Yrjö Sepänmaa & Liisa Heikkilä-Palo (toim.): Vesi vetää puoleensa. Ympäristöestetiikan julkaisusarja. Maahenki Oy. Helsinki. 2002.
Vesi vetää puoleensa on kesällä 2000 järjestetyn kansainvälisen Veden estetiikka -konferenssin pohjalta rakennettu teos, ympäristöestetiikan julkaisusarjan toinen tulokas. Julkaisusarja käynnistyi vuonna 1999 ilmestyneellä kirjalla Suo on kaunis. Sarjan uusi vesiaiheinen julkaisu noudattaa soisen edeltäjänsä kaunista ja puoleensavetävää linjaa: katse jää kirjaan, sen upeisiin kuviin, jotka johdattavat katsojansa sulavasti tekstien äärelle. Jo kirjan kannet ovat korumaisen kauniit ja houkuttelevat tutustumaan veden ihmeelliseen ja moniulotteiseen maailmaan. Ensivaikutelma uudesta syntyy useimmiten näkemisen kautta ja tämän kirjan osalta näkeminen on mieluisaa ja vaikutelma ehdottomasti positiivinen, pitäen pintansa loppuun saakka.
Näkökulmiltaan ja lähestymistavoiltaan samankaltaiset kirjoitukset on asetettu kirjassa eri pääotsikoiden alle: Luonnontieteen vesi, Vesi ja elämäntapa, Vesi ja taide, Vesiluonnon ymmärtäminen, Taidepausseja. Näin ollen eri kirjoittajien esiin tuomat näkemykset vedestä asettuvat kulloinkin sopivaan kontekstiin. Kuten Suo on kaunis -kirjassa, myös tässä kirjassa näen erityisenä rikkautena monien erilaisten näkemysten yhteen saattamisen samojen kansien väliin, kuitenkin niin, että yhteisenä teemana on monitahoinen ja puhutteleva ympäristöestetiikka. Kirjoittajat edustavat tieteen, taiteen sekä uskonnon aloja; näkökulma veteen luodaan kotimaisin ja ulkomaisin voimin. Tuntuma veteen saadaan aina pienen pienen vesimolekyylin, vedenalaista maailmaa hallitsevien haltioiden, lapsuuden vesikokemusten kuin myös joella kanootillaan lipuvan melojankin perspektiivistä. Vesi elää muodonmuutoksissa: virtaa, jäätyy, sulaa ja taipuu taideteosten aiheeksi ja elementiksi. Symbolisella tasolla vesi edustaa elämää, pyhää ja puhdasta ja se toimii rajana tämän- ja tuonpuoleisen maailman välillä.
Eri kirjoitukset tuovat kiinnostavalla tavalla esiin paitsi veden moninaisen luonteen, myös eri alojen erilaisen tavan tarkastella lähtökohtaisesti samaa aihetta. Vesi on elämämme kiistaton elinehto ja senkin vuoksi alati mielenkiintoinen. Veden estetiikan tarkastelu luo tilaa erilaisille näkemyksille. Me ihmiset arvotamme kaikkea ympärillämme olevaa, niin kulttuurimme luomaa kuin luonnonympäristöjämmekin. Pohdimme mikä on kaunista ja rumaa, hyvää ja pahaa. Arvottamiseen liittyy vastakohtien etsimistä, positiivinen tarvitsee vastakohdakseen negatiivisen, jotta huomaisimme mm. kauneuden selvemmin. Näin ollen paitsi vesi, myös estetiikka on osallisena meidän jokaisen elämässä, huolimatta koulutuksestamme, sukupuolestamme, kansalaisuudestamme jne. Aarne Kinnunen (2000) ilmaisee estetiikan perustavaa laatua olevan luonteen:
Kauneuden etsintä on ihmiselle luonteenomaista, mutta se minkä itse kukin kokee kauniiksi, ei suinkaan ole yksiselitteistä. Erilaiset luonnon ja kulttuurin muovaamat ympäristöt koskettavat konkreettisesti meitä kaikkia, olemmehan itse osa elämäämme ympäristöä. Ympäristön arvottamiseen liittyy olennaisesti myös kritiikki ja eettisen oikean ja väärän etsiminen, jonka puuttuminen olisi huolestuttavaa – välinpitämättömyys voi kääntyä kohtalokkaaksi. Vesi vetää puoleensa -kirjan artikkeleissa otetaankin välttämättä kantaa myös vesiluonnon eettisiin kysymyksiin, puhtaiden vesistöjen vaalimiseen ja luonnonympäristöjen ymmärtämisen tärkeyteen.
Ymmärrämme ja koemme asiat kauniiksi pitkälti kokemustemme perusteella, sen mukaan mitä olemme oppineet pitämään kauniina ja sen myötä myös arvokkaana. Kauniin vesiluonnon suojeleminen asettuu kuitenkin usein vastakkain hyötynäkökohtien kanssa – hyötyarvot ohittavat kauneuden arvot. Tämä tulee hyvin esille mm. Mark Melin artikkelista, jossa hän käsittelee mm. japanilaisten läheistä yhteyttä veteen ja luonnonläheisen elämän ihannointia. Japanissa, kuten useimmissa muissakin teollistuneissa ja länsimaistuneissa maissa, yhteydessä ympäristökysymykset ja esteettiset seikat ovat jääneet paljolti hyötynäkökulmiin nähden toisarvoisiksi: vesien saastuminen on näkyvää nykytodellisuutta eri puolilla maata. Kirjan osiossa Vesiluonnon ymmärtäminen on tuotu esille myös kuvia, joissa veden kauneus jää rumuuden varjoon, kun vesi näyttäytyy kaatopaikkajätteen rinnalla, veteen on sysätty ruosteinen autonromu, hylättyjä sukellusveneen hylkyjä sekä muuta epämääräistä rautarojua ja rakennusjätettä. Rannalta nousevat tehdasrakennelmat lisäävät ankeuden tuntua. Tällaisia maisemia on vaikea nähdä kauniiksi, sillä ne ilmentävät ristiriitaisia ja torjuttuja elämänarvoja. Kuvat viestivät piittaamattomuudesta ja hyväksikäytöstä.
Ympäristöön tutustuminen ja sen arvoja voidaan ymmärtää maisemien avulla historiaan ja maantieteeseen tutustumalla ja myös havainto- ja aistikokemusten myötä; niiden merkitys on otettu huomioon myös nykyisessä ympäristökasvatuksessa. Useissa kirjan artikkeleissa tulee esiin, kuinka ympäristön yksityiskohtien havainnoiminen, kuten veden kosketus, sen näkeminen, aaltojen liplatuksen kuuleminen, saavat vesiympäristön tuntumaan konkreettisesti olemassa olevaksi. Maailma, sen mittasuhteet ja rajat vedestä käsin hahmotettuna, kuten vaikkapa uidessa tai meloessa, muokkautuvat oman kehon avulla; tämä laajentaa ymmärrystämme koko luonnonjärjestyksestä. Opimme näkemään itsemme erottamattomana osana järjestelmää, jonka eri osaset eivät ole erillisiä objekteja ja tapahtumia, vaan jatkuvassa suhteessa toisiinsa. Arnold Berleant tarkastelee kirjoituksessaan maailmaa vedestä käsin, ja toteaa, että veden esteettisyys voi hyvin palvella käytännöllisiä päämääriä, samalla kun se tarjoaa aistillista iloa ja mielenkiintoa:
Kirja saa pohtimaan veden moninaisia merkityksiä ja herättää eettisiä kysymyksiä. Vaikka monessa maassa veden puute tai sen ylenpalttinen paljous aiheuttaa ankaria kärsimyksiä ja ongelmia, puhtaat vesistöt ja juomakelpoinen vesijohtovesi on meille täällä Suomessa edelleen lähes itsestään selvä asia. Ehkä pidämme sitä liiankin itsestään selvänä, huomataksemme sen mittaamattoman arvon. Tästä osoituksena on mm. se hullunkurinen seikka, että laadultaan erinomaisesta vesijohtovedestämme huolimatta keskieurooppalainen pullovesi tekee tällä hetkellä meillä kauppansa paremmin kuin koskaan. Vievätkö mainosten välittämät vesimielikuvat meidät mennessään? Paikallaan voisikin olla sukellus Vesi vetää puoleensa -kirjan vesimaailmaan ja sen moniulotteisiin todellisuuksiin: kokemus on virkistävä ja ajatuksia kirkastava, kuin kulaus raikasta ja elähdyttävää lähdevettä – tai vaikkapa ihan vaan arkista mutta sangen verratonta kotimaista vesijohto- tai kaivovettä.
Kinnunen, Aarne 2000: Estetiikka. Helsinki: WSOY.
Kirsi Laurén, FM
Joensuun yliopisto
Perinteentutkimus
kirsi.lauren (at) joensuu.fi