Elore 1/2003, 10. vuosikerta
Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry., Joensuu
ISSN 1456-3010, URL: http://cc.joensuu.fi/~loristi/1_03/car103a.html
E-mail:loristi (at) cc.joensuu.fi

Yliopistot ja tutkimuslaitokset vai vapaa ja riippumaton

Jöns Carlson


Indie tarkoittaa suurista tuotantoyhtiöistä riippumatonta pientä tuotantoa, joka on liikkuvaa ja tavoittaa jotain sellaista, joka poliittisista tai muista syistä ei sovi suurten tuottajien ohjelmistoon. Indiana Jones ei ole indiefilmi, eikä Tanssii susien kanssa, vaan megatähtien (Harrison Ford, Kevin Costner) tähdittämät filmit jäävät määritelmän mukaan indien ulkopuolelle. Sana tulee lyhenteenä sanasta independent, (suurista tuotantoyhtiöistä) riippumaton tuotanto.

Aikanaan akatemiamaalaus oli normatiivista ja taitavaa ja siroa, mihin radikaalit maalarit esittivät vastalauseensa liittymällä maalarikoulukunniksi, kuten impressionistit. Suomessa Vapaa taidekoulu erkani Taideakatemian koulusta, jossa kuivuus ja taitavuus viettivät riemujuhlaa ja viettävät varmasti edelleen. Teemu Mäki edustaa tätä linjaa, jossa aatteellinen realismi (oikeaoppisuus) ja maalauksellinen pinnallinen kumouksellisuus sitoo todellisen uudistuksen karismaattiseen vaippaansa. Tämä ei tarkoita, että pitäisin häntä huonona taiteilijana, mutta korostan hänen yhtymäkohtiaan esimerkiksi Albert Edelfeltiin. Olennaista on nähdä laitosmaiset yhteydet.

Akateemisessa maailmassa on tapahtumassa suuria muutoksia: tutkimus on ryhmittymässä uudelleen, kun professorien virat alkoivat kellua suoritteiden mukaisina. Niinkuin poijut isolla merellä viheltävät pilleinä, riippuen pohjasta ja hyppien laineilla, ovat myös yliopistojen laitokset ja virkamiehet sidottuina aineensa pohjaan, ja opiskelijalaineet ja heidän töittensä hyöyt panevat heidät viheltämään. Kokonaisuus, yliopisto, viheltää yhtenä kuorona riippuen siitä, miten kovaksi tarve saada tutkintoja aikaan kulloinkin vuorovetenä tuntuu. Tällä pakoveden ja opiskelijatulvan kaksoisterrorilla on tuleva vaikutuksensa, joka voi viedä turvallisiin ratkaisuihin. Varhaisempi uskallus ja uusien muotojen etsintä rajoittuu graafisiin ratkaisuihin, mutta enemmän varotaan rajoja toimittajiin, tietokirjailijoihin, televisio-ohjelmiin. Tarpeettomat rajat korvaavat tarpeelliset.

Arvokonservatiivi suojelee itseään muutoksessa. Varmaan akateemisen yhteisön arvio hyvistä töistä ei muutu kovin äkkiä, ja pelkkiin organisaatioihin ja grafiikoihin perustuvat linjat kuivuvat, menettävät olemattoman arvostuksensa, ja ne leikataan pois. Mutta eräs mahdollisuus olisi laatupiirien luominen virkarakenteeseen perustuvan arvovalta-alueen ulkopuolelle, eli perustaa jonkinlainen indie-foorumi tutkimukselle, joka kyllä olisi tieteellistä, mutta joka ei alistuisi tieteelliselle arviointimenetelmälle normaalikontekstissa, samassa mielessä kuin impressionistit eivät alistuneet akatemian jurylle, vaan järjestivät oman näyttelynsä.

Mitä tämä voisi olla tieteessä? Mitä samaa voisi olla kuin elokuvan indie-produktioissa? Eikö tällaisia instituutioita ole ollutkin, kuten professorien ympärille kiertyvät lehdet (Synteesi), poliitikkojen ympärille kiertyvät lehdet (Ydin), alamme professionaalistuvat kumouslehdet tai vanhoillisten seurojen Hiidenkivi?

Pää
Kirjoitan aina kun kävelen katuja pitkin
ja raitiovaunussakin.
Sanat putoilevat kuin
kirjakkeet latomakoneessa.
Ne kilisevät iloisesti kuin lantit.
Välillä täytyy pyyhkiä yli ja korjata,
mutta ei se haittaa, koska paperia ei kulu lainkaan.
Joskus kun sana väkisin pyrkii suusta,
panen huulet suppuun
kuin viheltäisin.
Sillä tavalla yksikään sana ei mene hukkaan.

Kristina Carlson (Parnasso 1989, 159)

Jos näkyisi, niinkuin läpinäkyvässä katkaravussa, miten rahavirrat todella kiertävät, ei tällaista ehkä tarvittaisi, ja mistä se voisi saada rahansa? Tällainen yliyliopistollinen tiede, suprauniversity science, tai arts, olisi ei-akateemista tieteellistä tutkimusta, joka hankkisi rahoituksensa akatemian ulkopuolelta. Nyt sellaista on humanistisissa tieteissä tietääkseni vähän Alkossa, STAKESissa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Näissä riipumattomuudelle yliopistosta on pitkät perinteet, osassa tutkimuslaitoksia myös tästä johtuen voimattomuutta, koska yliopistotutkimuksen ylivalta on niin vahva. Usein kuitenkin yhteydet ulkomaiseen tutkimukseen ovat jopa vahvempia kuin vastaavassa yliopistotutkimuksessa. Ja rahoittajana on joka tapauksessa välillisesti valtio, sosiaaliministeriön menoluokka tai opetus.

Mitä jos esimerkiksi elokuvasäätiö rahoittaisi tutkimusta, tai taidemuseolaitos? Olisiko se silloin riippumatonta oman alansa akateemisesta tutkimuksesta, olisiko se silloin indie? Väliaikaisesti ehkä, mutta ei muuta kuin väliaikaisesti, jos se pyrkisi vakiintumaan menoluokaksi.

Jöns Carlson, valt.lis. (Helsinki), onetime M.A.
(Cantab), Joensuu
jons.carlson (at) kolumbus.fi