöä vuosien 1991–2002 aikana.

Mitkä ovat kurssille valinnan kriteerit?

- Järjestelytoimikunta valitsee hakemusten perusteella kurssille noin sadasta hakijasta 30 osallistujaa. Pääkriteereinä on hakijan kompetenssi ja tutkimusaiheen sopivuus kesäkoulun teemaan. Englanninkielen taito on myös välttämätöntä, koska se on kurssin kielenä.

Kuinka opettajakunta valitaan?

- On pyritty siihen, että keskeiset suomalaiset folkloristit pääsisivät joko luennoimaan tai toimimaan ryhmänjohtajana. Ulkomaalaisia opettajia valittaessa on kiinnitetty huomiota paitsi siihen, että opettajat ovat kansainvälisesti tunnettuja, myös siihen, että he edustaisivat eri kielialueita. Pohjoismaista on perinteisesti ollut 1–2 opettajaa (usein prof. Barbro Klein), Keski-Euroopasta muun muassa prof. Diarmuid O Giollain ja Ulrich Marzolph, Yhdysvalloista 1–3, eri vuosina (esimerkiksi prof. Margaret Mills, John Foley, Richard Bauman ja Roger Abrahams) sekä länsimaiden ulkopuolelta, Intiasta on ollut esimerkiksi prof. Jawaharlal Handoo.

Mikä on FFSS:n merkitys folkloristiikan kentässä tänä päivänä?

- Kesäkoulu on hyvin tärkeä: se on luonut ja vahvistanut kansainvälisiä kontakteja ja keskustelua sekä tehnyt suomalaista folkloristiikkaa tunnetuksi maailmalla. Olen huomannut, että eri vuosikurssien kesäkoululaiset tuntevat yhteenkuuluvuutta ja hakeutuvat esimerkiksi konferensseissa toistensa seuraan.

Miten kesäkoulun rakenne on muuttunut vuosien varrella?

- Eri vuosina kesäkoulujen rakenne on vaihdellut. Ensimmäinen kesäkoulu kesti kolme viikkoa, eikä siinä ollut vapaa-ajan ohjelmaa juurikaan. Tämä osoittautui liian rankaksi. Sittemmin opetus ja vapaa-aika, esimerkiksi tutustuminen paikalliskulttuuriin, nuotioillat ja saunominen on saatu sopivaan balanssiin. Luentojen lisäksi kurssilaiset on jaettu tutkimusaiheiden mukaisesti työryhmiin, joissa keskustelua on voitu jatkaa paitsi päivän luennoista myös osallistujien omista tutkimuksista. Useimpina vuosina jokainen työryhmä on laatinut yhteisen loppuraportin teoreettisesta keskustelusta tai jopa filmin.

Mikä kesäkoulussa on mielestäsi parasta?

- Kurssit ovat avartaneet näkemyksiä folkloresta. Eri puolilta maailmaa tulevien opettajien ja osallistujien keskeisen dialogin anti on siinä, että kahden viikon aikana eri ilmiöiden ja perinteiden paikalliset merkitykset ja tutkimustraditiot tulevat tutuksi. Työryhmät ovat intensiivisyydessään olleet hyvin opettavaisia ja mielenkiintoisia. Kurssilla on myös syntynyt elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Millaista yhteistyötä kesäkoulu on synnyttänyt kurssin jälkeen?

- Epävirallisemmasta yhteistyöstä voisi mainita se, että vuoden 2002 kurssilaiset perustivat keskusteluryhmän internetiin.

Mistä asioista on esitetty kritiikkiä?

- Ongelmalliseksi on toisinaan noussut yhteisten raporttien laatiminen lyhyessä ajassa. Erilaiset näkemykset voivat törmätä. Lisäksi painotus opiskelijoiden omien töiden tai ryhmän yhteisen teeman välillä ei aina ole ratkaistavissa kaikkia miellyttävällä tavalla. Loppujen lopuksi yhteinen henki on löytynyt, työt valmistuneet ja viimeinen ilta muodostunut euforiseksi. Rahoitusperiaatteet ovat myös muuttuneet hankalammaksi siinä mielessä, että globalisaation huuma on ohitse ja rahoituksessa korostuu paikallisuus. Eurooppalaisille voi hakea rahoitusta eurooppalaisista rahoituslähteistä, suomalaisille Suomesta.

Onko seuraavasta kesäkoulusta jo tehty päätöstä?

- Viime kesäkoulun oppilaat ovat esittäneet toiveensa kesäkoulun jatkumisesta. Näin myös tapahtuu, vaikka seuraavan kurssin ajankohta ei ole vielä tiedossa.

Kesäkoulun historiaa

Pauliina Latvala, FM
Helsingin yliopisto
Kulttuurien tutkimuksen laitos
Folkloristiikka
pauliina.latvala (at) helsinki.fi